Vesivoimalaitosten lyhytaikaissäännöstely oikeudellisesta näkökulmasta ja EU-oikeuden vaikutus säännöstelyjen kehittämisessä

Abstract

Vesivoimalaitosten lyhytaikaissäännöstelyllä tarkoitetaan vesistön virtaaman lyhytaikaista muuttamista vuorokauden tai viikon aikana, toisin sanoen juoksutuksen muuttamista sähköenergian tarpeen mukaisesti. Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten säännöstely ja erityisesti lyhytaikaissäännöstely on huomioitu lainsäädännössä ja vakiintuneessa oikeuskäytännössä sekä viranomaisen tekemässä vesilain valvonnassa. Lisäksi tarkastellaan, miten EU-oikeuden asettamat ympäristönsuojelun tavoitteet luovat painetta säännöstelykäytäntöjen kehittämiseksi ja kuinka vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää säännöstelyhankkeiden ja lupien uudelleentarkastelua.

Tutkielman pääasiallinen tutkimusmenetelmä on lainoppi. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi oikeushistoriallista metodia, sillä suuri osa säännöstelyistä on saanut lupansa ennen voimassa olevaa vesilakia. Empiirisen aineiston avulla on selvitetty tilannekuvaa lyhytaikaissäännöstelyn lupakysymyksiin liittyen.

Säännöstelyyn sovelletaan vesilain (587/2011) 7 luvun sääntelyä. Vesilaissa ei ole lyhytaikaissäännöstelyä koskevaa erillissäännöstä. Tutkielmassa havaittiin, että aikaisemmin lyhytaikaissäännöstelyn vaikutuksia ei tarvinnut lupaharkinnassa erikseen arvioida. Nykyään vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää, että lyhytaikaissäännöstely ja sen aiheuttamat vaikutukset otetaan lupaharkinnassa ja lupamääräyksiä laadittaessa huomioon. Tutkielmassa kävi ilmi, että tulkintaeroja esiintyy vanhojen lupapäätöksien tekstien tulkinnassa siinä, antaako lupatekstin muotoilu oikeuden harjoittaa lyhytaikaissäännöstelyä vai ei, mikäli luvassa ei ole lyhytaikaissäännöstelystä suoraa mainintaa. Tutkielmassa havaittiin vanhojen vesilupien tulkinnan olevan haastavaa ja nykyisen lainsäädännön asettavan tiukat rajoitukset säännöstelyhankkeiden muuttamiselle.

Tutkielmassa todetaan, että tarve vesitalouslupien muuttamiseen ja uusien määräysten antamiseen tulisi pohjautua toimintaympäristön muutoksiin. Vesivoiman muuttunut asema, Euroopan unionin oikeuden kehittyminen, tutkimustiedon lisääntyminen virtavesien ekosysteemeistä ja ympäristöperusoikeuden korostuminen ovat kaikki ilmentymiä olosuhteiden muutoksesta, jotka edellyttävät lupien muuttamista yleisen edun hyväksi. Tutkielmassa esitetään, että lupa-asioiden kuntoon saattamiseksi voitaisiin edellyttää, että kaikki veden virtaamaa ja vedenkorkeutta koskevat lupaehdot avattaisiin ja päivitettäisiin vastaamaan ympäristötavoitteita. Kaikki vanhat ja tulkinnanvaraiset lupapäätökset tulisi jatkossa saada selkeään ja yksiselitteiseen muotoon.