https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/64254 2026-05-24T07:47:12Z 2026-05-24T07:47:12Z Sana, Anu https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67174 2026-05-21T13:00:12Z 2026-01-01T00:00:00Z

Selkokieli kotoutumisen tukena: Design-tutkimus marjaoppaan kehittämisestä maahanmuuttajille Sana, Anu Tämän design-tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttäjälähtöinen selkokielinen marjaopas Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tueksi. Tutkimus perustui tarpeeseen tukea maahan muuttaneiden tiedonsaantia suomalaisesta luonnosta ja marjastuskulttuurista kielellisesti saavutettavalla tavalla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millainen on Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien tarpeisiin vastaava selkokielinen luonnonmarjaopas ja mitä design-projekti opettaa selkokielisen materiaalin suunnittelusta valitulle kohderyhmälle. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli tarvearvio, joka koostui yhdestä ryhmäkeskustelusta Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutuksessa olevan opiskelijaryhmän ja heidän opettajansa kanssa. Tarvearviosta saadun aineiston analyysin perusteella marjaoppaan prototyypissä piti huomioida 1) Perustiedon tarve suomalaisista marjoista, 2) Marjastukseen osallistumisen haasteet sekä 3) Selkokielen ja visuaalisen tuen tarve tiedonsaannissa. Tunnistettujen tarpeiden ja selkoviestinnän teoriaperustan pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin aikuisille opiskelijoille sopiva selkokielinen marjaopasprototyyppi. Toinen aineisto saatiin selkokielen asiantuntijan kirjallisesta palautteesta, jonka hän antoi kirjallisesti tarvearvion pohjalta kehitetystä prototyypistä. Prototyyppiä kehitettiin edelleen selkokielen asiantuntijan suositusten pohjalta. Tutkimus osoittaa, että kohderyhmän tarpeisiin suunniteltu selkokielinen marjaopas tarjoaa käytännön ratkaisun tiedonsaannin esteisiin ja voi siten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat selkokielen periaatteiden tärkeyttä saavutettavien materiaalien kehittämisessä. Toimivat design-ratkaisut syntyvät teorian ja käytännön tarpeiden välisestä tasapainosta. Tutkimus tarjoaa myös toimivan mallin vastaavanlaisten käyttäjälähtöisten materiaalien kehittämiseen tulevaisuudessa. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä testata opasta varsinaisten käyttäjien kanssa käytännön marjaretkillä ja tutkia mahdollisuuksia laajentaa vastaavia materiaaleja muihin aihealueisiin.

2026-01-01T00:00:00Z Sana, Anu Tämän design-tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttäjälähtöinen selkokielinen marjaopas Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tueksi. Tutkimus perustui tarpeeseen tukea maahan muuttaneiden tiedonsaantia suomalaisesta luonnosta ja marjastuskulttuurista kielellisesti saavutettavalla tavalla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millainen on Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien tarpeisiin vastaava selkokielinen luonnonmarjaopas ja mitä design-projekti opettaa selkokielisen materiaalin suunnittelusta valitulle kohderyhmälle. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli tarvearvio, joka koostui yhdestä ryhmäkeskustelusta Pohjois-Suomessa kotoutumiskoulutuksessa olevan opiskelijaryhmän ja heidän opettajansa kanssa. Tarvearviosta saadun aineiston analyysin perusteella marjaoppaan prototyypissä piti huomioida 1) Perustiedon tarve suomalaisista marjoista, 2) Marjastukseen osallistumisen haasteet sekä 3) Selkokielen ja visuaalisen tuen tarve tiedonsaannissa. Tunnistettujen tarpeiden ja selkoviestinnän teoriaperustan pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin aikuisille opiskelijoille sopiva selkokielinen marjaopasprototyyppi. Toinen aineisto saatiin selkokielen asiantuntijan kirjallisesta palautteesta, jonka hän antoi kirjallisesti tarvearvion pohjalta kehitetystä prototyypistä. Prototyyppiä kehitettiin edelleen selkokielen asiantuntijan suositusten pohjalta. Tutkimus osoittaa, että kohderyhmän tarpeisiin suunniteltu selkokielinen marjaopas tarjoaa käytännön ratkaisun tiedonsaannin esteisiin ja voi siten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat selkokielen periaatteiden tärkeyttä saavutettavien materiaalien kehittämisessä. Toimivat design-ratkaisut syntyvät teorian ja käytännön tarpeiden välisestä tasapainosta. Tutkimus tarjoaa myös toimivan mallin vastaavanlaisten käyttäjälähtöisten materiaalien kehittämiseen tulevaisuudessa. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä testata opasta varsinaisten käyttäjien kanssa käytännön marjaretkillä ja tutkia mahdollisuuksia laajentaa vastaavia materiaaleja muihin aihealueisiin. Salonen, Rina https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67172 2026-05-21T13:00:16Z 2026-01-01T00:00:00Z

Traumainformoitu työote sijaishuollossa: Traumainformoidun koulutuksen yhteys tiedon ja toimintatapojen muutokseen Salonen, Rina Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan traumainformoidun koulutuksen yhteyttä sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten biologisten vanhempien traumatietouteen ja toimintatapoihin sekä kykyyn vastata lapsen tarpeisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan myös vanhempien tiedon ja toimintatapojen muutoksen välillisiä vaikutuksia sijaishuollossa asuvien lasten käyttäytymiseen ja traumaoireisiin. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä sijaishuollossa olevilla lapsilla on usein taustallaan traumaattisia elämänkokemuksia ja sijaisvanhempien rooli yhdessä biologisten vanhempien kanssa on lasten toipumisessa keskeinen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten traumainformoitu koulutus voi tukea sijaisvanhempia, sijoitusten vakautta sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka kokoaa yhteen sekä laadullisia että määrällisiä tutkimuksia vuosilta 2010–2025. Aineisto koostuu kymmenestä (n=10) alkuperäistutkimuksesta, joissa tarkasteltiin sijoitettujen lasten sijaisvanhemmille ja biologisille vanhemmille suunnattujen traumainformoitujen koulutusten yhteyttä vanhempien tiedon ja toimintatapojen muutokseen, vanhemmuuden vahvistumiseen sekä lasten käyttäytymisen muutoksiin vanhempien näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien traumainformoidulla koulutuksella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia vanhempien tietämykseen trauman oirekuvasta sekä empaattisuuteen ja ymmärrykseen lasten hankalaa käytöstä kohtaan. Koulutuksen myötä biologiset vanhemmat ja sijaisvanhemmat kertoivat oppineensa ymmärtämään lasten haastavaa käyttäytymistä trauman näkökulmasta ja lisäämään sensitiivisyyttä ja johdonmukaisuutta kasvatuksessa. Sijaisvanhempien mukaan koulutukseen osallistuminen vähensi heidän omaa uupumustaan sekä lisäsi myötätuntoa lapsia kohtaan. Sijaisvanhemmat havaitsivat koulutuksen myötä lieviä parannuksia lasten tunne-elämän säätelyssä ja käyttäytymisessä. Tulosten mukaan traumainformoitu koulutus vahvistaa sijaisvanhempien ymmärrystä ja kasvatuksellisia taitoja, mikä voi epäsuorasti edistää sijoitettujen lasten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Biologisten vanhempien mukaan heidän tapaamisensa sijaishuollossa asuvien lastensa kanssa lisääntyivät koulutukseen osallistumisen jälkeen.

2026-01-01T00:00:00Z Salonen, Rina Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan traumainformoidun koulutuksen yhteyttä sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten biologisten vanhempien traumatietouteen ja toimintatapoihin sekä kykyyn vastata lapsen tarpeisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan myös vanhempien tiedon ja toimintatapojen muutoksen välillisiä vaikutuksia sijaishuollossa asuvien lasten käyttäytymiseen ja traumaoireisiin. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä sijaishuollossa olevilla lapsilla on usein taustallaan traumaattisia elämänkokemuksia ja sijaisvanhempien rooli yhdessä biologisten vanhempien kanssa on lasten toipumisessa keskeinen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten traumainformoitu koulutus voi tukea sijaisvanhempia, sijoitusten vakautta sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka kokoaa yhteen sekä laadullisia että määrällisiä tutkimuksia vuosilta 2010–2025. Aineisto koostuu kymmenestä (n=10) alkuperäistutkimuksesta, joissa tarkasteltiin sijoitettujen lasten sijaisvanhemmille ja biologisille vanhemmille suunnattujen traumainformoitujen koulutusten yhteyttä vanhempien tiedon ja toimintatapojen muutokseen, vanhemmuuden vahvistumiseen sekä lasten käyttäytymisen muutoksiin vanhempien näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien traumainformoidulla koulutuksella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia vanhempien tietämykseen trauman oirekuvasta sekä empaattisuuteen ja ymmärrykseen lasten hankalaa käytöstä kohtaan. Koulutuksen myötä biologiset vanhemmat ja sijaisvanhemmat kertoivat oppineensa ymmärtämään lasten haastavaa käyttäytymistä trauman näkökulmasta ja lisäämään sensitiivisyyttä ja johdonmukaisuutta kasvatuksessa. Sijaisvanhempien mukaan koulutukseen osallistuminen vähensi heidän omaa uupumustaan sekä lisäsi myötätuntoa lapsia kohtaan. Sijaisvanhemmat havaitsivat koulutuksen myötä lieviä parannuksia lasten tunne-elämän säätelyssä ja käyttäytymisessä. Tulosten mukaan traumainformoitu koulutus vahvistaa sijaisvanhempien ymmärrystä ja kasvatuksellisia taitoja, mikä voi epäsuorasti edistää sijoitettujen lasten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Biologisten vanhempien mukaan heidän tapaamisensa sijaishuollossa asuvien lastensa kanssa lisääntyivät koulutukseen osallistumisen jälkeen. Oikarinen, Markus https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67152 2026-05-05T08:30:17Z 2026-01-01T00:00:00Z

Poliisiorganisaation alueellinen muutosprosessi kenttäjohtajien kokemana Oikarinen, Markus Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia eräällä poliisilaitoksella vuoden 2024 syyskuussa toteutettua organisaatiomuutosta yhden kenttäjohtoalueen kenttäjohtajien näkökulmasta. Tuolloin poliisilaitoksella vähennettiin kenttäjohtoalueiden määrää neljästä kahteen, ja kenttäjohtajien tehtävästä tehtiin päätoimista. Siten tutkielman aiheeseen kytkeytyi vahvasti poliisiorganisaatio, poliisin kenttäjohtamistyö ja sen haasteet muutoksen seurauksena. Työssä muutosprosessi rakentui eri vaiheiden kautta, jolloin myös yksilötasolla tarkasteltiin muutoksen vaikutuksia ja siihen suhtautumista. Tutkimuksen kohdeorganisaation kannalta tärkeää oli tutkia muutokselle asetettujen tavoitteiden toteutumista, nykyisen toiminnan kehittämistä ja tulevaisuuden organisaatiomuutosten toteuttamisen vaihtoehtoisia tapoja. Tutkielmassa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusmenetelmää, jolloin tutkimuksen kohteena olleet kenttäjohtajat pääsivät omiin kokemuksiin perustuen kertomaan työstänsä ja tapahtuneesta muutoksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin noin vuoden kuluttua muutoksen aloittamisesta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, ja niiden toteuttamiseen osallistuivat kenttäjohtoalueen yhdeksän kenttäjohtajaa. Teemahaastattelun runko muodostui Karl Weickin sensemaking -teoriaan ja organisaation muutokselle asettamien tavoitteisiin nojautuen. Kerättyä aineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti, ja näin haastateltavien kokemus tutkittavasta aiheesta pyrittiin tuomaan näkyvässä muodossa esiin. Tutkielman tulokset toivat selkeästi esiin, että kenttäjohtajien työmäärä on kasvanut muutoksen seurauksena lisääntyneen vastuun sekä johdettavien työntekijöiden ja tehtävien määrän kasvun myötä. Muutoksen myötä työnjohtamisella saavutettiin poliisipartioiden oma-aloitteisten tehtävien tehostumista, mutta aineiston mukaan kenttäjohtajan aseman korostaminen ja muutos heikensi osittain partioiden itseohjautuvuutta. Itse muutokseen suhtautuminen oli haastateltavilla yksilöllistä, eikä yhdenmukaista linjaa muutoksen onnistumisesta ja muutoksen tuomista hyödyistä aineiston pohjalta rakentunut. Muutoksen seurauksena kenttäjohtajien työtä haastaa työntekijöiden moninainen sijoittuminen, minkä seurauksena kenttäjohtajan ja työntekijöiden kasvokkainen vuorovaikutus ja näin tutustuminen jää vähäiseksi.

2026-01-01T00:00:00Z Oikarinen, Markus Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia eräällä poliisilaitoksella vuoden 2024 syyskuussa toteutettua organisaatiomuutosta yhden kenttäjohtoalueen kenttäjohtajien näkökulmasta. Tuolloin poliisilaitoksella vähennettiin kenttäjohtoalueiden määrää neljästä kahteen, ja kenttäjohtajien tehtävästä tehtiin päätoimista. Siten tutkielman aiheeseen kytkeytyi vahvasti poliisiorganisaatio, poliisin kenttäjohtamistyö ja sen haasteet muutoksen seurauksena. Työssä muutosprosessi rakentui eri vaiheiden kautta, jolloin myös yksilötasolla tarkasteltiin muutoksen vaikutuksia ja siihen suhtautumista. Tutkimuksen kohdeorganisaation kannalta tärkeää oli tutkia muutokselle asetettujen tavoitteiden toteutumista, nykyisen toiminnan kehittämistä ja tulevaisuuden organisaatiomuutosten toteuttamisen vaihtoehtoisia tapoja. Tutkielmassa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusmenetelmää, jolloin tutkimuksen kohteena olleet kenttäjohtajat pääsivät omiin kokemuksiin perustuen kertomaan työstänsä ja tapahtuneesta muutoksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin noin vuoden kuluttua muutoksen aloittamisesta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, ja niiden toteuttamiseen osallistuivat kenttäjohtoalueen yhdeksän kenttäjohtajaa. Teemahaastattelun runko muodostui Karl Weickin sensemaking -teoriaan ja organisaation muutokselle asettamien tavoitteisiin nojautuen. Kerättyä aineistoa analysoitiin aineistolähtöisesti, ja näin haastateltavien kokemus tutkittavasta aiheesta pyrittiin tuomaan näkyvässä muodossa esiin. Tutkielman tulokset toivat selkeästi esiin, että kenttäjohtajien työmäärä on kasvanut muutoksen seurauksena lisääntyneen vastuun sekä johdettavien työntekijöiden ja tehtävien määrän kasvun myötä. Muutoksen myötä työnjohtamisella saavutettiin poliisipartioiden oma-aloitteisten tehtävien tehostumista, mutta aineiston mukaan kenttäjohtajan aseman korostaminen ja muutos heikensi osittain partioiden itseohjautuvuutta. Itse muutokseen suhtautuminen oli haastateltavilla yksilöllistä, eikä yhdenmukaista linjaa muutoksen onnistumisesta ja muutoksen tuomista hyödyistä aineiston pohjalta rakentunut. Muutoksen seurauksena kenttäjohtajien työtä haastaa työntekijöiden moninainen sijoittuminen, minkä seurauksena kenttäjohtajan ja työntekijöiden kasvokkainen vuorovaikutus ja näin tutustuminen jää vähäiseksi. Nahkala, Henna https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67143 2026-05-04T12:00:10Z 2026-01-01T00:00:00Z

Ikääntyneet sosiaalityön asiakkaina: Ikääntyneiden kokemuksia gerontologisen sosiaalityön vaikutuksista toimintamahdollisuuksien toteutumiseen Nahkala, Henna Tutkimuksessa tarkasteltiin gerontologista sosiaalityötä yhtenä sosiaalityön erityisalana, ikääntymistä kokonaisvaltaisesti vaikuttavana elämänvaiheena sekä ihmisyydelle olennaisia toimintamahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää miten ikääntyneet kokevat gerontologisen sosiaalityön vaikuttavan toimintamahdollisuuksien toteutumiseen siten, kuinka se on tarkoitettu yhteiskunnan mahdollistaman minimitason luomisessa. Toimintamahdollisuuksien merkitys ihmisille on huomattava ja vaatii ajankohtaisesti esiin nostoa palveluiden uudelleen järjestäytyessä. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen fenomenologista suuntausta mukailevana kokemuksellisuuteen perustuvana tutkimuksena. Tutkimuksessa käytettiin alkuperältään GERIT-hankkeeseen kerättyä haastatteluaineistoa, joka oli mahdollista ladata käyttöön Tietoarkiston Aila-palvelun kautta. Aineistoksi valikoitui 10 gerontologisen sosiaalityön asiakkaana olevan ikääntyneen haastattelua, jossa mahdollistui maantieteellisesti ja täten eri kuntien ja kuntayhtymien eli palvelurakenteiden alueilla olevien ikääntyneiden kokemusten kuuleminen. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä, teemoitellen nostoja niiden sisällön mukaan. Tutkimuksessa todentui gerontologisen sosiaalityön keskeneräisyys kokonaisvaltaisesti vaikuttavana ikääntyneiden sosiaalipalveluna. Ikääntyneiden kokemus gerontologisesta sosiaalityöstä pohjautuu pitkälti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen puutteisiin, sekä ikääntymisen ymmärtämättömyyteen yhtenä merkittävänä elämänvaiheena, joka puolestaan estää toimintamahdollisuuksien toteutumista. Gerontologisen sosiaalityön vahva historiasta kumpuava laitoshoidollinen näkemys on edelleen vahvasti läsnä, joka puolestaan haastaa tarjoamaan ikääntyneille sellaista sosiaalityötä, jota tosiasiallisesti tarvittaisiin eli joka ymmärtäisi psykososiaalisen ulottuvuuden merkityksen. Toisaalta gerontologinen sosiaalityö on vahvasti ikääntyneitä kohtaan olevien asenteiden ja oletusten sekä ymmärrysten varassa, joten muuttuakseen kokonaisvaltaisemmaksi ikääntyneiden asemaa yhteiskunnassa olisi parannettava myös kaupunkisuunnittelun kuten arkkitehtuurin ja liikennevälineiden osalta. Ikääntyneiden tilanteiden kokonaisvaltaisempi ymmärrys ja sosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen myös ikääntymisen näkökulmasta mahdollistaisi yhdenvertaisemman palvelun tarjoamisen ja poistaisi esille tulleita puutteita. Ikääntyneet nauttivat itsemääräämisoikeudesta ja autonomiasta siinä missä muut kansalaiset, joten lähtökohdat sosiaalisena olentona yhteiskunnassa olemiselle ovat saatava yhdenvertaisiksi. Tutkimustulokset vahvistavat ikääntyneiden aseman parantamisen tarvetta sosiaalityön asiakkaina, jotta toimintamahdollisuudet voivat täysivaltaisesti tulla toteutuneiksi.

2026-01-01T00:00:00Z Nahkala, Henna Tutkimuksessa tarkasteltiin gerontologista sosiaalityötä yhtenä sosiaalityön erityisalana, ikääntymistä kokonaisvaltaisesti vaikuttavana elämänvaiheena sekä ihmisyydelle olennaisia toimintamahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää miten ikääntyneet kokevat gerontologisen sosiaalityön vaikuttavan toimintamahdollisuuksien toteutumiseen siten, kuinka se on tarkoitettu yhteiskunnan mahdollistaman minimitason luomisessa. Toimintamahdollisuuksien merkitys ihmisille on huomattava ja vaatii ajankohtaisesti esiin nostoa palveluiden uudelleen järjestäytyessä. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen fenomenologista suuntausta mukailevana kokemuksellisuuteen perustuvana tutkimuksena. Tutkimuksessa käytettiin alkuperältään GERIT-hankkeeseen kerättyä haastatteluaineistoa, joka oli mahdollista ladata käyttöön Tietoarkiston Aila-palvelun kautta. Aineistoksi valikoitui 10 gerontologisen sosiaalityön asiakkaana olevan ikääntyneen haastattelua, jossa mahdollistui maantieteellisesti ja täten eri kuntien ja kuntayhtymien eli palvelurakenteiden alueilla olevien ikääntyneiden kokemusten kuuleminen. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä, teemoitellen nostoja niiden sisällön mukaan. Tutkimuksessa todentui gerontologisen sosiaalityön keskeneräisyys kokonaisvaltaisesti vaikuttavana ikääntyneiden sosiaalipalveluna. Ikääntyneiden kokemus gerontologisesta sosiaalityöstä pohjautuu pitkälti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen puutteisiin, sekä ikääntymisen ymmärtämättömyyteen yhtenä merkittävänä elämänvaiheena, joka puolestaan estää toimintamahdollisuuksien toteutumista. Gerontologisen sosiaalityön vahva historiasta kumpuava laitoshoidollinen näkemys on edelleen vahvasti läsnä, joka puolestaan haastaa tarjoamaan ikääntyneille sellaista sosiaalityötä, jota tosiasiallisesti tarvittaisiin eli joka ymmärtäisi psykososiaalisen ulottuvuuden merkityksen. Toisaalta gerontologinen sosiaalityö on vahvasti ikääntyneitä kohtaan olevien asenteiden ja oletusten sekä ymmärrysten varassa, joten muuttuakseen kokonaisvaltaisemmaksi ikääntyneiden asemaa yhteiskunnassa olisi parannettava myös kaupunkisuunnittelun kuten arkkitehtuurin ja liikennevälineiden osalta. Ikääntyneiden tilanteiden kokonaisvaltaisempi ymmärrys ja sosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen myös ikääntymisen näkökulmasta mahdollistaisi yhdenvertaisemman palvelun tarjoamisen ja poistaisi esille tulleita puutteita. Ikääntyneet nauttivat itsemääräämisoikeudesta ja autonomiasta siinä missä muut kansalaiset, joten lähtökohdat sosiaalisena olentona yhteiskunnassa olemiselle ovat saatava yhdenvertaisiksi. Tutkimustulokset vahvistavat ikääntyneiden aseman parantamisen tarvetta sosiaalityön asiakkaina, jotta toimintamahdollisuudet voivat täysivaltaisesti tulla toteutuneiksi.