https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59345 2026-09-17T17:09:26Z 2026-09-17T17:09:26Z Fusco, Sara https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67422 2026-09-14T12:00:24Z 2026-01-01T00:00:00Z

Environmental constitutionalism in the Arctic : indigenous rights recognition through environmental restorative justice Fusco, Sara This doctoral dissertation examines how constitutional law responds to environmental degradation that threatens the cultural survival of Indigenous Peoples in the Arctic. It asks whether constitutional systems, understood not merely as foundational legal texts but as evolving frameworks of justice, can recognise environmental harm as cultural harm and respond effectively to the complex relationship between ecological protection and Indigenous cultural continuity. To address this question, the dissertation develops Environmental Restorative Justice (ERJ) as an analytical framework for evaluating constitutional responses to environmental conflicts affecting Indigenous Peoples. ERJ operates through three interrelated dimensions: distributed environmental management, meaningful indigenous participation in environmental decision-making, and culturally grounded environmental impact assessments. Together, these dimensions provide a common framework for assessing how constitutional systems accommodate Indigenous rights, knowledge, and legal traditions within environmental governance. In doing so, the dissertation highlights the role of constitutional and supreme courts, together with national legislative mechanisms, in shaping culturally responsive interpretations of environmental law. Grounded in rights-based constitutionalism, it argues that constitutions are not static blueprints but compromissory legal frameworks capable of evolving through constitutional interpretation, legislative development, and dialogue with Indigenous legal traditions and international human rights law. Within this framework, culture is understood not merely as a symbolic or representational right, but as a constitutionally protected collective interest, particularly where environmental degradation threatens Indigenous identity, cultural continuity, and intergenerational relationships. In this respect, ERJ does not replace existing constitutional doctrines; rather, it provides an evaluative framework through which constitutional systems can better accommodate plural conceptions of justice and strengthen the constitutional legitimacy of environmental governance affecting Indigenous Peoples.

2026-01-01T00:00:00Z Fusco, Sara This doctoral dissertation examines how constitutional law responds to environmental degradation that threatens the cultural survival of Indigenous Peoples in the Arctic. It asks whether constitutional systems, understood not merely as foundational legal texts but as evolving frameworks of justice, can recognise environmental harm as cultural harm and respond effectively to the complex relationship between ecological protection and Indigenous cultural continuity. To address this question, the dissertation develops Environmental Restorative Justice (ERJ) as an analytical framework for evaluating constitutional responses to environmental conflicts affecting Indigenous Peoples. ERJ operates through three interrelated dimensions: distributed environmental management, meaningful indigenous participation in environmental decision-making, and culturally grounded environmental impact assessments. Together, these dimensions provide a common framework for assessing how constitutional systems accommodate Indigenous rights, knowledge, and legal traditions within environmental governance. In doing so, the dissertation highlights the role of constitutional and supreme courts, together with national legislative mechanisms, in shaping culturally responsive interpretations of environmental law. Grounded in rights-based constitutionalism, it argues that constitutions are not static blueprints but compromissory legal frameworks capable of evolving through constitutional interpretation, legislative development, and dialogue with Indigenous legal traditions and international human rights law. Within this framework, culture is understood not merely as a symbolic or representational right, but as a constitutionally protected collective interest, particularly where environmental degradation threatens Indigenous identity, cultural continuity, and intergenerational relationships. In this respect, ERJ does not replace existing constitutional doctrines; rather, it provides an evaluative framework through which constitutional systems can better accommodate plural conceptions of justice and strengthen the constitutional legitimacy of environmental governance affecting Indigenous Peoples. Vainikka, Paula https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67406 2026-08-31T10:30:15Z 2026-01-01T00:00:00Z

Lapsen surun tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalityössä : ammattilaisten näkökulmia lapsen suruun Vainikka, Paula Sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten lapsen surulle antamia sisältöjä, merkityksiä ja tulkintoja. Tutkimuksessa lapsen surua lähestytään moniulotteisena ja sosiaalisissa suhteissa rakentuvana tunteena, joka kytketään suhteiden lisäksi elämäntapahtumiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin. Lapsen surun nähdään muovautuvan vuorovaikutuksessa perheen, yhteisön ja kulttuuristen merkitysjärjestelmien kanssa. Tutkimus paikantuu lapsen surua ja suruun liittyviä sosiaalityön käytäntöjä käsittelevään tutkimustraditioon. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalialan ammattilaiset jäsentävät lapsen surua suhteisiin ja konteksteihin kytkeytyvänä ilmiönä sosiaalityön käytännöissä? Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Tutkimus kiinnittyy kontekstuaalisen sosiaalisen konstruktionismin tietoteoriaan, joka tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka ammattilaiset tuottavat ja neuvottelevat lapsen surun merkityksiä erilaisissa situaatioissa, joissa lapsi elää ja toimii. Tutkimusaineisto koostuu viidestä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui 17 sosiaalialan ammattilaista. Osatutkimusten analyysit, kehysanalyysi, aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja subjektipositionalyysi, on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset kuvaavat lapsen surun rakentumista suhteisiin ja konteksteihin liittyvänä tunteena, jossa erilaiset läheissuhtei siin, ammatilliseen suhteeseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät ammattilaisten tulkintojen mukaan merkityksellistävät lapsen surua. Tutkimuksen tuloksena väitetään, että lapsen surun ymmärtämiseksi tarvitaan käsite kontekstuaalis-situationaalinen surutieto. Tämä käsite tarkoittaa, että lapsen suru ei avaudu pelkästään yksilöllisenä tunnekokemuksena, vaan se rakentuu suhteiden jatkumossa, jossa sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tavat, perheen sisäiset käytännöt ja lapselle läheiset suhteet vaikuttavat sekä lapsen että ammattilaisen tiedon muotoutumiseen surusta määrittäen surun ilmaisun mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimus osoittaa, että surutiedon sisällön ja merkityksen hahmottaminen on välttämätön edellytys lapsikeskeisyyden vahvistamiselle ja toteuttamiselle sosiaalityössä sekä laajemmin sosiaalialan ammatillisissa kohtaamisissa. Lisäksi väitetään, että lapsikeskeinen surutyöskentely edellyttää herkkyyttä tilanteiden ainutlaatuisuudelle, lapsen oman äänen kuuntelemista sekä ymmärrystä siitä, että suru on yhtä aikaa henkilökohtainen, yhteisöllinen ja kulttuurisesti rakentunut ilmiö. Sosiaalialan ammattilaisten työskentelyä määrittävät erilaiset positiot, ja näin tutkimus tuo esiin, että surutieto ja lapsikeskeinen työskentely kytkeytyvät toisiinsa: surutieto jäsentää, miten lapsen suru tulee näkyväksi ja ymmärrettäväksi, ja lapsikeskeinen työskentely varmistaa, että lapsen toimijuus vahvistuu niissä suhteissa ja konteksteissa, joissa hänen surunsa ilmenee. Tutkimuksen uutuusarvo on siinä, että se tuo ensimmäistä kertaa käsitteellisesti näkyväksi lapsen surun kontekstuaalis-situationaalisen luonteen sosiaalityössä ja liittää sen sosiaalityön lapsikeskeisyyden vahvistamiseen. Uutta on myös se, että tutkimus yhdistää surutiedon käsitteen ja lapsikeskeisen työskentelyn, tarjoten uuden teoreettisen välineen sosiaalityön kehittämiseen.; This study, situated within the discipline of social work, examines the meanings, contents, and interpretations that social work professionals attribute to children’s experiences of grief and sorrow. It conceptualizes children’s grief and sorrow as multidimensional emotions constructed within social relationships and connected to life events, cultural and societal contexts, and relationships of significance to the child. Grief and sorrow are understood as being shaped through interactions with the family, the community, and broader cultural systems of meaning. The study positions itself within the research tradition that examines children’s grief and the social work practices associated with it. The research addresses the following question: How do social work professionals conceptualize children’s grief as a phenomenon linked to relationships and contexts in social work practices? The study consists of three scientific sub-studies and a summary section. It is grounded in the epistemology of contextual social constructionism, which provides tools for understanding how professionals produce and negotiate the meanings of a child’s grief and sorrow in the various situations in which children live and act. The empirical data comprises of five focus group interviews involving 17 social work professionals. The analyses of the sub-studies - frame analysis, data-driven content analysis, and subject-positional analysis - were conducted using a data-driven approach. The findings illustrate how children’s grief is constructed as an emotion embedded in relationships, contexts, and situations, where factors related to close relationships, professional encounters, culture, and society become meaningful through professionals’ interpretations. This study conceptualizes contextual and situational grief knowledge as a new contribution to social work research. This concept means that a child’s grief is not merely an individual emotional experience but is constructed within a continuum of relationships in which cultural and social customs, family practices, and relationships close to the child influence both the child’s and the professional’s understanding of grief, determining the possibilities and limits of expressing grief. Research shows that understanding the content and meaning of grief knowledge is a prerequisite for strengthening and implementing a child-centered approach in social work and, more broadly, in professional encounters in the social sector. Furthermore, it is argued that child-centered grief work requires sensitivity to the uniqueness of each situation, listening to the child’s own voice, and understanding that grief is simultaneously a personal, communal, and culturally constructed phenomenon. The work of social work professionals is defined by different positions, and thus the study highlights that grief knowledge and child-centered work are interlinked: grief knowledge structures how a child’s grief becomes visible and understandable, and child-centered work ensures that the child’s agency is strengthened in the relationships and contexts in which their grief manifests itself. The novelty of the study lies in the fact that, for the first time in social work discipline, it conceptually combines the contextual and situational nature of a child’s grief.

2026-01-01T00:00:00Z Vainikka, Paula Sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten lapsen surulle antamia sisältöjä, merkityksiä ja tulkintoja. Tutkimuksessa lapsen surua lähestytään moniulotteisena ja sosiaalisissa suhteissa rakentuvana tunteena, joka kytketään suhteiden lisäksi elämäntapahtumiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin. Lapsen surun nähdään muovautuvan vuorovaikutuksessa perheen, yhteisön ja kulttuuristen merkitysjärjestelmien kanssa. Tutkimus paikantuu lapsen surua ja suruun liittyviä sosiaalityön käytäntöjä käsittelevään tutkimustraditioon. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalialan ammattilaiset jäsentävät lapsen surua suhteisiin ja konteksteihin kytkeytyvänä ilmiönä sosiaalityön käytännöissä? Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Tutkimus kiinnittyy kontekstuaalisen sosiaalisen konstruktionismin tietoteoriaan, joka tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka ammattilaiset tuottavat ja neuvottelevat lapsen surun merkityksiä erilaisissa situaatioissa, joissa lapsi elää ja toimii. Tutkimusaineisto koostuu viidestä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui 17 sosiaalialan ammattilaista. Osatutkimusten analyysit, kehysanalyysi, aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja subjektipositionalyysi, on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset kuvaavat lapsen surun rakentumista suhteisiin ja konteksteihin liittyvänä tunteena, jossa erilaiset läheissuhtei siin, ammatilliseen suhteeseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät ammattilaisten tulkintojen mukaan merkityksellistävät lapsen surua. Tutkimuksen tuloksena väitetään, että lapsen surun ymmärtämiseksi tarvitaan käsite kontekstuaalis-situationaalinen surutieto. Tämä käsite tarkoittaa, että lapsen suru ei avaudu pelkästään yksilöllisenä tunnekokemuksena, vaan se rakentuu suhteiden jatkumossa, jossa sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tavat, perheen sisäiset käytännöt ja lapselle läheiset suhteet vaikuttavat sekä lapsen että ammattilaisen tiedon muotoutumiseen surusta määrittäen surun ilmaisun mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimus osoittaa, että surutiedon sisällön ja merkityksen hahmottaminen on välttämätön edellytys lapsikeskeisyyden vahvistamiselle ja toteuttamiselle sosiaalityössä sekä laajemmin sosiaalialan ammatillisissa kohtaamisissa. Lisäksi väitetään, että lapsikeskeinen surutyöskentely edellyttää herkkyyttä tilanteiden ainutlaatuisuudelle, lapsen oman äänen kuuntelemista sekä ymmärrystä siitä, että suru on yhtä aikaa henkilökohtainen, yhteisöllinen ja kulttuurisesti rakentunut ilmiö. Sosiaalialan ammattilaisten työskentelyä määrittävät erilaiset positiot, ja näin tutkimus tuo esiin, että surutieto ja lapsikeskeinen työskentely kytkeytyvät toisiinsa: surutieto jäsentää, miten lapsen suru tulee näkyväksi ja ymmärrettäväksi, ja lapsikeskeinen työskentely varmistaa, että lapsen toimijuus vahvistuu niissä suhteissa ja konteksteissa, joissa hänen surunsa ilmenee. Tutkimuksen uutuusarvo on siinä, että se tuo ensimmäistä kertaa käsitteellisesti näkyväksi lapsen surun kontekstuaalis-situationaalisen luonteen sosiaalityössä ja liittää sen sosiaalityön lapsikeskeisyyden vahvistamiseen. Uutta on myös se, että tutkimus yhdistää surutiedon käsitteen ja lapsikeskeisen työskentelyn, tarjoten uuden teoreettisen välineen sosiaalityön kehittämiseen. This study, situated within the discipline of social work, examines the meanings, contents, and interpretations that social work professionals attribute to children’s experiences of grief and sorrow. It conceptualizes children’s grief and sorrow as multidimensional emotions constructed within social relationships and connected to life events, cultural and societal contexts, and relationships of significance to the child. Grief and sorrow are understood as being shaped through interactions with the family, the community, and broader cultural systems of meaning. The study positions itself within the research tradition that examines children’s grief and the social work practices associated with it. The research addresses the following question: How do social work professionals conceptualize children’s grief as a phenomenon linked to relationships and contexts in social work practices? The study consists of three scientific sub-studies and a summary section. It is grounded in the epistemology of contextual social constructionism, which provides tools for understanding how professionals produce and negotiate the meanings of a child’s grief and sorrow in the various situations in which children live and act. The empirical data comprises of five focus group interviews involving 17 social work professionals. The analyses of the sub-studies - frame analysis, data-driven content analysis, and subject-positional analysis - were conducted using a data-driven approach. The findings illustrate how children’s grief is constructed as an emotion embedded in relationships, contexts, and situations, where factors related to close relationships, professional encounters, culture, and society become meaningful through professionals’ interpretations. This study conceptualizes contextual and situational grief knowledge as a new contribution to social work research. This concept means that a child’s grief is not merely an individual emotional experience but is constructed within a continuum of relationships in which cultural and social customs, family practices, and relationships close to the child influence both the child’s and the professional’s understanding of grief, determining the possibilities and limits of expressing grief. Research shows that understanding the content and meaning of grief knowledge is a prerequisite for strengthening and implementing a child-centered approach in social work and, more broadly, in professional encounters in the social sector. Furthermore, it is argued that child-centered grief work requires sensitivity to the uniqueness of each situation, listening to the child’s own voice, and understanding that grief is simultaneously a personal, communal, and culturally constructed phenomenon. The work of social work professionals is defined by different positions, and thus the study highlights that grief knowledge and child-centered work are interlinked: grief knowledge structures how a child’s grief becomes visible and understandable, and child-centered work ensures that the child’s agency is strengthened in the relationships and contexts in which their grief manifests itself. The novelty of the study lies in the fact that, for the first time in social work discipline, it conceptually combines the contextual and situational nature of a child’s grief. Harju-Myllyaho, Anu https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67405 2026-08-31T10:30:24Z 2026-01-01T00:00:00Z

Inklusiivisen matkailun dekonstruktiot : menetelmällisiä kokeiluja toisenlaisiksi tulevaisuuksiksi Harju-Myllyaho, Anu Inklusiivisen matkailun tutkimus on noussut tärkeäksi ajassa, jossa sosiaalinen eriarvoistuminen ja polarisaatio yleistyvät ulottaen vaikutuksiaan myös matkailuun ja vapaa-aikaan, ja jossa tapahtuvat kehityskulut vaikuttavat sekasortoisilta. Tänä aikana ihmisiä liikkuu sekä matkaillen että pakon edessä. Matkailu heijastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja sen hajanainen toimialarakenne vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti moniin muihin sektoreihin ja yhteisöihin. Vaikka inkluusio on tullut osaksi matkailututkimuksen keskusteluja, sen teoreettinen tausta ja merkitykset jäävät usein avaamatta. Matkailun inkluusion käsitteen eri määritelmien joukko ja kohderyhmien moninaisuus kutsuvat tarkastelemaan inkluusiokäsitettä tarkemmin sekä kysymään, millaiset maailmankuvat inklusiivisen matkailun taustalla ovat ja miten niitä voisi ajatella uudella tavalla. Inkluusion käsitteellisellä rakentumisella on olennainen osa siinä, miten inklusiiviset matkailun tulevaisuudet rakentuvat. Erilaiset merkityksenannot tuottavat näkemyksiä siitä, millaiset tulevaisuudet ovat hyviä ja kenelle sekä siitä, keitä osallistetaan ja kenen toimesta. Tietoteoreettisesti nojaan tutkimuksessani sosiaaliseen konstruktionismiin ja edelleen post-strukturalismiin. Tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen muodostavat inkluusion ja dekonstruktion käsitteet. Inkluusion käsitteen taustalla on yhteiskuntatieteellinen keskustelu aiheesta, sekä matkailututkijoiden määrittelyt. Matkailun inkluusion uudelleenajattelussa nojaan Jacques Derridan ajatuksiin dekonstruktiosta, ja menetelmällisesti näkökulmiini on vahvasti vaikuttanut futuristi Sohail Inayatullah ja hänen dekonstruktiivinen tutkimuksensa. Nojaten näkemykseen siitä, että teoriat muovaavat niitä todellisuuksia ja tulevaisuuksia, joita ne pyrkivät selittämään, tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumista purkamisen kautta. Päätutkimuskysymykseni on: Miten inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumista voi ymmärtää dekonstruktion kautta? Tutkimus sisältää viisi osatutkimusta, joita tarkastelen erillisinä kontekstisidonnaisina dekonstruktioina. Osatutkimuksissa olen hyödyntänyt tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, kuten Delfoi-tutkimusta ja CLA:ta (Causal Layered Analysis) sekä yleisemmin kriittistä tulevaisuusajattelua. Osatutkimusten aineisto on vaihdellut näiden menetelmällisten kokeilujen aikana kyselyaineistoista strategiateksteihin ja kollektiiviseen autoetnografiseen aineistoon. Maantieteellisesti tutkimus painottuu pohjoiseen hyvinvointivaltioon, jonne sijoittuva tutkimus on matkailun inkluusiokeskustelussa vähäisempää kuin globaaliin etelään sijoittuva tutkimus. Inklusiiviset matkailun tulevaisuudet ovat ambivalentteja, sattumanvaraisia ja jatkuvassa tulemisen tilassa (becoming). Ne sisältävät ristiriitoja ja ovat jännitteisiä, joten inklusiiviset matkailun tulevaisuudet voivat syntyä myös ”matkailun ulkopuolella”. Osatutkimusten tarkastelu erillisinä kontekstisidonnaisina dekonstruktioina kääntää huomion tutkimuksen ja kehittämisen lähtökohtiin, joilla on olennainen rooli inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumisessa. Katson, että dekonstruktiivisen ote tutkimuksessa toimii erityisesti olemassa olevien ajattelutapojen purkamisen keinona. Dekonstruktio lähestymistapana voi tuottaa ymmärrystä erilaisten tulevaisuuksien syntytavoista ja omien käsitteellisten ja menetelmällisten valintojemme vaikutuksista. Tutkimus tuo uutta tietoa sekä matkailututkimuksen että tulevaisuudentutkimuksen aloille, sekä inklusiivisen matkailun kehittämiseen. Tutkimus kontribuoi erityisesti inklusiivisen matkailun keskusteluihin ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmällisiin keskusteluihin. Inkluusion arvopohja, monet käsitteet ja olemassa olevat ajattelutavat luovat pohjaa jatkuvuuksille, ja voivat ylläpitää olemassa olevia matkailun ulossulkevia rakenteita, joita niillä pyritään muuttamaan. Myös menetelmävalinnoilla on inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien tutkimuksen näkökulmasta vaikutusta erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien rakentumiseen. Tulokset hyödyttävät inklusiivisen matkailun käytännön kehittämistä syventämällä ymmärrystä omien ajattelutapojen ja valintojen vaikutuksesta inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumiseen. Osatutkimuksissa erilaisten menetelmien hyödyntäminen tuotti erilaisia tulkintoja mahdollisista tulevaisuuksista. Nämä erilaiset tulevaisuudet johtivat puolestaan erilaisiin mahdollisiin toimijuuden ja osallisuuden lähtökohtiin.; Inclusive tourism research has become an important topic now when inequality and polarization are gaining ground, and, consequently, their impacts can also be seen in tourism and leisure. Some of the current developments might even seem chaotic. Today, people are mobilized not only by tourism but also by force due to conflicts, for instance. Tourism reflects current social phenomena, and the fractal structure of the industry impacts other sectors and communities as well, both directly and indirectly. Even though inclusion has become a part of tourism research discussion, the theoretical background and meanings are not often addressed. The varying definitions and target groups of inclusive tourism research invite us to scrutinize the term more closely and to explore what kinds of world views are behind inclusive tourism and how they could be rethought. The construction of inclusion as a term is an integral part of how inclusive tourism futures are constructed. The varying meanings of inclusion produce different views on what kinds of futures are desirable and for whom, as well as who should be included and by whom. Epistemologically, I rely on theories of social constructionism and post structuralism. Inclusion and deconstruction form the theoretical framework of this research. I define inclusion as a term in the scope of social scientific discussions and definitions in tourism research. In rethinking tourism inclusion, I rely on the thoughts of philosopher Jacques Derrida concerning deconstruction as well as futurist Sohail Inayatullah and his deconstructive research. Leaning on the idea that theories shape the realities and futures they intend to explain, the aim of this research is to understand through deconstruction how inclusive tourism futures are constructed. The main research question of this study is “How can we understand inclusive tourism through deconstruction?” The thesis includes five separate studies, which I view as context-bound deconstructions. Throughout the study, I have utilized futures research methods, such as the Delphi and CLA (Causal Layered Analysis) and additionally critical futures thinking. The research materials of this study have varied from questionnaire results to strategy papers and collective autoethnographic research material during these methodological experiments. Geographically, the study is based in a northern welfare state, which has been covered less in inclusive tourism research compared to studies on the Global South. Inclusive tourism futures are ambivalent, contingent and in a continuous state of becoming. They include multiple contradictions and tensions. Thus, inclusive tourism futures can also be formed outside of tourism. This approach directs attention back to the starting point of research and development, which has a significant role in building inclusive tourism futures. Deconstructive research can build a way of rethinking existing world views and ways of thinking. As an approach, it can produce understanding on how different futures are born and what the consequences of our methodological and theoretical choices are. This study brings new insights into tourism research, futures research, and inclusive tourism development. The study contributes especially to discussions in inclusive tourism research and methodologies in futures research. The many varying terms attached to inclusion, along with the existing ways of thinking, create paths to continuity and can sustain existing tourism structures they aim to change. Additionally, this study shows that methodological choices have an impact on how different futures are made possible. While conducting the study, I noted that the use of different methods produced dissimilar interpretations of possible futures, which led to different premises for agency and inclusion. The results of the study benefit practical inclusive tourism development with a deeper understanding of the impact of world views and choices on inclusive futures.

2026-01-01T00:00:00Z Harju-Myllyaho, Anu Inklusiivisen matkailun tutkimus on noussut tärkeäksi ajassa, jossa sosiaalinen eriarvoistuminen ja polarisaatio yleistyvät ulottaen vaikutuksiaan myös matkailuun ja vapaa-aikaan, ja jossa tapahtuvat kehityskulut vaikuttavat sekasortoisilta. Tänä aikana ihmisiä liikkuu sekä matkaillen että pakon edessä. Matkailu heijastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja sen hajanainen toimialarakenne vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti moniin muihin sektoreihin ja yhteisöihin. Vaikka inkluusio on tullut osaksi matkailututkimuksen keskusteluja, sen teoreettinen tausta ja merkitykset jäävät usein avaamatta. Matkailun inkluusion käsitteen eri määritelmien joukko ja kohderyhmien moninaisuus kutsuvat tarkastelemaan inkluusiokäsitettä tarkemmin sekä kysymään, millaiset maailmankuvat inklusiivisen matkailun taustalla ovat ja miten niitä voisi ajatella uudella tavalla. Inkluusion käsitteellisellä rakentumisella on olennainen osa siinä, miten inklusiiviset matkailun tulevaisuudet rakentuvat. Erilaiset merkityksenannot tuottavat näkemyksiä siitä, millaiset tulevaisuudet ovat hyviä ja kenelle sekä siitä, keitä osallistetaan ja kenen toimesta. Tietoteoreettisesti nojaan tutkimuksessani sosiaaliseen konstruktionismiin ja edelleen post-strukturalismiin. Tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen muodostavat inkluusion ja dekonstruktion käsitteet. Inkluusion käsitteen taustalla on yhteiskuntatieteellinen keskustelu aiheesta, sekä matkailututkijoiden määrittelyt. Matkailun inkluusion uudelleenajattelussa nojaan Jacques Derridan ajatuksiin dekonstruktiosta, ja menetelmällisesti näkökulmiini on vahvasti vaikuttanut futuristi Sohail Inayatullah ja hänen dekonstruktiivinen tutkimuksensa. Nojaten näkemykseen siitä, että teoriat muovaavat niitä todellisuuksia ja tulevaisuuksia, joita ne pyrkivät selittämään, tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumista purkamisen kautta. Päätutkimuskysymykseni on: Miten inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumista voi ymmärtää dekonstruktion kautta? Tutkimus sisältää viisi osatutkimusta, joita tarkastelen erillisinä kontekstisidonnaisina dekonstruktioina. Osatutkimuksissa olen hyödyntänyt tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, kuten Delfoi-tutkimusta ja CLA:ta (Causal Layered Analysis) sekä yleisemmin kriittistä tulevaisuusajattelua. Osatutkimusten aineisto on vaihdellut näiden menetelmällisten kokeilujen aikana kyselyaineistoista strategiateksteihin ja kollektiiviseen autoetnografiseen aineistoon. Maantieteellisesti tutkimus painottuu pohjoiseen hyvinvointivaltioon, jonne sijoittuva tutkimus on matkailun inkluusiokeskustelussa vähäisempää kuin globaaliin etelään sijoittuva tutkimus. Inklusiiviset matkailun tulevaisuudet ovat ambivalentteja, sattumanvaraisia ja jatkuvassa tulemisen tilassa (becoming). Ne sisältävät ristiriitoja ja ovat jännitteisiä, joten inklusiiviset matkailun tulevaisuudet voivat syntyä myös ”matkailun ulkopuolella”. Osatutkimusten tarkastelu erillisinä kontekstisidonnaisina dekonstruktioina kääntää huomion tutkimuksen ja kehittämisen lähtökohtiin, joilla on olennainen rooli inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumisessa. Katson, että dekonstruktiivisen ote tutkimuksessa toimii erityisesti olemassa olevien ajattelutapojen purkamisen keinona. Dekonstruktio lähestymistapana voi tuottaa ymmärrystä erilaisten tulevaisuuksien syntytavoista ja omien käsitteellisten ja menetelmällisten valintojemme vaikutuksista. Tutkimus tuo uutta tietoa sekä matkailututkimuksen että tulevaisuudentutkimuksen aloille, sekä inklusiivisen matkailun kehittämiseen. Tutkimus kontribuoi erityisesti inklusiivisen matkailun keskusteluihin ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmällisiin keskusteluihin. Inkluusion arvopohja, monet käsitteet ja olemassa olevat ajattelutavat luovat pohjaa jatkuvuuksille, ja voivat ylläpitää olemassa olevia matkailun ulossulkevia rakenteita, joita niillä pyritään muuttamaan. Myös menetelmävalinnoilla on inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien tutkimuksen näkökulmasta vaikutusta erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien rakentumiseen. Tulokset hyödyttävät inklusiivisen matkailun käytännön kehittämistä syventämällä ymmärrystä omien ajattelutapojen ja valintojen vaikutuksesta inklusiivisten matkailun tulevaisuuksien rakentumiseen. Osatutkimuksissa erilaisten menetelmien hyödyntäminen tuotti erilaisia tulkintoja mahdollisista tulevaisuuksista. Nämä erilaiset tulevaisuudet johtivat puolestaan erilaisiin mahdollisiin toimijuuden ja osallisuuden lähtökohtiin. Inclusive tourism research has become an important topic now when inequality and polarization are gaining ground, and, consequently, their impacts can also be seen in tourism and leisure. Some of the current developments might even seem chaotic. Today, people are mobilized not only by tourism but also by force due to conflicts, for instance. Tourism reflects current social phenomena, and the fractal structure of the industry impacts other sectors and communities as well, both directly and indirectly. Even though inclusion has become a part of tourism research discussion, the theoretical background and meanings are not often addressed. The varying definitions and target groups of inclusive tourism research invite us to scrutinize the term more closely and to explore what kinds of world views are behind inclusive tourism and how they could be rethought. The construction of inclusion as a term is an integral part of how inclusive tourism futures are constructed. The varying meanings of inclusion produce different views on what kinds of futures are desirable and for whom, as well as who should be included and by whom. Epistemologically, I rely on theories of social constructionism and post structuralism. Inclusion and deconstruction form the theoretical framework of this research. I define inclusion as a term in the scope of social scientific discussions and definitions in tourism research. In rethinking tourism inclusion, I rely on the thoughts of philosopher Jacques Derrida concerning deconstruction as well as futurist Sohail Inayatullah and his deconstructive research. Leaning on the idea that theories shape the realities and futures they intend to explain, the aim of this research is to understand through deconstruction how inclusive tourism futures are constructed. The main research question of this study is “How can we understand inclusive tourism through deconstruction?” The thesis includes five separate studies, which I view as context-bound deconstructions. Throughout the study, I have utilized futures research methods, such as the Delphi and CLA (Causal Layered Analysis) and additionally critical futures thinking. The research materials of this study have varied from questionnaire results to strategy papers and collective autoethnographic research material during these methodological experiments. Geographically, the study is based in a northern welfare state, which has been covered less in inclusive tourism research compared to studies on the Global South. Inclusive tourism futures are ambivalent, contingent and in a continuous state of becoming. They include multiple contradictions and tensions. Thus, inclusive tourism futures can also be formed outside of tourism. This approach directs attention back to the starting point of research and development, which has a significant role in building inclusive tourism futures. Deconstructive research can build a way of rethinking existing world views and ways of thinking. As an approach, it can produce understanding on how different futures are born and what the consequences of our methodological and theoretical choices are. This study brings new insights into tourism research, futures research, and inclusive tourism development. The study contributes especially to discussions in inclusive tourism research and methodologies in futures research. The many varying terms attached to inclusion, along with the existing ways of thinking, create paths to continuity and can sustain existing tourism structures they aim to change. Additionally, this study shows that methodological choices have an impact on how different futures are made possible. While conducting the study, I noted that the use of different methods produced dissimilar interpretations of possible futures, which led to different premises for agency and inclusion. The results of the study benefit practical inclusive tourism development with a deeper understanding of the impact of world views and choices on inclusive futures. Kähkönen, Juho https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67403 2026-08-24T10:00:27Z 2026-01-01T00:00:00Z

Climate hell, law, and arctic tourism : low-carbon accessibility in northern Finland Kähkönen, Juho This dissertation investigates the regulatory and climate-related drivers transforming tourism and transport in Northern Finland at the intersection of Climate Law, Polar Law, and International Relations. It demonstrates that existing mitigation instruments at the international, EU, and national levels are increasingly constraining mobility-related emissions. In aviation, this is particularly evident in emissions trading and fuel distribution obligations, which raise costs. This study problematises the distribution of the costs of transition to low-carbon tourism from multiple moral philosophical perspectives, and shows that the costs of the green transition are politically and institutionally contested. The aviation sector, the state, and local communities are generally unable or unwilling to assume the costs. EU legislation operationalises the polluter-pays principle and promotes modal shifts from air to rail, while producing asymmetric regional effects. The dissertation finds that current climate legislation and policy integration remain insufficient to restructure Arctic tourism. Instead, accelerating climate impacts are likely to become a more decisive structural driver over time, in line with United Nations Secretary-General António Guterres’ warning of a trajectory toward “climate hell”. In the North, a systemic shift away from aviation appears unlikely. In the Sami homeland, land-use conflicts, including ones regarding rail infrastructure, abound, as development projects may disrupt livelihoods and, more broadly, reflect colonial legacies. The study concludes that increasing carbon constraints and a changing climate call for economic diversification. It also introduces and explores the potential relevance of the EU Outermost Regions framework for the Sami homeland as a legal regime that could enable differentiated policy responses in structurally constrained regions.; Tämä väitöskirja tarkastelee ilmastonmuutoksen ja sitä hillitsevän lainsäädännön vaikutuksia Pohjois-Suomen matkailuun ja liikenteeseen. Tutkimus sijoittuu ilmasto-oikeuden, polaarioikeuden ja kansainvälisten suhteiden rajapintaan ja osoittaa, että ilmastonmuutoksen hillintäkeinot kohdentuvat yhä enemmän liikkumisesta aiheutuviin päästöihin niin Euroopan unionissa ja Suomessa kuin myös kansainvälisissä sopimusjärjestelmissä. Erityisesti päästökauppa ja polttoaineen jakeluvelvoite nostavat lentoliikenteen kustannuksia. Tutkimus problematisoi vähähiiliseen matkailuun siirtymisen kustannusten jakautumista useista moraalifilosofisista näkökulmista ja osoittaa, että ilmailuala, valtio ja paikallisyhteisöt ovat erimielisiä siitä, miten kustannukset tulisi jakaa. EU-lainsäädäntö nojaa saastuttaja maksaa -periaatteeseen ja tukee siirtymistä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin, erityisesti raideliikenteeseen. Samalla sääntelyn vaikutukset kohdistuvat alueille epätasaisesti. Väitöskirja toteaa, ettei ilmastolainsäädäntö vielä ohjaa arktisen alueen matkailun kehitystä merkittävästi. Sen sijaan ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset muodostuvat ajan myötä yhä merkittävämmäksi elinkeinoa muovaavaksi tekijäksi. Kehitys heijastaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterresin esittämää arviota siitä, että maailma on ajautumassa kohti ”ilmastohelvettiä”. Pohjoisessa laajempi siirtymä pois lentoliikenteestä näyttäytyy epätodennäköiseltä. Saamelaisten kotiseutualueella infrastruktuurihankkeet ovat usein kiistanalaisia ja kytkeytyvät kolonialismiin liittyviin jännitteisiin. Tutkimus kiteyttää, että ilmastonmuutos ja kiristyvä sääntely puoltavat alueen elinkeinorakenteen monipuolistamista. Lopuksi tutkimus avaa keskustelun siitä, voisiko EU:n syrjäisimpien alueiden järjestelmä tarjota saamelaisten kotiseutualueelle sen erityisolosuhteisiin paremmin soveltuvia oikeudellisia ja poliittisia ratkaisuja.

2026-01-01T00:00:00Z Kähkönen, Juho This dissertation investigates the regulatory and climate-related drivers transforming tourism and transport in Northern Finland at the intersection of Climate Law, Polar Law, and International Relations. It demonstrates that existing mitigation instruments at the international, EU, and national levels are increasingly constraining mobility-related emissions. In aviation, this is particularly evident in emissions trading and fuel distribution obligations, which raise costs. This study problematises the distribution of the costs of transition to low-carbon tourism from multiple moral philosophical perspectives, and shows that the costs of the green transition are politically and institutionally contested. The aviation sector, the state, and local communities are generally unable or unwilling to assume the costs. EU legislation operationalises the polluter-pays principle and promotes modal shifts from air to rail, while producing asymmetric regional effects. The dissertation finds that current climate legislation and policy integration remain insufficient to restructure Arctic tourism. Instead, accelerating climate impacts are likely to become a more decisive structural driver over time, in line with United Nations Secretary-General António Guterres’ warning of a trajectory toward “climate hell”. In the North, a systemic shift away from aviation appears unlikely. In the Sami homeland, land-use conflicts, including ones regarding rail infrastructure, abound, as development projects may disrupt livelihoods and, more broadly, reflect colonial legacies. The study concludes that increasing carbon constraints and a changing climate call for economic diversification. It also introduces and explores the potential relevance of the EU Outermost Regions framework for the Sami homeland as a legal regime that could enable differentiated policy responses in structurally constrained regions. Tämä väitöskirja tarkastelee ilmastonmuutoksen ja sitä hillitsevän lainsäädännön vaikutuksia Pohjois-Suomen matkailuun ja liikenteeseen. Tutkimus sijoittuu ilmasto-oikeuden, polaarioikeuden ja kansainvälisten suhteiden rajapintaan ja osoittaa, että ilmastonmuutoksen hillintäkeinot kohdentuvat yhä enemmän liikkumisesta aiheutuviin päästöihin niin Euroopan unionissa ja Suomessa kuin myös kansainvälisissä sopimusjärjestelmissä. Erityisesti päästökauppa ja polttoaineen jakeluvelvoite nostavat lentoliikenteen kustannuksia. Tutkimus problematisoi vähähiiliseen matkailuun siirtymisen kustannusten jakautumista useista moraalifilosofisista näkökulmista ja osoittaa, että ilmailuala, valtio ja paikallisyhteisöt ovat erimielisiä siitä, miten kustannukset tulisi jakaa. EU-lainsäädäntö nojaa saastuttaja maksaa -periaatteeseen ja tukee siirtymistä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin, erityisesti raideliikenteeseen. Samalla sääntelyn vaikutukset kohdistuvat alueille epätasaisesti. Väitöskirja toteaa, ettei ilmastolainsäädäntö vielä ohjaa arktisen alueen matkailun kehitystä merkittävästi. Sen sijaan ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset muodostuvat ajan myötä yhä merkittävämmäksi elinkeinoa muovaavaksi tekijäksi. Kehitys heijastaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterresin esittämää arviota siitä, että maailma on ajautumassa kohti ”ilmastohelvettiä”. Pohjoisessa laajempi siirtymä pois lentoliikenteestä näyttäytyy epätodennäköiseltä. Saamelaisten kotiseutualueella infrastruktuurihankkeet ovat usein kiistanalaisia ja kytkeytyvät kolonialismiin liittyviin jännitteisiin. Tutkimus kiteyttää, että ilmastonmuutos ja kiristyvä sääntely puoltavat alueen elinkeinorakenteen monipuolistamista. Lopuksi tutkimus avaa keskustelun siitä, voisiko EU:n syrjäisimpien alueiden järjestelmä tarjota saamelaisten kotiseutualueelle sen erityisolosuhteisiin paremmin soveltuvia oikeudellisia ja poliittisia ratkaisuja.