https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/64254 2026-09-23T04:01:31Z https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67424 Julkisen ja yksityisen rajalla: Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle – perustuslakitasoinen sääntely eräissä Euroopan talousalueen maissa Nuuttila, Eemil Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen perustuslain 124 §:ssä säädetty julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle suhteutuu muiden Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen maiden valtiosääntöisiin ratkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, rajoittaako suomalainen perustuslakiratkaisu lainsäätäjän toimintavapautta ja markkinoiden toimintaa eri tavalla verrattuna vertailumaihin. Samoin tutkielmassa pyritään tuomaan selvemmin esiin jännitettä elinkeinovapauden ja julkisen hallintotehtävän välillä syventyen eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöön tiettyjen toimintojen osalta. Samalla tutkielmassa arvioidaan, millä tavoin julkisen hallintotehtävän käsite, virkamieshallintoperiaate, elinkeinovapaus ja EU-oikeudellinen taloudellisen toiminnan käsite asettuvat suhteeseen keskenään. Tutkielman metodeina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa sekä oikeusvertailua. Lainopin avulla systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta ja arvioidaan perustuslain 124 §:n sisältöä, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, kansallista oikeuskäytäntöä sekä EU-oikeuden vaikutuksia. Oikeusvertailussa Suomen sääntelyä verrataan Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron, Liettuan, Italian, Kroatian ja Alankomaiden valtiosääntöisiin ja hallinto-oikeudellisiin ratkaisuihin. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että Suomen perustuslain 124 § ei tee julkisten tehtävien siirrosta mahdotonta, mutta se tekee tehtäväsiirtojen valtiosääntöisistä reunaehdoista poikkeuksellisen näkyviä ja oikeudellisesti painavia. Suomen ratkaisu ei ole täysin ainutlaatuinen, mutta se on monia vertailumaita yksityiskohtaisempi ja korostaa perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeita vahvemmin. Vertailu osoittaa, että muissa maissa vastaavia rajoituksia toteutetaan usein yleisten oikeusperiaatteiden, hallintokäytännön tai erityislainsäädännön kautta eikä yhtä näkyvästi perustuslakitasolla. Samalla tutkielma tuo esiin, että suomalainen tulkintakäytäntö on osin tapauskohtaista ja huomioi myös hallintotradition merkityksen. 2026-01-01T00:00:00Z Nuuttila, Eemil Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen perustuslain 124 §:ssä säädetty julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle suhteutuu muiden Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen maiden valtiosääntöisiin ratkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, rajoittaako suomalainen perustuslakiratkaisu lainsäätäjän toimintavapautta ja markkinoiden toimintaa eri tavalla verrattuna vertailumaihin. Samoin tutkielmassa pyritään tuomaan selvemmin esiin jännitettä elinkeinovapauden ja julkisen hallintotehtävän välillä syventyen eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöön tiettyjen toimintojen osalta. Samalla tutkielmassa arvioidaan, millä tavoin julkisen hallintotehtävän käsite, virkamieshallintoperiaate, elinkeinovapaus ja EU-oikeudellinen taloudellisen toiminnan käsite asettuvat suhteeseen keskenään. Tutkielman metodeina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa sekä oikeusvertailua. Lainopin avulla systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta ja arvioidaan perustuslain 124 §:n sisältöä, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, kansallista oikeuskäytäntöä sekä EU-oikeuden vaikutuksia. Oikeusvertailussa Suomen sääntelyä verrataan Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron, Liettuan, Italian, Kroatian ja Alankomaiden valtiosääntöisiin ja hallinto-oikeudellisiin ratkaisuihin. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että Suomen perustuslain 124 § ei tee julkisten tehtävien siirrosta mahdotonta, mutta se tekee tehtäväsiirtojen valtiosääntöisistä reunaehdoista poikkeuksellisen näkyviä ja oikeudellisesti painavia. Suomen ratkaisu ei ole täysin ainutlaatuinen, mutta se on monia vertailumaita yksityiskohtaisempi ja korostaa perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeita vahvemmin. Vertailu osoittaa, että muissa maissa vastaavia rajoituksia toteutetaan usein yleisten oikeusperiaatteiden, hallintokäytännön tai erityislainsäädännön kautta eikä yhtä näkyvästi perustuslakitasolla. Samalla tutkielma tuo esiin, että suomalainen tulkintakäytäntö on osin tapauskohtaista ja huomioi myös hallintotradition merkityksen. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67421 Kun opinnot etenevät verkossa: Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opintoja edistävistä verkkokurssien tekijöistä Mure, Katri Verkko-opetuksen merkitys korkeakouluissa on kasvanut digitalisaation ja joustavien opiskelumahdollisuuksien lisääntymisen myötä. Samalla on korostunut tarve ymmärtää, millaiset verkkokurssien ominaisuudet tukevat opiskelijoiden opintojen etenemistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä verkkokurssien tekijät edistävät opintoja korkeakouluopiskelijoiden kokemusten mukaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla korkeakouluopiskelijoilta, joilla oli kokemusta verkkokursseista. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opintojen etenemistä tukevat erityisesti pedagogisesti selkeä kurssirakenne, opettajan saavutettavuus ja ohjaus, toimiva vuorovaikutus, teknisesti toimiva ja johdonmukainen oppimisympäristö sekä opiskelijan toimijuutta, ajanhallintaa ja itsesäätelyä tukevat ratkaisut. Tulosten perusteella yksittäinen verkkokurssin ominaisuus ei yksin edistä opintojen etenemistä, vaan ratkaisevaa on pedagogisten, sosiaalisten, teknologisten ja yksilöllisten tekijöiden muodostama kokonaisuus. Tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa korkeakoulujen verkkopedagogiikan kehittämiseen ja korostaa kokonaisvaltaisen pedagogisen suunnittelun merkitystä verkkokurssien laadun sekä opiskelijoiden opintojen etenemisen tukemisessa. Tuloksia voidaan hyödyntää verkkokurssien suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä sekä korkeakoulujen pedagogisen toiminnan tukena. 2026-01-01T00:00:00Z Mure, Katri Verkko-opetuksen merkitys korkeakouluissa on kasvanut digitalisaation ja joustavien opiskelumahdollisuuksien lisääntymisen myötä. Samalla on korostunut tarve ymmärtää, millaiset verkkokurssien ominaisuudet tukevat opiskelijoiden opintojen etenemistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä verkkokurssien tekijät edistävät opintoja korkeakouluopiskelijoiden kokemusten mukaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla korkeakouluopiskelijoilta, joilla oli kokemusta verkkokursseista. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opintojen etenemistä tukevat erityisesti pedagogisesti selkeä kurssirakenne, opettajan saavutettavuus ja ohjaus, toimiva vuorovaikutus, teknisesti toimiva ja johdonmukainen oppimisympäristö sekä opiskelijan toimijuutta, ajanhallintaa ja itsesäätelyä tukevat ratkaisut. Tulosten perusteella yksittäinen verkkokurssin ominaisuus ei yksin edistä opintojen etenemistä, vaan ratkaisevaa on pedagogisten, sosiaalisten, teknologisten ja yksilöllisten tekijöiden muodostama kokonaisuus. Tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa korkeakoulujen verkkopedagogiikan kehittämiseen ja korostaa kokonaisvaltaisen pedagogisen suunnittelun merkitystä verkkokurssien laadun sekä opiskelijoiden opintojen etenemisen tukemisessa. Tuloksia voidaan hyödyntää verkkokurssien suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä sekä korkeakoulujen pedagogisen toiminnan tukena. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67419 Otsikko: "Saukon aitaukseen ilmestyi iglu" : alaotsikko: Ranuan Eläinpuiston Vastuullisuusviestintä Sosiaalisessa Mediassa Turunen, Mirka Pro gradu - tutkielmassani tarkastelen, miten Ranuan eläinpuiston viestintä rakentaa kuvaa eläinten hyvinvoinnista ja eläinten asemasta osana vastuullista ja kestävää matkailua sosiaalisessa mediassa. Lisäksi analysoin, miten eläinpuisto esittää eläimet omana sidosryhmänään ja millaisin viestinnällisin keinoin organisaatio muotoilee vastuullista toimijakuvaa. Tutkielmani nojaa tieteenfilosofialtaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineistoni koostuu vuoden 2025 Ranua Resortin Ranuan eläinpuistoa koskevista Instagram-julkaisuista, joita analysoin kvalitatiivista sisällönanalyysi menetelmää käyttämällä. Teoreettinen viitekehys rakentuu yritysvastuun, vastuullisen ja kestävän matkailun, vastuullisuusviestinnän, eläinten hyvinvoinnin sekä eläinten asemaa korostavan sidosryhmäajattelun tutkimuksesta. Aiempi tutkimus osoittaa, että eläinten hyvinvointia korostavat viestit ohjaavat kuluttajien käsityksiä vastuullisuudesta. Lisäksi on havaittu, että eläintarhojen viestintä keskittyy usein karismaattisiin lajeihin, mikä kaventaa yleisön ymmärrystä biodiversiteetistä. Vähemmän on tutkittu sitä, miten eläintarhat merkityksellistävät eläimiä omana sidosryhmänään ja millaisin viestinnällisin keinoin ne pyrkivät oikeuttamaan eläinten pitämisen tarhoissa osana matkailutoimintaa. Tämä tutkielma osallistuu aiempaan tutkimukseen tarkastelemalla, miten eläintarha rakentaa sosiaalisen median viestinnässä vastuullisen toimijakuvan erityisesti eläinten aseman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että eläintarhan asemoi eläimille arvoa, monipuolista toimijuutta sidosryhmänä ja pitää niiden hyvinvoinnista huolehtimista keskeisenä tehtävänään. Tähän yhdistyy näkemys siitä, että sidosryhmien tarpeiden huomiointi vahvistaa myös organisaation arvoa. Eläintarhojen koulutuksellista ja suojelullista vaikuttavuutta on kyseenalaistettu, minkä vuoksi niiden on kyettävä osoittamaan yhteiskunnallinen merkityksensä. Kuluttajat odottavat ympäristöystävällisyyttä, eettisyyttä ja läpinäkyvää viestintää, mikä lisää painetta vastuullisuuden konkreettiseen todentamiseen. Tuloksissa korostuivat eläinten hyvinvointi, tutkimus- ja koulutustoiminta, suojelutyö, luonnon monimuotoisuuden edistäminen sekä yhteistyöhön perustuva tekeminen. Tuloksia voidaan hyödyntää organisaation vastuullisuusviestinnän kehittämisessä ja viestin tavoitettavuuden parantamisessa asiakkaiden suuntaan. 2026-01-01T00:00:00Z Turunen, Mirka Pro gradu - tutkielmassani tarkastelen, miten Ranuan eläinpuiston viestintä rakentaa kuvaa eläinten hyvinvoinnista ja eläinten asemasta osana vastuullista ja kestävää matkailua sosiaalisessa mediassa. Lisäksi analysoin, miten eläinpuisto esittää eläimet omana sidosryhmänään ja millaisin viestinnällisin keinoin organisaatio muotoilee vastuullista toimijakuvaa. Tutkielmani nojaa tieteenfilosofialtaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineistoni koostuu vuoden 2025 Ranua Resortin Ranuan eläinpuistoa koskevista Instagram-julkaisuista, joita analysoin kvalitatiivista sisällönanalyysi menetelmää käyttämällä. Teoreettinen viitekehys rakentuu yritysvastuun, vastuullisen ja kestävän matkailun, vastuullisuusviestinnän, eläinten hyvinvoinnin sekä eläinten asemaa korostavan sidosryhmäajattelun tutkimuksesta. Aiempi tutkimus osoittaa, että eläinten hyvinvointia korostavat viestit ohjaavat kuluttajien käsityksiä vastuullisuudesta. Lisäksi on havaittu, että eläintarhojen viestintä keskittyy usein karismaattisiin lajeihin, mikä kaventaa yleisön ymmärrystä biodiversiteetistä. Vähemmän on tutkittu sitä, miten eläintarhat merkityksellistävät eläimiä omana sidosryhmänään ja millaisin viestinnällisin keinoin ne pyrkivät oikeuttamaan eläinten pitämisen tarhoissa osana matkailutoimintaa. Tämä tutkielma osallistuu aiempaan tutkimukseen tarkastelemalla, miten eläintarha rakentaa sosiaalisen median viestinnässä vastuullisen toimijakuvan erityisesti eläinten aseman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että eläintarhan asemoi eläimille arvoa, monipuolista toimijuutta sidosryhmänä ja pitää niiden hyvinvoinnista huolehtimista keskeisenä tehtävänään. Tähän yhdistyy näkemys siitä, että sidosryhmien tarpeiden huomiointi vahvistaa myös organisaation arvoa. Eläintarhojen koulutuksellista ja suojelullista vaikuttavuutta on kyseenalaistettu, minkä vuoksi niiden on kyettävä osoittamaan yhteiskunnallinen merkityksensä. Kuluttajat odottavat ympäristöystävällisyyttä, eettisyyttä ja läpinäkyvää viestintää, mikä lisää painetta vastuullisuuden konkreettiseen todentamiseen. Tuloksissa korostuivat eläinten hyvinvointi, tutkimus- ja koulutustoiminta, suojelutyö, luonnon monimuotoisuuden edistäminen sekä yhteistyöhön perustuva tekeminen. Tuloksia voidaan hyödyntää organisaation vastuullisuusviestinnän kehittämisessä ja viestin tavoitettavuuden parantamisessa asiakkaiden suuntaan. https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67411 Osakeyhtiön johdon fidusiaariset velvollisuudet tekoälyasetuksen valossa Raatikka, Ella Tutkielma käsittelee osakeyhtiön hallituksen OYL 1:8:n mukaista huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutta suhteessa EU:n tekoälyasetuksessa asetettuihin velvoitteisiin. Tutkimuksessa selvitetään, tuleeko yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteensa nojalla noudattaa tekoälyasetuksen velvoitteita ja jos kyllä, niin miten johdon on toimittava tekoälyasetuksen nojalla, jotta se täyttää fidusiaarivelvoitteensa. Kysymykseksi nousee johdon velvollisuus noudattaa osakeyhtiölain ulkopuolista lainsäädäntöä sekä johdon valvontavastuun laajuus ja soveltuminen tekoälyasetukseen. Lisäksi pohditaan lyhyesti OYL:n muutostarpeita nykytilassa sekä yhtiön tekoälyn hallinnointia koskevan sääntelyn tulevaisuuden näkymiä EU:ssa. Asettuja tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopin menetelmin. Lainopin tukena hyödynnetään oikeustaloustieteellisiä argumentteja sekä tehdään katsaus johdon huolellisuusvelvollisuuteen Yhdysvaltojen Delawaren osavaltiossa ja Saksassa. Tekoälyasetus luo tekoälyä käyttävälle yhtiölle useita velvoitteita liittyen muun muassa läpinäkyvyyteen, ihmisen suorittamaan valvontaan, selitettävyyteen ja riskienhallintaan. Asetuksessa ei nimenomaisesti ole mainittu yhtiön johtoa taikka edes yhtiötä, vaan asetuksen tekoälyn käyttöön kohdistuvat velvoitteet koskevat ”käyttöönottajia”. Tekoälyn käyttöönottopäätökset ja kouluttaminen yhtiössä ovat kuitenkin tyypillisesti viime kädessä hallituksen vastuulla, silloin kun kyse on strategisesti merkittävästä päätöksestä. Kyse on tällöin liiketoimintapäätöksistä, joilta edellytetään riittävää huolellisuutta. Huolellisuusvelvollisuuden toteuttavalle OYL:n korvausvelvollisuuden syntymiselle on kolme todennäköistä skenaariota tekoälyasetuksen velvoitteiden kontekstissa: 1) hallituksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa yhtiön toiminnan asianmukaiseksi järjestämiseksi, mikä pitää sisällään myös tekoälyn käyttöön liittyvän riskienhallinnan; 2) hallituksen katsotaan toimineen huolellisuusvelvollisuutensa vastaisesti tehdessään tekoälyjärjestelmän käyttöönottoa koskevan liiketoimintapäätöksen, joka on lainvastainen, sen taustaksi ei ole hankittu asianmukaista tietoa taikka päätökseen ovat vaikuttaneet johdon jäsenen eturistiriidat tai 3) hallitus käyttää itse suuririskistä tekoälyjärjestelmää päätöksenteossaan ja laiminlyö tekoälyasetuksen velvoitteet. Tutkielman johtopäätös on, että OYL puitteissa on mahdollista, että tekoälyasetuksen velvoitteiden noudattaminen katsotaan kuuluvan hallituksen OYL 1:8:n mukaisiin velvollisuuksiin. Jo KKO 2016:58 oikeusohjeen perusteella hallituksella valvontavastuu yhtiön liiketoiminnan kannalta keskeisistä toiminnoista. Ennen oikeuskäytännön tarkentumista ei kuitenkaan voida todeta, että johtopäätös soveltuisi kaikkiin tilanteisiin, vaan toiminnan merkittävyys liiketoiminnalle on keskeinen arviointikriteeri. 2026-01-01T00:00:00Z Raatikka, Ella Tutkielma käsittelee osakeyhtiön hallituksen OYL 1:8:n mukaista huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutta suhteessa EU:n tekoälyasetuksessa asetettuihin velvoitteisiin. Tutkimuksessa selvitetään, tuleeko yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteensa nojalla noudattaa tekoälyasetuksen velvoitteita ja jos kyllä, niin miten johdon on toimittava tekoälyasetuksen nojalla, jotta se täyttää fidusiaarivelvoitteensa. Kysymykseksi nousee johdon velvollisuus noudattaa osakeyhtiölain ulkopuolista lainsäädäntöä sekä johdon valvontavastuun laajuus ja soveltuminen tekoälyasetukseen. Lisäksi pohditaan lyhyesti OYL:n muutostarpeita nykytilassa sekä yhtiön tekoälyn hallinnointia koskevan sääntelyn tulevaisuuden näkymiä EU:ssa. Asettuja tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopin menetelmin. Lainopin tukena hyödynnetään oikeustaloustieteellisiä argumentteja sekä tehdään katsaus johdon huolellisuusvelvollisuuteen Yhdysvaltojen Delawaren osavaltiossa ja Saksassa. Tekoälyasetus luo tekoälyä käyttävälle yhtiölle useita velvoitteita liittyen muun muassa läpinäkyvyyteen, ihmisen suorittamaan valvontaan, selitettävyyteen ja riskienhallintaan. Asetuksessa ei nimenomaisesti ole mainittu yhtiön johtoa taikka edes yhtiötä, vaan asetuksen tekoälyn käyttöön kohdistuvat velvoitteet koskevat ”käyttöönottajia”. Tekoälyn käyttöönottopäätökset ja kouluttaminen yhtiössä ovat kuitenkin tyypillisesti viime kädessä hallituksen vastuulla, silloin kun kyse on strategisesti merkittävästä päätöksestä. Kyse on tällöin liiketoimintapäätöksistä, joilta edellytetään riittävää huolellisuutta. Huolellisuusvelvollisuuden toteuttavalle OYL:n korvausvelvollisuuden syntymiselle on kolme todennäköistä skenaariota tekoälyasetuksen velvoitteiden kontekstissa: 1) hallituksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa yhtiön toiminnan asianmukaiseksi järjestämiseksi, mikä pitää sisällään myös tekoälyn käyttöön liittyvän riskienhallinnan; 2) hallituksen katsotaan toimineen huolellisuusvelvollisuutensa vastaisesti tehdessään tekoälyjärjestelmän käyttöönottoa koskevan liiketoimintapäätöksen, joka on lainvastainen, sen taustaksi ei ole hankittu asianmukaista tietoa taikka päätökseen ovat vaikuttaneet johdon jäsenen eturistiriidat tai 3) hallitus käyttää itse suuririskistä tekoälyjärjestelmää päätöksenteossaan ja laiminlyö tekoälyasetuksen velvoitteet. Tutkielman johtopäätös on, että OYL puitteissa on mahdollista, että tekoälyasetuksen velvoitteiden noudattaminen katsotaan kuuluvan hallituksen OYL 1:8:n mukaisiin velvollisuuksiin. Jo KKO 2016:58 oikeusohjeen perusteella hallituksella valvontavastuu yhtiön liiketoiminnan kannalta keskeisistä toiminnoista. Ennen oikeuskäytännön tarkentumista ei kuitenkaan voida todeta, että johtopäätös soveltuisi kaikkiin tilanteisiin, vaan toiminnan merkittävyys liiketoiminnalle on keskeinen arviointikriteeri.