https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340 2026-06-02T12:11:52Z 2026-06-02T12:11:52Z Salmi, Iina https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67176 2026-06-02T05:30:08Z 2026-01-01T00:00:00Z

Minäkö vallankäyttäjä? Luokanopettajien kokemuksia toimivan auktoriteetin rakentamisesta ja säilyttämisestä Salmi, Iina Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten opettajat kokevat rakentavansa sekä säilyttävänsä toimivan auktoriteetin osana opettajan arkea kasvatuksen kentällä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on syventyä tarkemmin auktoriteettiin ilmiönä ja tutkia siihen liittyen kokemuksia toimivasta auktoriteetista, vallankäytöstä sekä mahdollisista haastavista tilanteista ja niiden vaikutuksista auktoriteettiin. Toteutin tutkimuksen fenomenologisena tutkimuksena, jossa analyysiprosessissa sovelsin Juha Perttulan (1995) fenomenologisen analyysin vaiheita. Aineisto koostui teemahaastatteluin kerätyistä ja myöhemmin litteroiduista haastatteluista, johon osallistui seitsemän (N=7) opettajaa eri puolelta Suomea. Haastattelussa kartoitin opettajien kokemuksia liittyen toimivaan auktoriteettiin kokemuksellisuutta painottaen. Fenomenologisen analyysin avulla muodostin aineistosta yksilölliset sekä yleisen merkitysverkoston, jotka kuvaavat auktoriteettia ilmiönä opettajien kokemusten valossa. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajien toimiva auktoriteetti rakentuu turvallisessa ja luotettavassa vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Auktoriteettia ei voida rakentaa ilman molemminpuolista oppilaan ja opettajan välistä ymmärrystä ja kunnioitusta, joka rakentuu arjen kohtaamisissa. Vaikka opettajan valta taustoittaakin opettajan työtä, ei auktoriteettia pidetä vallan välineenä, vaan opettajan työtä ja toimivaa arkea tukevana suhteena. Kuitenkin koulun arki sisältää myös haastavia tilanteita, jotka vaativat opettajalta mukautumista erilaisiin tilanteisiin. Nämä tilanteet voivat vaatia myös napakkaa toimintaa osana auktoriteetin säilyttämistä, mutta pääosin painottavat opettajan johdonmukaista toimintaa, joka hyvin rakennetun auktoriteetin ohella tukee opettajan aseman säilyttämistä. Toimiva auktoriteetti on perusta toimivalle arjelle.

2026-01-01T00:00:00Z Salmi, Iina Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten opettajat kokevat rakentavansa sekä säilyttävänsä toimivan auktoriteetin osana opettajan arkea kasvatuksen kentällä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on syventyä tarkemmin auktoriteettiin ilmiönä ja tutkia siihen liittyen kokemuksia toimivasta auktoriteetista, vallankäytöstä sekä mahdollisista haastavista tilanteista ja niiden vaikutuksista auktoriteettiin. Toteutin tutkimuksen fenomenologisena tutkimuksena, jossa analyysiprosessissa sovelsin Juha Perttulan (1995) fenomenologisen analyysin vaiheita. Aineisto koostui teemahaastatteluin kerätyistä ja myöhemmin litteroiduista haastatteluista, johon osallistui seitsemän (N=7) opettajaa eri puolelta Suomea. Haastattelussa kartoitin opettajien kokemuksia liittyen toimivaan auktoriteettiin kokemuksellisuutta painottaen. Fenomenologisen analyysin avulla muodostin aineistosta yksilölliset sekä yleisen merkitysverkoston, jotka kuvaavat auktoriteettia ilmiönä opettajien kokemusten valossa. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajien toimiva auktoriteetti rakentuu turvallisessa ja luotettavassa vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Auktoriteettia ei voida rakentaa ilman molemminpuolista oppilaan ja opettajan välistä ymmärrystä ja kunnioitusta, joka rakentuu arjen kohtaamisissa. Vaikka opettajan valta taustoittaakin opettajan työtä, ei auktoriteettia pidetä vallan välineenä, vaan opettajan työtä ja toimivaa arkea tukevana suhteena. Kuitenkin koulun arki sisältää myös haastavia tilanteita, jotka vaativat opettajalta mukautumista erilaisiin tilanteisiin. Nämä tilanteet voivat vaatia myös napakkaa toimintaa osana auktoriteetin säilyttämistä, mutta pääosin painottavat opettajan johdonmukaista toimintaa, joka hyvin rakennetun auktoriteetin ohella tukee opettajan aseman säilyttämistä. Toimiva auktoriteetti on perusta toimivalle arjelle. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67175 2026-05-27T06:00:08Z 2026-01-01T00:00:00Z

Toisella puolella : kuvataidekasvatuksen & soveltavan taiteen syventäviä taideproduktioita 2026 Luiro, Elina; Jormalainen, Anu; Stöckell, Antti Kuvataidekasvatus ja soveltava taide, Syventäviä taideproduktioita 2026 Advanced Art Projects in Art Education and Applied Visual Arts 2026 Galleria Valo, Katve I & II Arktikum, Rovaniemi

2026-01-01T00:00:00Z Kuvataidekasvatus ja soveltava taide, Syventäviä taideproduktioita 2026 Advanced Art Projects in Art Education and Applied Visual Arts 2026 Galleria Valo, Katve I & II Arktikum, Rovaniemi Sana, Anu https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67174 2026-05-21T13:00:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

Selkokieli kotoutumisen tukena: Design-tutkimus marjaoppaan kehittämisestä maahanmuuttajille Sana, Anu Tämän design-tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttäjälähtöinen selkokielinen marjaopas Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tueksi. Tutkimus perustui tarpeeseen tukea maahan muuttaneiden tiedonsaantia suomalaisesta luonnosta ja marjastuskulttuurista kielellisesti saavutettavalla tavalla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millainen on Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien tarpeisiin vastaava selkokielinen luonnonmarjaopas ja mitä design-projekti opettaa selkokielisen materiaalin suunnittelusta valitulle kohderyhmälle. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli tarvearvio, joka koostui yhdestä ryhmäkeskustelusta Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutuksessa olevan opiskelijaryhmän ja heidän opettajansa kanssa. Tarvearviosta saadun aineiston analyysin perusteella marjaoppaan prototyypissä piti huomioida 1) Perustiedon tarve suomalaisista marjoista, 2) Marjastukseen osallistumisen haasteet sekä 3) Selkokielen ja visuaalisen tuen tarve tiedonsaannissa. Tunnistettujen tarpeiden ja selkoviestinnän teoriaperustan pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin aikuisille opiskelijoille sopiva selkokielinen marjaopasprototyyppi. Toinen aineisto saatiin selkokielen asiantuntijan kirjallisesta palautteesta, jonka hän antoi kirjallisesti tarvearvion pohjalta kehitetystä prototyypistä. Prototyyppiä kehitettiin edelleen selkokielen asiantuntijan suositusten pohjalta. Tutkimus osoittaa, että kohderyhmän tarpeisiin suunniteltu selkokielinen marjaopas tarjoaa käytännön ratkaisun tiedonsaannin esteisiin ja voi siten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat selkokielen periaatteiden tärkeyttä saavutettavien materiaalien kehittämisessä. Toimivat design-ratkaisut syntyvät teorian ja käytännön tarpeiden välisestä tasapainosta. Tutkimus tarjoaa myös toimivan mallin vastaavanlaisten käyttäjälähtöisten materiaalien kehittämiseen tulevaisuudessa. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä testata opasta varsinaisten käyttäjien kanssa käytännön marjaretkillä ja tutkia mahdollisuuksia laajentaa vastaavia materiaaleja muihin aihealueisiin.

2026-01-01T00:00:00Z Sana, Anu Tämän design-tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttäjälähtöinen selkokielinen marjaopas Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tueksi. Tutkimus perustui tarpeeseen tukea maahan muuttaneiden tiedonsaantia suomalaisesta luonnosta ja marjastuskulttuurista kielellisesti saavutettavalla tavalla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millainen on Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien tarpeisiin vastaava selkokielinen luonnonmarjaopas ja mitä design-projekti opettaa selkokielisen materiaalin suunnittelusta valitulle kohderyhmälle. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli tarvearvio, joka koostui yhdestä ryhmäkeskustelusta Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutuksessa olevan opiskelijaryhmän ja heidän opettajansa kanssa. Tarvearviosta saadun aineiston analyysin perusteella marjaoppaan prototyypissä piti huomioida 1) Perustiedon tarve suomalaisista marjoista, 2) Marjastukseen osallistumisen haasteet sekä 3) Selkokielen ja visuaalisen tuen tarve tiedonsaannissa. Tunnistettujen tarpeiden ja selkoviestinnän teoriaperustan pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin aikuisille opiskelijoille sopiva selkokielinen marjaopasprototyyppi. Toinen aineisto saatiin selkokielen asiantuntijan kirjallisesta palautteesta, jonka hän antoi kirjallisesti tarvearvion pohjalta kehitetystä prototyypistä. Prototyyppiä kehitettiin edelleen selkokielen asiantuntijan suositusten pohjalta. Tutkimus osoittaa, että kohderyhmän tarpeisiin suunniteltu selkokielinen marjaopas tarjoaa käytännön ratkaisun tiedonsaannin esteisiin ja voi siten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat selkokielen periaatteiden tärkeyttä saavutettavien materiaalien kehittämisessä. Toimivat design-ratkaisut syntyvät teorian ja käytännön tarpeiden välisestä tasapainosta. Tutkimus tarjoaa myös toimivan mallin vastaavanlaisten käyttäjälähtöisten materiaalien kehittämiseen tulevaisuudessa. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä testata opasta varsinaisten käyttäjien kanssa käytännön marjaretkillä ja tutkia mahdollisuuksia laajentaa vastaavia materiaaleja muihin aihealueisiin. Suolehto, Piia https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67173 2026-05-21T13:00:14Z 2026-01-01T00:00:00Z

Lapsen etu sosiaalipoliittisessa ohjauksessa Suolehto, Piia Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten lapsen etu määrittyy sosiaalipoliittisessa ohjauksessa ja millaisia merkityksiä siihen liitetään hallinnollisissa asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lapsen edun rakentumista sosiaalihuollon palvelu-uudistusehdotuksessa sekä rinnakkaisaineistona tarkastellussa hallituksen esitysluonnoksessa sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Tutkimus on laadullinen, ja aineisto koostuu kahdesta sosiaalipoliittisesta asiakirjasta: sosiaalihuollon palvelu-uudistusehdotuksesta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2026) sekä hallituksen esitysluonnoksesta (HE lausuntoversio 17.04.2026). Aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana toimii kriittinen realismi. Tulosten mukaan lapsen etu ei näyttäydy aineistoissa eksplisiittisesti määriteltynä käsitteenä, vaan rakentuu pääasiassa implisiittisesti erilaisten teemojen kautta. Lapsen edun keskeisiksi ulottuvuuksiksi jäsentyvät institutionaalinen, prosessuaalinen ja arvioiva ulottuvuus, jotka kytkeytyvät palvelujärjestelmän toimivuuteen, saatavuuteen ja arviointikäytäntöihin. Vertaileva tarkastelu osoittaa, että lapsen etu rakentuu molemmissa aineistoissa johdonmukaisesti järjestelmälähtöisesti, vaikka niiden painotukset eroavat toisistaan. Palvelu-uudistusehdotuksessa korostuu palvelujärjestelmän toimivuus, kun taas hallituksen esitysluonnoksessa lapsen etu ankkuroidaan vahvemmin oikeudelliseen viitekehykseen. Tästä huolimatta lapsen etu näyttäytyy molemmissa aineistoissa pääasiassa ulkopuolelta määriteltynä periaatteena. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että lapsen etu rakentuu hallinnollisessa aineistossa institutionaalisena ja järjestelmälähtöisenä käsitteenä, jossa lapsen osallisuus ja subjektiivinen kokemus jäävät vähäiselle huomiolle. Tämä tuottaa jännitteen lapsen oikeuksiin perustuvan teoreettisen viitekehyksen ja hallinnollisen käytännön välille. Tutkimus syventää ymmärrystä lapsen edun käsitteestä sosiaalipoliittisessa ohjauksessa ja tuo esiin tarpeen tarkastella sitä kriittisesti myös hallinnollisten käytäntöjen näkökulmasta.

2026-01-01T00:00:00Z Suolehto, Piia Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten lapsen etu määrittyy sosiaalipoliittisessa ohjauksessa ja millaisia merkityksiä siihen liitetään hallinnollisissa asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lapsen edun rakentumista sosiaalihuollon palvelu-uudistusehdotuksessa sekä rinnakkaisaineistona tarkastellussa hallituksen esitysluonnoksessa sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Tutkimus on laadullinen, ja aineisto koostuu kahdesta sosiaalipoliittisesta asiakirjasta: sosiaalihuollon palvelu-uudistusehdotuksesta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2026) sekä hallituksen esitysluonnoksesta (HE lausuntoversio 17.04.2026). Aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana toimii kriittinen realismi. Tulosten mukaan lapsen etu ei näyttäydy aineistoissa eksplisiittisesti määriteltynä käsitteenä, vaan rakentuu pääasiassa implisiittisesti erilaisten teemojen kautta. Lapsen edun keskeisiksi ulottuvuuksiksi jäsentyvät institutionaalinen, prosessuaalinen ja arvioiva ulottuvuus, jotka kytkeytyvät palvelujärjestelmän toimivuuteen, saatavuuteen ja arviointikäytäntöihin. Vertaileva tarkastelu osoittaa, että lapsen etu rakentuu molemmissa aineistoissa johdonmukaisesti järjestelmälähtöisesti, vaikka niiden painotukset eroavat toisistaan. Palvelu-uudistusehdotuksessa korostuu palvelujärjestelmän toimivuus, kun taas hallituksen esitysluonnoksessa lapsen etu ankkuroidaan vahvemmin oikeudelliseen viitekehykseen. Tästä huolimatta lapsen etu näyttäytyy molemmissa aineistoissa pääasiassa ulkopuolelta määriteltynä periaatteena. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että lapsen etu rakentuu hallinnollisessa aineistossa institutionaalisena ja järjestelmälähtöisenä käsitteenä, jossa lapsen osallisuus ja subjektiivinen kokemus jäävät vähäiselle huomiolle. Tämä tuottaa jännitteen lapsen oikeuksiin perustuvan teoreettisen viitekehyksen ja hallinnollisen käytännön välille. Tutkimus syventää ymmärrystä lapsen edun käsitteestä sosiaalipoliittisessa ohjauksessa ja tuo esiin tarpeen tarkastella sitä kriittisesti myös hallinnollisten käytäntöjen näkökulmasta.