https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/64254 2026-07-17T09:22:51Z 2026-07-17T09:22:51Z Eriksson, Joona https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67372 2026-07-03T10:30:21Z 2026-01-01T00:00:00Z

Euroopan Unionin yrityskauppavalvonta ja FDI-sääntely turvaamassa vai uhkaamassa sisämarkkinoiden vapaan kilpailun toteutumista? Eriksson, Joona Tutkielma tarkasteli Euroopan unionin pääoman vapaan liikkuvuuden ja sitä rajoittavan yrityskauppavalvonnan sekä FDI-sääntelyn asettamien lainsäädännöllisten rajoitustoimien välistä ristiriitaa sisämarkkinoilla. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko yrityskauppavalvonnalla ja FDI – sääntelyllä rajoittaa Euroopan unionin kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa vapaan kilpailun toteutumista puolustusteollisuuden toimialalla. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentui EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden sekä transaktiokenttää koskettavien rajoittavien lainsäädännöllisten toimien ristiriidan tarkasteluun. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään lainoppia, eli oikeusdogmaattista menetelmää sekä tutkielmaan on lisäksi tuotu taloustieteellinen näkökulma. Näiden menetelmien avulla analysoitiin ja tulkittiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä aiheeseen liitännäistä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksesta ajankohtaisen teki kiristynyt geopoliittinen tilanne sekä muuttunut käsitys Euroopan yleisestä turvallisuudesta. Tutkimuksen taustalla oli tarve selvittää EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden kautta rajoittavien lainsäädännöllisten toimien hyväksyttävyyttä. Tutkimuksen tulos osoittaa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artikloista johdetut sisämarkkinoiden kilpailuoikeutta rajoittavat keskeiset lainsäädännölliset rajoitukset, jotka ovat sittemmin sisällytetty seuranta-asetukseen (EU) 2019/452 koskien kolmansista valtioista EU:n kohdeyhtiöihin tehtäviä suorainvestointeja voidaan EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa pitää hyväksyttävinä, vaikka rajoitus olisikin tehty ainoastaan yhdelle toimialalle, puolustusteollisuuteen. Muuttunut sääntely-ympäristö sekä kiristynyt geopoliittinen turvallisuustilanne osoittivat, että aihetta voi olla perusteltua tarkastella tulevaisuudessa uudelleen. Tutkimuskysymykseen, voidaanko EU:n kilpailuoikeudellisia periaatteita noudattaen tehdä lainsäädännöllisiä rajoituksia rajatulla toimialalla puolustusteollisuudessa ilman, että samalla rikotaan pääoman vapaata liikkuvuutta vedoten turvallisuusnäkökohtiin, vastattiin tutkimuksessa kerätyn materiaalin ja itse tutkimuksen perusteella myöntävästi.

2026-01-01T00:00:00Z Eriksson, Joona Tutkielma tarkasteli Euroopan unionin pääoman vapaan liikkuvuuden ja sitä rajoittavan yrityskauppavalvonnan sekä FDI-sääntelyn asettamien lainsäädännöllisten rajoitustoimien välistä ristiriitaa sisämarkkinoilla. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko yrityskauppavalvonnalla ja FDI – sääntelyllä rajoittaa Euroopan unionin kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa vapaan kilpailun toteutumista puolustusteollisuuden toimialalla. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentui EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden sekä transaktiokenttää koskettavien rajoittavien lainsäädännöllisten toimien ristiriidan tarkasteluun. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään lainoppia, eli oikeusdogmaattista menetelmää sekä tutkielmaan on lisäksi tuotu taloustieteellinen näkökulma. Näiden menetelmien avulla analysoitiin ja tulkittiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä aiheeseen liitännäistä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksesta ajankohtaisen teki kiristynyt geopoliittinen tilanne sekä muuttunut käsitys Euroopan yleisestä turvallisuudesta. Tutkimuksen taustalla oli tarve selvittää EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden kautta rajoittavien lainsäädännöllisten toimien hyväksyttävyyttä. Tutkimuksen tulos osoittaa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artikloista johdetut sisämarkkinoiden kilpailuoikeutta rajoittavat keskeiset lainsäädännölliset rajoitukset, jotka ovat sittemmin sisällytetty seuranta-asetukseen (EU) 2019/452 koskien kolmansista valtioista EU:n kohdeyhtiöihin tehtäviä suorainvestointeja voidaan EU:n kilpailuoikeudellisten periaatteiden valossa pitää hyväksyttävinä, vaikka rajoitus olisikin tehty ainoastaan yhdelle toimialalle, puolustusteollisuuteen. Muuttunut sääntely-ympäristö sekä kiristynyt geopoliittinen turvallisuustilanne osoittivat, että aihetta voi olla perusteltua tarkastella tulevaisuudessa uudelleen. Tutkimuskysymykseen, voidaanko EU:n kilpailuoikeudellisia periaatteita noudattaen tehdä lainsäädännöllisiä rajoituksia rajatulla toimialalla puolustusteollisuudessa ilman, että samalla rikotaan pääoman vapaata liikkuvuutta vedoten turvallisuusnäkökohtiin, vastattiin tutkimuksessa kerätyn materiaalin ja itse tutkimuksen perusteella myöntävästi. Naukkarinen, Enni https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67362 2026-07-02T07:32:01Z 2026-01-01T00:00:00Z

Lapsen luottamus- ja riippuvuussuhteen väärinkäyttö Naukkarinen, Enni Lapselle on aina vahingollista joutua rikoksen uhriksi, mutta erityisen vahingollista se on silloin, kun rikoksentekijänä on lapsen läheinen aikuinen. Tällöin kyse on tapahtuneen rikoksen lisäksi myös lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Teko aiheuttaa lapselle usein pitkäaikaisia ja vakavia vahinkoja, joita hän saattaa kantaa taakkanaan myös aikuiselämässä. Tutkielmassa käsitellään lapsen luottamus- ja riippuvuussuhteen väärinkäyttöä osana rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämistä. Tutkielmakysymys on jaettu kolmeen osaan: 1) keiden välille laissa tarkoitettu luottamus- ja riippuvuussuhde muodostuu ja missä olosuhteissa, 2) kuinka suhteen väärinkäyttö vaikuttaa rangaistuslajin valintaa ja 3) kuinka suhteen väärinkäyttö huomioidaan osana rangaistuksen mittaamista. Tutkielma metodi on lainopillinen, jolloin voimassaolevan oikeuden sisältöä systematisoidaan niin lainsäädännön kuin oikeustapaustenkin avulla. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä ovat, että luottamus- ja riippuvuussuhteen olemassaolon arviointi perustuu aina tapauskohtaiseen arviointiin, jolloin merkitystä tulee antaa esimerkiksi sille, onko aikuinen huolenpitovastuussa lapsesta. Luottamus-ja riippuvuussuhteen väärinkäyttö huomioidaan rangaistuksen määräämisessä siten, että tapauksissa, joissa tekijänä on lapsen läheinen, tuomittava rangaistus on yleensä ankarampi kuin tapauksissa, joissa ei ole kyse esimerkiksi lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Kuitenkaan esimerkiksi ehdottomat vankeusrangaistukset eivät ole säännönmukainen seuraamus. Oikeustapaukset myös osoittavat, ettei voida osoittaa konkreettista juuri rangaistuksen pituuteen vaikuttavaa vaikutusta sille, että kyseessä on samalla lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Tutkielma myös konkreettisesti osoittaa, että rangaistuskäytäntö lapseen kohdistuvissa rikoksissa on ankaroitunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

2026-01-01T00:00:00Z Naukkarinen, Enni Lapselle on aina vahingollista joutua rikoksen uhriksi, mutta erityisen vahingollista se on silloin, kun rikoksentekijänä on lapsen läheinen aikuinen. Tällöin kyse on tapahtuneen rikoksen lisäksi myös lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Teko aiheuttaa lapselle usein pitkäaikaisia ja vakavia vahinkoja, joita hän saattaa kantaa taakkanaan myös aikuiselämässä. Tutkielmassa käsitellään lapsen luottamus- ja riippuvuussuhteen väärinkäyttöä osana rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämistä. Tutkielmakysymys on jaettu kolmeen osaan: 1) keiden välille laissa tarkoitettu luottamus- ja riippuvuussuhde muodostuu ja missä olosuhteissa, 2) kuinka suhteen väärinkäyttö vaikuttaa rangaistuslajin valintaa ja 3) kuinka suhteen väärinkäyttö huomioidaan osana rangaistuksen mittaamista. Tutkielma metodi on lainopillinen, jolloin voimassaolevan oikeuden sisältöä systematisoidaan niin lainsäädännön kuin oikeustapaustenkin avulla. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä ovat, että luottamus- ja riippuvuussuhteen olemassaolon arviointi perustuu aina tapauskohtaiseen arviointiin, jolloin merkitystä tulee antaa esimerkiksi sille, onko aikuinen huolenpitovastuussa lapsesta. Luottamus-ja riippuvuussuhteen väärinkäyttö huomioidaan rangaistuksen määräämisessä siten, että tapauksissa, joissa tekijänä on lapsen läheinen, tuomittava rangaistus on yleensä ankarampi kuin tapauksissa, joissa ei ole kyse esimerkiksi lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Kuitenkaan esimerkiksi ehdottomat vankeusrangaistukset eivät ole säännönmukainen seuraamus. Oikeustapaukset myös osoittavat, ettei voida osoittaa konkreettista juuri rangaistuksen pituuteen vaikuttavaa vaikutusta sille, että kyseessä on samalla lapsen luottamuksen hyväksikäytöstä. Tutkielma myös konkreettisesti osoittaa, että rangaistuskäytäntö lapseen kohdistuvissa rikoksissa on ankaroitunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Pekkanen, Tuomas https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67361 2026-07-01T12:30:20Z 2026-01-01T00:00:00Z

Nikotiinipussien lainsäädäntö Suomessa Pekkanen, Tuomas Tutkielmassa tarkastellaan savuttomien nikotiinituotteiden sääntelyä Suomessa ja verrataan sitä tupakkatuotteiden sääntelyyn. Tutkimuskysymys on, miten ja miksi nikotiinipussien ja savukkeiden sääntely eroaa toisistaan tupakkalaissa. Tutkimus on toteutettu vertaamalla savuttomia nikotiinituotteita ja tupakkatuotteita koskevaa sääntelyä lain tekstin ja esitöiden tasolla sekä analysoimalla sääntelyssä havaittuja eroja. Tutkimuksen keskeinen aineisto muodostuu tupakkalaista ja sen säätämiseen johtaneista hallituksen esityksistä. Tutkimuksessa ei pyritä systematisoimaan tutkittua sääntelyä yleisesti, vaan analysoimaan konkreettisia eroja savuttomien nikotiinituotteiden ja tupakkatuotteiden sääntelyssä. Tutkimuksen keskeisenä havaintona voidaan todeta, että savuttomien nikotiinituotteiden sääntely perustuu pitkälti samoihin sääntelykeinoihin kuin tupakkatuotteiden sääntely. Sääntely on monilta osin identtistä tai lähes identtistä, mutta tutkimuksessa tunnistettiin myös yksittäisiä merkityksellisiä eroja. Siltä osin kuin sääntely poikkeaa, savuttomien nikotiinituotteiden sääntelyratkaisut ovat pääsääntöisesti väljempiä kuin tupakkatuotteiden sääntelyratkaisut.

2026-01-01T00:00:00Z Pekkanen, Tuomas Tutkielmassa tarkastellaan savuttomien nikotiinituotteiden sääntelyä Suomessa ja verrataan sitä tupakkatuotteiden sääntelyyn. Tutkimuskysymys on, miten ja miksi nikotiinipussien ja savukkeiden sääntely eroaa toisistaan tupakkalaissa. Tutkimus on toteutettu vertaamalla savuttomia nikotiinituotteita ja tupakkatuotteita koskevaa sääntelyä lain tekstin ja esitöiden tasolla sekä analysoimalla sääntelyssä havaittuja eroja. Tutkimuksen keskeinen aineisto muodostuu tupakkalaista ja sen säätämiseen johtaneista hallituksen esityksistä. Tutkimuksessa ei pyritä systematisoimaan tutkittua sääntelyä yleisesti, vaan analysoimaan konkreettisia eroja savuttomien nikotiinituotteiden ja tupakkatuotteiden sääntelyssä. Tutkimuksen keskeisenä havaintona voidaan todeta, että savuttomien nikotiinituotteiden sääntely perustuu pitkälti samoihin sääntelykeinoihin kuin tupakkatuotteiden sääntely. Sääntely on monilta osin identtistä tai lähes identtistä, mutta tutkimuksessa tunnistettiin myös yksittäisiä merkityksellisiä eroja. Siltä osin kuin sääntely poikkeaa, savuttomien nikotiinituotteiden sääntelyratkaisut ovat pääsääntöisesti väljempiä kuin tupakkatuotteiden sääntelyratkaisut. Valtonen, Laura https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67359 2026-07-01T12:30:23Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ulkoistamisen riskien sopimusoikeudellinen hallinta – Tietosuoja-asetuksen ja DORA-asetuksen sääntelykehys Valtonen, Laura Tutkielman aiheena on henkilötietojen käsittelyn ulkoistamisen riskien sopimusoikeudellinen hallinta finanssialalla. Organisaatiot yhä useammin tekevät strategisen ratkaisun ulkoistaa jonkin toiminnon tai toimintoa tukevan järjestelmäratkaisun. Ulkoistamispäätöksen jälkeen riskienhallintaa toteutetaan kolmessa eri vaiheessa: ensimmäiseksi mahdollisen sopimusosapuolen ennakkoarviointina, toiseksi ulkoistamisjärjestelyjä koskevilla sopimusehdoilla ja kolmanneksi sopimuksen ja palvelun toteutuksen valvontana. Tutkielmassa tarkastellaan tietosuoja-asetuksen ja DORA-asetuksen sääntelyä, joiden soveltamisalat risteävät henkilötietojen käsittelyn ulkoistamisessa finanssialalla. Tutkielman tavoitteena on jäsentää asetuksien sopimuksia koskevat säännökset riskienhallinnan näkökulmasta. Tutkielman alussa tunnistetaan ulkoistamisen riskejä näiden sääntelyjen näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastellaan asetuksissa määriteltyä vastuunjakoa, joka selventää riskien kohdentumista ja sopimusvapauden rajoja. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia, kun säädöstekstiä tulkitaan ja systematisoidaan tutkielman tavoitteen saavuttamiseksi. Tutkielmassa luodaan sääntelyperusteinen riskiluokittelu, joka sisältää DORA-asetuksen sääntelystä johdetut ulkoistamisen riskit. Asetuksien vaatimia sopimusehtoja tulkitaan siten, miten ne hallitsevat näitä riskejä. Johtopäätöksenä todetaan, että asetuksien sääntelyn mukaiset sopimusehdot suojaavat hyvin ulkoistamisen riskeiltä, kunhan ehdot on laatinut asiantunteva taho ja ehtojen toteutuminen varmistetaan myös käytännössä. Sopimusehtojen avulla ei voida kuitenkaan siirtää vastuuta, joten ulkoistamisen riskit ovat lähtökohtaisesti ulkoistavan osapuolen vastuulla. Sopimusehtoja laatiessa on tärkeä ymmärtää, mitä riskejä niillä hallitaan, jotta sopimusehdoilla voidaan toteutettaa riskienhallintaa organisaation oman riskiympäristön näkökulmasta. DORA-asetuksen riskiperusteinen lähestymistapa huomioi sopimusvapauden periaatteen, mikä näkyy asteittaisena sääntelynä. Usein DORA-asetuksen soveltuessa myös tietosuoja-asetus tulee sovellettavaksi, jolloin tulee huomioida molempien asetusten sopimusehtoja sääntelevät artiklat. Asetuksien samanaikainen soveltuminen johtaa valvontaviranomaisten päällekkäiseen valvontaan, mutta DORA-asetuksessa keskitytään finanssipalvelujen häiriönsietokykyyn ja tietosuoja-asetuksessa luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojaan.; This thesis examines the contractual management of the risks associated with the outsourcing of personal data processing in the financial sector. Organisations are increasingly making the strategic decision to outsource a particular function or an information system supporting their operations. Following the outsourcing decision, risk management is implemented in three different stages: first, through the prior assessment of a potential contractual counterparty; second, through contractual provisions governing the outsourcing arrangement; and third, through the monitoring of both contractual performance and service delivery. The thesis examines the regulatory framework established by the General Data Protection Regulation (GDPR) and the Digital Operational Resilience Act (DORA), the scopes of application of which intersect in the outsourcing of personal data processing in the financial sector. The objective of the thesis is to systematise the contractual provisions of these regulations from the perspective of risk management. The thesis begins by identifying the risks associated with outsourcing from the perspective of these regulatory frameworks. It then examines the allocation of responsibilities established by the regulations, which clarifies the allocation of risks and the limits of contractual freedom. The research employs the doctrinal legal method, as statutory provisions are interpreted and systematised in order to achieve the objective of the thesis. The thesis develops a regulation-based risk classification that includes outsourcing risks derived from the regulatory framework of DORA. The contractual provisions required under the regulations are interpreted in terms of how they mitigate these risks. The thesis concludes that the contractual provisions required by the regulations provide effective protection against the risks associated with outsourcing, provided that they are drafted by competent professionals and that their implementation is ensured in practice. However, contractual provisions cannot transfer legal responsibility, meaning that the risks associated with outsourcing remain, as a general rule, the responsibility of the outsourcing party. When drafting contractual provisions, it is essential to understand the specific risks they are intended to mitigate so that they can effectively support risk management from the perspective of the organisation’s own risk environment. DORA’s risk-based approach takes the principle of contractual freedom into account, which is reflected in its graduated regulatory framework. In situations where DORA applies, the GDPR will often also be applicable, requiring consideration of the contractual provisions prescribed by both regulations. The simultaneous application of the two regulatory frameworks results in overlapping supervision by competent authorities; however, DORA focuses on the operational resilience of financial services, whereas the GDPR is concerned with the protection of the personal data of natural persons.

2026-01-01T00:00:00Z Valtonen, Laura Tutkielman aiheena on henkilötietojen käsittelyn ulkoistamisen riskien sopimusoikeudellinen hallinta finanssialalla. Organisaatiot yhä useammin tekevät strategisen ratkaisun ulkoistaa jonkin toiminnon tai toimintoa tukevan järjestelmäratkaisun. Ulkoistamispäätöksen jälkeen riskienhallintaa toteutetaan kolmessa eri vaiheessa: ensimmäiseksi mahdollisen sopimusosapuolen ennakkoarviointina, toiseksi ulkoistamisjärjestelyjä koskevilla sopimusehdoilla ja kolmanneksi sopimuksen ja palvelun toteutuksen valvontana. Tutkielmassa tarkastellaan tietosuoja-asetuksen ja DORA-asetuksen sääntelyä, joiden soveltamisalat risteävät henkilötietojen käsittelyn ulkoistamisessa finanssialalla. Tutkielman tavoitteena on jäsentää asetuksien sopimuksia koskevat säännökset riskienhallinnan näkökulmasta. Tutkielman alussa tunnistetaan ulkoistamisen riskejä näiden sääntelyjen näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastellaan asetuksissa määriteltyä vastuunjakoa, joka selventää riskien kohdentumista ja sopimusvapauden rajoja. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia, kun säädöstekstiä tulkitaan ja systematisoidaan tutkielman tavoitteen saavuttamiseksi. Tutkielmassa luodaan sääntelyperusteinen riskiluokittelu, joka sisältää DORA-asetuksen sääntelystä johdetut ulkoistamisen riskit. Asetuksien vaatimia sopimusehtoja tulkitaan siten, miten ne hallitsevat näitä riskejä. Johtopäätöksenä todetaan, että asetuksien sääntelyn mukaiset sopimusehdot suojaavat hyvin ulkoistamisen riskeiltä, kunhan ehdot on laatinut asiantunteva taho ja ehtojen toteutuminen varmistetaan myös käytännössä. Sopimusehtojen avulla ei voida kuitenkaan siirtää vastuuta, joten ulkoistamisen riskit ovat lähtökohtaisesti ulkoistavan osapuolen vastuulla. Sopimusehtoja laatiessa on tärkeä ymmärtää, mitä riskejä niillä hallitaan, jotta sopimusehdoilla voidaan toteutettaa riskienhallintaa organisaation oman riskiympäristön näkökulmasta. DORA-asetuksen riskiperusteinen lähestymistapa huomioi sopimusvapauden periaatteen, mikä näkyy asteittaisena sääntelynä. Usein DORA-asetuksen soveltuessa myös tietosuoja-asetus tulee sovellettavaksi, jolloin tulee huomioida molempien asetusten sopimusehtoja sääntelevät artiklat. Asetuksien samanaikainen soveltuminen johtaa valvontaviranomaisten päällekkäiseen valvontaan, mutta DORA-asetuksessa keskitytään finanssipalvelujen häiriönsietokykyyn ja tietosuoja-asetuksessa luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojaan. This thesis examines the contractual management of the risks associated with the outsourcing of personal data processing in the financial sector. Organisations are increasingly making the strategic decision to outsource a particular function or an information system supporting their operations. Following the outsourcing decision, risk management is implemented in three different stages: first, through the prior assessment of a potential contractual counterparty; second, through contractual provisions governing the outsourcing arrangement; and third, through the monitoring of both contractual performance and service delivery. The thesis examines the regulatory framework established by the General Data Protection Regulation (GDPR) and the Digital Operational Resilience Act (DORA), the scopes of application of which intersect in the outsourcing of personal data processing in the financial sector. The objective of the thesis is to systematise the contractual provisions of these regulations from the perspective of risk management. The thesis begins by identifying the risks associated with outsourcing from the perspective of these regulatory frameworks. It then examines the allocation of responsibilities established by the regulations, which clarifies the allocation of risks and the limits of contractual freedom. The research employs the doctrinal legal method, as statutory provisions are interpreted and systematised in order to achieve the objective of the thesis. The thesis develops a regulation-based risk classification that includes outsourcing risks derived from the regulatory framework of DORA. The contractual provisions required under the regulations are interpreted in terms of how they mitigate these risks. The thesis concludes that the contractual provisions required by the regulations provide effective protection against the risks associated with outsourcing, provided that they are drafted by competent professionals and that their implementation is ensured in practice. However, contractual provisions cannot transfer legal responsibility, meaning that the risks associated with outsourcing remain, as a general rule, the responsibility of the outsourcing party. When drafting contractual provisions, it is essential to understand the specific risks they are intended to mitigate so that they can effectively support risk management from the perspective of the organisation’s own risk environment. DORA’s risk-based approach takes the principle of contractual freedom into account, which is reflected in its graduated regulatory framework. In situations where DORA applies, the GDPR will often also be applicable, requiring consideration of the contractual provisions prescribed by both regulations. The simultaneous application of the two regulatory frameworks results in overlapping supervision by competent authorities; however, DORA focuses on the operational resilience of financial services, whereas the GDPR is concerned with the protection of the personal data of natural persons.