https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340 2026-04-22T22:57:20Z 2026-04-22T22:57:20Z Nykänen, Krista https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67131 2026-04-21T12:30:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

Työtylsyys asiantuntijatyössä: merkityksellisyyden ja ammatillisen identiteetin rajapinnassa Nykänen, Krista Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työtylsyyden ilmenemistä asiantuntijatyössä sekä sitä, miten työtylsyys kytkeytyy työn merkityksellisyyden kokemukseen ja asiantuntijaidentiteettiin. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään,millaisissa tilanteissa työtylsyys rakentuu ja millaisia merkityksiä asiantuntijat sille antavat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologis-hermeneuttisessa viitekehyksessä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina viideltä asiantuntijatyössä toimivalta 30–34-vuotiaalta henkilöltä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä teemaanalyysillä, jossa yhdistyivät fenomenologinen kokemusten tarkastelu ja hermeneuttinen tulkinta. Tulosten mukaan työtylsyys jäsentyy asiantuntijatyössä erityisesti työn ja osaamisen välisenä epäsuhtana, työn merkityksellisyyden heikkenemisenä sekä asiantuntijaidentiteettiin liittyvänä ilmiönä. Työ koettiin liian helpoksi, toisteiseksi tai sisällöllisesti riittämättömäksi suhteessa asiantuntijuuteen liitettyihin odotuksiin. Työtylsyys ei näyttäytynyt yksilön ominaisuutena, vaan työn rakenteisiin, sisältöihin ja toimijuuden mahdollisuuksiin liittyvänä kokemuksena. Lisäksi työtylsyys kytkeytyi tilanteisiin, joissa työ ei tarjonnut riittäviä mahdollisuuksia osaamisen hyödyntämiseen, kehittymiseen tai työn merkityksellisyyden kokemiseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että työtylsyys asiantuntijatyössä ei ole pelkästään vähäisen kuormituksen tai tekemisen puutteen seurausta, vaan se rakentuu suhteessa asiantuntijuuden ideaaliin ja työn tarjoamiin toimijuuden mahdollisuuksiin. Lisäksi työtylsyys näyttäytyy ilmiönä, joka ei horjuta asiantuntijaidentiteettiä, vaan aktivoi sen reflektiivistä tarkastelua ja suojaamista. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsyys toimii välineenä, jonka kautta asiantuntijat arvioivat työnsä merkityksellisyyttä ja omaa ammatillista suuntautumistaan sekä tekee näkyväksi työn, merkityksellisyyden ja asiantuntijuuden välisiä jännitteitä.

2026-01-01T00:00:00Z Nykänen, Krista Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työtylsyyden ilmenemistä asiantuntijatyössä sekä sitä, miten työtylsyys kytkeytyy työn merkityksellisyyden kokemukseen ja asiantuntijaidentiteettiin. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään,millaisissa tilanteissa työtylsyys rakentuu ja millaisia merkityksiä asiantuntijat sille antavat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologis-hermeneuttisessa viitekehyksessä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina viideltä asiantuntijatyössä toimivalta 30–34-vuotiaalta henkilöltä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä teemaanalyysillä, jossa yhdistyivät fenomenologinen kokemusten tarkastelu ja hermeneuttinen tulkinta. Tulosten mukaan työtylsyys jäsentyy asiantuntijatyössä erityisesti työn ja osaamisen välisenä epäsuhtana, työn merkityksellisyyden heikkenemisenä sekä asiantuntijaidentiteettiin liittyvänä ilmiönä. Työ koettiin liian helpoksi, toisteiseksi tai sisällöllisesti riittämättömäksi suhteessa asiantuntijuuteen liitettyihin odotuksiin. Työtylsyys ei näyttäytynyt yksilön ominaisuutena, vaan työn rakenteisiin, sisältöihin ja toimijuuden mahdollisuuksiin liittyvänä kokemuksena. Lisäksi työtylsyys kytkeytyi tilanteisiin, joissa työ ei tarjonnut riittäviä mahdollisuuksia osaamisen hyödyntämiseen, kehittymiseen tai työn merkityksellisyyden kokemiseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että työtylsyys asiantuntijatyössä ei ole pelkästään vähäisen kuormituksen tai tekemisen puutteen seurausta, vaan se rakentuu suhteessa asiantuntijuuden ideaaliin ja työn tarjoamiin toimijuuden mahdollisuuksiin. Lisäksi työtylsyys näyttäytyy ilmiönä, joka ei horjuta asiantuntijaidentiteettiä, vaan aktivoi sen reflektiivistä tarkastelua ja suojaamista. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsyys toimii välineenä, jonka kautta asiantuntijat arvioivat työnsä merkityksellisyyttä ja omaa ammatillista suuntautumistaan sekä tekee näkyväksi työn, merkityksellisyyden ja asiantuntijuuden välisiä jännitteitä. Karjalainen, Emma https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67130 2026-04-21T10:30:14Z 2026-01-01T00:00:00Z

Nuorten käsityksiä luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta osallistavaan kartoitukseen perustuen Karjalainen, Emma Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten käsityksiä luonnon monimuotoisuuden muutoksista osallistavan kartoituksen tutkimusmenetelmän avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu transformatiivisen kestävyyskasvatuksen, biodiversiteettikasvatuksen ja ekososiaalisen sivistyskäsityksen varaan. Aineisto kerättiin osallistavan kartoituksen ryhmätyöskentelyn työpajoissa (n=55) ja se analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tuloksia tarkasteltiin ihmistoiminnan, ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden ja tärkeiden paikkojen näkökulmista. Tulosten perusteella nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta ovat moniulotteisina ja vahvasti paikkasidonnaisina. Käsitykset pohjautuivat arjen ympäristöhavaintoihin sekä niiden tulevaisuus suuntautuneisiin tulkintoihin. Nuoret tunnistivat ihmistoiminnan vaikutuksia luontoon muun muassa teollisuuden, elinkeinojen, kunnan kehityksen, maanmuokkauksen ja ympäristön saastumisen kautta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tarkasteltiin erityisesti ilmaston lämpenemisen ja muuttuvien sääolosuhteiden, luonnon ympäristön muutosten sekä taloudellisten, yhteiskunnallisten tekijöiden sekä energia-ja ympäristöpolitiikan näkökulmista. Nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden muutoksista jäsentyivät klassisen monimuotoisuuden jaottelun mukaisesti lajien, ekosysteemien ja geneettisen monimuotoisuuden tasoille. Osa nuorista kuitenkin koki, ettei luonnon monimuotoisuus tule muuttumaan tulevaisuudessa, mikä voidaan tulkita kokemuksellisena näkökulmana ympäristömuutosten hitaudesta ja vaikeasti havaittavasta luonteesta. Nuorille merkitykselliset paikat jakautuivat nuorten kotiin, perinteisiin ja luontokohteisiin liittyviin tärkeisiin paikkoihin. Tutkielma osoittaa, että osallistava kartoituksen ja tulevaisuusajattelun yhdistäminen tuottaa paikkasidonnaista ja kokemuksellista tietoa nuorten käsityksistä luonnon monimuotoisuuden muutoksista. Osallistavan kartoituksen menetelmällä voisi olla pedagogista arvoa niin biodiversiteetti- ja ympäristökasvatuksessa, kuin laajemmin kestävyyskasvatuksen kentälläkin.

2026-01-01T00:00:00Z Karjalainen, Emma Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten käsityksiä luonnon monimuotoisuuden muutoksista osallistavan kartoituksen tutkimusmenetelmän avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu transformatiivisen kestävyyskasvatuksen, biodiversiteettikasvatuksen ja ekososiaalisen sivistyskäsityksen varaan. Aineisto kerättiin osallistavan kartoituksen ryhmätyöskentelyn työpajoissa (n=55) ja se analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tuloksia tarkasteltiin ihmistoiminnan, ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden ja tärkeiden paikkojen näkökulmista. Tulosten perusteella nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta ovat moniulotteisina ja vahvasti paikkasidonnaisina. Käsitykset pohjautuivat arjen ympäristöhavaintoihin sekä niiden tulevaisuus suuntautuneisiin tulkintoihin. Nuoret tunnistivat ihmistoiminnan vaikutuksia luontoon muun muassa teollisuuden, elinkeinojen, kunnan kehityksen, maanmuokkauksen ja ympäristön saastumisen kautta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tarkasteltiin erityisesti ilmaston lämpenemisen ja muuttuvien sääolosuhteiden, luonnon ympäristön muutosten sekä taloudellisten, yhteiskunnallisten tekijöiden sekä energia-ja ympäristöpolitiikan näkökulmista. Nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden muutoksista jäsentyivät klassisen monimuotoisuuden jaottelun mukaisesti lajien, ekosysteemien ja geneettisen monimuotoisuuden tasoille. Osa nuorista kuitenkin koki, ettei luonnon monimuotoisuus tule muuttumaan tulevaisuudessa, mikä voidaan tulkita kokemuksellisena näkökulmana ympäristömuutosten hitaudesta ja vaikeasti havaittavasta luonteesta. Nuorille merkitykselliset paikat jakautuivat nuorten kotiin, perinteisiin ja luontokohteisiin liittyviin tärkeisiin paikkoihin. Tutkielma osoittaa, että osallistava kartoituksen ja tulevaisuusajattelun yhdistäminen tuottaa paikkasidonnaista ja kokemuksellista tietoa nuorten käsityksistä luonnon monimuotoisuuden muutoksista. Osallistavan kartoituksen menetelmällä voisi olla pedagogista arvoa niin biodiversiteetti- ja ympäristökasvatuksessa, kuin laajemmin kestävyyskasvatuksen kentälläkin. Mari, Pekkarinen https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67129 2026-04-21T10:30:15Z 2026-01-01T00:00:00Z

Autismikirjon oppilaiden vanhempien kokemuksia tunnetaitojen opettamisesta erityisopetuksessa Mari, Pekkarinen Tämä Pro Gradu tutkielma käsittelee autismikirjon oppilaiden vanhempien kokemuksia tunnetaitojen opettamisesta erityisopetuksessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen tunnekasvatustoiminta erityisopetuksessa tukee autismikirjon oppilaiden perheitä. Lisäksi tarkastelun kohteena on se, miten koulussa toteutettava tunnekasvatustoiminta auttaa vanhempia toteuttamaan tunnekasvatusta omassa arjessaan. Tutkimuksella on tarkoitus vahvistaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja kehittää erityisopetuksen käytäntöjä vanhempien näkökulmaa kuunnellen. Tutkimus on ajankohtainen, sillä tunnetaitojen oppimisen hyödyistä oppilaan hyvinvoinnille on saatu kasvavaa tutkimusnäyttöä. Merkitys korostuu autismikirjon oppilailla, joilla tunnetaitojen oppimisessa on usein haasteita. Lisäksi vanhempien äänen esiin nostaminen on keskeinen osa inklusiivista ja osallisuutta tukevaa koulutusta. Tutkimus nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen ja on toteutettu Grounded Theory-menetelmää hyödyntäen, joka mahdollistaa oppilaiden vanhempien kokemusten syvällisen tarkastelun ilman ennakko-oletuksia. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa autismikirjon vanhempaa. Haastattelut tehtiin syksyn 2025 ja kevään 2026 aikana Teams-haastatteluna ja puhelinhaastatteluina. Aineisto analysoitiin monivaiheisen koodauksen kautta, jolloin uutta kerättyä aineistoa verrattiin aikaisempaan muodostaen näin tutkittavasta ilmiöstä aineistoon perustuva mallinnos. Tutkimuksen tuloksena vanhempien kokemusten pohjalta rakentui yksi ydinkategoria, jossa korostuu neljä keskeistä osa-aluetta: opettajan toiminnan merkitys, kodin ja koulun yhteistyö, emotionaalisen turvan puuttumisen vaikutukset sekä vanhempien rooli tunnetaitojen tukemisessa. Emotionaalinen turva näyttäytyi autismikirjon oppilaan tunnetaitojen oppimisen edellytyksenä konkreettisesti opettajan ymmärryksenä autismikirjon erityispiirteistä, kouluympäristön ja koulupäivän tapahtumien vahvasta struktuurista sekä ennakoinnista ja kodin ja koulun välisestä sujuvasta yhteistyöstä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että emotionaalisen turvan kokemus autismikirjon oppilaan koulunkäynnissä on keskeinen edellytys tunnetaitojen oppimiselle. Se myös yhdistää koulussa toteutettavan tunnekasvatuksen tiiviisti osaksi oppilaan ja perheen arkea.

2026-01-01T00:00:00Z Mari, Pekkarinen Tämä Pro Gradu tutkielma käsittelee autismikirjon oppilaiden vanhempien kokemuksia tunnetaitojen opettamisesta erityisopetuksessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen tunnekasvatustoiminta erityisopetuksessa tukee autismikirjon oppilaiden perheitä. Lisäksi tarkastelun kohteena on se, miten koulussa toteutettava tunnekasvatustoiminta auttaa vanhempia toteuttamaan tunnekasvatusta omassa arjessaan. Tutkimuksella on tarkoitus vahvistaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja kehittää erityisopetuksen käytäntöjä vanhempien näkökulmaa kuunnellen. Tutkimus on ajankohtainen, sillä tunnetaitojen oppimisen hyödyistä oppilaan hyvinvoinnille on saatu kasvavaa tutkimusnäyttöä. Merkitys korostuu autismikirjon oppilailla, joilla tunnetaitojen oppimisessa on usein haasteita. Lisäksi vanhempien äänen esiin nostaminen on keskeinen osa inklusiivista ja osallisuutta tukevaa koulutusta. Tutkimus nojaa laadulliseen tutkimusperinteeseen ja on toteutettu Grounded Theory-menetelmää hyödyntäen, joka mahdollistaa oppilaiden vanhempien kokemusten syvällisen tarkastelun ilman ennakko-oletuksia. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa autismikirjon vanhempaa. Haastattelut tehtiin syksyn 2025 ja kevään 2026 aikana Teams-haastatteluna ja puhelinhaastatteluina. Aineisto analysoitiin monivaiheisen koodauksen kautta, jolloin uutta kerättyä aineistoa verrattiin aikaisempaan muodostaen näin tutkittavasta ilmiöstä aineistoon perustuva mallinnos. Tutkimuksen tuloksena vanhempien kokemusten pohjalta rakentui yksi ydinkategoria, jossa korostuu neljä keskeistä osa-aluetta: opettajan toiminnan merkitys, kodin ja koulun yhteistyö, emotionaalisen turvan puuttumisen vaikutukset sekä vanhempien rooli tunnetaitojen tukemisessa. Emotionaalinen turva näyttäytyi autismikirjon oppilaan tunnetaitojen oppimisen edellytyksenä konkreettisesti opettajan ymmärryksenä autismikirjon erityispiirteistä, kouluympäristön ja koulupäivän tapahtumien vahvasta struktuurista sekä ennakoinnista ja kodin ja koulun välisestä sujuvasta yhteistyöstä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että emotionaalisen turvan kokemus autismikirjon oppilaan koulunkäynnissä on keskeinen edellytys tunnetaitojen oppimiselle. Se myös yhdistää koulussa toteutettavan tunnekasvatuksen tiiviisti osaksi oppilaan ja perheen arkea. Soukka, Aleksi https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67128 2026-04-21T10:00:10Z 2026-01-01T00:00:00Z

Meemin anatomia Soukka, Aleksi Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka pyrkii selvittämään millä tavoin ironiaa käytetään internetmeemeissä suorittamaan ideologista työtä. Meemit ovat kulttuurillinen vastine geeneille, tapoja ja ideoita, jotka leviävät ihmisten vuorovaikutuksen kautta. Tutkielma tarkastelee internetmeemejä eli nettimeemejä multimodaalisina digitaalisina merkkeinä, joita internetin käyttäjät tuottavat, kopioivat, järjestelevät uudelleen ja levittävät internetin välityksellä. Nettimeemit ovat laajalle yleistynyt viestinnän muoto etenkin nuorempien internetin käyttäjien keskuudessa ja niitä käytetään poliittisen vaikuttamisen työkaluina, minkä tähden nettimeemit ovat tärkeä tutkimuskohde. Tutkielma esittelee kolmivaiheisen tavan analysoida internetmeemejä, jossa (1) perehdytään meemin päällimmäisiin piirteisiin, (2) pureudutaan meemin merkityksen muodostamisen keinoihin multimodaalisen analyysin avulla ja (3) syvennytään meemin ideologiseen vaikuttamiseen multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin avulla. Analyysimallin testaamiseksi tutkielmassa tarkastellaan kahta äärioikeistolaisuutta käsittelevää nettimeemiä: White Boy Summer ja the West Has Fallen, Billions Must Die. Ensimmäinen on itsessään äärioikeistolaisten viestintäkanavissa levinnyt ja jälkimmäinen parodioi äärioikeistolaisuutta sekä incel-kulttuuria. Analyysissä havaitaan ironian ideologisen työn edistäjäksi erityisesti nostalgia ja parodia. Analyysissä nähdään, kuinka nostalgiaa hyödyntämällä ironinen viesti voidaan myyttisen menneisyyden avulla pukea helposti lähestyttäväksi. Jälkimmäisen meemin analyysi taas osoittaa, kuinka parodinen ironia asettaa kohteen naurunalaiseksi ja esittää kohteensa alimpien motivaatioiden ajamana klovnina, riisuakseen kohteen sanomalta sen voiman. Analyysimalli osoittaa lupaavia merkkejä, joskin laajempi määrällinen tutkimus yhdistettynä vaikkapa tekoälyavusteiseen analyysiin olisivat hyviä seuraavia askelia menetelmän jalostamiseen.

2026-01-01T00:00:00Z Soukka, Aleksi Tutkielma on laadullinen tutkimus, joka pyrkii selvittämään millä tavoin ironiaa käytetään internetmeemeissä suorittamaan ideologista työtä. Meemit ovat kulttuurillinen vastine geeneille, tapoja ja ideoita, jotka leviävät ihmisten vuorovaikutuksen kautta. Tutkielma tarkastelee internetmeemejä eli nettimeemejä multimodaalisina digitaalisina merkkeinä, joita internetin käyttäjät tuottavat, kopioivat, järjestelevät uudelleen ja levittävät internetin välityksellä. Nettimeemit ovat laajalle yleistynyt viestinnän muoto etenkin nuorempien internetin käyttäjien keskuudessa ja niitä käytetään poliittisen vaikuttamisen työkaluina, minkä tähden nettimeemit ovat tärkeä tutkimuskohde. Tutkielma esittelee kolmivaiheisen tavan analysoida internetmeemejä, jossa (1) perehdytään meemin päällimmäisiin piirteisiin, (2) pureudutaan meemin merkityksen muodostamisen keinoihin multimodaalisen analyysin avulla ja (3) syvennytään meemin ideologiseen vaikuttamiseen multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin avulla. Analyysimallin testaamiseksi tutkielmassa tarkastellaan kahta äärioikeistolaisuutta käsittelevää nettimeemiä: White Boy Summer ja the West Has Fallen, Billions Must Die. Ensimmäinen on itsessään äärioikeistolaisten viestintäkanavissa levinnyt ja jälkimmäinen parodioi äärioikeistolaisuutta sekä incel-kulttuuria. Analyysissä havaitaan ironian ideologisen työn edistäjäksi erityisesti nostalgia ja parodia. Analyysissä nähdään, kuinka nostalgiaa hyödyntämällä ironinen viesti voidaan myyttisen menneisyyden avulla pukea helposti lähestyttäväksi. Jälkimmäisen meemin analyysi taas osoittaa, kuinka parodinen ironia asettaa kohteen naurunalaiseksi ja esittää kohteensa alimpien motivaatioiden ajamana klovnina, riisuakseen kohteen sanomalta sen voiman. Analyysimalli osoittaa lupaavia merkkejä, joskin laajempi määrällinen tutkimus yhdistettynä vaikkapa tekoälyavusteiseen analyysiin olisivat hyviä seuraavia askelia menetelmän jalostamiseen.