https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59343 2026-04-05T14:42:25Z 2026-04-05T14:42:25Z Ihalainen, Pekka https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/66917 2025-11-25T11:30:09Z 2025-01-01T00:00:00Z

Valikointiin perustuva verotuksen toimittaminen ja veron määrääminen Ihalainen, Pekka Tutkimuskysymyksenä on miten laillisuusperiaatteelle ja muille hyvää hallintoa tukeville periaatteille ja toisaalta hallinnon tehokkuusvaatimukselle on haettu tasapainoa siirryttäessä verotuksen toimittamisessa ja veron määräämisessä tapauskohtaisesta tutkimisesta automatisoituun verotukseen ja valikoitujen tapausten tarkempaan tutkimiseen. Tutkimuksen metodi on ensisijaisesti lainopillinen, jota täydennetään empiirisellä tutkimusotteella. Tutkimuksessa oikeusperiaatteiden välistä punnintaa, joka liittyy automatisoituun verotukseen ja siihen liittyviin verotusmenettelyihin, pyritään hahmottamaan mallitasoisena argumentaationa. Tasapainoilua tehokkuusperiaatteen ja keskeisten hallintoperiaatteiden välillä analysoidaan oikeusturvamallin ja tehokkuusmallin avulla. Verotusta toimitettaessa tai veroa oma-aloitteisessa verotuksessa määrättäessä veroilmoitukset tutkitaan tietyllä tavalla eli ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet. Valikointisäännöksessä on toisaalta konstitutiivinen normi, jolla luodaan toimivalta ja menettelysäännöt uuteen hallinnollisjuridiseen toimintatapaan eli valikoivaan tutkimistapaan. Toisaalta valikointisäännöksessä on toimivallan käyttöä yleisellä tasolla sääntelevä normi. Valikointiin perustuvaa tutkimistapaa voidaan pitää vero-oikeuden käytännöllisiin yleisiin oppeihin lukeutuvana instituutiona. Se on kehittynyt eri vaiheissa ja eri verolajeissa ensin käytännössä, ja vasta myöhemmin se on saatettu säädöstasolle. Automaatioon perustuvassa verovalvonnassa on kyse tasapainoilusta tehokkuusvaatimuksen ja verovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun välillä. Valikointiehdot johtavat siihen, että samanlaisia tapauksia tai euromääräisesti samaa suuruusluokkaa olevia tapauksia tutkitaan periaatteessa yhdenmukaisin perustein. Valikointiehtojen ulkopuolelle jääviä tapauksia ei sen sijaan tutkita tarkemmin, mikä heikentää verotuksen yhdenmukaisuutta. Verotuksen automatisointi ja valikointi edellyttävät verolainsäädännön selkeyttä ja yksinkertaisuutta, mutta verotuksen legaliteettiperiaate edellyttää verolainsäädännön täsmällisyyttä, yksiselitteisyyttä ja tarkkarajaisuutta eli käytännössä monimutkaisia säännöksiä. Verohallinnon käyttämillä menettelyillä on olennainen merkitys oikeusturvan ja tehokkaan verotuksen yhteensovittamisessa. Ohjaus- ja valvontamuotoja kehitettäessä tulisi suosia menettelyitä, jotka tehostavat verotusprosessia, mutta jotka samalla edistävät verotuksen oikeellisuutta ja kohtelevat verovelvollisia tasapuolisesti.

2025-01-01T00:00:00Z Ihalainen, Pekka Tutkimuskysymyksenä on miten laillisuusperiaatteelle ja muille hyvää hallintoa tukeville periaatteille ja toisaalta hallinnon tehokkuusvaatimukselle on haettu tasapainoa siirryttäessä verotuksen toimittamisessa ja veron määräämisessä tapauskohtaisesta tutkimisesta automatisoituun verotukseen ja valikoitujen tapausten tarkempaan tutkimiseen. Tutkimuksen metodi on ensisijaisesti lainopillinen, jota täydennetään empiirisellä tutkimusotteella. Tutkimuksessa oikeusperiaatteiden välistä punnintaa, joka liittyy automatisoituun verotukseen ja siihen liittyviin verotusmenettelyihin, pyritään hahmottamaan mallitasoisena argumentaationa. Tasapainoilua tehokkuusperiaatteen ja keskeisten hallintoperiaatteiden välillä analysoidaan oikeusturvamallin ja tehokkuusmallin avulla. Verotusta toimitettaessa tai veroa oma-aloitteisessa verotuksessa määrättäessä veroilmoitukset tutkitaan tietyllä tavalla eli ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet. Valikointisäännöksessä on toisaalta konstitutiivinen normi, jolla luodaan toimivalta ja menettelysäännöt uuteen hallinnollisjuridiseen toimintatapaan eli valikoivaan tutkimistapaan. Toisaalta valikointisäännöksessä on toimivallan käyttöä yleisellä tasolla sääntelevä normi. Valikointiin perustuvaa tutkimistapaa voidaan pitää vero-oikeuden käytännöllisiin yleisiin oppeihin lukeutuvana instituutiona. Se on kehittynyt eri vaiheissa ja eri verolajeissa ensin käytännössä, ja vasta myöhemmin se on saatettu säädöstasolle. Automaatioon perustuvassa verovalvonnassa on kyse tasapainoilusta tehokkuusvaatimuksen ja verovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun välillä. Valikointiehdot johtavat siihen, että samanlaisia tapauksia tai euromääräisesti samaa suuruusluokkaa olevia tapauksia tutkitaan periaatteessa yhdenmukaisin perustein. Valikointiehtojen ulkopuolelle jääviä tapauksia ei sen sijaan tutkita tarkemmin, mikä heikentää verotuksen yhdenmukaisuutta. Verotuksen automatisointi ja valikointi edellyttävät verolainsäädännön selkeyttä ja yksinkertaisuutta, mutta verotuksen legaliteettiperiaate edellyttää verolainsäädännön täsmällisyyttä, yksiselitteisyyttä ja tarkkarajaisuutta eli käytännössä monimutkaisia säännöksiä. Verohallinnon käyttämillä menettelyillä on olennainen merkitys oikeusturvan ja tehokkaan verotuksen yhteensovittamisessa. Ohjaus- ja valvontamuotoja kehitettäessä tulisi suosia menettelyitä, jotka tehostavat verotusprosessia, mutta jotka samalla edistävät verotuksen oikeellisuutta ja kohtelevat verovelvollisia tasapuolisesti. Goddard, Christopher https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/66581 2025-06-12T10:00:11Z 2025-01-01T00:00:00Z

Making (comparative) legal linguistics mainstream in legal education Goddard, Christopher This synopsis concludes, draws on and updates the author’s research over some twenty years in the field of (comparative) legal linguistics, in particular in the context of English as the lawyer’s lingua franca. It does so by linking theoretical aspects of legal linguistics (including but distinguished from comparative legal linguistics) to the need for this fledgling discipline to feature in the practical legal education curriculum for lawyers and translators as well as the obstacles to achieving that goal. Overall, the research can be said to lie at the interface between law, language, and learning. This study asserts that (comparative) legal linguistics should be integrated into the legal education curriculum. Starting with a brief summary of the author’s dozen papers in the field of legal linguistics published in scientific journals ─ distinguishing between the six selected for this synopsis and the six that provide background ─ the study synthesizes the findings with updated research in the context of legal English as the lawyer’s lingua franca. Relevant themes examined in this section include: terming the discipline; legal education and training; global English; stakeholders; who legal linguistics is for. Next, the study looks at areas covered by the discipline of legal linguistics such as legal language, legal culture, legal translation, comparative law, and legal history. The conclusion is that concerted institutional support is most likely to generate and maintain the impetus required to ensure that legal linguistics takes its proper place in legal education. The study closes with a look to the future.

2025-01-01T00:00:00Z Goddard, Christopher This synopsis concludes, draws on and updates the author’s research over some twenty years in the field of (comparative) legal linguistics, in particular in the context of English as the lawyer’s lingua franca. It does so by linking theoretical aspects of legal linguistics (including but distinguished from comparative legal linguistics) to the need for this fledgling discipline to feature in the practical legal education curriculum for lawyers and translators as well as the obstacles to achieving that goal. Overall, the research can be said to lie at the interface between law, language, and learning. This study asserts that (comparative) legal linguistics should be integrated into the legal education curriculum. Starting with a brief summary of the author’s dozen papers in the field of legal linguistics published in scientific journals ─ distinguishing between the six selected for this synopsis and the six that provide background ─ the study synthesizes the findings with updated research in the context of legal English as the lawyer’s lingua franca. Relevant themes examined in this section include: terming the discipline; legal education and training; global English; stakeholders; who legal linguistics is for. Next, the study looks at areas covered by the discipline of legal linguistics such as legal language, legal culture, legal translation, comparative law, and legal history. The conclusion is that concerted institutional support is most likely to generate and maintain the impetus required to ensure that legal linguistics takes its proper place in legal education. The study closes with a look to the future. Mattila, Keijo https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/66555 2025-05-27T06:30:13Z 2025-01-01T00:00:00Z

Päämiehen asemasta ja oikeuksista holhoustoimen muuttuvassa järjestelmässä Mattila, Keijo Kyseessä on edunvalvontaoikeutta ja hyvinvointioikeutta yhdistävä tiedonintressiltään kriittinen tutkimus holhoustoimen muuttuvasta järjestelmästä ja erityisesti päämiehen asemasta siinä. Tavoitteena on selvittää ideaalin ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien valossa sitä, mikä on edunvalvonnan päämiesten asema ja miten heidän oikeutensa toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä edunvalvonnan palvelujärjestelmissä. Tavoitteena on myös suunnata hyvinvointioikeutta edunvalvontaoikeuden suuntaan. Lisäksi tavoitteena on esittää, miten holhoustoimen muuttuvaa järjestelmää pitäisi kehittää tasapainotilan löytämiseksi päämiehen itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen välillä. Kriittisen lainopin alaan kuuluvan tutkimuksen metodina on yhteiskuntamme heikoimpien ja haavoittuvimpien ihmisten erityinen suojeluntarve ja näkökulma oikeuteen täydennettynä osallistuvan havainnoinnin metodilla. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin lisäksi eri oikeudenalojen ja filosofian kirjallisuuslähteistä, lainvalmisteluasiakirjoista, oikeuskäytännöstä ja laillisuusvalvojien ratkaisuista. Holistisen ihmiskäsityksen pohjalta tutkimuksessa on selvitetty, että oikeussuhteet ovat yksi erityinen situaatioiden laji. Yhteiskunnan heikoimpien suojaamisen tarve pahoilta ihmisiltä ei katoa, minkä vuoksi holhoustoimen edunvalvonta ei ole täysin korvattavissa muilla keinoilla. Holhoustoimen ideaali ihmiskäsitys pohjautuu oikeusvaltion ihmiskäsitykseen. Tutkimuksen tuloksena on piilokontrollin käsite. Piilokontrolli on yhteiskunnallisen kontrollin alalaji, ja sille on ominaista, että se ei perustu lakiin tai ainakaan siitä ei avoimesti eikä ymmärrettävästi informoida sen kohteita. Tutkimus sisältää perusoikeuden rajoittamisedellytysten testin viidelle HolTL:n pykälälle. Testi ei mene läpi. Lopputulos osoittaa puutteita HolTL:n perusoikeuksien mukaisuudessa. Edunvalvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää tarvittaessa määrättävää henkilöä koskevien asioiden kelpoisuutta. Edunvalvojan riittävä kelpoisuus toteuttaa päämiehen oikeutta olla asianmukaisesti edustettuna. Holhousviranomaisen toimintamuodoksi sopisi edunvalvonnassa lainkäyttö hallintomenettelyn sijaan. Holhoustoimen erityislaissa tulisi säätää kattavasti kaikesta holhousviranomaisen menettelystä. Suomen ja Ruotsin edunvalvontalainsäädännön erot ilmentävät yhteiskuntien eroja ja vahvistavat käsitystä Ruotsista Suomea pehmeämpänä yhteiskuntana. Johtopäätöksenä on, että ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta on palvelujärjestelmässä päämiehen näkökulmasta kehitettävää.

2025-01-01T00:00:00Z Mattila, Keijo Kyseessä on edunvalvontaoikeutta ja hyvinvointioikeutta yhdistävä tiedonintressiltään kriittinen tutkimus holhoustoimen muuttuvasta järjestelmästä ja erityisesti päämiehen asemasta siinä. Tavoitteena on selvittää ideaalin ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien valossa sitä, mikä on edunvalvonnan päämiesten asema ja miten heidän oikeutensa toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä edunvalvonnan palvelujärjestelmissä. Tavoitteena on myös suunnata hyvinvointioikeutta edunvalvontaoikeuden suuntaan. Lisäksi tavoitteena on esittää, miten holhoustoimen muuttuvaa järjestelmää pitäisi kehittää tasapainotilan löytämiseksi päämiehen itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen välillä. Kriittisen lainopin alaan kuuluvan tutkimuksen metodina on yhteiskuntamme heikoimpien ja haavoittuvimpien ihmisten erityinen suojeluntarve ja näkökulma oikeuteen täydennettynä osallistuvan havainnoinnin metodilla. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin lisäksi eri oikeudenalojen ja filosofian kirjallisuuslähteistä, lainvalmisteluasiakirjoista, oikeuskäytännöstä ja laillisuusvalvojien ratkaisuista. Holistisen ihmiskäsityksen pohjalta tutkimuksessa on selvitetty, että oikeussuhteet ovat yksi erityinen situaatioiden laji. Yhteiskunnan heikoimpien suojaamisen tarve pahoilta ihmisiltä ei katoa, minkä vuoksi holhoustoimen edunvalvonta ei ole täysin korvattavissa muilla keinoilla. Holhoustoimen ideaali ihmiskäsitys pohjautuu oikeusvaltion ihmiskäsitykseen. Tutkimuksen tuloksena on piilokontrollin käsite. Piilokontrolli on yhteiskunnallisen kontrollin alalaji, ja sille on ominaista, että se ei perustu lakiin tai ainakaan siitä ei avoimesti eikä ymmärrettävästi informoida sen kohteita. Tutkimus sisältää perusoikeuden rajoittamisedellytysten testin viidelle HolTL:n pykälälle. Testi ei mene läpi. Lopputulos osoittaa puutteita HolTL:n perusoikeuksien mukaisuudessa. Edunvalvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää tarvittaessa määrättävää henkilöä koskevien asioiden kelpoisuutta. Edunvalvojan riittävä kelpoisuus toteuttaa päämiehen oikeutta olla asianmukaisesti edustettuna. Holhousviranomaisen toimintamuodoksi sopisi edunvalvonnassa lainkäyttö hallintomenettelyn sijaan. Holhoustoimen erityislaissa tulisi säätää kattavasti kaikesta holhousviranomaisen menettelystä. Suomen ja Ruotsin edunvalvontalainsäädännön erot ilmentävät yhteiskuntien eroja ja vahvistavat käsitystä Ruotsista Suomea pehmeämpänä yhteiskuntana. Johtopäätöksenä on, että ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta on palvelujärjestelmässä päämiehen näkökulmasta kehitettävää. Kurki, Tiina-Leena https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/64818 2021-09-14T07:00:13Z 2021-01-01T00:00:00Z

MINUN TAHTONI ON SINUN KÄSISSÄSI - Oikeudellinen tutkimus etäomaishoitosuhteesta Kurki, Tiina-Leena Tutkimukseni käsittelee etäomaishoitajan ja hoidettavan välistä suhdetta. Paneudun tutkimuksessani tilanteisiin, joissa kotona tai laitoksessa asuvan henkilön läheinen toimii hänen asioiden hoitajana erilaisissa tilanteissa. Hoidettava henkilö voi määrätä asioidensa hoidosta useilla asiakirjolla, kuten valtakirja, edunvalvontavaltuutus tai hoitotahto. Tutkin näiden asiakirjojen käyttämistä etäomaishoitosuhteessa. Keskiössä on kuitenkin hoitotahto. Yksi tärkeä tutkimukseni painopiste on hoidettavan henkilön itsemääräämisoikeus. Se on lääkintäoikeuden tärkein oikeusperiaate ja erittäin merkittävä myös sosiaalihuollon asiakkaan kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu uutta asiakas- ja potilaslakia, jossa hoitotahto on saanut oman pykälänsä. Toinen merkittävä asia siinä on itsemääräämisoikeus. Hoitotahto ja itsemääräämisoikeus ovat tutkimuksessani olennaisia juuri etäomaishoitajasuhteessa. Tutkimuksessani selvitänkin perusteita, joiden takia lakimuutokselle tai hoitotahtoa sääntelevälle omalle laille onkin erityinen tarve juuri potilaan itsemääräämisoikeuden ja hoitotahdon kannalta.

2021-01-01T00:00:00Z Kurki, Tiina-Leena Tutkimukseni käsittelee etäomaishoitajan ja hoidettavan välistä suhdetta. Paneudun tutkimuksessani tilanteisiin, joissa kotona tai laitoksessa asuvan henkilön läheinen toimii hänen asioiden hoitajana erilaisissa tilanteissa. Hoidettava henkilö voi määrätä asioidensa hoidosta useilla asiakirjolla, kuten valtakirja, edunvalvontavaltuutus tai hoitotahto. Tutkin näiden asiakirjojen käyttämistä etäomaishoitosuhteessa. Keskiössä on kuitenkin hoitotahto. Yksi tärkeä tutkimukseni painopiste on hoidettavan henkilön itsemääräämisoikeus. Se on lääkintäoikeuden tärkein oikeusperiaate ja erittäin merkittävä myös sosiaalihuollon asiakkaan kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu uutta asiakas- ja potilaslakia, jossa hoitotahto on saanut oman pykälänsä. Toinen merkittävä asia siinä on itsemääräämisoikeus. Hoitotahto ja itsemääräämisoikeus ovat tutkimuksessani olennaisia juuri etäomaishoitajasuhteessa. Tutkimuksessani selvitänkin perusteita, joiden takia lakimuutokselle tai hoitotahtoa sääntelevälle omalle laille onkin erityinen tarve juuri potilaan itsemääräämisoikeuden ja hoitotahdon kannalta.