https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/64254 2026-06-19T10:54:54Z https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67208 “Oppilas suhtautui tekstiilityöhön vihamielisesti ja hän oli varma, että hän ei tule koskaan oppimaan neulomista” : luokanopettajien käsityksiä oppimiskyvyn kehittymisestä Kallionpää, Oona-Roosa Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien käsityksiä oppimiskyvyn kehittymisestä ja siitä, miten tätä kehittymistä tuetaan koulun arjessa. Erityisesti huomio kohdistuu siihen, millaisia merkityksiä opettajat liittävät oppimiskyvyn kehittymiseen sekä yrittämisen, harjoittelun ja opettajan roolin tarkoitukseen kehittymisen tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografista tutkimusotetta hyödyntäen. Aineisto kerättiin sosiaalisen median kautta verkkokyselylomakkeella, ja siihen vastasi kuusi luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin mukaisesti tunnistamalla vastauksissa esiintyviä käsityksiä ja jäsentämällä ne kuvauskategorioiksi. Tulosten perusteella luokanopettajien käsitykset oppimiskyvyn kehittymisestä jäsentyivät neljään kuvauskategorian joukkoon. Oppimiskyvyn kehittyminen kuvataan näkyvän erityisesti oppilaan työskentelyssä, opetuksen vuorovaikutustilanteissa sekä opettajan arviointi- ja ohjaustilanteissa. Lisäksi se ilmenee oppimaan oppimisen taitojen vahvistumisena, oppilaan vastuullisuuden lisääntymisenä ja myönteisenä suhtautumisen muutoksena oppimisessa. Yrittäminen ja harjoittelu kuvataan prosessina ja kokemuksena, jossa korostuvat sinnikkyys, toisto ja aktiivinen työskentely sekä rohkeus, virheiden hyväksyminen ja onnistumisen kokemukset. Oppimiskyvyn kehittymisen tukeminen jäsentyy opettajien kuvauksissa esimerkiksi motivaation tukijana, oppimisen ohjaajana, yksilöllisen tuen tarjoajana ja oppimista tukevan ilmapiirin rakentajana. Tulokset osoittavat, että opettajien käsityksissä oppimiskyvyn kehittyminen nähdään monivaiheisena prosessina, jossa oppilaan oma toiminta, harjoittelu ja yrittäminen sekä opettajan tarjoama pedagoginen tuki ja vuorovaikutus kietoutuvat toisiinsa. 2026-01-01T00:00:00Z Kallionpää, Oona-Roosa Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien käsityksiä oppimiskyvyn kehittymisestä ja siitä, miten tätä kehittymistä tuetaan koulun arjessa. Erityisesti huomio kohdistuu siihen, millaisia merkityksiä opettajat liittävät oppimiskyvyn kehittymiseen sekä yrittämisen, harjoittelun ja opettajan roolin tarkoitukseen kehittymisen tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografista tutkimusotetta hyödyntäen. Aineisto kerättiin sosiaalisen median kautta verkkokyselylomakkeella, ja siihen vastasi kuusi luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin mukaisesti tunnistamalla vastauksissa esiintyviä käsityksiä ja jäsentämällä ne kuvauskategorioiksi. Tulosten perusteella luokanopettajien käsitykset oppimiskyvyn kehittymisestä jäsentyivät neljään kuvauskategorian joukkoon. Oppimiskyvyn kehittyminen kuvataan näkyvän erityisesti oppilaan työskentelyssä, opetuksen vuorovaikutustilanteissa sekä opettajan arviointi- ja ohjaustilanteissa. Lisäksi se ilmenee oppimaan oppimisen taitojen vahvistumisena, oppilaan vastuullisuuden lisääntymisenä ja myönteisenä suhtautumisen muutoksena oppimisessa. Yrittäminen ja harjoittelu kuvataan prosessina ja kokemuksena, jossa korostuvat sinnikkyys, toisto ja aktiivinen työskentely sekä rohkeus, virheiden hyväksyminen ja onnistumisen kokemukset. Oppimiskyvyn kehittymisen tukeminen jäsentyy opettajien kuvauksissa esimerkiksi motivaation tukijana, oppimisen ohjaajana, yksilöllisen tuen tarjoajana ja oppimista tukevan ilmapiirin rakentajana. Tulokset osoittavat, että opettajien käsityksissä oppimiskyvyn kehittyminen nähdään monivaiheisena prosessina, jossa oppilaan oma toiminta, harjoittelu ja yrittäminen sekä opettajan tarjoama pedagoginen tuki ja vuorovaikutus kietoutuvat toisiinsa. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67191 Tilivarojen huomioiminen perustoimeentulotuessa – Näkökulmana toimeentulotuen tarkoitus sekä viimesijaisena tukena että itsenäisen selviytymisen edistäjänä Lämsä, Emmi Tämä tutkielma käsittelee toimeentulotukilain 1 §:n mukaista perustoimeentulotuen luonnetta sekä viimesijaisena että yksilön itsenäistä selviytymistä edistävänä tukena. Tarkemmin tematiikkaa lähestytään perustoimeentulotuessa huomioitavien tilivarojen näkökulmasta. Tarkoitus on selvittää, miten nämä tavoitteet vaikuttavat tilivaroja huomioitaessa ja miten tavoitteiden välinen kollisio ilmenee. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen sisältäen kuitenkin myös oikeushistoriallisen sekä oikeusvertailevan kappaleen. Tutkielmassa havaittiin, että toimeentulotuen yksilökohtaisen harkinnan muutos kaavamaisempaan päätöksentekoon, voi heikentää tuen edellyttämää kokonaisharkintaa viimesijaisuuden ja itsenäisen selviytymisen osalta. Tuen viimesijaisuuden havaittiin olevan kantava lähtökohta, josta poikkeaminen itsenäisen selviytymisen edistämiseksi edellyttää harkintaa. Itsenäisen selviytymisen edistämistä tulisi vahvistaa lainsäädäntötasolla ja sen myötä myös Kelan ratkaisukäytäntöä ohjaavassa etuusohjeessa. 2026-01-01T00:00:00Z Lämsä, Emmi Tämä tutkielma käsittelee toimeentulotukilain 1 §:n mukaista perustoimeentulotuen luonnetta sekä viimesijaisena että yksilön itsenäistä selviytymistä edistävänä tukena. Tarkemmin tematiikkaa lähestytään perustoimeentulotuessa huomioitavien tilivarojen näkökulmasta. Tarkoitus on selvittää, miten nämä tavoitteet vaikuttavat tilivaroja huomioitaessa ja miten tavoitteiden välinen kollisio ilmenee. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen sisältäen kuitenkin myös oikeushistoriallisen sekä oikeusvertailevan kappaleen. Tutkielmassa havaittiin, että toimeentulotuen yksilökohtaisen harkinnan muutos kaavamaisempaan päätöksentekoon, voi heikentää tuen edellyttämää kokonaisharkintaa viimesijaisuuden ja itsenäisen selviytymisen osalta. Tuen viimesijaisuuden havaittiin olevan kantava lähtökohta, josta poikkeaminen itsenäisen selviytymisen edistämiseksi edellyttää harkintaa. Itsenäisen selviytymisen edistämistä tulisi vahvistaa lainsäädäntötasolla ja sen myötä myös Kelan ratkaisukäytäntöä ohjaavassa etuusohjeessa. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67190 Jokaisella oppilaalla on oikeus opiskella omista lähtökohdistaan - Laadullinen tutkimus luokanopettajien käsityksistä eriyttämisestä ja heidän käyttämistään eriyttämisen keinoista Skarp, Helena; Pirhonen, Iina Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää luokanopettajien käsityksiä eriyttämisestä ja kartoittaa heidän käyttämiään eriyttämisen keinoja. Tutkielman tarkoitus on lisätä ymmärrystä luokanopettajien eriyttämiseen liittyvistä käsityksistä ja kartoittaa käytettyjä eriyttämisen keinoja viidestä eriyttämisen osa-alueesta tarkasteltuna. Tutkielmamme liittyy laajemmin teemaltaan inkluusioon, jolla tarkoitetaan oppimisen mahdollistamista oppilaan oppimisen vaikeuksista huolimatta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, ja käyttämämme tutkimusmenetelmät ovat fenomenografia, yleiset kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen keinot. Tutkimuksemme aineisto koostuu 28 sähköisestä lomakekyselyvastauksesta, ja aineisto on toteutettu Webropol-kyselyalustan avulla. Lomakkeeseen vastanneet tutkimushenkilöt ovat työelämässä olevia luokanopettajia. Tutkimuksemme kahdesta tutkimuskysymyksestä ensimmäinen on aineiston pohjalta analysoitu fenomenografisen analyysin avulla muodostaen analysoitavista teemoista käsityksiä kuvaavia kuvauskategorioita. Toisen tutkimuskysymyksen vastaukset värikoodasimme ja sijoittelimme Roihan ja Polson (2023) luomaan viiden O:n mallin mukaiseen kehikkoon, hyödyntäen yleisiä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkielmamme tulosten mukaan luokanopettajien käsityksistä muodostui neljä eri kuvauskategoriaa, jotka ovat eriyttämisen pedagoginen toteutus, kokemus eriyttämisestä, eriyttämisen vaikutukset oppilaisiin ja eriyttämisen toteuttamisen edellytykset. Luokanopettajat käyttivät eriyttämisen keinoja kaikilla eriyttämisen osa-alueilla, mutta käytetyt eriyttämisen keinot painottuivat opetusmenetelmien eriyttämiseen.; The aim of our master's thesis is to find out how primary school teachers perceive differentiation as a part of their career and children’s learning and map out the ways they do differentiation. The purpose of this master's degree is to increase understanding of primary school teachers’ perceptions of differentiation and map out the ways they differentiate their teaching considered from differentiation’s five sectors. Our master's thesis is related to inclusion by its larger theme. Inclusion signifies creating chances of learning for every pupil despite of learning disabilities and difficulties. This master’s thesis is qualitative research, and the used research methods in our thesis are phenomenography and general methods of qualitative and quantitative research. The data of our research consists of 28 electrical questionnaires, which we have collected by using Webropol-survey platform. The trial subjects of our research are primary school teachers who contribute to working life at the moment of answering. There are two research questions in our thesis. The data related to our first research question has been analyzed by using phenomenographic analysis as a method. Based on analysis, we have created categories of descriptions to demonstrate different kinds of perceptions of differentiation. The data related to our second research question has been analyzed by using methods of qualitative and quantitative research as a combination. After analysis, the data was put into a frame according to Roiha’s & Polso’s (2023) pattern of differentiation located in five sectors. According to the results of our research, we created four categories of descriptions based on the perceptions of primary school teachers. The categories of description have been named as pedagogical implementation of differentiation, experience of differentiation, the effects of differentiation on pupils, and requirements of implementing differentiation. The primary school teachers of our research used ways of differentiation on its every sector, but the most used ways of differentiation were emphasized on differentiation of teaching methods. 2026-01-01T00:00:00Z Skarp, Helena Pirhonen, Iina Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää luokanopettajien käsityksiä eriyttämisestä ja kartoittaa heidän käyttämiään eriyttämisen keinoja. Tutkielman tarkoitus on lisätä ymmärrystä luokanopettajien eriyttämiseen liittyvistä käsityksistä ja kartoittaa käytettyjä eriyttämisen keinoja viidestä eriyttämisen osa-alueesta tarkasteltuna. Tutkielmamme liittyy laajemmin teemaltaan inkluusioon, jolla tarkoitetaan oppimisen mahdollistamista oppilaan oppimisen vaikeuksista huolimatta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, ja käyttämämme tutkimusmenetelmät ovat fenomenografia, yleiset kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen keinot. Tutkimuksemme aineisto koostuu 28 sähköisestä lomakekyselyvastauksesta, ja aineisto on toteutettu Webropol-kyselyalustan avulla. Lomakkeeseen vastanneet tutkimushenkilöt ovat työelämässä olevia luokanopettajia. Tutkimuksemme kahdesta tutkimuskysymyksestä ensimmäinen on aineiston pohjalta analysoitu fenomenografisen analyysin avulla muodostaen analysoitavista teemoista käsityksiä kuvaavia kuvauskategorioita. Toisen tutkimuskysymyksen vastaukset värikoodasimme ja sijoittelimme Roihan ja Polson (2023) luomaan viiden O:n mallin mukaiseen kehikkoon, hyödyntäen yleisiä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkielmamme tulosten mukaan luokanopettajien käsityksistä muodostui neljä eri kuvauskategoriaa, jotka ovat eriyttämisen pedagoginen toteutus, kokemus eriyttämisestä, eriyttämisen vaikutukset oppilaisiin ja eriyttämisen toteuttamisen edellytykset. Luokanopettajat käyttivät eriyttämisen keinoja kaikilla eriyttämisen osa-alueilla, mutta käytetyt eriyttämisen keinot painottuivat opetusmenetelmien eriyttämiseen. The aim of our master's thesis is to find out how primary school teachers perceive differentiation as a part of their career and children’s learning and map out the ways they do differentiation. The purpose of this master's degree is to increase understanding of primary school teachers’ perceptions of differentiation and map out the ways they differentiate their teaching considered from differentiation’s five sectors. Our master's thesis is related to inclusion by its larger theme. Inclusion signifies creating chances of learning for every pupil despite of learning disabilities and difficulties. This master’s thesis is qualitative research, and the used research methods in our thesis are phenomenography and general methods of qualitative and quantitative research. The data of our research consists of 28 electrical questionnaires, which we have collected by using Webropol-survey platform. The trial subjects of our research are primary school teachers who contribute to working life at the moment of answering. There are two research questions in our thesis. The data related to our first research question has been analyzed by using phenomenographic analysis as a method. Based on analysis, we have created categories of descriptions to demonstrate different kinds of perceptions of differentiation. The data related to our second research question has been analyzed by using methods of qualitative and quantitative research as a combination. After analysis, the data was put into a frame according to Roiha’s & Polso’s (2023) pattern of differentiation located in five sectors. According to the results of our research, we created four categories of descriptions based on the perceptions of primary school teachers. The categories of description have been named as pedagogical implementation of differentiation, experience of differentiation, the effects of differentiation on pupils, and requirements of implementing differentiation. The primary school teachers of our research used ways of differentiation on its every sector, but the most used ways of differentiation were emphasized on differentiation of teaching methods. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67186 Yleinen takaisinsaantiperuste ja vastapuolen vilpillinen mieli - Maksukyvyttömyyden ennusteluonne tietoisuusvaatimuksen arvioinnissa Niemelä, Satu Tutkielma käsittelee takaisinsaantilain 5 §:n mukaista yleistä takaisinsaantiperustetta ja erityisesti vastapuolen tietoisuutta velallisen maksukyvyttömyydestä. Tarkastelu kohdistuu siihen, mitä tietoisuusvaatimus tarkoittaa ja millä edellytyksillä vastapuolen voidaan katsoa tienneen tai että hänen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Tutkielmassa analysoidaan lisäksi vahingollisuuden ja sopimattomuuden edellytyksiä sekä vilpillisen mielen sisältöä osana takaisinsaantisääntelyä. Maksukyvyttömyyden käsitettä tarkastellaan eri oikeudenalojen sekä taloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään lainopin menetelmiä ja lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon maksukyvyttömyyden arviointia koskeva laskentatoimen tutkimus sekä oikeusvertailullisia näkökulmia erityisesti Ruotsin oikeudesta. Tutkielmassa osoitetaan, että maksukyvyttömyys ei ole yksiselitteinen tai pelkästään objektiivisesti havaittavissa oleva tila, vaan luonteeltaan ennustuksellinen arvio, joka perustuu käytettävissä olevaan informaatioon ja vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin. Tämän vuoksi tietoisuusvaatimuksen arvioinnissa keskeiseksi muodostuu se, millainen kuva velallisen taloudellisesta tilanteesta oli muodostettavissa oikeustoimen tekohetkellä eikä se, että maksukyvyttömyys on myöhemmin toteutunut. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että tietoisuusvaatimus on jäsennettävissä riskitietoisuutena. Ratkaisevaa ei ole varma tieto maksukyvyttömyydestä, vaan se, oliko maksukyvyttömyyden riski tarkasteluhetkellä niin ilmeinen, että vastapuolen olisi tullut ottaa se huomioon toiminnassaan. Tämä kytkee tietoisuusvaatimuksen todennäköisyysarvioon ja selonottovelvollisuuteen sekä korostaa tapauskohtaisen kokonaisharkinnan merkitystä. Maksukyvyttömyyden ennusteluonne asettaa siten keskeisiä rajoja tietoisuusvaatimuksen tulkinnalle ja korostaa arvioinnin ajallista sidonnaisuutta oikeustoimen tekohetkeen. Samalla todennäköisyysperusteinen lähestymistapa lisää arvioinnin tapauskohtaisuutta ja vaikeuttaa tarkkarajaisten kriteerien asettamista. 2026-01-01T00:00:00Z Niemelä, Satu Tutkielma käsittelee takaisinsaantilain 5 §:n mukaista yleistä takaisinsaantiperustetta ja erityisesti vastapuolen tietoisuutta velallisen maksukyvyttömyydestä. Tarkastelu kohdistuu siihen, mitä tietoisuusvaatimus tarkoittaa ja millä edellytyksillä vastapuolen voidaan katsoa tienneen tai että hänen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Tutkielmassa analysoidaan lisäksi vahingollisuuden ja sopimattomuuden edellytyksiä sekä vilpillisen mielen sisältöä osana takaisinsaantisääntelyä. Maksukyvyttömyyden käsitettä tarkastellaan eri oikeudenalojen sekä taloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnetään lainopin menetelmiä ja lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon maksukyvyttömyyden arviointia koskeva laskentatoimen tutkimus sekä oikeusvertailullisia näkökulmia erityisesti Ruotsin oikeudesta. Tutkielmassa osoitetaan, että maksukyvyttömyys ei ole yksiselitteinen tai pelkästään objektiivisesti havaittavissa oleva tila, vaan luonteeltaan ennustuksellinen arvio, joka perustuu käytettävissä olevaan informaatioon ja vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin. Tämän vuoksi tietoisuusvaatimuksen arvioinnissa keskeiseksi muodostuu se, millainen kuva velallisen taloudellisesta tilanteesta oli muodostettavissa oikeustoimen tekohetkellä eikä se, että maksukyvyttömyys on myöhemmin toteutunut. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että tietoisuusvaatimus on jäsennettävissä riskitietoisuutena. Ratkaisevaa ei ole varma tieto maksukyvyttömyydestä, vaan se, oliko maksukyvyttömyyden riski tarkasteluhetkellä niin ilmeinen, että vastapuolen olisi tullut ottaa se huomioon toiminnassaan. Tämä kytkee tietoisuusvaatimuksen todennäköisyysarvioon ja selonottovelvollisuuteen sekä korostaa tapauskohtaisen kokonaisharkinnan merkitystä. Maksukyvyttömyyden ennusteluonne asettaa siten keskeisiä rajoja tietoisuusvaatimuksen tulkinnalle ja korostaa arvioinnin ajallista sidonnaisuutta oikeustoimen tekohetkeen. Samalla todennäköisyysperusteinen lähestymistapa lisää arvioinnin tapauskohtaisuutta ja vaikeuttaa tarkkarajaisten kriteerien asettamista.