https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340 2026-06-23T21:01:36Z 2026-06-23T21:01:36Z Mäkinen, Katja https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67247 2026-06-23T13:00:30Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ammattikorkeakoulun vieraskielisen tutkintokoulutuksen opiskelijarekrytoinnin institutionaalinen logiikka. Managerialismi ja byrokraattinen julkisjohtaminen opiskelija-rekrytoinnin ja opiskelijavalinnan ohjaavina ajattelutapoina Mäkinen, Katja Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää, miten kaksi institutionaalista logiikkaa, byrokraattinen julkisjohtaminen ja managerialismi, ilmenevät ammattikorkeakoulun vieraskielisen tutkintokoulutuksen opiskelijarekrytointia ja opiskelijavalinnan käytäntöjä ohjaavina legitiimeinä ajattelutapoina. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti lukuvuosimaksuvelvollisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytoinnin ja opiskelijavalinnan käytännöt. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena yhdessä suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Aineisto koostuu rehtori toimitusjohtajan koulutustarjontaa koskevista päätöksistä vuosilta 2017–2026 sekä yhdeksästä teemahaastattelusta, joihin osallistui ammattikorkeakoulun johtoa, keskijohtoa, opiskelijarekrytoinnin ja opiskelijavalintojen asiantuntijoita sekä opettaja. Aineisto analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen institutionaalisen logiikan, managerialismin ja byrokraattisen julkisjohtamisen teoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että managerialismi ja byrokraattinen julkisjohtaminen esiintyvät ammattikorkeakoulussa samanaikaisesti ja tuottavat jännitteitä opiskelijarekrytoinnin ja opiskelijavalintojen käytäntöihin. Managerialismin logiikka ilmenee erityisesti opiskelijarekrytoinnissa voimakkaana tulosorientaationa ja johtamisen oikeutuksen korostamisena. Byrokraattinen julkisjohtaminen korostuu opiskelijavalintojen logiikkana, jolloin korostuu lakiperustaisuus, yhdenvertaisuutena ja oikeusturva. Vieraskielisen tutkintokoulutuksen aloituspaikoista 85 prosenttia on suunnattu erillishakuihin, mikä heijastaa strategista pyrkimystä lukuvuosimaksutulojen kasvattamiseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten institutionaalisten logiikkojen välinen jännite muokkaa ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan käytäntöjä, nostaa esiin eettisiä haasteita sekä asettaa vaatimuksia sisäiselle vuoropuhelulle ja johtamiskäytännöille.

2026-01-01T00:00:00Z Mäkinen, Katja Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää, miten kaksi institutionaalista logiikkaa, byrokraattinen julkisjohtaminen ja managerialismi, ilmenevät ammattikorkeakoulun vieraskielisen tutkintokoulutuksen opiskelijarekrytointia ja opiskelijavalinnan käytäntöjä ohjaavina legitiimeinä ajattelutapoina. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti lukuvuosimaksuvelvollisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytoinnin ja opiskelijavalinnan käytännöt. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena yhdessä suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Aineisto koostuu rehtori toimitusjohtajan koulutustarjontaa koskevista päätöksistä vuosilta 2017–2026 sekä yhdeksästä teemahaastattelusta, joihin osallistui ammattikorkeakoulun johtoa, keskijohtoa, opiskelijarekrytoinnin ja opiskelijavalintojen asiantuntijoita sekä opettaja. Aineisto analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen institutionaalisen logiikan, managerialismin ja byrokraattisen julkisjohtamisen teoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että managerialismi ja byrokraattinen julkisjohtaminen esiintyvät ammattikorkeakoulussa samanaikaisesti ja tuottavat jännitteitä opiskelijarekrytoinnin ja opiskelijavalintojen käytäntöihin. Managerialismin logiikka ilmenee erityisesti opiskelijarekrytoinnissa voimakkaana tulosorientaationa ja johtamisen oikeutuksen korostamisena. Byrokraattinen julkisjohtaminen korostuu opiskelijavalintojen logiikkana, jolloin korostuu lakiperustaisuus, yhdenvertaisuutena ja oikeusturva. Vieraskielisen tutkintokoulutuksen aloituspaikoista 85 prosenttia on suunnattu erillishakuihin, mikä heijastaa strategista pyrkimystä lukuvuosimaksutulojen kasvattamiseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten institutionaalisten logiikkojen välinen jännite muokkaa ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan käytäntöjä, nostaa esiin eettisiä haasteita sekä asettaa vaatimuksia sisäiselle vuoropuhelulle ja johtamiskäytännöille. Mäkitalo-Rauma, Minna https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67246 2026-06-23T13:00:32Z 2026-01-01T00:00:00Z

Autoetnografinen näkökulma digitaalisen osaamisen arvioinnin kehittämiseen Mäkitalo-Rauma, Minna Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveysalan toimintaa ja edellyttää uudenlaista osaamista sekä systemaattista osaamisen johtamista. Tämä pro gradu -tutkielma kiinnittyy digiosaamisen arviointimittarin kehittämiseen osana GeroDigi Lead -kehittämishanketta. Mittarin tarkoituksena on tukea vanhustyötä tekevien digiosaamisen tasoa ja tarpeiden arviointia sekä koulutustarpeita johtamisen tueksi. Toimin hankkeen mittarin kehittämistyöryhmässä yhtenä kolmesta jäsenestä. Jokaisella meistä oli eri lähestymisnäkökulma, kokemustausta ja jaettu vastuualue. Minulla oli vastuualueeni lisäksi työelämäasiantuntijan näkökulma vanhustyöstä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata autoetnografisten havaintojen kautta digiosaamisen mittarin kehittämisprosessi. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on tunnistaa mitkä ovat ne keskeiset teoreettiset, metodologiset ja käytännölliset seikat, jotka tulee huomioida mittarin rakentamisessa. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan miten autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys voivat tukea mittarin kehittämistä ja tuottaa syvällistä ymmärrystä ilmiöstä. Aineisto koostuu autoetnografisista havainnoista vanhustyössä ja esihenkilötyössä, työntekijöiden kokemuksista, kehittämisryhmän tapaamisista, aiemmin kehitetyistä digiosaamisen mittareista sekä ajankohtaisesta tieteellisestä kirjallisuudesta. Autoetnografinen tutkimusote mahdollisti prosessin tarkastelun sisältäpäin ja toi esiin kokemuksellisia ja kontekstisidonnaisia ulottuvuuksia, joita kirjallisuus täydensi käsitteellisillä ja metodologisilla näkökulmilla. Kehittämisprosessi osoitti, että mittarin rakentaminen edellyttää teoreettisten, metodologisten ja käytännön työssä ilmenevien tekijöiden huomioimista. Aineisto korosti erityisesti tiedonhallinnan, sisällöntuotannon, viestinnän, turvallisuuden ja ongelmanratkaisun merkitystä digiosaamisessa. Autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys syvensivät ymmärrystä näistä teemoista paljastamalla digiosaamisen emotionaaliset, eettiset ja kontekstuaaliset ulottuvuudet, joita pelkkä teoreettinen tarkastelu ei tavoittaisi. Näiden havaintojen pohjalta mittari rakennettiin kuvaamaan digiosaamista kokonaisuutena, jossa tekniset taidot, ammatillinen identiteetti ja arjen työtilanteet kietoutuvat yhteen.

2026-01-01T00:00:00Z Mäkitalo-Rauma, Minna Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveysalan toimintaa ja edellyttää uudenlaista osaamista sekä systemaattista osaamisen johtamista. Tämä pro gradu -tutkielma kiinnittyy digiosaamisen arviointimittarin kehittämiseen osana GeroDigi Lead -kehittämishanketta. Mittarin tarkoituksena on tukea vanhustyötä tekevien digiosaamisen tasoa ja tarpeiden arviointia sekä koulutustarpeita johtamisen tueksi. Toimin hankkeen mittarin kehittämistyöryhmässä yhtenä kolmesta jäsenestä. Jokaisella meistä oli eri lähestymisnäkökulma, kokemustausta ja jaettu vastuualue. Minulla oli vastuualueeni lisäksi työelämäasiantuntijan näkökulma vanhustyöstä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata autoetnografisten havaintojen kautta digiosaamisen mittarin kehittämisprosessi. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on tunnistaa mitkä ovat ne keskeiset teoreettiset, metodologiset ja käytännölliset seikat, jotka tulee huomioida mittarin rakentamisessa. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan miten autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys voivat tukea mittarin kehittämistä ja tuottaa syvällistä ymmärrystä ilmiöstä. Aineisto koostuu autoetnografisista havainnoista vanhustyössä ja esihenkilötyössä, työntekijöiden kokemuksista, kehittämisryhmän tapaamisista, aiemmin kehitetyistä digiosaamisen mittareista sekä ajankohtaisesta tieteellisestä kirjallisuudesta. Autoetnografinen tutkimusote mahdollisti prosessin tarkastelun sisältäpäin ja toi esiin kokemuksellisia ja kontekstisidonnaisia ulottuvuuksia, joita kirjallisuus täydensi käsitteellisillä ja metodologisilla näkökulmilla. Kehittämisprosessi osoitti, että mittarin rakentaminen edellyttää teoreettisten, metodologisten ja käytännön työssä ilmenevien tekijöiden huomioimista. Aineisto korosti erityisesti tiedonhallinnan, sisällöntuotannon, viestinnän, turvallisuuden ja ongelmanratkaisun merkitystä digiosaamisessa. Autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys syvensivät ymmärrystä näistä teemoista paljastamalla digiosaamisen emotionaaliset, eettiset ja kontekstuaaliset ulottuvuudet, joita pelkkä teoreettinen tarkastelu ei tavoittaisi. Näiden havaintojen pohjalta mittari rakennettiin kuvaamaan digiosaamista kokonaisuutena, jossa tekniset taidot, ammatillinen identiteetti ja arjen työtilanteet kietoutuvat yhteen. Määttä, Krista https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67245 2026-06-23T12:30:27Z 2026-01-01T00:00:00Z

Digitaalisen teknologian ja yhteisöllisyyden toisiinsa kietoutuminen asiantuntijoiden etätyökäytännöissä Määttä, Krista Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten etätyötä mahdollistava digitaalinen teknologia vaikuttaa asiantuntijoiden kokemuksiin yhteisöllisyydestä. Tutkimuskysymys on: mitä asiantuntijatyön sosiaalisten käytäntöjen digitalisoituminen tekee yhteenkuuluvuuden kokemukselle? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii postfenomenologia, joka pohjautuu Don Ihden (1990) ajatuksiin ihmisten, teknologian ja elämismaailman välisestä toimijuudesta. Tutkimus toteutettiin julkishallinnonalan asiantuntijoiden yksilöhaastatteluilla tammi- ja helmikuussa 2026, ja tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjautuvalla abduktiivisella analyysillä. Tutkimustuloksissa nousee esille viisi ilmiötä, jotka tuovat näkyväksi, millä tavoin etätyötä mahdollistava digitaalinen teknologia vaikuttaa asiantuntijoiden yhteisöllisyyden kokemuksen muotoutumiseen toimiessa monialaisissa tiimeissä. Tutkimustuloksiksi nousivat: 1) videokuvan merkitys vuorovaikutuksessa, 2) inhimillisen ulottuvuuden piiloutuminen digitaaliseen teknologiaan, 3) viestien tulkinta digitaalisessa vuorovaikutuksessa, 4) digitaalinen tiedonjakaminen yhteisöllisyyden vahvistajana sekä 5) asiantuntijuus digitaalisen teknologian muovaamana. Tutkimuksen tulokset tuovat merkittävyyttä digitaalisvälitteisten vuorovaikutuskäytäntöjen kehittämiselle tuoden näkyväksi nykyajan vuorovaikutuskäytäntöjen muutoksia ja haasteita sekä korostaen etätyökäytäntöjen ja digitaalisen teknologian käytön osaamisen tärkeyttä osana asiantuntijoiden työtä. Tulokset tuovat merkittävyyttä yhteisöllisyyden ja digitaalisen teknologian tutkimukselle tuomalla esiin nykypäivän digitaalisvälitteisen yhteisöllisyyden muotoutumista sekä digitaalisen teknologian toimijuutta, missä korostuu inhimillisen ulottuvuuden peittyminen ja siitä muodostuneita haasteita.

2026-01-01T00:00:00Z Määttä, Krista Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten etätyötä mahdollistava digitaalinen teknologia vaikuttaa asiantuntijoiden kokemuksiin yhteisöllisyydestä. Tutkimuskysymys on: mitä asiantuntijatyön sosiaalisten käytäntöjen digitalisoituminen tekee yhteenkuuluvuuden kokemukselle? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii postfenomenologia, joka pohjautuu Don Ihden (1990) ajatuksiin ihmisten, teknologian ja elämismaailman välisestä toimijuudesta. Tutkimus toteutettiin julkishallinnonalan asiantuntijoiden yksilöhaastatteluilla tammi- ja helmikuussa 2026, ja tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjautuvalla abduktiivisella analyysillä. Tutkimustuloksissa nousee esille viisi ilmiötä, jotka tuovat näkyväksi, millä tavoin etätyötä mahdollistava digitaalinen teknologia vaikuttaa asiantuntijoiden yhteisöllisyyden kokemuksen muotoutumiseen toimiessa monialaisissa tiimeissä. Tutkimustuloksiksi nousivat: 1) videokuvan merkitys vuorovaikutuksessa, 2) inhimillisen ulottuvuuden piiloutuminen digitaaliseen teknologiaan, 3) viestien tulkinta digitaalisessa vuorovaikutuksessa, 4) digitaalinen tiedonjakaminen yhteisöllisyyden vahvistajana sekä 5) asiantuntijuus digitaalisen teknologian muovaamana. Tutkimuksen tulokset tuovat merkittävyyttä digitaalisvälitteisten vuorovaikutuskäytäntöjen kehittämiselle tuoden näkyväksi nykyajan vuorovaikutuskäytäntöjen muutoksia ja haasteita sekä korostaen etätyökäytäntöjen ja digitaalisen teknologian käytön osaamisen tärkeyttä osana asiantuntijoiden työtä. Tulokset tuovat merkittävyyttä yhteisöllisyyden ja digitaalisen teknologian tutkimukselle tuomalla esiin nykypäivän digitaalisvälitteisen yhteisöllisyyden muotoutumista sekä digitaalisen teknologian toimijuutta, missä korostuu inhimillisen ulottuvuuden peittyminen ja siitä muodostuneita haasteita. Matala-aho, Elina https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67244 2026-06-23T12:00:22Z 2026-01-01T00:00:00Z

Toimintarajoitteisen henkilön yhdenvertainen oikeus ja mahdollisuudet saada ja käyttää sähköisiä tunnistusvälineitä Matala-aho, Elina Yhteiskunnan digitalisoituessa vahvan sähköisen tunnistamisen merkitys kasvaa. Jos tunnistamiseen tarvittavaa välinettä ei voi käyttää, sulkeutuu portti digitaaliselle asioinnille jo ennen kuin itse palveluun pääsee kirjautumaan. Keskeisiä Suomessa käytettävissä olevia tunnistusvälineitä ovat pankkitunnisteet, mobiilivarmenne ja kansalaisvarmenne. Kun yhä useampi yhteiskunnan palveluista on vahvan sähköisen tunnistamisen takana, henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta saada tai käyttää vahvaan sähköiseen tunnistamiseen tarvittavia tunnistusvälineitä jää näiden palveluiden ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitettiin, miten voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen ajankohtaisesti ehdotetut muutokset vastaavat niihin käytännön ongelmiin, joita toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä. Yhdistämällä lainopillisesti hankittua tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä vanhuus- ja vammaisjärjestöjen haastatteluilla hankittuun tietoon kohdatuista käytännön ongelmista selvitettiin, miten toimintarajoitteisen henkilön oikeus saada ja käyttää tunnistusvälineitä tosiasiassa toteutuu. Tutkimuksessa arvioitiin sähköistä tunnistamista sekä kutakin tunnistamisvälinettä koskevaa sääntelyä niiden käytännön ongelmien valossa, joita toimintarajoitteiset henkilöt haastattelujen perusteella kohtaavat. Lisäksi arvioitiin, vastaavatko luottolaitoslakiin ajankohtaisesti ehdotetut muutokset näihin ongelmiin. Tutkimuksen perusteella toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat monenlaisia käytännön ongelmia tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä. Osa sähköisen tunnistamisen ongelmista kietoutuu laajempiin digitaalisten palveluiden käyttämisen ongelmiin. Tutkimuksen perusteella voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen ajankohtaisesti ehdotetut muutokset eivät kykene vastaamaan kaikkiin niihin käytännön ongelmiin, joita toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä.

2026-01-01T00:00:00Z Matala-aho, Elina Yhteiskunnan digitalisoituessa vahvan sähköisen tunnistamisen merkitys kasvaa. Jos tunnistamiseen tarvittavaa välinettä ei voi käyttää, sulkeutuu portti digitaaliselle asioinnille jo ennen kuin itse palveluun pääsee kirjautumaan. Keskeisiä Suomessa käytettävissä olevia tunnistusvälineitä ovat pankkitunnisteet, mobiilivarmenne ja kansalaisvarmenne. Kun yhä useampi yhteiskunnan palveluista on vahvan sähköisen tunnistamisen takana, henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta saada tai käyttää vahvaan sähköiseen tunnistamiseen tarvittavia tunnistusvälineitä jää näiden palveluiden ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitettiin, miten voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen ajankohtaisesti ehdotetut muutokset vastaavat niihin käytännön ongelmiin, joita toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä. Yhdistämällä lainopillisesti hankittua tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä vanhuus- ja vammaisjärjestöjen haastatteluilla hankittuun tietoon kohdatuista käytännön ongelmista selvitettiin, miten toimintarajoitteisen henkilön oikeus saada ja käyttää tunnistusvälineitä tosiasiassa toteutuu. Tutkimuksessa arvioitiin sähköistä tunnistamista sekä kutakin tunnistamisvälinettä koskevaa sääntelyä niiden käytännön ongelmien valossa, joita toimintarajoitteiset henkilöt haastattelujen perusteella kohtaavat. Lisäksi arvioitiin, vastaavatko luottolaitoslakiin ajankohtaisesti ehdotetut muutokset näihin ongelmiin. Tutkimuksen perusteella toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat monenlaisia käytännön ongelmia tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä. Osa sähköisen tunnistamisen ongelmista kietoutuu laajempiin digitaalisten palveluiden käyttämisen ongelmiin. Tutkimuksen perusteella voimassa oleva lainsäädäntö ja siihen ajankohtaisesti ehdotetut muutokset eivät kykene vastaamaan kaikkiin niihin käytännön ongelmiin, joita toimintarajoitteiset henkilöt kohtaavat tunnistusvälineiden saamisessa ja käyttämisessä.