https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59344 2026-09-01T06:31:33Z 2026-09-01T06:31:33Z Humalainen, Vilhelmiina Parpala, Vilma https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67402 2026-08-21T10:30:16Z 2026-01-01T00:00:00Z

Asunnottomuuden ympärille rakentuvat diskurssit mediassa Humalainen, Vilhelmiina; Parpala, Vilma Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia merkityksiä asunnottomuudesta rakennetaan ja millä tavoin asunnottomista puhutaan Helsingin Sanomien teksteissä vuosina 2023–2025. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aineistossa rakentuvia diskursseja sekä tarkastella, millaista kuvaa ne tuottavat asunnottomuudesta sosiaalisena ongelmana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena diskurssianalyysin menetelmin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Tutkimusaineisto koostui 34 Helsingin Sanomissa julkaistusta asunnottomuutta käsittelevästä tekstistä. Aineisto analysoitiin tunnistamalla teksteissä toistuvia puhetapoja sekä tarkastelemalla, millaisia merkityksiä ja todellisuuksia niiden avulla rakennetaan. Analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin viisi toisiinsa limittyvää diskurssia: ulossulkemisen diskurssi, selviytymisen diskurssi, vastuudiskurssi, uhridiskurssi ja ratkaisujen diskurssi. Diskurssit eivät näyttäytyneet toisistaan irrallisina, vaan ne muodostivat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Niissä korostuivat erityisesti yhteiskunnan rakenteet, palvelujärjestelmä ja julkinen vastuu sekä yksilöiden kokemukset asunnottomuudesta. Tutkimuksen perusteella Helsingin Sanomien tekstit rakentavat asunnottomuudesta kuvaa moniulotteisena sosiaalisena ongelmana, joka koskettaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Asunnottomat esitetään selviytyjinä, ulossulkemisen kohteina ja suojelua tarvitsevina ihmisinä, kun taas vastuu ilmiön ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta liitetään ennen kaikkea yhteiskuntaan ja julkisiin toimijoihin. Tulokset osoittavat, että media osallistuu asunnottomuuteen liittyvien merkitysten rakentamiseen ja voi siten vaikuttaa siihen, millaisena ilmiö ymmärretään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimus korostaa sosiaalityön näkökulmasta tarvetta kiinnittää huomiota asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn sekä ilmiötä tuottaviin ja ylläpitäviin rakenteisiin.

2026-01-01T00:00:00Z Humalainen, Vilhelmiina Parpala, Vilma Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia merkityksiä asunnottomuudesta rakennetaan ja millä tavoin asunnottomista puhutaan Helsingin Sanomien teksteissä vuosina 2023–2025. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aineistossa rakentuvia diskursseja sekä tarkastella, millaista kuvaa ne tuottavat asunnottomuudesta sosiaalisena ongelmana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena diskurssianalyysin menetelmin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Tutkimusaineisto koostui 34 Helsingin Sanomissa julkaistusta asunnottomuutta käsittelevästä tekstistä. Aineisto analysoitiin tunnistamalla teksteissä toistuvia puhetapoja sekä tarkastelemalla, millaisia merkityksiä ja todellisuuksia niiden avulla rakennetaan. Analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin viisi toisiinsa limittyvää diskurssia: ulossulkemisen diskurssi, selviytymisen diskurssi, vastuudiskurssi, uhridiskurssi ja ratkaisujen diskurssi. Diskurssit eivät näyttäytyneet toisistaan irrallisina, vaan ne muodostivat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Niissä korostuivat erityisesti yhteiskunnan rakenteet, palvelujärjestelmä ja julkinen vastuu sekä yksilöiden kokemukset asunnottomuudesta. Tutkimuksen perusteella Helsingin Sanomien tekstit rakentavat asunnottomuudesta kuvaa moniulotteisena sosiaalisena ongelmana, joka koskettaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Asunnottomat esitetään selviytyjinä, ulossulkemisen kohteina ja suojelua tarvitsevina ihmisinä, kun taas vastuu ilmiön ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta liitetään ennen kaikkea yhteiskuntaan ja julkisiin toimijoihin. Tulokset osoittavat, että media osallistuu asunnottomuuteen liittyvien merkitysten rakentamiseen ja voi siten vaikuttaa siihen, millaisena ilmiö ymmärretään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimus korostaa sosiaalityön näkökulmasta tarvetta kiinnittää huomiota asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn sekä ilmiötä tuottaviin ja ylläpitäviin rakenteisiin. Janhonen, Vili https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67400 2026-08-20T13:00:14Z 2026-01-01T00:00:00Z

Pilvenpiirtäjiä napapiirille : Rovaniemen kaupunkipuheen diskursiivinen valta ja diskursiivisesti rakentuvat subjektipositiot Arinan tornihotellikeskustelussa Janhonen, Vili Tässä tutkielmassa tarkastellaan Rovaniemen kaupungin kaupunkipuheen valtasuhteita Arinan tornihotellihankkeen kontekstista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kriittiseen diskurssiteoriaan. Diskursiivisen vallan ajatuksia on suhteutettu myös sosiaalisen tilan tuottamisen teoriaan. Tutkimus kuvaa kaupunkipuheessa keskenään kamppailevien tietämisen tapojen välisiä jännitteitä, sekä kaupunkilaisen toimijuuden rajoja eri diskursseissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja Arinan tornihotellihankkeesta voidaan havaita, miten eri diskurssit saavuttavat puhetilaa kaupunkipuheessa, sekä minkälaisia subjektipositiota eri toimijoille asetetaan näiden diskurssien sisällä. Tutkimus toteutettiin retorisena diskurssinanalyysinä TODA-analyysin työkalustua hyödyntäen. Aineisto koostuu Lapin Kansan sekä Uusi Rovaniemi -kaupunkilehden argumentatiivisen tekstilajien artikkeleista, joiden kautta osallistutaan Arinan hankkeen tornihotellikeskusteluun. Artikkeleita on analyysissä yhteensä 35, ja ne on julkaistu 28.10.2019 – 23.1.2026 välisenä aikana. Tulokset osoittavat Rovaniemen tornihotellikeskustelun nojaavan vahvasti matkailuelinkeinon kehittämisen puolesta, vaikka artikkelien suhtautuminen hotellihankkeeseen olisikin kielteinen. Matkailukeskeistä tapaa käsittää kaupunkitila kuitenkin koetellaan kaupunkilaisen näkökulman paremmin huomioivalla vastadiskursiivisella puheella. Kaupunkilaiset osoittavat halukkuutta vaikuttaa kaupungin kaavoittamiseen enemmän, mutta hallitsevat tavat käsittää kaupunkilaisen toiminnan rajat ohjaavat keskustelua.

2026-01-01T00:00:00Z Janhonen, Vili Tässä tutkielmassa tarkastellaan Rovaniemen kaupungin kaupunkipuheen valtasuhteita Arinan tornihotellihankkeen kontekstista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kriittiseen diskurssiteoriaan. Diskursiivisen vallan ajatuksia on suhteutettu myös sosiaalisen tilan tuottamisen teoriaan. Tutkimus kuvaa kaupunkipuheessa keskenään kamppailevien tietämisen tapojen välisiä jännitteitä, sekä kaupunkilaisen toimijuuden rajoja eri diskursseissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja Arinan tornihotellihankkeesta voidaan havaita, miten eri diskurssit saavuttavat puhetilaa kaupunkipuheessa, sekä minkälaisia subjektipositiota eri toimijoille asetetaan näiden diskurssien sisällä. Tutkimus toteutettiin retorisena diskurssinanalyysinä TODA-analyysin työkalustua hyödyntäen. Aineisto koostuu Lapin Kansan sekä Uusi Rovaniemi -kaupunkilehden argumentatiivisen tekstilajien artikkeleista, joiden kautta osallistutaan Arinan hankkeen tornihotellikeskusteluun. Artikkeleita on analyysissä yhteensä 35, ja ne on julkaistu 28.10.2019 – 23.1.2026 välisenä aikana. Tulokset osoittavat Rovaniemen tornihotellikeskustelun nojaavan vahvasti matkailuelinkeinon kehittämisen puolesta, vaikka artikkelien suhtautuminen hotellihankkeeseen olisikin kielteinen. Matkailukeskeistä tapaa käsittää kaupunkitila kuitenkin koetellaan kaupunkilaisen näkökulman paremmin huomioivalla vastadiskursiivisella puheella. Kaupunkilaiset osoittavat halukkuutta vaikuttaa kaupungin kaavoittamiseen enemmän, mutta hallitsevat tavat käsittää kaupunkilaisen toiminnan rajat ohjaavat keskustelua. Kähkönen, Juho https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67399 2026-08-20T10:00:14Z 2026-01-01T00:00:00Z

Vieraannuttava inkongruenssi – Tyylitutkimus elokuvasta The Room Kähkönen, Juho Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Tommy Wiseaun elokuvan The Room (2003) tyyliä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisista muodollisista mekanismeista elokuvan tyyli rakentuu ja miten sen muoto tarjoaa tarttumapinnan camp-sensibiliteetille. Lähtökohtana ei ole arvioida elokuvaa onnistumisen tai epäonnistumisen näkökulmasta, vaan analysoida sen havaittavissa olevaa muotoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään neoformalistista elokuva-analyysia ja Henry Baconin vertailevan tyylitutkimuksen protokollaa. Vertailukohteena ei ole yksittäinen toinen elokuva, vaan valtavirtaelokuvan konventionaalinen tyyli. Camp-sensibiliteetti toimii tutkielman tulkintakehyksenä ja vastaanoton tapana. Tutkimus osoittaa, että The Roomin muodollisesti hallitseva periaate on vieraannuttava inkongruenssi eli yhteensopimattomuus elokuvassa tunnistettavien kerronnallisten normien ja toteutuneen muodon välillä. Formalistisessa merkityksessä vieraannuttaminen tarkoittaa muodon havaitsemisen vaikeuttamista ja pitkittämistä, mikä tekee vastaanottoprosessista aktiivisen, ei passiivisen. Inkongruenssi ilmenee kolmen järjestelmällisesti toistuvan tyylillisen mekanismin keinoin, jotka ovat keinotekoisuus, teatraalisuus ja liiallisuus. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että The Room voidaan määritellä tyyliltään kitschiksi, jonka muodollinen inkongruenssi tarjoaa vahvan tarttumapinnan campsensibiliteetille. Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että camp-vastaanotto ei ole täysin subjektiivinen prosessi, vaan sen mahdollistavat havaittavissa ja analysoitavissa olevat tyylilliset ja muodolliset mekanismit. The Roomin camparvostus ei täten perustu yksinomaan huonouden tai epäonnistumisen nautintoon, vaan analysoitaviin muodollisiin mekanismeihin.

2026-01-01T00:00:00Z Kähkönen, Juho Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Tommy Wiseaun elokuvan The Room (2003) tyyliä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisista muodollisista mekanismeista elokuvan tyyli rakentuu ja miten sen muoto tarjoaa tarttumapinnan camp-sensibiliteetille. Lähtökohtana ei ole arvioida elokuvaa onnistumisen tai epäonnistumisen näkökulmasta, vaan analysoida sen havaittavissa olevaa muotoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään neoformalistista elokuva-analyysia ja Henry Baconin vertailevan tyylitutkimuksen protokollaa. Vertailukohteena ei ole yksittäinen toinen elokuva, vaan valtavirtaelokuvan konventionaalinen tyyli. Camp-sensibiliteetti toimii tutkielman tulkintakehyksenä ja vastaanoton tapana. Tutkimus osoittaa, että The Roomin muodollisesti hallitseva periaate on vieraannuttava inkongruenssi eli yhteensopimattomuus elokuvassa tunnistettavien kerronnallisten normien ja toteutuneen muodon välillä. Formalistisessa merkityksessä vieraannuttaminen tarkoittaa muodon havaitsemisen vaikeuttamista ja pitkittämistä, mikä tekee vastaanottoprosessista aktiivisen, ei passiivisen. Inkongruenssi ilmenee kolmen järjestelmällisesti toistuvan tyylillisen mekanismin keinoin, jotka ovat keinotekoisuus, teatraalisuus ja liiallisuus. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että The Room voidaan määritellä tyyliltään kitschiksi, jonka muodollinen inkongruenssi tarjoaa vahvan tarttumapinnan campsensibiliteetille. Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että camp-vastaanotto ei ole täysin subjektiivinen prosessi, vaan sen mahdollistavat havaittavissa ja analysoitavissa olevat tyylilliset ja muodolliset mekanismit. The Roomin camparvostus ei täten perustu yksinomaan huonouden tai epäonnistumisen nautintoon, vaan analysoitaviin muodollisiin mekanismeihin. Mikkonen, Ainoliisa https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67398 2026-08-19T08:26:13Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ihmisoikeudet sosiaalityön lähtökohtana. Sosiaalityöntekijöiden tulkintoja työstään paperittomien parissa Mikkonen, Ainoliisa Tutkielmassa tarkasteltiin julkisen sektorin sosiaalityötä paperittomien parissa. Aihetta lähestyttiin paperittomien parissa työskentelevien tai aikaisemmin työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksista käsin. Tehtävänä oli tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät tulkitsevat ja merkityksellistävät työtään. Tutkielman aineisto koostui viiden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta. Haastattelut noudattivat puolistrukturoidun teemahaastattelun periaatteita. Aineiston analyysi oli teoriaohjaava ja siinä on hyödynnetty sisällönanalyysia. Analyysi tukeutui ihmisoikeuksien ja sosiaalityön ihmisoikeusperustaisuuden viitekehykseen. Aineistosta erottui kaksi näkökulmaa, joiden kautta sosiaalityöntekijät tulkitsivat ja merkityksellistivät työtään. Ensiksi työhön kiinnittyy merkittäviä institutionaalisia ja poliittisia reunaehtoja, jotka vaikeuttavat paperittomien tukemista ihmisoikeusperustaisesti. Reunaehtoja jäsennettiin globaalin, kansallisen ja paikallisen tason toimintaympäristöinä. Toiseksi sosiaalityö näyttäytyy eettisiä periaatteita ja paperittomien ihmisoikeuksia puolustavana toimintana järjestelmän rajoissa. Sosiaalityön keskeiseksi tehtäväksi hahmottui paperittomien asianajo, luottamuksen vahvistaminen ja kannattelu. Tutkielma osoittaa sosiaalityön paperittomien parissa todentuvan työtä määrittävien toimintaympäristöjen ja sosiaalityön ihmisoikeusperustaisuuden välisessä jännitteessä. Vaikka toimintaympäristöt kaventavat sosiaalityöntekijöiden keinoja vastata paperittomien tarpeisiin, sosiaalityön ytimessä kuitenkin säilyy pyrkimys vahvistaa paperittomien ihmisarvoa sekä puolustaa heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan palvelujärjestelmän sisällä. Sosiaalityön ihmisoikeusperinne heijastuu sosiaalityöntekijöiden paperittomuutta koskevaan pohdintaan ja heidän parissaan työskentelyyn. Tutkielmassa painottuu sosiaalityöntekijöiden valmius nähdä ihminen ja hänen arvokkuutensa myös silloin, kun konkreettiset auttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset.

2026-01-01T00:00:00Z Mikkonen, Ainoliisa Tutkielmassa tarkasteltiin julkisen sektorin sosiaalityötä paperittomien parissa. Aihetta lähestyttiin paperittomien parissa työskentelevien tai aikaisemmin työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksista käsin. Tehtävänä oli tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät tulkitsevat ja merkityksellistävät työtään. Tutkielman aineisto koostui viiden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta. Haastattelut noudattivat puolistrukturoidun teemahaastattelun periaatteita. Aineiston analyysi oli teoriaohjaava ja siinä on hyödynnetty sisällönanalyysia. Analyysi tukeutui ihmisoikeuksien ja sosiaalityön ihmisoikeusperustaisuuden viitekehykseen. Aineistosta erottui kaksi näkökulmaa, joiden kautta sosiaalityöntekijät tulkitsivat ja merkityksellistivät työtään. Ensiksi työhön kiinnittyy merkittäviä institutionaalisia ja poliittisia reunaehtoja, jotka vaikeuttavat paperittomien tukemista ihmisoikeusperustaisesti. Reunaehtoja jäsennettiin globaalin, kansallisen ja paikallisen tason toimintaympäristöinä. Toiseksi sosiaalityö näyttäytyy eettisiä periaatteita ja paperittomien ihmisoikeuksia puolustavana toimintana järjestelmän rajoissa. Sosiaalityön keskeiseksi tehtäväksi hahmottui paperittomien asianajo, luottamuksen vahvistaminen ja kannattelu. Tutkielma osoittaa sosiaalityön paperittomien parissa todentuvan työtä määrittävien toimintaympäristöjen ja sosiaalityön ihmisoikeusperustaisuuden välisessä jännitteessä. Vaikka toimintaympäristöt kaventavat sosiaalityöntekijöiden keinoja vastata paperittomien tarpeisiin, sosiaalityön ytimessä kuitenkin säilyy pyrkimys vahvistaa paperittomien ihmisarvoa sekä puolustaa heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan palvelujärjestelmän sisällä. Sosiaalityön ihmisoikeusperinne heijastuu sosiaalityöntekijöiden paperittomuutta koskevaan pohdintaan ja heidän parissaan työskentelyyn. Tutkielmassa painottuu sosiaalityöntekijöiden valmius nähdä ihminen ja hänen arvokkuutensa myös silloin, kun konkreettiset auttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset.