Lauda
https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340
2024-03-28T22:11:46ZSosiaalityöntekijöiden kokemukset hengellisestä väkivallasta lasten ja perheiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä
https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/65920
Sosiaalityöntekijöiden kokemukset hengellisestä väkivallasta lasten ja perheiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä
Kontu, Henriikka
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten ja perheiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä asiakastyössä sekä hengellisen väkivallan puheeksi ottamisesta ja puheeksi otossa hyödynnettävistä menetelmistä ja työkaluista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja noudatti fenomenologisen tutkimuksen periaatteita. Tutkimusaineisto kerättiin pääasiassa Barnahus -hankkeen järjestämän hengellisen väkivallan webinaariin sekä sosiaalityön uraverkosto -Facebook-ryhmään lähetetyllä Google Forms -kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät työskentelivät erilaisissa sosiaalityön tehtävissä, kuten lastensuojelussa, oppilashuollossa ja terveyssosiaalityössä. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalityöntekijät olivat kohdanneet erilaisia hengellisen väkivallan tapauksia asiakastyössään. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset voitiin jakaa fyysiseen väkivaltaan, henkiseen väkivaltaan, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviin pelotteisiin ja rajoitteisiin sekä taloudelliseen väkivaltaan. Sosiaalityöntekijöillä oli eniten kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä henkisenä väkivaltana. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset hengellisen väkivallan puheeksi otosta jakaantuivat erilaisiin puheeksi oton lähestymistapoihin sekä puheeksi ottoa haastaviin ja tukeviin tekijöihin. Sosiaalityöntekijät olivat pääosin ottaneet havaitsemansa hengellisen väkivallan puheeksi työssään. Puheeksi otto ei kuvautunut sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa kuitenkaan helppona tehtävänä. Sosiaalityöntekijät eivät olleet hyödyntäneet hengellisen väkivallan puheeksi otossa siihen kehitettyjä menetelmiä tai työkaluja. Sosiaalityöntekijät olivat kysyneet asiasta suoraan tai hyödynsivät muita menetelmiä tai työkaluja puheeksi otossa. Enemmistö vastanneista sosiaalityöntekijöistä koki tarvetta menetelmän tai työkalun kehittämiselle hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset ja tutkimuksen tulokset painottavat hengelliseen väkivaltaan sekä yleisesti uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyvän tutkitun tiedon, osaamisen ja koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä sosiaalityössä. Tulosten perusteella voisi olla perusteltua kehittää hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi jokin menetelmä tai työkalu huomioiden hengellisen väkivallan erityispiirteet ja niistä kumpuavat kysymykset ja haasteet.
2024-01-01T00:00:00ZKontu, HenriikkaTämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten ja perheiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä asiakastyössä sekä hengellisen väkivallan puheeksi ottamisesta ja puheeksi otossa hyödynnettävistä menetelmistä ja työkaluista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja noudatti fenomenologisen tutkimuksen periaatteita. Tutkimusaineisto kerättiin pääasiassa Barnahus -hankkeen järjestämän hengellisen väkivallan webinaariin sekä sosiaalityön uraverkosto -Facebook-ryhmään lähetetyllä Google Forms -kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät työskentelivät erilaisissa sosiaalityön tehtävissä, kuten lastensuojelussa, oppilashuollossa ja terveyssosiaalityössä. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalityöntekijät olivat kohdanneet erilaisia hengellisen väkivallan tapauksia asiakastyössään. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset voitiin jakaa fyysiseen väkivaltaan, henkiseen väkivaltaan, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviin pelotteisiin ja rajoitteisiin sekä taloudelliseen väkivaltaan. Sosiaalityöntekijöillä oli eniten kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä henkisenä väkivaltana. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset hengellisen väkivallan puheeksi otosta jakaantuivat erilaisiin puheeksi oton lähestymistapoihin sekä puheeksi ottoa haastaviin ja tukeviin tekijöihin. Sosiaalityöntekijät olivat pääosin ottaneet havaitsemansa hengellisen väkivallan puheeksi työssään. Puheeksi otto ei kuvautunut sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa kuitenkaan helppona tehtävänä. Sosiaalityöntekijät eivät olleet hyödyntäneet hengellisen väkivallan puheeksi otossa siihen kehitettyjä menetelmiä tai työkaluja. Sosiaalityöntekijät olivat kysyneet asiasta suoraan tai hyödynsivät muita menetelmiä tai työkaluja puheeksi otossa. Enemmistö vastanneista sosiaalityöntekijöistä koki tarvetta menetelmän tai työkalun kehittämiselle hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset ja tutkimuksen tulokset painottavat hengelliseen väkivaltaan sekä yleisesti uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyvän tutkitun tiedon, osaamisen ja koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä sosiaalityössä. Tulosten perusteella voisi olla perusteltua kehittää hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi jokin menetelmä tai työkalu huomioiden hengellisen väkivallan erityispiirteet ja niistä kumpuavat kysymykset ja haasteet.Yhteistyö julkisen palvelun perusopetusorganisaatiossa : rehtoreiden kokemuksia yhteistyöstä toimijuuden näkökulmasta tarkasteltuna
https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/65919
Yhteistyö julkisen palvelun perusopetusorganisaatiossa : rehtoreiden kokemuksia yhteistyöstä toimijuuden näkökulmasta tarkasteltuna
Virkkula, Pirkko
Suomalaisten kuntaorganisaatioiden kehittyminen palvelukunniksi on edellyttänyt muutoksia myös perusopetuksen toimintakulttuuriin. Kaikkia julkisia palveluja ohjataan hyvän hallinnon piirteiden mukaiseen toimintaan, johon kuuluvat yhteistyö, osallisuus ja vuorovaikutus. Perusopetuspalvelu on koulujärjestelmämme kivijalka, jonka tehtäväksi on annettu opetus- ja kasvatustehtävä. Tämän tehtävän toteuttaminen edellyttää koululta monimuotoista yhteistyötä.
Tutkielman tarkoituksena on kuvailla perusopetusta osana julkisia palveluja. Tehtävänä on selvittää, miten perusopetuksessa tapahtuva yhteistyö määrittyy ohjaavassa dokumentaatiossa ja miten rehtoreiden kokemuksen mukaan yhteistyö perusopetuksessa toteutuu koulutyön arjessa. Tarkastelun keskeinen näkökulma on rehtoreiden toimijuuteen yhdistyvät piirteet. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa tavoitteena on tarkastella yksilöllisiä kokemuksia. Laadullista tutkimusotetta käytettäessä tuloksista ei voi vetää yleistäviä johtopäätöksiä. Tutkielman empiirinen aineisto muodostuu kahdesta osasta, josta ensimmäisen osa on perusopetuksen yhteistyötä ohjaava dokumentaatio ja toinen osa koostuu rehtoreille tehdyistä avoimista haastatteluista (N=5). Molempien aineistojen analyysissa on hyödynnetty sisällönanalyysia.
Tutkielman tarkastelussa perusopetuksen yhteistyötä määrittävä dokumentaatio muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden heijastaen nykyistä hallintoideologista ajattelua palvelujen yhteistuottamisesta. Määrittelyissä nousevat esiin yhteistyön toteuttamisen monimuotoisuus ja suunnitelmallisuus. Kaikki haastatellut rehtorit mainitsivat regulaation raamittavan toimintaa ja koulun toimintakulttuurilta vaadittavan yhteistyöorientoituneisuutta. Rehtoreiden haastatteluissa tuli esiin rehtoreiden toimijuuteen liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi rehtorin asema keskijohdon toimeenpanijana, perusopetukselle annettu tehtävä ja koulun konteksti.
2024-01-01T00:00:00ZVirkkula, PirkkoSuomalaisten kuntaorganisaatioiden kehittyminen palvelukunniksi on edellyttänyt muutoksia myös perusopetuksen toimintakulttuuriin. Kaikkia julkisia palveluja ohjataan hyvän hallinnon piirteiden mukaiseen toimintaan, johon kuuluvat yhteistyö, osallisuus ja vuorovaikutus. Perusopetuspalvelu on koulujärjestelmämme kivijalka, jonka tehtäväksi on annettu opetus- ja kasvatustehtävä. Tämän tehtävän toteuttaminen edellyttää koululta monimuotoista yhteistyötä.
Tutkielman tarkoituksena on kuvailla perusopetusta osana julkisia palveluja. Tehtävänä on selvittää, miten perusopetuksessa tapahtuva yhteistyö määrittyy ohjaavassa dokumentaatiossa ja miten rehtoreiden kokemuksen mukaan yhteistyö perusopetuksessa toteutuu koulutyön arjessa. Tarkastelun keskeinen näkökulma on rehtoreiden toimijuuteen yhdistyvät piirteet. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa tavoitteena on tarkastella yksilöllisiä kokemuksia. Laadullista tutkimusotetta käytettäessä tuloksista ei voi vetää yleistäviä johtopäätöksiä. Tutkielman empiirinen aineisto muodostuu kahdesta osasta, josta ensimmäisen osa on perusopetuksen yhteistyötä ohjaava dokumentaatio ja toinen osa koostuu rehtoreille tehdyistä avoimista haastatteluista (N=5). Molempien aineistojen analyysissa on hyödynnetty sisällönanalyysia.
Tutkielman tarkastelussa perusopetuksen yhteistyötä määrittävä dokumentaatio muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden heijastaen nykyistä hallintoideologista ajattelua palvelujen yhteistuottamisesta. Määrittelyissä nousevat esiin yhteistyön toteuttamisen monimuotoisuus ja suunnitelmallisuus. Kaikki haastatellut rehtorit mainitsivat regulaation raamittavan toimintaa ja koulun toimintakulttuurilta vaadittavan yhteistyöorientoituneisuutta. Rehtoreiden haastatteluissa tuli esiin rehtoreiden toimijuuteen liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi rehtorin asema keskijohdon toimeenpanijana, perusopetukselle annettu tehtävä ja koulun konteksti.Toimijuuden rakentuminen fyysisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten aikuisten elämässä
https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/65918
Toimijuuden rakentuminen fyysisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten aikuisten elämässä
Tiainen, Katja
Pro gradu -tutkielma käsitteli toimijuuden rakentumista fyysisen vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa elävien nuorten aikuisten haastatteluissa. Tarkoituksena oli selvittää sitä, kuinka toimijuus rakentuu aineistossa haastateltavien puheessa suhteessa heidän vammaansa tai sairauteensa. Tämä tapahtui tarkastelemalla toimijuutta ja sen rakentumista sen pohjalta, mitä haastateltavat kertoivat ja kuinka he kuvasivat omaa elämäänsä. Tutkimustehtävänä oli paikantaa aineistosta tekijöitä, jotka ovat joko mahdollistaneet ja edistäneet tai vaihtoehtoisesti rajoittaneet haastateltavien toimijuutta. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Millaisia toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä aineistossa rakentuu suhteessa haastateltavien vammaan tai pitkäaikaissairauteen?
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui toimijuuden rakenteellisen sekä yksilöllisen ulottuvuuden ympärille sekä vammaisuuden ja nuoruuden tarkastelun pohjalle. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto muodostui 11 pitkäaikaissairaan ja fyysisesti vammaisen nuoren aikuisen haastatteluista. Tutkielman metodologisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysimenetelmänä sovellettiin teoriaohjaavaa temaattista analyysiä.
Aineistosta oli paikannettavissa neljä erillistä teemaa, jotka olivat vamma ja pitkäaikaissairaus minuudessa, ihmissuhteita ja suhteita ihmisiin, koulutus ja työ osana elämää sekä palvelut toimijuuden tukena ja rajoitteena. Näissä teemoissa toimijuus rakentui suhteessa haastateltavan vammaan tai pitkäaikaissairauteen suhteisena ja kytkeytyen muihin ihmisiin, mutta myös koulutuksen ja työnteon sekä palvelujen tuottamien mahdollisuuksien ja esteiden kautta. Myös asenteet eri tasoilla nousivat esiin aineistosta, vaikka eivät muodostaneetkaan omaa teemaansa.
Tutkielman tulokset osoittivat, että toimijuuden mahdollisuuksiin ja esteisiin vaikuttivat vallalla olevat käsitykset vammaisuudesta ja pitkäaikaissairaudesta eri tasoilla. Siihen vaikuttivat niin haastateltavien omat käsitykset itsestä kuin laajemmin yhteiskunnassa ja rakenteissa olevat asenteet ja tekijät, jotka sekä mahdollistivat että rajoittivat toimijuutta fyysisen vamman tai pitkäaikaissairaiden kanssa elävien nuorten aikuisten elämässä.
2024-01-01T00:00:00ZTiainen, KatjaPro gradu -tutkielma käsitteli toimijuuden rakentumista fyysisen vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa elävien nuorten aikuisten haastatteluissa. Tarkoituksena oli selvittää sitä, kuinka toimijuus rakentuu aineistossa haastateltavien puheessa suhteessa heidän vammaansa tai sairauteensa. Tämä tapahtui tarkastelemalla toimijuutta ja sen rakentumista sen pohjalta, mitä haastateltavat kertoivat ja kuinka he kuvasivat omaa elämäänsä. Tutkimustehtävänä oli paikantaa aineistosta tekijöitä, jotka ovat joko mahdollistaneet ja edistäneet tai vaihtoehtoisesti rajoittaneet haastateltavien toimijuutta. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Millaisia toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä aineistossa rakentuu suhteessa haastateltavien vammaan tai pitkäaikaissairauteen?
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui toimijuuden rakenteellisen sekä yksilöllisen ulottuvuuden ympärille sekä vammaisuuden ja nuoruuden tarkastelun pohjalle. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto muodostui 11 pitkäaikaissairaan ja fyysisesti vammaisen nuoren aikuisen haastatteluista. Tutkielman metodologisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysimenetelmänä sovellettiin teoriaohjaavaa temaattista analyysiä.
Aineistosta oli paikannettavissa neljä erillistä teemaa, jotka olivat vamma ja pitkäaikaissairaus minuudessa, ihmissuhteita ja suhteita ihmisiin, koulutus ja työ osana elämää sekä palvelut toimijuuden tukena ja rajoitteena. Näissä teemoissa toimijuus rakentui suhteessa haastateltavan vammaan tai pitkäaikaissairauteen suhteisena ja kytkeytyen muihin ihmisiin, mutta myös koulutuksen ja työnteon sekä palvelujen tuottamien mahdollisuuksien ja esteiden kautta. Myös asenteet eri tasoilla nousivat esiin aineistosta, vaikka eivät muodostaneetkaan omaa teemaansa.
Tutkielman tulokset osoittivat, että toimijuuden mahdollisuuksiin ja esteisiin vaikuttivat vallalla olevat käsitykset vammaisuudesta ja pitkäaikaissairaudesta eri tasoilla. Siihen vaikuttivat niin haastateltavien omat käsitykset itsestä kuin laajemmin yhteiskunnassa ja rakenteissa olevat asenteet ja tekijät, jotka sekä mahdollistivat että rajoittivat toimijuutta fyysisen vamman tai pitkäaikaissairaiden kanssa elävien nuorten aikuisten elämässä.Velkavuorenkuninkaan luolassa : ylivelkaantuneiden kokemuksia häpeästä
https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/65917
Velkavuorenkuninkaan luolassa : ylivelkaantuneiden kokemuksia häpeästä
Omajoki, Taija
Ylivelkaantuneisuus on Suomessa ajankohtainen keskustelunaihe yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Elämisen kulut ovat kallistuneet huomattavasti ja tämä on ajanut entistä enemmän ihmisiä ylivelkaantumiseen. Ajankohtaisuutta lisää se että luottotietolakia on uudistettu ja muutokset tulevat voimaan asteittain. Häpeä tuo oman näkökulman ylivelkaantumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ylivelkaantuneiden häpeän kokemuksia ja niiden vaikutusta heidän elämäänsä. Tavoitteena oli tuoda esiin ylivelkaantumiseen liittyvän häpeän ilmenemismuotoja, seurauksia ja siitä selviytymiskeinoja.
Tutkimusaineisto koostui 35 ylivelkaantuneen henkilön kirjoitelmista liittyen häpeän kokemuksiin. Tutkimuskysymykset olivat 1. Miten häpeän kokemukset ovat vaikuttaneet ylivelkaantuneiden elämään? 2. Millaisia häpeästä selviytymisen kokemuksia ylivelkaantuneilla on? Tutkimuksen teoriana oli fenomenologinen tutkimusote ja aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.
Tutkimus osoitti häpeän ulottuvan koko elämän alueelle. Ylivelkaantuneet kokivat häpeän vaikuttavan muun muassa sosiaalisiin suhteisiin, työelämään ja itsetuntoon. Ylivelkaantuminen vaikutti mielenterveyteen, toisaalta mielenterveys myös aiheutti ylivelkaantumista. Avunsaanti ja hakeminen koettiin vaikeaksi niin läheisiltä kuin ammattilaisilta. Selviytymisen kokemuksiin vaikutti avoimuus, jonka kautta saattoi kokea voimaantumista ja irti pääsemistä häpeästä.
Tutkimus osoittaa tarpeen tehdä korjauksia ylivelkaantuneiden asemaan yhteiskunnassa. Velkoja on vaikea saada maksettua ja luottotiedottomuus vaikeuttaa muun muassa töiden ja vuokra-asunnon saantia. Häpeän vuoksi eristäytyminen yhteiskunnasta tulee kalliiksi paitsi inhimilliseltä kantilta, myös yhteiskunnallisesti. Häpeä sairastuttaa joka puolestaan estää osallistumista yhteiskuntaan täysipainoisena jäsenenä.
2024-01-01T00:00:00ZOmajoki, TaijaYlivelkaantuneisuus on Suomessa ajankohtainen keskustelunaihe yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Elämisen kulut ovat kallistuneet huomattavasti ja tämä on ajanut entistä enemmän ihmisiä ylivelkaantumiseen. Ajankohtaisuutta lisää se että luottotietolakia on uudistettu ja muutokset tulevat voimaan asteittain. Häpeä tuo oman näkökulman ylivelkaantumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ylivelkaantuneiden häpeän kokemuksia ja niiden vaikutusta heidän elämäänsä. Tavoitteena oli tuoda esiin ylivelkaantumiseen liittyvän häpeän ilmenemismuotoja, seurauksia ja siitä selviytymiskeinoja.
Tutkimusaineisto koostui 35 ylivelkaantuneen henkilön kirjoitelmista liittyen häpeän kokemuksiin. Tutkimuskysymykset olivat 1. Miten häpeän kokemukset ovat vaikuttaneet ylivelkaantuneiden elämään? 2. Millaisia häpeästä selviytymisen kokemuksia ylivelkaantuneilla on? Tutkimuksen teoriana oli fenomenologinen tutkimusote ja aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.
Tutkimus osoitti häpeän ulottuvan koko elämän alueelle. Ylivelkaantuneet kokivat häpeän vaikuttavan muun muassa sosiaalisiin suhteisiin, työelämään ja itsetuntoon. Ylivelkaantuminen vaikutti mielenterveyteen, toisaalta mielenterveys myös aiheutti ylivelkaantumista. Avunsaanti ja hakeminen koettiin vaikeaksi niin läheisiltä kuin ammattilaisilta. Selviytymisen kokemuksiin vaikutti avoimuus, jonka kautta saattoi kokea voimaantumista ja irti pääsemistä häpeästä.
Tutkimus osoittaa tarpeen tehdä korjauksia ylivelkaantuneiden asemaan yhteiskunnassa. Velkoja on vaikea saada maksettua ja luottotiedottomuus vaikeuttaa muun muassa töiden ja vuokra-asunnon saantia. Häpeän vuoksi eristäytyminen yhteiskunnasta tulee kalliiksi paitsi inhimilliseltä kantilta, myös yhteiskunnallisesti. Häpeä sairastuttaa joka puolestaan estää osallistumista yhteiskuntaan täysipainoisena jäsenenä.