Inhoruokaa antituristeille : semioottinen analyysi merkityksen tuotannosta Madventures -televisio-ohjelmassa
Kyyrä, Sanna (2008)
2008
ISBN:978-952-484-247-1
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-2011391086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-2011391086
Tiivistelmä
Aikaisemmin matkailija korosti ylevää identiteettiään yksinkertaisesti matkustamalla muiden jäädessä kotiin. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt
rahvas turisti taas matkusti kaikkialle ja vielä suurina ryhminä. Matkailijalle tuli voimakas tarve erottautua pahamaineisesta turistista ja hän pyrki omaksumaan antituristisen matkailijaidentiteetin. Matkan merkitys ja matkailijaidentiteetin muodostuminen ovat sidoksissa matkasta kertomiseen. Matkakertomusten avulla kokemuksista tulee sosiaalisessa yhteisössä jaettavia ja hyödynnettävissä olevia.
Tutkimuksessa tarkastellaan ruokamatkakertomusten avulla miten matkailija voi erottautua turistista eli olla olematta turisti. Erottautuminen nautintoja tavoittelevasta turistista toteutuu voittamalla ruokaan liittyvä inho.
Antituristisen matkailijaidentiteetin muodostumista tarkastellaan riski- ja seikkailukertomukseksi käsitetyn Madventures II -ohjelman yhdessä Yrjöttävä keittiö -osiossa. Yrjöttävä keittiö on kahden travellerin inhoruokamatkakertomus, jossa esitellään jokin länsimaisessa kulttuurissa torjuttavaksi määritelty ruoka ja otetaan se osaksi itseä. Inhoruoan merkityksiä tarkastellaan A. J. Greimasin lingvistisen semiotiikan käsitteiden avulla. Greimasin mukaan todellisuus näyttäytyy meille kertomuksina, joiden ilmaisun ”takaa” on löydettävissä merkityksen tuottava rakenne. Greimas kutsuu merkityksen muodostumista kuvaava ajatustaan generatiivisen kulun malliksi (GK). Tutkimuksessa GK:n mallin avulla jäsennetään inhoruoan merkityksen tuottamista tarkastelemalla toimintaa, sen jäsentymistä ja suuntautumista.
Antituristiksi tulo vaatii ruokaan liittyvän inhon voittamista. Inhon voittaminen on mahdollista käsittämällä inhoruoan sisältämät riskit vain esitettyinä riskeinä ja seikkailuina. Suurin seikkailu on nimittäin saavuttaa inhon eroa tuottava vaikutus menettämättä silti itseään luontoon, johon inho kulttuurisesti sijoitetaan. Matkailun samoin kuin ruoan kohdalla vieraan ja tutun rajankäynti on oleellista. Inhoruoan avulla voi kohdata vieraan toisen, mihin turisti ei pysty. Toisen kohtaaminen on kuitenkin vain tilapäistä ja se representoidaan voimakkaampana ja pelottavampana kuin tosiasiassa onkaan. Vaikka inhoruoan ja vieraan kohtaamisessa on aina kyse pelosta menettää oma itsensä, tulee travellerin syödä inhoruokaa. Nautinto tekisi nimittäin antituristiutta tavoittelevasta matkailijasta turistin.
Tutkimus ei kenties tarjoa uusia reseptejä matkailun kehittäjille ainakaan
ruokamatkailun saralla, mutta tarjoaa näkökulman ja välineitä miettiä matkailun sisälle rakennettuja kulttuurisia hierarkioita ja sosiaalisia erontekoja.
rahvas turisti taas matkusti kaikkialle ja vielä suurina ryhminä. Matkailijalle tuli voimakas tarve erottautua pahamaineisesta turistista ja hän pyrki omaksumaan antituristisen matkailijaidentiteetin. Matkan merkitys ja matkailijaidentiteetin muodostuminen ovat sidoksissa matkasta kertomiseen. Matkakertomusten avulla kokemuksista tulee sosiaalisessa yhteisössä jaettavia ja hyödynnettävissä olevia.
Tutkimuksessa tarkastellaan ruokamatkakertomusten avulla miten matkailija voi erottautua turistista eli olla olematta turisti. Erottautuminen nautintoja tavoittelevasta turistista toteutuu voittamalla ruokaan liittyvä inho.
Antituristisen matkailijaidentiteetin muodostumista tarkastellaan riski- ja seikkailukertomukseksi käsitetyn Madventures II -ohjelman yhdessä Yrjöttävä keittiö -osiossa. Yrjöttävä keittiö on kahden travellerin inhoruokamatkakertomus, jossa esitellään jokin länsimaisessa kulttuurissa torjuttavaksi määritelty ruoka ja otetaan se osaksi itseä. Inhoruoan merkityksiä tarkastellaan A. J. Greimasin lingvistisen semiotiikan käsitteiden avulla. Greimasin mukaan todellisuus näyttäytyy meille kertomuksina, joiden ilmaisun ”takaa” on löydettävissä merkityksen tuottava rakenne. Greimas kutsuu merkityksen muodostumista kuvaava ajatustaan generatiivisen kulun malliksi (GK). Tutkimuksessa GK:n mallin avulla jäsennetään inhoruoan merkityksen tuottamista tarkastelemalla toimintaa, sen jäsentymistä ja suuntautumista.
Antituristiksi tulo vaatii ruokaan liittyvän inhon voittamista. Inhon voittaminen on mahdollista käsittämällä inhoruoan sisältämät riskit vain esitettyinä riskeinä ja seikkailuina. Suurin seikkailu on nimittäin saavuttaa inhon eroa tuottava vaikutus menettämättä silti itseään luontoon, johon inho kulttuurisesti sijoitetaan. Matkailun samoin kuin ruoan kohdalla vieraan ja tutun rajankäynti on oleellista. Inhoruoan avulla voi kohdata vieraan toisen, mihin turisti ei pysty. Toisen kohtaaminen on kuitenkin vain tilapäistä ja se representoidaan voimakkaampana ja pelottavampana kuin tosiasiassa onkaan. Vaikka inhoruoan ja vieraan kohtaamisessa on aina kyse pelosta menettää oma itsensä, tulee travellerin syödä inhoruokaa. Nautinto tekisi nimittäin antituristiutta tavoittelevasta matkailijasta turistin.
Tutkimus ei kenties tarjoa uusia reseptejä matkailun kehittäjille ainakaan
ruokamatkailun saralla, mutta tarjoaa näkökulman ja välineitä miettiä matkailun sisälle rakennettuja kulttuurisia hierarkioita ja sosiaalisia erontekoja.