https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59344 2026-05-21T04:26:46Z https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67166 Defensiivinen sosiaalityö Suomessa Rabb, Hannes Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin defensiivisen sosiaalityön esiintymistä Suomessa. Defensiivisellä sosiaalityöllä tarkoitettiin tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden ammattikäytänteitä ja toimintatapoja, joissa asiakkaan edun sijasta sosiaalityöntekijän toimintaa ohjaa hänen itsensä, ammatillisen asemansa tai oman selustansa suojelu. Tutkimuksen tavoitteena oli ilmiön esiintymistä mallintaen sekä kartoittaen selvittää, toteuttavatko sosiaalityöntekijät defensiivistä sosiaalityötä, ja jos toteuttavat, missä ammatinharjoittamisen tilanteissa näin on, mikä saa kyseistä toimintaa aikaan sekä millä tavoin defensiivistä sosiaalityötä tapahtuu. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kahdessa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden keskuudessa laajalti tunnetussa sosiaalisen median verkostoryhmässä, joihin jaettiin kyselylomake kolmella avoimesti vastattavalla kysymyksellä defensiivisen sosiaalityön esiintymistä kartoittaakseen. Aikavälillä 27.2.2026 - 22.3.2026 kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jolla tavoitettiin seuraavat defensiivisen sosiaalityön esiintymiseen viittaavat tulokset. Tilanteet, missä tutkimus onnistui tunnistamaan defensiivisen sosiaalityön esiintymistä Suomessa, olivat sosiaalityöntekijöiden kirjatessa, tehdessä palvelupäätöksiä, työskennellessä huostaanoton jälkeen kotouttamisen eteen, tehdessä lapsen kiireellistä sijoitusta, toimiessa asiakasohjausryhmässä, tehdessä lastensuojeluilmoituksia, arvioidessa asiakkaan palveluntarvetta ja havaitessa ammattikunnan edustajalta epäasiallista toimintaa. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät kokivat puolestaan vaikuttaneen selontekovelvollisuuspaineita työnantajaorganisaatiotaan, kollegojaan, lakia kuin myös asiakastaan kohtaan, mutta myös tunnekokemuksia, kuten pelkoa, kuormittuneisuutta, epävarmuutta ja painetta. Sosiaalityöntekijöiden voitiin nähdä toteuttavan defensiivistä sosiaalityötä Suomessa toimimalla työssään varmistellen, menetellen pidättäytyväisesti, ja tämän lisäksi pidättäen informaatiota. Tutkimus näitä lainalaisuuksia ilmiöstä tunnistettua on tehnyt nyt ensimmäisen kartoituksen ja mallinnuksen defensiivisen sosiaalityön esiintymisestä Suomessa. 2026-01-01T00:00:00Z Rabb, Hannes Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin defensiivisen sosiaalityön esiintymistä Suomessa. Defensiivisellä sosiaalityöllä tarkoitettiin tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden ammattikäytänteitä ja toimintatapoja, joissa asiakkaan edun sijasta sosiaalityöntekijän toimintaa ohjaa hänen itsensä, ammatillisen asemansa tai oman selustansa suojelu. Tutkimuksen tavoitteena oli ilmiön esiintymistä mallintaen sekä kartoittaen selvittää, toteuttavatko sosiaalityöntekijät defensiivistä sosiaalityötä, ja jos toteuttavat, missä ammatinharjoittamisen tilanteissa näin on, mikä saa kyseistä toimintaa aikaan sekä millä tavoin defensiivistä sosiaalityötä tapahtuu. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kahdessa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden keskuudessa laajalti tunnetussa sosiaalisen median verkostoryhmässä, joihin jaettiin kyselylomake kolmella avoimesti vastattavalla kysymyksellä defensiivisen sosiaalityön esiintymistä kartoittaakseen. Aikavälillä 27.2.2026 - 22.3.2026 kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jolla tavoitettiin seuraavat defensiivisen sosiaalityön esiintymiseen viittaavat tulokset. Tilanteet, missä tutkimus onnistui tunnistamaan defensiivisen sosiaalityön esiintymistä Suomessa, olivat sosiaalityöntekijöiden kirjatessa, tehdessä palvelupäätöksiä, työskennellessä huostaanoton jälkeen kotouttamisen eteen, tehdessä lapsen kiireellistä sijoitusta, toimiessa asiakasohjausryhmässä, tehdessä lastensuojeluilmoituksia, arvioidessa asiakkaan palveluntarvetta ja havaitessa ammattikunnan edustajalta epäasiallista toimintaa. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät kokivat puolestaan vaikuttaneen selontekovelvollisuuspaineita työnantajaorganisaatiotaan, kollegojaan, lakia kuin myös asiakastaan kohtaan, mutta myös tunnekokemuksia, kuten pelkoa, kuormittuneisuutta, epävarmuutta ja painetta. Sosiaalityöntekijöiden voitiin nähdä toteuttavan defensiivistä sosiaalityötä Suomessa toimimalla työssään varmistellen, menetellen pidättäytyväisesti, ja tämän lisäksi pidättäen informaatiota. Tutkimus näitä lainalaisuuksia ilmiöstä tunnistettua on tehnyt nyt ensimmäisen kartoituksen ja mallinnuksen defensiivisen sosiaalityön esiintymisestä Suomessa. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67165 Oodi itsenäisyydelle : Hermeneuttis-fenomenologinen autoetnografia naisten yksinmatkailusta Pikkupeura, Linnea Yksinmatkailua on harjoitettu läpi historian, mutta hiljattain se on noussut eksplisiittisenä matkailumuotona laajaan kansainväliseen suosioon. Yksinmatkailijat valitsevat matkailla perheen, kumppanin, ystävien tai ryhmän kanssa matkailun sijaan itsekseen. Erityisesti naisten yksinmatkailua on aiemmin pohdittu historiallisten patriarkaalisten yhteiskuntarakenteiden valossa. Yksinmatkailevien naisten on tutkimuksissa todettu kokevan pelkoa sukupuolittuneesta häirinnästä ja väkivallasta. Tässä tutkielmassa pyrin laajentamaan ymmärrystä siitä, miten yksinmatkailijan identiteetti rakentuu matkalla vuorovaikutuksessa matkailijan sosiaalisen ympäristön kanssa. Tähän pyrin muodostamaan vastauksen osakysymysten avulla, joita ovat: Millä tavoin yksinmatkailijan identiteetin muodostuminen heijastuu autoetoetnografisessa matkapäiväkirja-aineistossa? Millainen rooli sukupuolella on naisen yksinmatkailijaidentiteetin muodostumisessa? Millaisia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä vaikuttaa siihen, miten yksinmatkailijat tuottavat vuorovaikutuksellista todellisuutta? Tutkielman teoreettinen lähtökohta on Bergerin ja Luckmannin teoria todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Teoria esittelee todellisuuden, joka rakentuu vuorovaikutuksessa yksilöiden ja yhteiskunnan välillä. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen teorian mukaan yksilö on sekä todellisuuden tuote että todellisuuden tuottaja, ja myös yksilön subjektiivinen identiteetti rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa sosiaalisen maailman kanssa. Tutkielma on hermeneuttis-fenomenologinen autoetnografia, jonka aineistona toimii kolmen kuukauden Kaakkois-Aasian reppureissulta keräämäni matkapäiväkirja-aineisto. Aineiston analyysi tapahtuu hermeneuttis-fenomenologisen sisällönanalyysin periaatteisiin nojaten teemoittelumenetelmän avulla. Matkapäiväkirja-aineiston hermeneuttis-fenomenologisen analyysin tuloksista käy ilmi, kuinka yksinmatkailijaidentiteetti purkautuu ja uudelleenrakentuu matkan aikana. Tähän vaikuttaa keskeisesti erilaiset vuorovaikutustilanteet muiden matkailijoiden sekä paikallisväestön kanssa, kun matkailija sosiaalisesti sekä tuottaa todellisuutta että elää ympärilleen dialektisesti muodostuneen todellisuuden tuotteena Vuorovaikutustilanteita ja yksinmatkailijaidentiteettiä määrittää yksinmatkailijan sukupuoli, ja naisten yksinmatkailun tutkimuksessa keskeistä onkin huomata sukupuolittuneiden rakenteiden, haasteiden ja odotusten tuomat erityispiirteet identiteetin muodostumisessa ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksissa. Näin ollen identiteetti, vuorovaikutus ja sukupuoli muovaavat symbioosissa yksinmatkailun todellisuutta, joka rakentuu yksilön subjektiivisen identiteetin, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnallisten rakenteiden seurauksena. 2024-01-01T00:00:00Z Pikkupeura, Linnea Yksinmatkailua on harjoitettu läpi historian, mutta hiljattain se on noussut eksplisiittisenä matkailumuotona laajaan kansainväliseen suosioon. Yksinmatkailijat valitsevat matkailla perheen, kumppanin, ystävien tai ryhmän kanssa matkailun sijaan itsekseen. Erityisesti naisten yksinmatkailua on aiemmin pohdittu historiallisten patriarkaalisten yhteiskuntarakenteiden valossa. Yksinmatkailevien naisten on tutkimuksissa todettu kokevan pelkoa sukupuolittuneesta häirinnästä ja väkivallasta. Tässä tutkielmassa pyrin laajentamaan ymmärrystä siitä, miten yksinmatkailijan identiteetti rakentuu matkalla vuorovaikutuksessa matkailijan sosiaalisen ympäristön kanssa. Tähän pyrin muodostamaan vastauksen osakysymysten avulla, joita ovat: Millä tavoin yksinmatkailijan identiteetin muodostuminen heijastuu autoetoetnografisessa matkapäiväkirja-aineistossa? Millainen rooli sukupuolella on naisen yksinmatkailijaidentiteetin muodostumisessa? Millaisia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä vaikuttaa siihen, miten yksinmatkailijat tuottavat vuorovaikutuksellista todellisuutta? Tutkielman teoreettinen lähtökohta on Bergerin ja Luckmannin teoria todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Teoria esittelee todellisuuden, joka rakentuu vuorovaikutuksessa yksilöiden ja yhteiskunnan välillä. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen teorian mukaan yksilö on sekä todellisuuden tuote että todellisuuden tuottaja, ja myös yksilön subjektiivinen identiteetti rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa sosiaalisen maailman kanssa. Tutkielma on hermeneuttis-fenomenologinen autoetnografia, jonka aineistona toimii kolmen kuukauden Kaakkois-Aasian reppureissulta keräämäni matkapäiväkirja-aineisto. Aineiston analyysi tapahtuu hermeneuttis-fenomenologisen sisällönanalyysin periaatteisiin nojaten teemoittelumenetelmän avulla. Matkapäiväkirja-aineiston hermeneuttis-fenomenologisen analyysin tuloksista käy ilmi, kuinka yksinmatkailijaidentiteetti purkautuu ja uudelleenrakentuu matkan aikana. Tähän vaikuttaa keskeisesti erilaiset vuorovaikutustilanteet muiden matkailijoiden sekä paikallisväestön kanssa, kun matkailija sosiaalisesti sekä tuottaa todellisuutta että elää ympärilleen dialektisesti muodostuneen todellisuuden tuotteena Vuorovaikutustilanteita ja yksinmatkailijaidentiteettiä määrittää yksinmatkailijan sukupuoli, ja naisten yksinmatkailun tutkimuksessa keskeistä onkin huomata sukupuolittuneiden rakenteiden, haasteiden ja odotusten tuomat erityispiirteet identiteetin muodostumisessa ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksissa. Näin ollen identiteetti, vuorovaikutus ja sukupuoli muovaavat symbioosissa yksinmatkailun todellisuutta, joka rakentuu yksilön subjektiivisen identiteetin, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnallisten rakenteiden seurauksena. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67164 Kansainvälinen toisen asteen koulutusyhteistyö ja toivo: Laadullinen analyysi lukion kansainvälistymisen mahdollisuuksista toivon politiikan näkökulmasta Piisilä, Inka Tutkielmassa tarkastelen Sallan lukion kansainvälisyyskehitystä toivon politiikan näkökulmasta laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus perustuu Sallan lukion kansainvälistymisessä aktiivisesti mukana olleiden avainhenkilöiden haastatteluihin. Nämä haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, jossa puolistrukturoidun haastatteluaineiston analyysia on ohjannut toivon politiikan teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu toivon politiikan monitieteiselle keskustelulle tulevaisuudesta ja toivon tunteen esiintymisessä yksilössä ja yhteisössä. Tämän tutkimuksen näkökulma luo kattavan viitekehyksen toivon tunteen vaikutuksesta ajatteluun, asenteisiin ja toimintaan. Analyysin perusteella toivon tunne rakentuu yhteisön arvoista ja vaikuttaa yksilön toimintaan. Tulokset esittävät, että kansainvälistyminen koetaan Sallan lukiossa muutokseen tähtäävänä, laaja-alaisesti vaikuttavana arvovalintana ja mahdollisuuksia luovana toimintana. Haastateltavat näkevät lukion kansainvälistymisen vahvistavan lukion elinvoimaa, opiskelijoiden tulevaisuudennäkymiä ja alueellista kehitystä. Tutkimus korostaa toivon roolia aktiivisena ja tulevaisuuteen suuntautuvana voimana, joka asettaa päämääriä ja ohjaa toimintaa. Sallan lukion kansainvälistyminen on esimerkki siitä, miten toivon tunne toimii koulutuspoliittisena voimavarana ja kansainvälistyvän yhteiskunnan mahdollisuutena. Lukion kansainvälistyminen ei ollut vain selviytymisstrategia, vaan yhteisön arvoja kunnioittava ja kansainväliseen yhteistyöhön uskova monivaikutteinen ilmiö. Kansainvälisyys ja toivo ovat olleet toimintaa ohjaava voimavara Sallan lukion tapauksessa.; In this master’s thesis, I examine the development of internationalization at Salla upper secondary school through the lens of the politics of hope, utilizing qualitative research methods. The study is based on interviews with key personnel who have been actively involved in the school's internationalization process. These interviews were analyzed using theory-guided content analysis, where the analysis of the semi-structured interview data was analyzed by the theoretical framework of the politics of hope. The theoretical framework is built upon the multidisciplinary discourse on the politics of hope regarding the future and the manifestation of hope within individuals and communities. This perspective provides a comprehensive framework for understanding how the feeling of hope influences thought, attitudes, and action. Based on the analysis, the feeling of hope is constructed from community values and influences individual agency. The results indicate that internationalization at this school is perceived as a way to make a change, a value-based choice, and an activity that creates opportunities. The interviewees see the internationalization of the school as a factor that strengthens the school's vitality, the students' prospects, and regional development. The study emphasizes the role of hope as an active, future-oriented force that sets goals and leads action. The internationalization of the upper secondary school serves as an example of how the feeling of hope functions as a resource in educational policy and as an opportunity within a globalizing society. The school's internationalization was not merely a survival strategy, but a multi-faceted phenomenon that respects community values and believes in international cooperation. According to this study, in the case of Salla upper secondary school, internationality and hope have served as the core resources guiding its future. 2026-01-01T00:00:00Z Piisilä, Inka Tutkielmassa tarkastelen Sallan lukion kansainvälisyyskehitystä toivon politiikan näkökulmasta laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus perustuu Sallan lukion kansainvälistymisessä aktiivisesti mukana olleiden avainhenkilöiden haastatteluihin. Nämä haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, jossa puolistrukturoidun haastatteluaineiston analyysia on ohjannut toivon politiikan teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu toivon politiikan monitieteiselle keskustelulle tulevaisuudesta ja toivon tunteen esiintymisessä yksilössä ja yhteisössä. Tämän tutkimuksen näkökulma luo kattavan viitekehyksen toivon tunteen vaikutuksesta ajatteluun, asenteisiin ja toimintaan. Analyysin perusteella toivon tunne rakentuu yhteisön arvoista ja vaikuttaa yksilön toimintaan. Tulokset esittävät, että kansainvälistyminen koetaan Sallan lukiossa muutokseen tähtäävänä, laaja-alaisesti vaikuttavana arvovalintana ja mahdollisuuksia luovana toimintana. Haastateltavat näkevät lukion kansainvälistymisen vahvistavan lukion elinvoimaa, opiskelijoiden tulevaisuudennäkymiä ja alueellista kehitystä. Tutkimus korostaa toivon roolia aktiivisena ja tulevaisuuteen suuntautuvana voimana, joka asettaa päämääriä ja ohjaa toimintaa. Sallan lukion kansainvälistyminen on esimerkki siitä, miten toivon tunne toimii koulutuspoliittisena voimavarana ja kansainvälistyvän yhteiskunnan mahdollisuutena. Lukion kansainvälistyminen ei ollut vain selviytymisstrategia, vaan yhteisön arvoja kunnioittava ja kansainväliseen yhteistyöhön uskova monivaikutteinen ilmiö. Kansainvälisyys ja toivo ovat olleet toimintaa ohjaava voimavara Sallan lukion tapauksessa. In this master’s thesis, I examine the development of internationalization at Salla upper secondary school through the lens of the politics of hope, utilizing qualitative research methods. The study is based on interviews with key personnel who have been actively involved in the school's internationalization process. These interviews were analyzed using theory-guided content analysis, where the analysis of the semi-structured interview data was analyzed by the theoretical framework of the politics of hope. The theoretical framework is built upon the multidisciplinary discourse on the politics of hope regarding the future and the manifestation of hope within individuals and communities. This perspective provides a comprehensive framework for understanding how the feeling of hope influences thought, attitudes, and action. Based on the analysis, the feeling of hope is constructed from community values and influences individual agency. The results indicate that internationalization at this school is perceived as a way to make a change, a value-based choice, and an activity that creates opportunities. The interviewees see the internationalization of the school as a factor that strengthens the school's vitality, the students' prospects, and regional development. The study emphasizes the role of hope as an active, future-oriented force that sets goals and leads action. The internationalization of the upper secondary school serves as an example of how the feeling of hope functions as a resource in educational policy and as an opportunity within a globalizing society. The school's internationalization was not merely a survival strategy, but a multi-faceted phenomenon that respects community values and believes in international cooperation. According to this study, in the case of Salla upper secondary school, internationality and hope have served as the core resources guiding its future. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67163 Fenomenologinen tutkimus työssä palautumisen johtamisesta Pitkänen, Karoliina Tämän tutkimuksen lähtökohtana on huoli työuupumuksen lisääntymisestä ja työhyvinvoinnin yksilökeskeisestä kehittämisestä, vaikka työhyvinvoinnin parantaminen vaatisi laajempaa johtamisen ja työn rakenteiden tarkastelua. Johtajuus on muuttunut kohti jaettuja ja verkostomaisia muotoja, joiden kautta voidaan rakentaa vuorovaikutusta, joka tukee työntekijöiden toimijuutta ja palautumista. Palautuminen on keskeinen osa työhyvinvointia, sillä työ kuormittaa psyykkisesti ja fyysisesti, ja puutteellinen irrottautuminen työstä voi johtaa uupumukseen. Tuore tutkimus osoittaa, että palautumista voi edistää monin tavoin jo työpäivän aikana, kuten mikrotauoilla, luonnossa liikkumisella ja tietoisuusharjoituksilla. Työssä tapahtuvan psykologisen palautumisen johtamista on kuitenkin tutkittu vähän, ja aiempi tutkimus kohdistuu pääosin johtajien omaan palautumiseen tai työn ulkopuolella tapahtuvaan elpymiseen. Tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan aukkoa tarkastelemalla aihetta vastaamalla tutkimuskysymykseen: Miten psykologista työssä palautumista johdetaan? Tutkimus toteutetaan eksistentiaalis-fenomenologisessa viitekehyksessä, holistista ihmiskäsitystä hyödyntäen. Aineistona on kuusi haastattelua, jotka analysoidaan kuvailevan fenomenologisen menetelmän avulla. Tutkimus tuotti kaksi päätulosta: Kollegojen tuki nosteena palautumisen johtamisessa ja Esihenkilön toiminta sekä tukee että kuormittaa. Psykologisen työssä palautumisen johtamisen merkitys tutkimuksen kannalta on työn itsensä antoisuuden ymmärtäminen kollegoiden kanssa jaettuna ympäristönä sekä esihenkilön tuen merkitys työn rajaajana ja kuormituksen helpottajana. Käytännön työn johtamisessa korostuu sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen, jotta sekä lähi- että etätyössä voimaannuttava kanssakäyminen kollegoiden kanssa mahdollistuu. 2026-01-01T00:00:00Z Pitkänen, Karoliina Tämän tutkimuksen lähtökohtana on huoli työuupumuksen lisääntymisestä ja työhyvinvoinnin yksilökeskeisestä kehittämisestä, vaikka työhyvinvoinnin parantaminen vaatisi laajempaa johtamisen ja työn rakenteiden tarkastelua. Johtajuus on muuttunut kohti jaettuja ja verkostomaisia muotoja, joiden kautta voidaan rakentaa vuorovaikutusta, joka tukee työntekijöiden toimijuutta ja palautumista. Palautuminen on keskeinen osa työhyvinvointia, sillä työ kuormittaa psyykkisesti ja fyysisesti, ja puutteellinen irrottautuminen työstä voi johtaa uupumukseen. Tuore tutkimus osoittaa, että palautumista voi edistää monin tavoin jo työpäivän aikana, kuten mikrotauoilla, luonnossa liikkumisella ja tietoisuusharjoituksilla. Työssä tapahtuvan psykologisen palautumisen johtamista on kuitenkin tutkittu vähän, ja aiempi tutkimus kohdistuu pääosin johtajien omaan palautumiseen tai työn ulkopuolella tapahtuvaan elpymiseen. Tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan aukkoa tarkastelemalla aihetta vastaamalla tutkimuskysymykseen: Miten psykologista työssä palautumista johdetaan? Tutkimus toteutetaan eksistentiaalis-fenomenologisessa viitekehyksessä, holistista ihmiskäsitystä hyödyntäen. Aineistona on kuusi haastattelua, jotka analysoidaan kuvailevan fenomenologisen menetelmän avulla. Tutkimus tuotti kaksi päätulosta: Kollegojen tuki nosteena palautumisen johtamisessa ja Esihenkilön toiminta sekä tukee että kuormittaa. Psykologisen työssä palautumisen johtamisen merkitys tutkimuksen kannalta on työn itsensä antoisuuden ymmärtäminen kollegoiden kanssa jaettuna ympäristönä sekä esihenkilön tuen merkitys työn rajaajana ja kuormituksen helpottajana. Käytännön työn johtamisessa korostuu sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen, jotta sekä lähi- että etätyössä voimaannuttava kanssakäyminen kollegoiden kanssa mahdollistuu.