Verkko-opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta: kertomuksia teoriasta ja käytännöstä

Abstract

Tutkimuksessani kuvaan teorian ja käytännön kohtaamisia yliopisto-opiskelussa opiskelijoiden silmin. Tarkastelen verkko-opiskelijoiden kertomusten kautta heidän käsityksiään ja kokemuksiaan siitä, millainen oppimisteoreettinen ajattelu ohjaa yliopisto-opettajien pedagogisia valintoja ja toimintaa. Tutkin opiskelijoiden esittämiä hyvän oppimisen malleja, joita he kehittelevät Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöopintojen verkkokeskustelujen oppimistehtävissä syksyllä 2002. Aineistona ovat Suomen kahdeksan yliopiston opiskelijoiden (N=109) verkkokeskustelutehtävien tekstit (400 sivua) ja Lapin yliopiston viiden naisopiskeli-jan haastattelut. Tutkimukseni metodologisena viitekehyksenä on narratiivisuus, joka liittyy myös kohteeseen eli opiskelukokemuksiin kertomusten toimiessa kokemusten välittäjinä ja kuvaajina.

Kuljen kasvatustieteen ja sosiologian maastossa, mutta luen myös viittoja kasvatusfilosofiaan. Tarkastelen merkityksellisten asioiden kertomista muun muassa ricoeurlaisen hermeneuttisen filosofian kautta pohtiessani kirjoittamista, joka ottaa puheen paikan. Verkko-oppimisympäristö toimii tutkimuksessani aineistonkeruufoorumina, jota tarkastelen reflektiivisenä tilana, mutta myös opiskelijoiden läsnäolon paikkana niin vuorovaikutuksessa kuin koko oppimisprosessin jakamisessa. Verkossa tapahtuvaa vuorovaikutusta tutkin tarkastelemalla, millaisia mediataitoja verkon eri toimijoiden tekstuaalisissa kohtaamisissa tarvitaan.

Opiskelijat kaipasivat yliopistoihin enemmän tasa-arvoista keskustelua ja yhteistoiminnallista opiskelua, joka parhaimmillaan johtaa yhteisöllisyyteen ja dialogin syntymiseen. Kriittinen ote liittyy opiskelijoiden mielestä kiinteästi akateemiseen opiskeluun, mutta yliopisto-opetuksessa perinteiset työtavat ja opiskelun kirjoitetut tavoitteet velvoittavat enemmän kuin opiskelijan kohtaaminen ajattelevana, kokevana ja tuntevana aikuisena. Yliopisto-opettajan pedagogisissa otteissa pitäisi nimenomaan kriittisten tarkastelukulmien korostua olennaisena osana tieteellistä tutkimusta sekä siihen perustuvaa laadukasta yliopisto-opetusta.

Keskusteleva ja reflektoiva ote sekä kokemusten ja opiskelijoiden omien näkemysten representaatio olisi hedelmällinen lähtökohta opetuksessa, etenkin, kun Suomen yliopistoissa korostetaan paljon humanistisia ja kokemuksellisia oppimiskäsityksiä. Uusien opiskelun työtapojen ja muuttuvien oppimisympäristöjen myötä olisi tärkeää sisällyttää myös erilaiset yh-teiskuntakytkökset ja koulutusta muokkaavat arvot sekä ideologiat kriittisen tarkastelun kohteeksi eikä vain yleisen keskustelun aiheeksi silloin, kun kehittämis- ja opetussuunnitelmia muokataan.