https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340 2026-05-13T02:16:42Z 2026-05-13T02:16:42Z https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67161 2026-05-12T05:00:12Z 2025-01-01T00:00:00Z

Näkyväksi tehty : taiteiden tiedekunnan henkilökunnan näyttely Lipiäinen, Leila

2025-01-01T00:00:00Z Suikkanen, Meiju https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67160 2026-05-11T13:00:10Z 2026-01-01T00:00:00Z

Kymenlaaksossa sosiaali- ja kriisipäivystykseen tulleiden yhteydenottojen tuottaman tiedon tarkastelua rakenteellisen sosiaalityön kontekstissa Suikkanen, Meiju Tutkimuksessa tarkasteltiin Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystykseen kohdistuneiden yhteydenottojen muutoksia vuosina 2021–2025 sekä näiden muutosten rakenteellisia ulottuvuuksia. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten sosiaali- ja kriisipäivystystyö kohdentuu, millaisia sosiaalisia ilmiöitä yhteydenotot heijastavat ja miten yhteydenotoista tuotettua tietoa voidaan hyödyntää rakenteellisessa sosiaalityössä. Aineistona hyödynnettiin Serena Business Manager järjestelmästä koottua tilastoaineistoa (N=46 566) sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiden puolistrukturoituja teemahaastatteluja (N=4). Tutkimus toteutettiin integroivalla monimenetelmällisellä lähestymistavalla, jossa tilastollinen ja laadullinen tieto täydensivät toisiaan. Tulokset osoittavat, että yhteydenotot lisääntyivät tarkastelujaksolla ja hätäkeskuksen rooli yhteydenottojen välittäjänä vahvistui merkittävästi. Puhelin säilyi yleisimpänä yhteydenottotapana, mutta muu- ja moniammatillinen tiimi -tilastointimerkintöjen käyttö kasvoi, mikä yhdessä haastatteluaineiston kanssa paljasti kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyttä. Yhteydenottojen syissä korostuivat kiireellinen sosiaalipäivystyksen tarve, kriisityö sekä nuoriin ja ikääntyneisiin liittyvät ilmoitukset. Haastatteluaineisto osoitti erityisesti nuorten monimuotoiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, sijaishuollon virka-avun tarpeen, ikääntyneiden kotona pärjäämisen kriisiytymisen sekä asunnottomuuden akuutit tilanteet, jotka eivät kaikilta osin näy tilastoissa ilmiöinä. Tutkimustulokset osoittavat sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimivan yhä useammin palvelujärjestelmän rajapinnoissa tilanteissa, joissa virka-aikaiset palvelut eivät ole saavutettavissa tai joissa asiakkaan tilanne on äkillisesti kriisiytynyt. Sosiaali- ja kriisipäivystys näyttäytyy näin paitsi akuutin sosiaalisen hädän ensivasteena myös palvelujärjestelmän kuormituksen ja yhteiskunnallisten muutosten varhaisena indikaattorina. Tilastoinnin epäyhtenäisyys, luokittelujen päällekkäisyys ja dokumentoinnin pirstaleisuus vaikeuttivat työn kohdentumisen seurantaa ja osoittivat tiedontuotannon tulkinnallisuuden. Haastatteluaineisto täydensi tilastollista kuvaa ja toi esiin palvelujärjestelmän rakenteellisia haasteita. Tutkimus korostaa tarvetta tilastointijärjestelmän yhdenmukaistamiselle sekä rakenteellisen tiedon systemaattiselle hyödyntämiselle hyvinvointialueen palvelujen kehittämisessä.

2026-01-01T00:00:00Z Suikkanen, Meiju Tutkimuksessa tarkasteltiin Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystykseen kohdistuneiden yhteydenottojen muutoksia vuosina 2021–2025 sekä näiden muutosten rakenteellisia ulottuvuuksia. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten sosiaali- ja kriisipäivystystyö kohdentuu, millaisia sosiaalisia ilmiöitä yhteydenotot heijastavat ja miten yhteydenotoista tuotettua tietoa voidaan hyödyntää rakenteellisessa sosiaalityössä. Aineistona hyödynnettiin Serena Business Manager järjestelmästä koottua tilastoaineistoa (N=46 566) sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiden puolistrukturoituja teemahaastatteluja (N=4). Tutkimus toteutettiin integroivalla monimenetelmällisellä lähestymistavalla, jossa tilastollinen ja laadullinen tieto täydensivät toisiaan. Tulokset osoittavat, että yhteydenotot lisääntyivät tarkastelujaksolla ja hätäkeskuksen rooli yhteydenottojen välittäjänä vahvistui merkittävästi. Puhelin säilyi yleisimpänä yhteydenottotapana, mutta muu- ja moniammatillinen tiimi -tilastointimerkintöjen käyttö kasvoi, mikä yhdessä haastatteluaineiston kanssa paljasti kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyttä. Yhteydenottojen syissä korostuivat kiireellinen sosiaalipäivystyksen tarve, kriisityö sekä nuoriin ja ikääntyneisiin liittyvät ilmoitukset. Haastatteluaineisto osoitti erityisesti nuorten monimuotoiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, sijaishuollon virka-avun tarpeen, ikääntyneiden kotona pärjäämisen kriisiytymisen sekä asunnottomuuden akuutit tilanteet, jotka eivät kaikilta osin näy tilastoissa ilmiöinä. Tutkimustulokset osoittavat sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimivan yhä useammin palvelujärjestelmän rajapinnoissa tilanteissa, joissa virka-aikaiset palvelut eivät ole saavutettavissa tai joissa asiakkaan tilanne on äkillisesti kriisiytynyt. Sosiaali- ja kriisipäivystys näyttäytyy näin paitsi akuutin sosiaalisen hädän ensivasteena myös palvelujärjestelmän kuormituksen ja yhteiskunnallisten muutosten varhaisena indikaattorina. Tilastoinnin epäyhtenäisyys, luokittelujen päällekkäisyys ja dokumentoinnin pirstaleisuus vaikeuttivat työn kohdentumisen seurantaa ja osoittivat tiedontuotannon tulkinnallisuuden. Haastatteluaineisto täydensi tilastollista kuvaa ja toi esiin palvelujärjestelmän rakenteellisia haasteita. Tutkimus korostaa tarvetta tilastointijärjestelmän yhdenmukaistamiselle sekä rakenteellisen tiedon systemaattiselle hyödyntämiselle hyvinvointialueen palvelujen kehittämisessä. Valtonen, Petra https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67159 2026-05-11T13:00:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

”Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kaivostoiminta": Sakatin kaivoshankkeen ja Viiankiaavan luonnonsuojelun ristiriita Valtonen, Petra Ilmastonmuutoksen hillintä on noussut yhdeksi keskeisimmäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii laajoja muutoksia nykyiseen energiantuotantoon ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Näihin muutoksiin pyritään vastaamaan yhä useammin vihreällä siirtymällä. Vihreällä siirtymällä viitataan yhteiskunnalliseen murrokseen, jossa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat järjestelmät pyritään korvaamaan uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä ratkaisuilla. Siirtymä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa on nostanut kriittiset mineraalit keskeiseksi osaksi vihreän teknologian kehittämistä. Samalla tämä kehitys on luonut jännitteitä luontokadon ja luonnonsuojelun kohdalla, kun yhä useampi kriittisten raaka-aineiden hanke kohdistuu alueille, jossa on luonnonsuojelullisesti arvokkaita ekosysteemejä. Tämä tutkielma tarkastelee Sodankylässä sijaitsevaa Viiankiaapaa ja siihen kohdistuvaa kaivoshanketta osana ajankohtaista keskustelua luonnonsuojelusta, maankäytöstä ja vihreästä siirtymästä. Kaivoshanketta edistää Anglo Americanin tytäryhtiö AA Sakatti Mining oy. Tutkielman taustalla on Euroopan unionin energiamurros ja kriittisten raaka-aineiden kasvava kysyntä, jotka ovat nostaneet kaivosteollisuuden keskeiseen asemaan ilmasto- ja teollisuuspolitiikassa. Kriittisiä mineraaleja koskeva keskustelu kytkee kaivostoiminnan osaksi huoltovarmuutta ja geopoliittista kilpailua, mikä on lisännyt painetta luonnonvarojen hyödyntämiseen myös luonnonsuojelualueilla. Viiankiaapa edustaa tapausta, jossa nämä laajemmat kehityskulut konkretisoituvat paikallisessa maankäytössä. Sakatin kaivoshankkeen ja Viiankiaavan luonnonsuojelun tarkastelussa sovelletaan poliittisen ekologian teoriaa ja resurssikirouksen sekä ongelmien siirtämisen käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu Sodankylän kunnan kaivosohjelmasta (2018) sekä Viiankiaavan hoito- ja käyttösuunnitelmasta (2006). Aineiston avulla analysoidaan, miten Viiankiaapa nähdään samanaikaisesti suojeltavana ekosysteeminä, mutta myös kriittisten raaka-aineiden kannalta merkittävänä alueena. Analyysimenetelmänä toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastellaan asiakirjojen kielellisiä ja retorisia valintoja osana vihreän siirtymän ja EU:n energiapolitiikan tavoitteita.; Climate change mitigations have become one of the most central international objectives. Achieving this goal requires extensive changes to current energy production systems and broader societal structures. The green transition is presented as the primary response to this challenge, aiming to develop environmentally friendly technologies capable of replacing fossil-based energy solutions. As societies move toward low-carbon systems, critical minerals have become essential components in the development of green technologies. At the same time, this shift has generated tensions with biodiversity conservation, as an increasing number of critical raw materials projects target areas with ecologically valuable and protected ecosystems. This thesis examines Viiankiaapa, a protected mire area in the municipality of Sodankylä, and the mining project directed at it as part of the broader contemporary debate on nature conservation, land use, and the green transition. The study is situated within the context of the European Union’s energy transition and the growing demand of critical raw materials, which have positioned the mining industry at the core of climate and industrial policy. Discussions surrounding critical minerals link mining to national security and geopolitical competition, increasing pressure to exploit natural resources even within protected areas. Viiankiaapa represents a case in which these wider developments materialize in local land-use. The study will analyse the mining project and the nature conservation in Viiankiaapa with political ecology and its concepts of the resource curse and problem shifting. The research material consists of the Sodankylä’s Mining Programme (2018) and the Viiankiaapa Management and Land Use Plan (2006). These documents are used to examine how Viiankiaapa is simultaneously constructed as a protected ecosystem and as an area of strategic importance for critical raw materials. The study applies critical discourse analysis to explore how discourse and rhetorical choices in the research material reflect and justify competing land-use priorities in the context of the green transition and EU energy policy objectives.

2026-01-01T00:00:00Z Valtonen, Petra Ilmastonmuutoksen hillintä on noussut yhdeksi keskeisimmäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii laajoja muutoksia nykyiseen energiantuotantoon ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Näihin muutoksiin pyritään vastaamaan yhä useammin vihreällä siirtymällä. Vihreällä siirtymällä viitataan yhteiskunnalliseen murrokseen, jossa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat järjestelmät pyritään korvaamaan uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä ratkaisuilla. Siirtymä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa on nostanut kriittiset mineraalit keskeiseksi osaksi vihreän teknologian kehittämistä. Samalla tämä kehitys on luonut jännitteitä luontokadon ja luonnonsuojelun kohdalla, kun yhä useampi kriittisten raaka-aineiden hanke kohdistuu alueille, jossa on luonnonsuojelullisesti arvokkaita ekosysteemejä. Tämä tutkielma tarkastelee Sodankylässä sijaitsevaa Viiankiaapaa ja siihen kohdistuvaa kaivoshanketta osana ajankohtaista keskustelua luonnonsuojelusta, maankäytöstä ja vihreästä siirtymästä. Kaivoshanketta edistää Anglo Americanin tytäryhtiö AA Sakatti Mining oy. Tutkielman taustalla on Euroopan unionin energiamurros ja kriittisten raaka-aineiden kasvava kysyntä, jotka ovat nostaneet kaivosteollisuuden keskeiseen asemaan ilmasto- ja teollisuuspolitiikassa. Kriittisiä mineraaleja koskeva keskustelu kytkee kaivostoiminnan osaksi huoltovarmuutta ja geopoliittista kilpailua, mikä on lisännyt painetta luonnonvarojen hyödyntämiseen myös luonnonsuojelualueilla. Viiankiaapa edustaa tapausta, jossa nämä laajemmat kehityskulut konkretisoituvat paikallisessa maankäytössä. Sakatin kaivoshankkeen ja Viiankiaavan luonnonsuojelun tarkastelussa sovelletaan poliittisen ekologian teoriaa ja resurssikirouksen sekä ongelmien siirtämisen käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu Sodankylän kunnan kaivosohjelmasta (2018) sekä Viiankiaavan hoito- ja käyttösuunnitelmasta (2006). Aineiston avulla analysoidaan, miten Viiankiaapa nähdään samanaikaisesti suojeltavana ekosysteeminä, mutta myös kriittisten raaka-aineiden kannalta merkittävänä alueena. Analyysimenetelmänä toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastellaan asiakirjojen kielellisiä ja retorisia valintoja osana vihreän siirtymän ja EU:n energiapolitiikan tavoitteita. Climate change mitigations have become one of the most central international objectives. Achieving this goal requires extensive changes to current energy production systems and broader societal structures. The green transition is presented as the primary response to this challenge, aiming to develop environmentally friendly technologies capable of replacing fossil-based energy solutions. As societies move toward low-carbon systems, critical minerals have become essential components in the development of green technologies. At the same time, this shift has generated tensions with biodiversity conservation, as an increasing number of critical raw materials projects target areas with ecologically valuable and protected ecosystems. This thesis examines Viiankiaapa, a protected mire area in the municipality of Sodankylä, and the mining project directed at it as part of the broader contemporary debate on nature conservation, land use, and the green transition. The study is situated within the context of the European Union’s energy transition and the growing demand of critical raw materials, which have positioned the mining industry at the core of climate and industrial policy. Discussions surrounding critical minerals link mining to national security and geopolitical competition, increasing pressure to exploit natural resources even within protected areas. Viiankiaapa represents a case in which these wider developments materialize in local land-use. The study will analyse the mining project and the nature conservation in Viiankiaapa with political ecology and its concepts of the resource curse and problem shifting. The research material consists of the Sodankylä’s Mining Programme (2018) and the Viiankiaapa Management and Land Use Plan (2006). These documents are used to examine how Viiankiaapa is simultaneously constructed as a protected ecosystem and as an area of strategic importance for critical raw materials. The study applies critical discourse analysis to explore how discourse and rhetorical choices in the research material reflect and justify competing land-use priorities in the context of the green transition and EU energy policy objectives. Paaso, Martti https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67158 2026-05-11T13:00:13Z 2026-01-01T00:00:00Z

Kun jää sulaa ja pääoma kulkee : Miten kansainvälisen rahoitussektorin puheen ja toiminnan välinen ristiriita ilmenee arktisten fossiilihankkeiden rahoituksessa ilmastokriisin aikakaudella? Paaso, Martti Merijään sulaminen, maapallon keskilämpötilan nousu ja ekosysteemien haavoittuvuus ovat meneillään olevan ilmastokriisin näkyviä esimerkkejä. Samalla nämä käynnissä olevat muutokset ovat avaamassa aiemmin vaikeasti saavutettavissa olleita alueita taloudelliselle toiminnalle. Sulava merijää ei osoita pelkästään ympäristöllistä kriisiä, vaan myös uusia mahdollisia keinoja luonnonvarojen hyödyntämiselle, energiantuotannolle ja meriliikenteelle. Muuttuva arktinen ympäristö lisää arktisten merialueiden taloudellista ja strategista merkitystä. Öljy- ja kaasuvarojen arvioidut runsaat määrät sekä muiden teollisuudelle arvokkaiden mineraalien oletettu paljous ovat tehneet arktisista merialueista keskeisen osan kansainvälistä luonnonvarakilpailua. Kilpailu luonnonvaroista muuttaa valtioiden välisiä suhteita ja yritysten toimintatapoja. Taloudelliset ja strategiset houkuttimet synnyttävät jännitteitä, jopa perinteisten liittolaisten välille, kuten Yhdysvaltojen lisääntynyt kiinnostus Grönlantia kohtaan osoittaa. Samalla monikansalliset yritykset pyrkivät vahvistamaan asemaansa alueen fossiilihankkeissa, mikä lisää kilpailua sekä valtioiden että yritysten välillä. Alueen kehitys heijastaa laajempaa ristiriitaa, jossa luonnonvarat avaavat taloudellisia mahdollisuuksia, mutta samalla lisäävät kilpailua ja poliittista jännitystä maailmassa, joka jo valmiiksi elää ilmastokriisin aikakaudella. Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten arktisia fossiilihankkeita rahoittavat kansainväliset pankit, sijoittajat ja vakuutusyhtiöt puhuvat vastuullisuudesta ja ilmastotavoitteista, mutta toimivat näiden tavoitteiden vastaisesti. Tutkielmani pääkysymys on, miten tämä ristiriita vastuullisuuspuheen ja konkreettisten rahoituspäätösten välillä näkyy arktisten fossiilihankkeiden rahoituksessa. Pääkysymystä täydennän kolmella alakysymyksellä, joiden kautta analysoin rahoittajien roolia, rahoitettavien hankkeiden luonnetta ja vaikutuksia sekä hankkeiden rahoittamista osana ilmastokriisin aikakautta. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii poliittisen ekologian teoria, jonka avulla tarkastelen, miten taloudelliset rakenteet, valtasuhteet ja ympäristölliset muutoksen kietoutuvat toisiinsa arktisilla merialueilla. Poliittisen ekologian kautta tarkastelen ristiriitaa ja siitä juontuvaa paradoksia, jotka syntyvät, kun rahoitussektori tunnistaa ilmastokriisin vakavuuden julkisessa puheessaan mutta jatkaa samalla arktisten fossiilihankkeiden rahoittamista. Aineistonani käytän Reclaim Financekansalaisjärjestön raporttia arktisten fossiilihankkeiden rahoittajista, Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raporttia arktisten merialueiden tilasta sekä kahden arktisen valtion virallista tiedotetta. Analyysimenetelmäni käytän diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelen rahoitussektorin puhetapoja ja niiden suhdetta konkreettisiin toimiin.; The melting of sea ice, the rise in global average temperatures, and increasing vulnerability of ecosystems are visible manifestations of the ongoing climate crisis. At the same time, these developments are opening areas that were previously difficult to access for economic activity. Melting sea ice signals not only an environmental crisis but also new opportunities for resource extraction, energy production, and maritime transport. The changing Arctic environment increases the economic and strategic significance of Arctic marine areas. The estimated abundance of oil and gas reserves, along with other minerals valuable to industry, has made Arctic waters a central arena in global competition over natural resources. Competition for these resources is reshaping relations between states and the practices of private companies. Economic and strategic incentives generate tensions even among traditional allies, as illustrated by the United States’ growing interest in Greenland. At the same time, multinational corporations seek to strengthen their position in regional fossil fuel projects, intensifying competition among both states and companies. This development reflects a broader contradiction in which political tensions are simultaneously intensifying in a world already living in the era of the climate crisis. In this thesis, I examine how international banks, investors, and insurance companies involved in Arctic fossil fuel projects publicly emphasize responsibility and climate commitments while acting in ways that contradict these stated goals. The main research question asks how this contradiction between responsibility discourse and concrete financing decisions becomes visible in the funding of Arctic fossil fuel projects. I address this question through three sub-questions which analyse the role of financial actors, the nature and impacts of the projects they fund, and the financing of these projects as part of the climate crisis era. The theoretical framework of the thesis is political ecology, which enables an examination of how economic structures, power relations, and environmental change intertwine in Arctic marine areas. Through political ecology, I analyse the contradiction and the resulting paradox that emerge when the financial sector acknowledges the severity of the climate crisis in its public discourse yet continues to finance Arctic fossil fuel projects. The source material consists of a report by the civil society organisation Reclaim Finance on financiers of Arctic fossil fuel projects, a report by the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) on the state of Arctic marine regions, and two official statements issued by Arctic states. The analysis employs discourse analysis to examine the financial sector’s modes of speech and their relationship to concrete actions.

2026-01-01T00:00:00Z Paaso, Martti Merijään sulaminen, maapallon keskilämpötilan nousu ja ekosysteemien haavoittuvuus ovat meneillään olevan ilmastokriisin näkyviä esimerkkejä. Samalla nämä käynnissä olevat muutokset ovat avaamassa aiemmin vaikeasti saavutettavissa olleita alueita taloudelliselle toiminnalle. Sulava merijää ei osoita pelkästään ympäristöllistä kriisiä, vaan myös uusia mahdollisia keinoja luonnonvarojen hyödyntämiselle, energiantuotannolle ja meriliikenteelle. Muuttuva arktinen ympäristö lisää arktisten merialueiden taloudellista ja strategista merkitystä. Öljy- ja kaasuvarojen arvioidut runsaat määrät sekä muiden teollisuudelle arvokkaiden mineraalien oletettu paljous ovat tehneet arktisista merialueista keskeisen osan kansainvälistä luonnonvarakilpailua. Kilpailu luonnonvaroista muuttaa valtioiden välisiä suhteita ja yritysten toimintatapoja. Taloudelliset ja strategiset houkuttimet synnyttävät jännitteitä, jopa perinteisten liittolaisten välille, kuten Yhdysvaltojen lisääntynyt kiinnostus Grönlantia kohtaan osoittaa. Samalla monikansalliset yritykset pyrkivät vahvistamaan asemaansa alueen fossiilihankkeissa, mikä lisää kilpailua sekä valtioiden että yritysten välillä. Alueen kehitys heijastaa laajempaa ristiriitaa, jossa luonnonvarat avaavat taloudellisia mahdollisuuksia, mutta samalla lisäävät kilpailua ja poliittista jännitystä maailmassa, joka jo valmiiksi elää ilmastokriisin aikakaudella. Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten arktisia fossiilihankkeita rahoittavat kansainväliset pankit, sijoittajat ja vakuutusyhtiöt puhuvat vastuullisuudesta ja ilmastotavoitteista, mutta toimivat näiden tavoitteiden vastaisesti. Tutkielmani pääkysymys on, miten tämä ristiriita vastuullisuuspuheen ja konkreettisten rahoituspäätösten välillä näkyy arktisten fossiilihankkeiden rahoituksessa. Pääkysymystä täydennän kolmella alakysymyksellä, joiden kautta analysoin rahoittajien roolia, rahoitettavien hankkeiden luonnetta ja vaikutuksia sekä hankkeiden rahoittamista osana ilmastokriisin aikakautta. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii poliittisen ekologian teoria, jonka avulla tarkastelen, miten taloudelliset rakenteet, valtasuhteet ja ympäristölliset muutoksen kietoutuvat toisiinsa arktisilla merialueilla. Poliittisen ekologian kautta tarkastelen ristiriitaa ja siitä juontuvaa paradoksia, jotka syntyvät, kun rahoitussektori tunnistaa ilmastokriisin vakavuuden julkisessa puheessaan mutta jatkaa samalla arktisten fossiilihankkeiden rahoittamista. Aineistonani käytän Reclaim Financekansalaisjärjestön raporttia arktisten fossiilihankkeiden rahoittajista, Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raporttia arktisten merialueiden tilasta sekä kahden arktisen valtion virallista tiedotetta. Analyysimenetelmäni käytän diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelen rahoitussektorin puhetapoja ja niiden suhdetta konkreettisiin toimiin. The melting of sea ice, the rise in global average temperatures, and increasing vulnerability of ecosystems are visible manifestations of the ongoing climate crisis. At the same time, these developments are opening areas that were previously difficult to access for economic activity. Melting sea ice signals not only an environmental crisis but also new opportunities for resource extraction, energy production, and maritime transport. The changing Arctic environment increases the economic and strategic significance of Arctic marine areas. The estimated abundance of oil and gas reserves, along with other minerals valuable to industry, has made Arctic waters a central arena in global competition over natural resources. Competition for these resources is reshaping relations between states and the practices of private companies. Economic and strategic incentives generate tensions even among traditional allies, as illustrated by the United States’ growing interest in Greenland. At the same time, multinational corporations seek to strengthen their position in regional fossil fuel projects, intensifying competition among both states and companies. This development reflects a broader contradiction in which political tensions are simultaneously intensifying in a world already living in the era of the climate crisis. In this thesis, I examine how international banks, investors, and insurance companies involved in Arctic fossil fuel projects publicly emphasize responsibility and climate commitments while acting in ways that contradict these stated goals. The main research question asks how this contradiction between responsibility discourse and concrete financing decisions becomes visible in the funding of Arctic fossil fuel projects. I address this question through three sub-questions which analyse the role of financial actors, the nature and impacts of the projects they fund, and the financing of these projects as part of the climate crisis era. The theoretical framework of the thesis is political ecology, which enables an examination of how economic structures, power relations, and environmental change intertwine in Arctic marine areas. Through political ecology, I analyse the contradiction and the resulting paradox that emerge when the financial sector acknowledges the severity of the climate crisis in its public discourse yet continues to finance Arctic fossil fuel projects. The source material consists of a report by the civil society organisation Reclaim Finance on financiers of Arctic fossil fuel projects, a report by the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) on the state of Arctic marine regions, and two official statements issued by Arctic states. The analysis employs discourse analysis to examine the financial sector’s modes of speech and their relationship to concrete actions.