https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59344 2026-10-15T16:06:35Z https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67502 Safe & Sound: Finland's Contemporary Tourism Identity in Times of Polycrises Aghakishibayov, Gunduz This thesis examines political speeches and tourism campaigns as co-creators of the modern Finnish country image and brand. The study frames Finland as an adjacent country — one affected by crisis but not directly involved in it. The thesis focuses on the crisis of the Russian invasion of Ukraine and its political implications. The research is guided by one main question and three sub-questions. The main question asks how Finnish tourism campaigns and political leadership narratives co-construct Finland's nation brand around happiness and resilience following 2022. The sub-questions address each channel separately and the relationship between them. The thesis applies Critical Discourse Analysis (CDA), drawing on Fairclough, Wodak, Van Dijk, and Slemon on silence-as-data. The corpus consists of 55 source texts and 127 coded passages, covering Visit Finland and Business Finland campaigns, governmental strategy documents, international press coverage, and speeches of political figureheads — Presidents Sauli Niinistö and Alexander Stubb and former Prime Minister Sanna Marin. A five-claim coding scheme (happiness, safety/silence, sisu, continuity, World Happiness Report ranking) was applied across three Faircloughian levels. The major finding is the identification of an asymmetric two-channel mechanism, in which the tourism channel maintains strategic silence on insecurity while the political channel openly carries the security register, with vocabulary running one-directionally from tourism into political speech. Without convergence between the channels, this asymmetry is what allows the Finnish brand to cohere through the post-2022 era. 2026-01-01T00:00:00Z Aghakishibayov, Gunduz This thesis examines political speeches and tourism campaigns as co-creators of the modern Finnish country image and brand. The study frames Finland as an adjacent country — one affected by crisis but not directly involved in it. The thesis focuses on the crisis of the Russian invasion of Ukraine and its political implications. The research is guided by one main question and three sub-questions. The main question asks how Finnish tourism campaigns and political leadership narratives co-construct Finland's nation brand around happiness and resilience following 2022. The sub-questions address each channel separately and the relationship between them. The thesis applies Critical Discourse Analysis (CDA), drawing on Fairclough, Wodak, Van Dijk, and Slemon on silence-as-data. The corpus consists of 55 source texts and 127 coded passages, covering Visit Finland and Business Finland campaigns, governmental strategy documents, international press coverage, and speeches of political figureheads — Presidents Sauli Niinistö and Alexander Stubb and former Prime Minister Sanna Marin. A five-claim coding scheme (happiness, safety/silence, sisu, continuity, World Happiness Report ranking) was applied across three Faircloughian levels. The major finding is the identification of an asymmetric two-channel mechanism, in which the tourism channel maintains strategic silence on insecurity while the political channel openly carries the security register, with vocabulary running one-directionally from tourism into political speech. Without convergence between the channels, this asymmetry is what allows the Finnish brand to cohere through the post-2022 era. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67500 “Ei mennä ‘silittelemään päätä’ eikä ‘machoilemaan’” Järjestyksenvalvojien näkemyksiä vuorovaikutuksesta nuorten kanssa Siimes, Selina Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella järjestyksenvalvojien näkemyksiä vuorovaikutuksesta 13–20-vuotiaiden nuorten kanssa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset tekijät järjestyksenvalvojien näkökulmasta vahvistavat ja heikentävät vuorovaikutusta sekä miten järjestyksenvalvojat kuvaavat omaa rooliaan auktoriteettina nuorten kohtaamisissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin anonyymillä sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 15 järjestyksenvalvojaa. Kysely sisälsi yhdeksän avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella onnistunutta vuorovaikutusta vahvistivat erityisesti järjestyksenvalvojan rauhallinen, reilu, johdonmukainen ja riittävän jämäkkä toimintatapa, nuoren kuunteleminen, sääntöjen ja toimenpiteiden perusteleminen sekä aikaisemmissa kohtaamisissa rakentunut tuttuus ja luottamus. Vuorovaikutusta heikensivät puolestaan nuorten kielteinen suhtautuminen auktoriteetteihin, ryhmätilanteisiin liittyvät haasteet, aikaisemmat kielteiset ennakkokäsitykset sekä järjestyksenvalvojien mielivaltainen, epäasiallinen tai epäjohdonmukainen toiminta. Auktoriteettiasema koettiin vakiintuvan pitkälti vasta vuorovaikutuksessa nuorten kanssa. Auktoriteettiasemaa tuli myös ylläpitää säilyäkseen. Tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jossa oikeudenmukainen, kunnioittava ja perusteltu toiminta on yhdistetty luottamukseen auktoriteetteja kohtaan. Tutkimus osoittaa myös, että järjestyksenvalvojien työssä voi esiintyä ohjaavia ja kasvatuksellisia piirteitä, vaikka heillä ei ole varsinaista kasvatusvastuuta nuorista. 2026-01-01T00:00:00Z Siimes, Selina Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella järjestyksenvalvojien näkemyksiä vuorovaikutuksesta 13–20-vuotiaiden nuorten kanssa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset tekijät järjestyksenvalvojien näkökulmasta vahvistavat ja heikentävät vuorovaikutusta sekä miten järjestyksenvalvojat kuvaavat omaa rooliaan auktoriteettina nuorten kohtaamisissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin anonyymillä sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 15 järjestyksenvalvojaa. Kysely sisälsi yhdeksän avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella onnistunutta vuorovaikutusta vahvistivat erityisesti järjestyksenvalvojan rauhallinen, reilu, johdonmukainen ja riittävän jämäkkä toimintatapa, nuoren kuunteleminen, sääntöjen ja toimenpiteiden perusteleminen sekä aikaisemmissa kohtaamisissa rakentunut tuttuus ja luottamus. Vuorovaikutusta heikensivät puolestaan nuorten kielteinen suhtautuminen auktoriteetteihin, ryhmätilanteisiin liittyvät haasteet, aikaisemmat kielteiset ennakkokäsitykset sekä järjestyksenvalvojien mielivaltainen, epäasiallinen tai epäjohdonmukainen toiminta. Auktoriteettiasema koettiin vakiintuvan pitkälti vasta vuorovaikutuksessa nuorten kanssa. Auktoriteettiasemaa tuli myös ylläpitää säilyäkseen. Tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jossa oikeudenmukainen, kunnioittava ja perusteltu toiminta on yhdistetty luottamukseen auktoriteetteja kohtaan. Tutkimus osoittaa myös, että järjestyksenvalvojien työssä voi esiintyä ohjaavia ja kasvatuksellisia piirteitä, vaikka heillä ei ole varsinaista kasvatusvastuuta nuorista. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67499 Terveystiedon opettajien kokemuksia yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta 7.–9. luokan terveystiedon oppitunneilla Grahn, Bella Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millaisia kokemuksia terveystiedon opettajilla on yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta 7.–9. luokan terveystiedon oppitunneilla sekä mitkä tekijät opettajien kokemusten mukaan edistävät ja haastavat yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamista. Tutkimus nojautuu yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen periaatteisiin ja terveystiedon opettajiin seksuaalikasvattajina, joiden tavoitteena on lisätä tietoa terveystiedon opettajien kokemuksista sekä opetuksen toteuttamista edistävistä ja haastavista tekijöistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin fenomenologista tutkimusotetta. Aineisto koostui sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä naispuoleisten terveystiedon aineenopettajien asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksen (986/1998) 5 § täyttävistä opettajien vastauksista (n=8). Terveystiedon opettajat vastasivat kahteen taustakysymykseen ja kahdeksaan avoimeen kysymykseen. Vastaukset analysoitiin kuvailevalla fenomenologisella analyysillä. Tulokset osoittivat kolme keskeistä sisältöaluetta: affektiivinen ulottuvuus, pedagoginen ulottuvuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, jotka muodostivat spesifejä sisältöalueita. Terveystiedon opettajien kokemuksissa yhdenvertainen seksuaalikasvatus näyttäytyi jokaisen nuoren oikeutena osallistua turvallisesti, johon opettajat suhtautuivat positiivisesti ja tietoisesti. Oppilaiden suhtautuminen näyttäytyi positiivisena ja vaihteleva suhtautumisena. Opetuksen toteutus ilmeni velvollisuutena, jota toteutettiin yhteistyössä eri toimijoiden välillä. Opetusmateriaalina käytettiin ensisijaisesti oppikirjaa, jota täydennettiin monipuolisesti muilla lähteillä. Opetuksessa huomioitiin oppilaslähtöiset ja vuorovaikutukselliset menetelmät. Opetusta edistäviksi tekijöiksi muodostuivat terveystiedon opettajien myönteinen ja reflektiivinen suhtautuminen, kollegoiden välinen yhteistyö, opetusmateriaalien riittävyys, koulutus ja turvallinen oppimisympäristö. Opetusta haastaviksi tekijöiksi näyttäytyivät oppilaiden kielteiset asenteet, osallisuuden vaihtelevuus ja häiriökäyttäytyminen, opetusmateriaalien puutteellisuus, tuntimäärien vähäisyys ja huoltajien pyrkimys estää lapsensa osallistuminen. Tutkimuksen johtopäätös korostaa myönteistä yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen merkityksen tunnistamista nuoren kasvun ja oikeuksien täyttymisessä, mikä edellyttää kouluttautuneita ja kiinnostuneita terveystiedon opettajia, joilla on tarvittavia voimavaroja laadukkaaseen toteutukseen. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen laadun turvaamiseksi vaaditaan alueellisten voimavarojen huomioimista ja tarvittavien rakenteellisten muutosten toteuttamista kustannus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin. 2026-01-01T00:00:00Z Grahn, Bella Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millaisia kokemuksia terveystiedon opettajilla on yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta 7.–9. luokan terveystiedon oppitunneilla sekä mitkä tekijät opettajien kokemusten mukaan edistävät ja haastavat yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamista. Tutkimus nojautuu yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen periaatteisiin ja terveystiedon opettajiin seksuaalikasvattajina, joiden tavoitteena on lisätä tietoa terveystiedon opettajien kokemuksista sekä opetuksen toteuttamista edistävistä ja haastavista tekijöistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin fenomenologista tutkimusotetta. Aineisto koostui sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä naispuoleisten terveystiedon aineenopettajien asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksen (986/1998) 5 § täyttävistä opettajien vastauksista (n=8). Terveystiedon opettajat vastasivat kahteen taustakysymykseen ja kahdeksaan avoimeen kysymykseen. Vastaukset analysoitiin kuvailevalla fenomenologisella analyysillä. Tulokset osoittivat kolme keskeistä sisältöaluetta: affektiivinen ulottuvuus, pedagoginen ulottuvuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, jotka muodostivat spesifejä sisältöalueita. Terveystiedon opettajien kokemuksissa yhdenvertainen seksuaalikasvatus näyttäytyi jokaisen nuoren oikeutena osallistua turvallisesti, johon opettajat suhtautuivat positiivisesti ja tietoisesti. Oppilaiden suhtautuminen näyttäytyi positiivisena ja vaihteleva suhtautumisena. Opetuksen toteutus ilmeni velvollisuutena, jota toteutettiin yhteistyössä eri toimijoiden välillä. Opetusmateriaalina käytettiin ensisijaisesti oppikirjaa, jota täydennettiin monipuolisesti muilla lähteillä. Opetuksessa huomioitiin oppilaslähtöiset ja vuorovaikutukselliset menetelmät. Opetusta edistäviksi tekijöiksi muodostuivat terveystiedon opettajien myönteinen ja reflektiivinen suhtautuminen, kollegoiden välinen yhteistyö, opetusmateriaalien riittävyys, koulutus ja turvallinen oppimisympäristö. Opetusta haastaviksi tekijöiksi näyttäytyivät oppilaiden kielteiset asenteet, osallisuuden vaihtelevuus ja häiriökäyttäytyminen, opetusmateriaalien puutteellisuus, tuntimäärien vähäisyys ja huoltajien pyrkimys estää lapsensa osallistuminen. Tutkimuksen johtopäätös korostaa myönteistä yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen merkityksen tunnistamista nuoren kasvun ja oikeuksien täyttymisessä, mikä edellyttää kouluttautuneita ja kiinnostuneita terveystiedon opettajia, joilla on tarvittavia voimavaroja laadukkaaseen toteutukseen. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen laadun turvaamiseksi vaaditaan alueellisten voimavarojen huomioimista ja tarvittavien rakenteellisten muutosten toteuttamista kustannus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67498 Jatkuva oppiminen ammatillisten erityisopettajien arjessa Tuovinen, Harri Ammatillisen erityisopettajan jatkuva oppiminen näyttäytyy tässä pro gradu -tutkielmassa kokonaisuutena, jossa on useita ammatillisia identiteettejä ja jossa pedagoginen rooli, asiantuntijuus, substanssiosaaminen ja erityisopettajuuden erityisvaatimukset limittyvät. Tutkimuksessa tarkastelen kohdejoukon jatkuvaa oppimista itsemääräämisteorian ja transformatiivisen oppimisen näkökulmista. Tutkimus vastaa tietoaukkoon siitä, miten ammatilliset erityisopettajat jäsentävät jatkuvaa oppimistaan muuttuvissa toimintaympäristöissä. Jatkuva oppiminen ymmärretään tutkimuksessa reflektiivisenä, eettisenä ja emotionaalisena toimijuutena, jota muovaavat taustakoulutus, työssä kohdatut moninaiset ja erilaiset tilanteet ja moniammatillinen yhteistyö. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa ammatillisten erityisopettajien jatkuvasta oppimisesta ja tarjota malleja osaamisen kehittymisen tueksi. Aineisto koostuu kuuden ammatillisen erityisopettajan kysely- ja haastatteluaineistosta ja se on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimus syventää ymmärrystä erityisopettajuuden kehittymisestä prosessina, jossa yhdistyvät itsemääräämisteorian motivaation psykologiset perustarpeet ja transformatiivisen oppimisen merkitysperspektiivien uudelleen jäsentäminen. Tutkimuksen tieteenfilosofisena suuntauksena on pragmatismi, joka jäsentää ammatillisten erityisopettajien jatkuvaa oppimista sen keskeisten periaatteiden kautta kasvatuksen ja koulutuksen kontekstissa. Tulokset osoittavat, että ammatillisten erityisopettajien työ on monialaista ja moni-identiteettistä. Opettajat hyödyntävät taustakoulutustaan laajasti, ja moniammatillinen yhteistyö sekä kollegiaalinen tuki toimivat keskeisinä jatkuvan oppimisen lähteinä. Osaamisen kehittämisen tarpeet kohdistuvat erityisesti neuropsykiatriseen osaamiseen, monikulttuurisuuteen, vuorovaikutustaitoihin, akateemisten taitojen opettamiseen ja ohjaamiseen ja kulttuurihyvinvointiin. Työn vaativuutta ovat lisänneet muun muassa opiskelija-aineksen muutokset ja oppivelvollisuuden laajeneminen vuonna 2021. Tutkimus osoittaa, että ammatillinen erityisopettajuus edellyttää jatkuvaa oppimista, reflektiivistä ammatillisuutta ja monialaista osaamista. Tuloksia voidaan hyödyntää ammatillisten erityisopettajien jatkuvan oppimisen rakenteiden vahvistamisessa, heidän työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä ja reflektiivisen työotteen tukemisessa arjen pedagogisissa ratkaisuissa. 2026-01-01T00:00:00Z Tuovinen, Harri Ammatillisen erityisopettajan jatkuva oppiminen näyttäytyy tässä pro gradu -tutkielmassa kokonaisuutena, jossa on useita ammatillisia identiteettejä ja jossa pedagoginen rooli, asiantuntijuus, substanssiosaaminen ja erityisopettajuuden erityisvaatimukset limittyvät. Tutkimuksessa tarkastelen kohdejoukon jatkuvaa oppimista itsemääräämisteorian ja transformatiivisen oppimisen näkökulmista. Tutkimus vastaa tietoaukkoon siitä, miten ammatilliset erityisopettajat jäsentävät jatkuvaa oppimistaan muuttuvissa toimintaympäristöissä. Jatkuva oppiminen ymmärretään tutkimuksessa reflektiivisenä, eettisenä ja emotionaalisena toimijuutena, jota muovaavat taustakoulutus, työssä kohdatut moninaiset ja erilaiset tilanteet ja moniammatillinen yhteistyö. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa ammatillisten erityisopettajien jatkuvasta oppimisesta ja tarjota malleja osaamisen kehittymisen tueksi. Aineisto koostuu kuuden ammatillisen erityisopettajan kysely- ja haastatteluaineistosta ja se on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimus syventää ymmärrystä erityisopettajuuden kehittymisestä prosessina, jossa yhdistyvät itsemääräämisteorian motivaation psykologiset perustarpeet ja transformatiivisen oppimisen merkitysperspektiivien uudelleen jäsentäminen. Tutkimuksen tieteenfilosofisena suuntauksena on pragmatismi, joka jäsentää ammatillisten erityisopettajien jatkuvaa oppimista sen keskeisten periaatteiden kautta kasvatuksen ja koulutuksen kontekstissa. Tulokset osoittavat, että ammatillisten erityisopettajien työ on monialaista ja moni-identiteettistä. Opettajat hyödyntävät taustakoulutustaan laajasti, ja moniammatillinen yhteistyö sekä kollegiaalinen tuki toimivat keskeisinä jatkuvan oppimisen lähteinä. Osaamisen kehittämisen tarpeet kohdistuvat erityisesti neuropsykiatriseen osaamiseen, monikulttuurisuuteen, vuorovaikutustaitoihin, akateemisten taitojen opettamiseen ja ohjaamiseen ja kulttuurihyvinvointiin. Työn vaativuutta ovat lisänneet muun muassa opiskelija-aineksen muutokset ja oppivelvollisuuden laajeneminen vuonna 2021. Tutkimus osoittaa, että ammatillinen erityisopettajuus edellyttää jatkuvaa oppimista, reflektiivistä ammatillisuutta ja monialaista osaamista. Tuloksia voidaan hyödyntää ammatillisten erityisopettajien jatkuvan oppimisen rakenteiden vahvistamisessa, heidän työyhteisöjen osaamisen kehittämisessä ja reflektiivisen työotteen tukemisessa arjen pedagogisissa ratkaisuissa.