https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59344 2026-08-12T04:50:55Z 2026-08-12T04:50:55Z Tul Muntaha, Tooba https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67393 2026-08-11T10:30:17Z 2026-01-01T00:00:00Z

What the Stage Teaches the Studio: Theatre-Based Training and its Transfer into Service Design Practice Tul Muntaha, Tooba Theatre and improvisation have spent over a century developing systematic approaches to presence, narrative, empathy, and collaborative sense-making under uncertainty. These are the same capacities that service design demands of its practitioners, and that conventional design training struggles to cultivate. Despite structural parallels identified in the literature, no empirical study has examined how service design practitioners specifically experience theatre-based training, or whether and how it transfers into their professional practice. This study addresses that gap through a practice-led qualitative case study organised around a two-day Storytelling in Service Design workshop, conducted in December 2024 with fourteen first-year students of an Erasmus Mundus joint master's programme. Data was collected across four phases: a pre-workshop survey, facilitator field notes, a post-workshop survey, and six in-depth follow-up interviews conducted approximately three months after the workshop. Analysis followed Braun and Clarke's (2006) thematic analysis framework. The findings identify six themes. Embodied activity was the primary entry point to learning. A group storytelling exercise restructured the social conditions of the room and enabled everything that followed. Two narrative frameworks transferred with durability into professional practice, in both cases because they arrived after embodied encounter rather than before it. Most significantly, several participants independently generated narrative tools from internalised storytelling principles rather than applying what they had been taught, a form of cognitive reorientation that represents the study's deepest evidence of transfer. Shared vulnerability was the mechanism of learning rather than an obstacle to it. Transfer was real but uneven, shaped by timing, design gaps, and the absence of sustained practice opportunities. The study makes three contributions. It provides the first empirical account of service design practitioners experiencing theatre-based training. It offers a differentiated transfer typology distinguishing direct application, indirect orientation shift, and structural constraint. And it generates actionable design insights for future workshop practice, including the primacy of practice-before-theory sequencing and the register mismatch between embodied and meditative learning modes. The study's scope is bounded by its single-workshop, single-cohort design, and its findings are offered as a carefully evidenced opening of terrain rather than a claim to generalisability.

2026-01-01T00:00:00Z Tul Muntaha, Tooba Theatre and improvisation have spent over a century developing systematic approaches to presence, narrative, empathy, and collaborative sense-making under uncertainty. These are the same capacities that service design demands of its practitioners, and that conventional design training struggles to cultivate. Despite structural parallels identified in the literature, no empirical study has examined how service design practitioners specifically experience theatre-based training, or whether and how it transfers into their professional practice. This study addresses that gap through a practice-led qualitative case study organised around a two-day Storytelling in Service Design workshop, conducted in December 2024 with fourteen first-year students of an Erasmus Mundus joint master's programme. Data was collected across four phases: a pre-workshop survey, facilitator field notes, a post-workshop survey, and six in-depth follow-up interviews conducted approximately three months after the workshop. Analysis followed Braun and Clarke's (2006) thematic analysis framework. The findings identify six themes. Embodied activity was the primary entry point to learning. A group storytelling exercise restructured the social conditions of the room and enabled everything that followed. Two narrative frameworks transferred with durability into professional practice, in both cases because they arrived after embodied encounter rather than before it. Most significantly, several participants independently generated narrative tools from internalised storytelling principles rather than applying what they had been taught, a form of cognitive reorientation that represents the study's deepest evidence of transfer. Shared vulnerability was the mechanism of learning rather than an obstacle to it. Transfer was real but uneven, shaped by timing, design gaps, and the absence of sustained practice opportunities. The study makes three contributions. It provides the first empirical account of service design practitioners experiencing theatre-based training. It offers a differentiated transfer typology distinguishing direct application, indirect orientation shift, and structural constraint. And it generates actionable design insights for future workshop practice, including the primacy of practice-before-theory sequencing and the register mismatch between embodied and meditative learning modes. The study's scope is bounded by its single-workshop, single-cohort design, and its findings are offered as a carefully evidenced opening of terrain rather than a claim to generalisability. Huhta, Marja https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67391 2026-08-06T10:30:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ryhmäilmiöitä: taidelähtöiset menetelmät yhteishengen rakentajana Huhta, Marja Taidelähtöiset menetelmät ovat joukko laadullisen tutkimuksen työtapoja, jotka voivat tuoda havaittavaksi vakiintuneita rooleja ja toimintamalleja ja antaa kouluympäristössä arvokasta tietoa oppilaiden välisistä suhteista ja ryhmän sisäisistä hierarkioista. Pro gradu –tutkielmani tarkastelee taidelähtöisen toimintatutkimuksen keinoin yläkouluryhmän dynamiikkaa ja sosiaalisia suhteita. Aineistonani on ryhmässä tehdyt sosiogrammit, taideinterventioissa syntyneet sanalliset ja kuvalliset ilmaisut ja tutkimukseen osallistuneiden kanssa käydyt keskustelut sekä strukturoimattoman havainnoinnin tuottama informaatio. Tulkitsen aineistoa hermeneuttisen tutkimusperinteen ja narratiivisen analyysin kautta. Tutkittavien omat tulkinnat ja ilmaisut ovat merkityksellisiä tutkielmani kannalta. Halusin ymmärtää ryhmässä esiin tulleita sosiaalisia ilmiöitä syvällisesti ja osallistin oppilaita analyysivaiheessa kysymällä heidän ajatuksiaan tekemistäni tulkinnoista. Tutkielmaa tehdessäni havaitsin, että aikuisten työskentelytavoilla on merkitystä ryhmän yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen näkökulmasta. Pohdin taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia yhteisöllisyyden luomisessa, ryhmähengen kasvattamisessa ja kasvamisessa omaksi itseksi ja osana omaa yhteisöä. Tutkielmani osoitti, että taidelähtöiset menetelmät toimivat ryhmädynamiikan kartoittamisessa. Oppilaat avautuivat yhteisten teosten äärellä toisilleen ja toimintaa ohjaaville aikuisille kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tulkinnoistaan enemmän kuin muissa arkisissa kohtaamisissa. Tutkielmani osoitti myös, että projektityöskentelyn tulee olla selkeästi jäsenneltyä ja siinä tulee olla kaikille selkeä tavoite, vaikka toiminnan annettaisiin rakentua orgaanisesti ryhmän tarpeita kuunnellen.

2026-01-01T00:00:00Z Huhta, Marja Taidelähtöiset menetelmät ovat joukko laadullisen tutkimuksen työtapoja, jotka voivat tuoda havaittavaksi vakiintuneita rooleja ja toimintamalleja ja antaa kouluympäristössä arvokasta tietoa oppilaiden välisistä suhteista ja ryhmän sisäisistä hierarkioista. Pro gradu –tutkielmani tarkastelee taidelähtöisen toimintatutkimuksen keinoin yläkouluryhmän dynamiikkaa ja sosiaalisia suhteita. Aineistonani on ryhmässä tehdyt sosiogrammit, taideinterventioissa syntyneet sanalliset ja kuvalliset ilmaisut ja tutkimukseen osallistuneiden kanssa käydyt keskustelut sekä strukturoimattoman havainnoinnin tuottama informaatio. Tulkitsen aineistoa hermeneuttisen tutkimusperinteen ja narratiivisen analyysin kautta. Tutkittavien omat tulkinnat ja ilmaisut ovat merkityksellisiä tutkielmani kannalta. Halusin ymmärtää ryhmässä esiin tulleita sosiaalisia ilmiöitä syvällisesti ja osallistin oppilaita analyysivaiheessa kysymällä heidän ajatuksiaan tekemistäni tulkinnoista. Tutkielmaa tehdessäni havaitsin, että aikuisten työskentelytavoilla on merkitystä ryhmän yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen näkökulmasta. Pohdin taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia yhteisöllisyyden luomisessa, ryhmähengen kasvattamisessa ja kasvamisessa omaksi itseksi ja osana omaa yhteisöä. Tutkielmani osoitti, että taidelähtöiset menetelmät toimivat ryhmädynamiikan kartoittamisessa. Oppilaat avautuivat yhteisten teosten äärellä toisilleen ja toimintaa ohjaaville aikuisille kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tulkinnoistaan enemmän kuin muissa arkisissa kohtaamisissa. Tutkielmani osoitti myös, että projektityöskentelyn tulee olla selkeästi jäsenneltyä ja siinä tulee olla kaikille selkeä tavoite, vaikka toiminnan annettaisiin rakentua orgaanisesti ryhmän tarpeita kuunnellen. Kennedy, Kristen https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67390 2026-08-06T09:00:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

The Finnish Climate Corps: Designing Ecological Care Work as Dignified Labour for an AI-transformed Economy Kennedy, Kristen AI displacement is often understood as job loss. This thesis examines what happens before or without formal job loss, when people begin to lose the meaning, recognition, and professional identity they draw from work. It asks whether ecological care work could help restore what income replacement alone cannot. Using Research through Design, the study combined netnographic analysis of 202 firsthand accounts with interviews, surveys, precedent analysis, design probes, and service blueprinting. It compared 342 instances of ecological work required by Helsinki policies with labour-market data, national skills forecasts, and vocational qualifications. In the netnographic dataset, only 15% of accounts described job loss. The rest described quieter erosion while employed, freelancing, or seeking work. The thesis calls this broader pattern quiet displacement and identifies nine co-occurring conditions. The most common condition, hollowing out, describes the erosion of meaningful work inside a continuing role. The policy-to-labour comparison exposed gaps in workforce planning and qualifications. The largest cluster comprised restoration, planting, invasive species control, and habitat management, yet neither of Finland’s two nature-based services qualifications covered this work. These findings shaped the Finnish Climate Corps, a speculative cohort programme combining ecological care work with peer support, reflection, training, and competence recognition. It was designed to fit within existing employment services and could operate without new legislation. The next steps are co-design with affected workers and piloting. The thesis contributes a vocabulary for quiet displacement, a way to test whether policy commitments have a workforce behind them, and a service concept for dignified transition.

2026-01-01T00:00:00Z Kennedy, Kristen AI displacement is often understood as job loss. This thesis examines what happens before or without formal job loss, when people begin to lose the meaning, recognition, and professional identity they draw from work. It asks whether ecological care work could help restore what income replacement alone cannot. Using Research through Design, the study combined netnographic analysis of 202 firsthand accounts with interviews, surveys, precedent analysis, design probes, and service blueprinting. It compared 342 instances of ecological work required by Helsinki policies with labour-market data, national skills forecasts, and vocational qualifications. In the netnographic dataset, only 15% of accounts described job loss. The rest described quieter erosion while employed, freelancing, or seeking work. The thesis calls this broader pattern quiet displacement and identifies nine co-occurring conditions. The most common condition, hollowing out, describes the erosion of meaningful work inside a continuing role. The policy-to-labour comparison exposed gaps in workforce planning and qualifications. The largest cluster comprised restoration, planting, invasive species control, and habitat management, yet neither of Finland’s two nature-based services qualifications covered this work. These findings shaped the Finnish Climate Corps, a speculative cohort programme combining ecological care work with peer support, reflection, training, and competence recognition. It was designed to fit within existing employment services and could operate without new legislation. The next steps are co-design with affected workers and piloting. The thesis contributes a vocabulary for quiet displacement, a way to test whether policy commitments have a workforce behind them, and a service concept for dignified transition. Kujansuu, Ville-Pettteri https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67389 2026-08-06T08:30:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ongelman siirtymät ja niiden oikeuttaminen EU:n kriittisiä raaka-aineita koskevassa säädöksessä (CRMA) Kujansuu, Ville-Pettteri Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin kriittisiä raaka-aineita koskevaa säädöstä (Critical Raw Materials Act, CRMA) analysoimalla sen valmisteluvaiheessa kerättyä julkisen kuulemisen aineistoa. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää tietoa siitä, mistä näkökulmista ja mihin perustuen eri sidosryhmät puoltavat tai vastustavat säädöstä, ja tunnistaa, millaisia ongelman siirtymiä CRMA:n yhteydessä nousee esiin. Aineisto koostuu Euroopan komission vuonna 2022 järjestämän julkisen kuulemisen avoimista vastauksista. Menetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi, ja teoreettisena, analyysiä ohjaavana viitekehyksenä toimivat ongelman siirtymän teoria (problem shifting) sekä Boltanskin ja Thévenotin oikeuttamisteoria, jonka mukaan toimijat perustelevat näkemyksiään vetoamalla erilaisiin oikeuttamisen maailmoihin. Analyysi tunnistaa neljä keskeistä oikeuttamisen maailmaa, joiden kautta sidosryhmät jäsentävät CRMA:ta, eli markkinoiden, teollisuuden, ekologian ja kansalaisuuden maailmat. Aineiston ongelman siirtymät ilmenevät neljänä toistuvana ulottuvuutena, joita ovat alueelliset, sektoraaliset, ajalliset ja sosiaaliset siirtymät. Tutkielman keskeisin havainto on, että kunkin oikeuttamisen maailman kautta argumentoivat toimijat tekevät näkyväksi vain osan ongelman siirtymistä ja jättävät toiset taka-alalle. Tutkielma tuottaa uutta tietoa siitä, miten oikeuttamisen rakenteet ja ongelman siirtymät kytkeytyvät toisiinsa CRMA:n julkisessa kuulemisessa. Yhdistämällä ongelman siirtymän käsitteen ja oikeuttamisteorian, se tarjoaa analyyttisen kehyksen, joka voi olla sovellettavissa myös muihin EU:n vihreän siirtymän politiikan kysymyksiin.

2026-01-01T00:00:00Z Kujansuu, Ville-Pettteri Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin kriittisiä raaka-aineita koskevaa säädöstä (Critical Raw Materials Act, CRMA) analysoimalla sen valmisteluvaiheessa kerättyä julkisen kuulemisen aineistoa. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää tietoa siitä, mistä näkökulmista ja mihin perustuen eri sidosryhmät puoltavat tai vastustavat säädöstä, ja tunnistaa, millaisia ongelman siirtymiä CRMA:n yhteydessä nousee esiin. Aineisto koostuu Euroopan komission vuonna 2022 järjestämän julkisen kuulemisen avoimista vastauksista. Menetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi, ja teoreettisena, analyysiä ohjaavana viitekehyksenä toimivat ongelman siirtymän teoria (problem shifting) sekä Boltanskin ja Thévenotin oikeuttamisteoria, jonka mukaan toimijat perustelevat näkemyksiään vetoamalla erilaisiin oikeuttamisen maailmoihin. Analyysi tunnistaa neljä keskeistä oikeuttamisen maailmaa, joiden kautta sidosryhmät jäsentävät CRMA:ta, eli markkinoiden, teollisuuden, ekologian ja kansalaisuuden maailmat. Aineiston ongelman siirtymät ilmenevät neljänä toistuvana ulottuvuutena, joita ovat alueelliset, sektoraaliset, ajalliset ja sosiaaliset siirtymät. Tutkielman keskeisin havainto on, että kunkin oikeuttamisen maailman kautta argumentoivat toimijat tekevät näkyväksi vain osan ongelman siirtymistä ja jättävät toiset taka-alalle. Tutkielma tuottaa uutta tietoa siitä, miten oikeuttamisen rakenteet ja ongelman siirtymät kytkeytyvät toisiinsa CRMA:n julkisessa kuulemisessa. Yhdistämällä ongelman siirtymän käsitteen ja oikeuttamisteorian, se tarjoaa analyyttisen kehyksen, joka voi olla sovellettavissa myös muihin EU:n vihreän siirtymän politiikan kysymyksiin.