<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" version="2.0">
<channel>
<title>Lauda</title>
<link>https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/59340</link>
<description/>
<pubDate>Sat, 21 Nov 2026 15:08:11 GMT</pubDate>
<dc:date>2026-11-21T15:08:11Z</dc:date>
<item>
<title>Sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista  palvelutarpeenarviointia gerontologisen sosiaalityön kontekstissa</title>
<link>https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67532</link>
<description>Sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista  palvelutarpeenarviointia gerontologisen sosiaalityön kontekstissa
Aittola, Pinja
Ikääntyneiden osuus väestöstä on kasvanut ja sen odotetaan jatkavan edelleen kasvuaan. Ikääntyneiden ollessa suurin asiakaskunta sosiaalihuollossa, voidaan odottaa myös ikääntyneiden asiakasmäärän lisääntyvän. Ikääntymiseen liittyvät haasteet ymmärretään usein terveydelliseksi toimintakyvyn laskiessa ja unohdetaan, että myös ikääntyneet kohtaavan sosiaalisia ongelmia arkipäiväisessä elämässään. Gerontologinen sosiaalityö vastaa ikääntyneiden sosiaalisiin tarpeisiin usealla elämän osa-alueella.&#13;
 &#13;
Tämän tutkielman tavoitteena on tuoda näkyvämmäksi sosiaalityöntekijän roolia gerontologisen sosiaalityön asiakkaan moniammatillisessa palvelutarpeenarvioinnissa. Tutkielman keskiössä ovat sosiaalityön asiantuntijuus ja sen erityinen rooli moniammatillisessa tiimissä, sekä miten se ymmärretään ja tunnistetaan.&#13;
&#13;
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalityön asiantuntijuuden ja moniammatillisuuden teorioihin gerontologisen sosiaalityön kontekstista katsottuna. Sosiaalityön asiantuntijuus perustuu sosiaalityön yleiseen tietoperustaan ja -arvoihin, mutta työskentely gerontologisen asiakkaan kanssa vaatii sosiaalityöntekijältä erityistä gerontologista osaamista. Moniammatillinen yhteistyö on noussut sote-integraation myötä yhä keskeisemmäksi sosiaali- ja terveysalalla, ja etenkin ikääntyneen asiakkaan kohdalla siitä on koettu olevan paljon hyötyä niin asiakkaalle kuin ammattilaisillekin.&#13;
&#13;
Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu aikaisemman tutkimuksen yhdistämiseen. Aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista ja aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä. Sisällönanalyysin ja luokittelun kautta tulokset jäsentyivät kolmeen pääluokkaan: sosiaalityön asiantuntijuus gerontologisessa sosiaalityössä, sosiaalityöntekijä moniammatillisen tiimin jäsenenä ja gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuden tunnistamattomuus. Asiantuntijuus jäsentyi monitasoisena ja vaikeasti määriteltävänä, mutta sosiaalityöntekijällä näyttäytyi olevan erityistä osaamista ikääntyneen asiakkaan kanssa työskentelyssä. Moniammatillisessa yhteistyössä ja sosiaalityöntekijän roolin tunnistamisessa näyttäytyi sosiaalityön näkökulmasta olevan yhä parannettavaa.&#13;
&#13;
Tämä tutkielma tuo esille sosiaalityön ja sosiaalityöntekijän erityistä ja merkityksellistä asiantuntijuutta gerontologisen sosiaalityön kontekstissa. Tutkielma nostaa esille epäkohtia sosiaalisen näkökulman marginaalista ja sosiaalityön asiantuntijuuden tunnistamattomuudesta moniammatillisessa yhteistyössä, sekä laajemmin palvelujärjestelmässä. Tulokset ovat merkittäviä gerontologisen sosiaalityön näkökulmasta, sillä ne tuovat näkyvämmäksi sosiaalityön merkitystä myös ikääntyneen asiakkaan elämässä.
</description>
<pubDate>Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT</pubDate>
<guid isPermaLink="false">https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67532</guid>
<dc:date>2026-01-01T00:00:00Z</dc:date>
<dc:creator>Aittola, Pinja</dc:creator>
<dc:description>Ikääntyneiden osuus väestöstä on kasvanut ja sen odotetaan jatkavan edelleen kasvuaan. Ikääntyneiden ollessa suurin asiakaskunta sosiaalihuollossa, voidaan odottaa myös ikääntyneiden asiakasmäärän lisääntyvän. Ikääntymiseen liittyvät haasteet ymmärretään usein terveydelliseksi toimintakyvyn laskiessa ja unohdetaan, että myös ikääntyneet kohtaavan sosiaalisia ongelmia arkipäiväisessä elämässään. Gerontologinen sosiaalityö vastaa ikääntyneiden sosiaalisiin tarpeisiin usealla elämän osa-alueella.&#13;
 &#13;
Tämän tutkielman tavoitteena on tuoda näkyvämmäksi sosiaalityöntekijän roolia gerontologisen sosiaalityön asiakkaan moniammatillisessa palvelutarpeenarvioinnissa. Tutkielman keskiössä ovat sosiaalityön asiantuntijuus ja sen erityinen rooli moniammatillisessa tiimissä, sekä miten se ymmärretään ja tunnistetaan.&#13;
&#13;
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalityön asiantuntijuuden ja moniammatillisuuden teorioihin gerontologisen sosiaalityön kontekstista katsottuna. Sosiaalityön asiantuntijuus perustuu sosiaalityön yleiseen tietoperustaan ja -arvoihin, mutta työskentely gerontologisen asiakkaan kanssa vaatii sosiaalityöntekijältä erityistä gerontologista osaamista. Moniammatillinen yhteistyö on noussut sote-integraation myötä yhä keskeisemmäksi sosiaali- ja terveysalalla, ja etenkin ikääntyneen asiakkaan kohdalla siitä on koettu olevan paljon hyötyä niin asiakkaalle kuin ammattilaisillekin.&#13;
&#13;
Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu aikaisemman tutkimuksen yhdistämiseen. Aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista ja aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysinä. Sisällönanalyysin ja luokittelun kautta tulokset jäsentyivät kolmeen pääluokkaan: sosiaalityön asiantuntijuus gerontologisessa sosiaalityössä, sosiaalityöntekijä moniammatillisen tiimin jäsenenä ja gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuden tunnistamattomuus. Asiantuntijuus jäsentyi monitasoisena ja vaikeasti määriteltävänä, mutta sosiaalityöntekijällä näyttäytyi olevan erityistä osaamista ikääntyneen asiakkaan kanssa työskentelyssä. Moniammatillisessa yhteistyössä ja sosiaalityöntekijän roolin tunnistamisessa näyttäytyi sosiaalityön näkökulmasta olevan yhä parannettavaa.&#13;
&#13;
Tämä tutkielma tuo esille sosiaalityön ja sosiaalityöntekijän erityistä ja merkityksellistä asiantuntijuutta gerontologisen sosiaalityön kontekstissa. Tutkielma nostaa esille epäkohtia sosiaalisen näkökulman marginaalista ja sosiaalityön asiantuntijuuden tunnistamattomuudesta moniammatillisessa yhteistyössä, sekä laajemmin palvelujärjestelmässä. Tulokset ovat merkittäviä gerontologisen sosiaalityön näkökulmasta, sillä ne tuovat näkyvämmäksi sosiaalityön merkitystä myös ikääntyneen asiakkaan elämässä.</dc:description>
</item>
<item>
<title>Onnen hetket akateemisessa työssä</title>
<link>https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67531</link>
<description>Onnen hetket akateemisessa työssä
Kuure, Veera
Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelen onnen hetkien kokemusta akateemisessa työssä narratiivisella otteella. Aineistoni koostuu 13 kirjoituspyynnöllä hankitusta tekstistä ja yhdestä haastattelusta. Narratiivisen näkökulman tutkimuksessani muodostan David Bojen tutkimusotetta mukaillen. Boje näkee organisaatioissa olevan kahdenlaisia kertomuksia. Organisaation strategiakertomukset ja ydintarinat luovat organisaation virallista tarinaa. Organisaation arkipäivässä työntekijät kertovat kuitenkin omia fragmentoituneita ja epäkoherentteja tarinoita organisaatiosta. Näitä tarinoita Boje kutsuu antenarratiiveiksi. Tässä tutkimuksessa aineistoni muodostuu akateemisen työn onnen hetkistä kertovista antenarratiiveista, jotka kertovat fragmentoitunutta tarinaa akateemisen työn arjesta.&#13;
&#13;
Onnen hetken kokemusta akateemisessa työssä tarkastelen siitä näkökulmasta, mitä onnen hetket merkitsevät akateemista työtä tekeville. Aineistoa analysoin tutkijaryhmä Kern et al. (2014) määrittelemien teemojen kautta. Tutkimukseni tuloksen esitän ydinnarratiivin muodossa. Aineistostani tunnistan onnen hetkien vaalimisen ja viljelemisen osana akateemista elämää, onnen hetkien nousemisen monenlaisten tunteiden myrskyisistä kokemuksista sekä onnen hetkien merkityksen akateemisen toimijuuden rakentumiseen.&#13;
&#13;
Tutkimukseni tuo akateemisen työn arjen tarkastelun keskiöön. Onnen hetket akateemisessa työssä löytyvät usein pienistä arkipäiväisistä asioista ja tilanteista. Tutkimukseni mukaan onnen hetkien kokemukset ovat merkittävä tekijä akateemista työtä tekevien toimijuuden rakentumisessa. Akateemiseen maailmaan liittyvien onnen hetkien tarkastelu tuo mahdollisuuden luoda erilaisen näkökulman akateemisen työn voimakkaasti muuttuvaan ja vaativaan toimintaympäristöön.
</description>
<pubDate>Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT</pubDate>
<guid isPermaLink="false">https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67531</guid>
<dc:date>2026-01-01T00:00:00Z</dc:date>
<dc:creator>Kuure, Veera</dc:creator>
<dc:description>Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastelen onnen hetkien kokemusta akateemisessa työssä narratiivisella otteella. Aineistoni koostuu 13 kirjoituspyynnöllä hankitusta tekstistä ja yhdestä haastattelusta. Narratiivisen näkökulman tutkimuksessani muodostan David Bojen tutkimusotetta mukaillen. Boje näkee organisaatioissa olevan kahdenlaisia kertomuksia. Organisaation strategiakertomukset ja ydintarinat luovat organisaation virallista tarinaa. Organisaation arkipäivässä työntekijät kertovat kuitenkin omia fragmentoituneita ja epäkoherentteja tarinoita organisaatiosta. Näitä tarinoita Boje kutsuu antenarratiiveiksi. Tässä tutkimuksessa aineistoni muodostuu akateemisen työn onnen hetkistä kertovista antenarratiiveista, jotka kertovat fragmentoitunutta tarinaa akateemisen työn arjesta.&#13;
&#13;
Onnen hetken kokemusta akateemisessa työssä tarkastelen siitä näkökulmasta, mitä onnen hetket merkitsevät akateemista työtä tekeville. Aineistoa analysoin tutkijaryhmä Kern et al. (2014) määrittelemien teemojen kautta. Tutkimukseni tuloksen esitän ydinnarratiivin muodossa. Aineistostani tunnistan onnen hetkien vaalimisen ja viljelemisen osana akateemista elämää, onnen hetkien nousemisen monenlaisten tunteiden myrskyisistä kokemuksista sekä onnen hetkien merkityksen akateemisen toimijuuden rakentumiseen.&#13;
&#13;
Tutkimukseni tuo akateemisen työn arjen tarkastelun keskiöön. Onnen hetket akateemisessa työssä löytyvät usein pienistä arkipäiväisistä asioista ja tilanteista. Tutkimukseni mukaan onnen hetkien kokemukset ovat merkittävä tekijä akateemista työtä tekevien toimijuuden rakentumisessa. Akateemiseen maailmaan liittyvien onnen hetkien tarkastelu tuo mahdollisuuden luoda erilaisen näkökulman akateemisen työn voimakkaasti muuttuvaan ja vaativaan toimintaympäristöön.</dc:description>
</item>
<item>
<title>Taakkana perintö : Perillisen mahdollisuudet sulkea sukuhaaransa perinnön ulkopuolelle</title>
<link>https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67530</link>
<description>Taakkana perintö : Perillisen mahdollisuudet sulkea sukuhaaransa perinnön ulkopuolelle
Kattilakoski, Kristiina
Tutkimuksessa tarkastellaan, millä perintöoikeudellisilla keinoilla rintaperillinen voi estää perinnön siirtymisen paitsi itselleen myös hänen sijaansa tuleville alaikäisille jälkeläisilleen ja siten sulkea koko sukuhaaransa perinnön ulkopuolelle. Tarkastelun taustalla ovat erityisesti tilanteet, joissa jäämistöön kuuluu vaikeasti realisoitavaa tai kustannuksia aiheuttavaa omaisuutta.&#13;
&#13;
Tutkimus on lainopillinen ja perustuu perintökaaren ja holhoustoimilain säännösten, lainvalmisteluaineiston, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden tulkintaan ja systematisointiin. Tarkastelun kohteena ovat ennakkoluopuminen, perittävän kuoleman jälkeen tapahtuva luopuminen, perintöosuuden luovutus sekä perintöoikeuden vanhentuminen. Lisäksi arvioidaan alaikäisen puolesta tapahtuvan perinnöstä luopumisen edellytyksiä ja hyödynnetään rajattua vertailua Ruotsin oikeuteen.&#13;
&#13;
Tutkimuksen perusteella koko sukuhaaran jääminen perinnön ulkopuolelle on oikeudellisesti mahdollista, mutta eri keinot poikkeavat olennaisesti oikeusvaikutuksiltaan ja käytännölliseltä käyttökelpoisuudeltaan. Ennakkoluopuminen voi tarjota vahvimman lähtökohdan silloin, kun rintaperillisen lakiosasuoja toteutetaan asianmukaisesti. Suomen oikeudessa ennakkoluopumisen ulottuminen luopujan jälkeläisiin jää kuitenkin osin tulkinnanvaraiseksi. Jos lakiosasuojaa ei ole toteutettu perintökaaren edellyttämällä tavalla, rintaperillisellä säilyy oikeus lakiosaansa, ja myös hänen kuolinpesän osakasasemaansa liittyy tällöin tulkinnanvaraisuutta.&#13;
&#13;
Tehokas jälkiluopuminen johtaa lähtökohtaisesti jälkeläisten sijaantuloon, kun taas perintöosuuden luovuttaminen sukuhaaran ulkopuoliselle voi estää omaisuuden siirtymisen luopujan jälkeläisille, mikäli perintöosuudelle löytyy halukas vastaanottaja. Perintöoikeuden vanhentuminen voi tietyin edellytyksin johtaa koko sukuhaaran jäämiseen perinnön ulkopuolelle, mutta sen käytännön toteuttamiseen liittyy epävarmuuksia.
</description>
<pubDate>Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT</pubDate>
<guid isPermaLink="false">https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67530</guid>
<dc:date>2026-01-01T00:00:00Z</dc:date>
<dc:creator>Kattilakoski, Kristiina</dc:creator>
<dc:description>Tutkimuksessa tarkastellaan, millä perintöoikeudellisilla keinoilla rintaperillinen voi estää perinnön siirtymisen paitsi itselleen myös hänen sijaansa tuleville alaikäisille jälkeläisilleen ja siten sulkea koko sukuhaaransa perinnön ulkopuolelle. Tarkastelun taustalla ovat erityisesti tilanteet, joissa jäämistöön kuuluu vaikeasti realisoitavaa tai kustannuksia aiheuttavaa omaisuutta.&#13;
&#13;
Tutkimus on lainopillinen ja perustuu perintökaaren ja holhoustoimilain säännösten, lainvalmisteluaineiston, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden tulkintaan ja systematisointiin. Tarkastelun kohteena ovat ennakkoluopuminen, perittävän kuoleman jälkeen tapahtuva luopuminen, perintöosuuden luovutus sekä perintöoikeuden vanhentuminen. Lisäksi arvioidaan alaikäisen puolesta tapahtuvan perinnöstä luopumisen edellytyksiä ja hyödynnetään rajattua vertailua Ruotsin oikeuteen.&#13;
&#13;
Tutkimuksen perusteella koko sukuhaaran jääminen perinnön ulkopuolelle on oikeudellisesti mahdollista, mutta eri keinot poikkeavat olennaisesti oikeusvaikutuksiltaan ja käytännölliseltä käyttökelpoisuudeltaan. Ennakkoluopuminen voi tarjota vahvimman lähtökohdan silloin, kun rintaperillisen lakiosasuoja toteutetaan asianmukaisesti. Suomen oikeudessa ennakkoluopumisen ulottuminen luopujan jälkeläisiin jää kuitenkin osin tulkinnanvaraiseksi. Jos lakiosasuojaa ei ole toteutettu perintökaaren edellyttämällä tavalla, rintaperillisellä säilyy oikeus lakiosaansa, ja myös hänen kuolinpesän osakasasemaansa liittyy tällöin tulkinnanvaraisuutta.&#13;
&#13;
Tehokas jälkiluopuminen johtaa lähtökohtaisesti jälkeläisten sijaantuloon, kun taas perintöosuuden luovuttaminen sukuhaaran ulkopuoliselle voi estää omaisuuden siirtymisen luopujan jälkeläisille, mikäli perintöosuudelle löytyy halukas vastaanottaja. Perintöoikeuden vanhentuminen voi tietyin edellytyksin johtaa koko sukuhaaran jäämiseen perinnön ulkopuolelle, mutta sen käytännön toteuttamiseen liittyy epävarmuuksia.</dc:description>
</item>
<item>
<title>Jatkuva, muuntuva ja jännitteinen. Lapsiperheiden kotipalvelun tarkoitus, tehtävät ja  haasteet osana suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteellisia kehityskulkuja</title>
<link>https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67529</link>
<description>Jatkuva, muuntuva ja jännitteinen. Lapsiperheiden kotipalvelun tarkoitus, tehtävät ja  haasteet osana suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteellisia kehityskulkuja
Lyly, Katri; Tujula, Tiina
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsiperheiden kotipalvelun tarkoitusta, roolia ja tehtäviä sekä palvelun eri aikakausina kohtaamia haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten lapsiperheiden kotipalvelu on muuttunut yhteiskunnallisten, lainsäädännöllisten ja palvelujärjestelmään liittyvien muutosten myötä sekä millaisia jatkuvuuksia ja muutoksia palvelun kehityksessä voidaan havaita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Anthony Giddensin rakenteistumisteoria, jonka avulla lapsiperheiden kotipalvelua tarkastellaan yhteiskunnallisten rakenteiden ja ihmisten toiminnan välisenä suhteena. Rakenteistumisteorian näkökulma auttaa jäsentämään sitä, miten lainsäädäntö, palvelurakenteet ja yhteiskunnalliset tavoitteet määrittävät palvelun toiminnan reunaehtoja ja miten nämä rakenteet konkretisoituvat perheiden arjessa.&#13;
&#13;
Tutkimus on toteutettu laadullisena kirjallisuuteen perustuvana tutkimuksena. Varsinaisen analyysiaineiston muodostavat neljä valikoitua tutkimusta ja tutkimusraporttia, joita tarkastellaan temaattisen teoriaohjaavan analyysin avulla. Analyysia ohjasivat tutkimuskysymykset, aikaisempi tutkimustieto sekä tutkimuksen teoreettinen viitekehys. &#13;
&#13;
Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsiperheiden kotipalvelun keskeisen tarkoituksen säilyneen eri aikakausina perheiden arjen, lasten hoidon ja kasvatuksen sekä vanhempien toimintakyvyn tukemisessa ilmentäen pitkällä jänteellä palvelun jatkuvuutta. Palvelun sisältö, asema ja kohdentuminen ovat kuitenkin muuttuneet yhteiskunnallisten ja palvelujärjestelmään liittyvien muutosten seurauksena. Erityisesti 1990-luvun taloudellinen lama ja sitä seuranneet palvelurakenteiden muutokset vaikuttivat kotipalvelun saatavuuteen ja asemaan. Myöhemmin palvelua on pyritty vahvistamaan osana varhaista ja ennaltaehkäisevää tukea. Tutkimuksen perusteella lapsiperheiden kotipalvelun kehityksessä voidaan nähdä jännite palvelun ennaltaehkäisevän tarkoituksen sekä sen saatavuuteen, kohdentumiseen ja resursseihin liittyvien kysymysten välillä. Vaikka palvelun perustehtävänä on edelleen tukea perheiden arkea ja vahvistaa perheiden voimavaroja, sen toteuttamiseen vaikuttavat kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö, palvelujen järjestämisen tavat ja käytettävissä olevat resurssit. Giddensin rakenteistumisteorian näkökulmasta lapsiperheiden kotipalvelun historiallinen kehitys ilmentää rakenteiden ja käytännön toiminnan välistä jatkuvasti muuntuvaa suhdetta.
</description>
<pubDate>Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT</pubDate>
<guid isPermaLink="false">https://lauda.ulapland.fi:443/handle/10024/67529</guid>
<dc:date>2026-01-01T00:00:00Z</dc:date>
<dc:creator>Lyly, Katri</dc:creator>
<dc:creator>Tujula, Tiina</dc:creator>
<dc:description>Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsiperheiden kotipalvelun tarkoitusta, roolia ja tehtäviä sekä palvelun eri aikakausina kohtaamia haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten lapsiperheiden kotipalvelu on muuttunut yhteiskunnallisten, lainsäädännöllisten ja palvelujärjestelmään liittyvien muutosten myötä sekä millaisia jatkuvuuksia ja muutoksia palvelun kehityksessä voidaan havaita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Anthony Giddensin rakenteistumisteoria, jonka avulla lapsiperheiden kotipalvelua tarkastellaan yhteiskunnallisten rakenteiden ja ihmisten toiminnan välisenä suhteena. Rakenteistumisteorian näkökulma auttaa jäsentämään sitä, miten lainsäädäntö, palvelurakenteet ja yhteiskunnalliset tavoitteet määrittävät palvelun toiminnan reunaehtoja ja miten nämä rakenteet konkretisoituvat perheiden arjessa.&#13;
&#13;
Tutkimus on toteutettu laadullisena kirjallisuuteen perustuvana tutkimuksena. Varsinaisen analyysiaineiston muodostavat neljä valikoitua tutkimusta ja tutkimusraporttia, joita tarkastellaan temaattisen teoriaohjaavan analyysin avulla. Analyysia ohjasivat tutkimuskysymykset, aikaisempi tutkimustieto sekä tutkimuksen teoreettinen viitekehys. &#13;
&#13;
Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsiperheiden kotipalvelun keskeisen tarkoituksen säilyneen eri aikakausina perheiden arjen, lasten hoidon ja kasvatuksen sekä vanhempien toimintakyvyn tukemisessa ilmentäen pitkällä jänteellä palvelun jatkuvuutta. Palvelun sisältö, asema ja kohdentuminen ovat kuitenkin muuttuneet yhteiskunnallisten ja palvelujärjestelmään liittyvien muutosten seurauksena. Erityisesti 1990-luvun taloudellinen lama ja sitä seuranneet palvelurakenteiden muutokset vaikuttivat kotipalvelun saatavuuteen ja asemaan. Myöhemmin palvelua on pyritty vahvistamaan osana varhaista ja ennaltaehkäisevää tukea. Tutkimuksen perusteella lapsiperheiden kotipalvelun kehityksessä voidaan nähdä jännite palvelun ennaltaehkäisevän tarkoituksen sekä sen saatavuuteen, kohdentumiseen ja resursseihin liittyvien kysymysten välillä. Vaikka palvelun perustehtävänä on edelleen tukea perheiden arkea ja vahvistaa perheiden voimavaroja, sen toteuttamiseen vaikuttavat kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö, palvelujen järjestämisen tavat ja käytettävissä olevat resurssit. Giddensin rakenteistumisteorian näkökulmasta lapsiperheiden kotipalvelun historiallinen kehitys ilmentää rakenteiden ja käytännön toiminnan välistä jatkuvasti muuntuvaa suhdetta.</dc:description>
</item>
</channel>
</rss>
