Unelmien pilvilinnat ja arjen todellisuus : tapaustutkimus uutta toimintamallia hakeneesta kulttuuriteollisesta työvoimakoulutushankkeesta vuosina 1996-1998

Abstract

Tutkimuskohteena on kulttuuriteollinen työvoimakoulutushanke nimeltään Matkailuympäristön tuotteistaminen. Hanke toteutettiin vv. 1996-1998 ja se käsitti kaksi yhdeksän kuukauden pituista pitkäaikaistyöttömille tarkoitettua kurssia. Koulutus sisälsi ympäristöjen visualisointia ja lumi- ja jäärakentamista. 1990-luvun lamasta seurasi massatyöttömyys ja sitä hoidettiin erilaisilla työvoimapoliittisilla toimenpiteillä. Näistä työvoimakoulutus osoittautui tärkeäksi keinoksi varsinkin pitkältä työuralta pudonneiden työnhakijoiden uudelleen työllistymisessä, sillä puutteellisella koulutustaustalla työpaikan saanti ei onnistunut.

Tutkimuksessa selvitettiin työvoimakoulutukseen 1990-luvulla kohdistuneita muutoksia ja niiden näkymistä työhallinnossa. Toiseksi seurattiin kohteena olleen koulutushankkeen toteutusta ja rakennettiin siitä tapahtumakertomus. Kolmanneksi luotiin kurssilaisten kertomuksista tyypittelymalli. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista, lomakekyselyistä, osallistuvassa havainnoinnissa ja kurssien toteutuksessa syntyneestä materiaalista. Mukana on lisäksi viranomaisaineistoja ja koulutusten aikana syntyneitä muistioita, työsuunnitelmia, lehtiartikkeleita ja valokuvia. Tutkimukseen osallistui kurssilaisten ja kouluttajan lisäksi pääasiassa paikallisten virastojen ja laitosten virkamiehistä koostunut verkosto, joka syntyi ESR-rahoitteisen kurssin ohjausryhmästä.

Tulokset osoittavat työvoimakoulutuksen olleen 1990-luvulla monien yhteiskunnallisten muutosten kohde. Niistä keskeisin oli vuoden 1991 alussa voimaan tullut koulutuksen lakiuudistus. Uudistus muutti työllisyyskurssit työvoimapoliittiseksi aikuiskoulutukseksi ja toi järjestelmän lähemmäksi muuta ammatillista aikuiskoulutusta. Koulutushankinnat siirtyivät kilpailutettaviksi markkinoille, joille hyväksyttiin jatkossa myös yksityiset koulutuspalvelujen tuottajat. Laman seurausten hoito, työhallinnon siirtyminen tulosohjaukseen ja vuodesta 1995 käytössä olleet Euroopan Unionin rakennerahastojen tuet vaikuttivat merkittävästi työvoimakoulutuksen käyttöön.

Jokaisesta 58 kurssilaisesta konstruoitiin kertomus. Kertomuksista muodostettiin kuusi tarinatyyppiä: menestyjä, tilaisuuden hyödyntäjä, asiantuntija, vastatuulen joutuja, satunnainen kulkija ja käväisijä. Tuloksena saatu tyyppikertomusmalli kertoo, että kurssilaiset muodostavat heterogeenisen joukon elämänhistoriansa ja –kokemuksensa pohjalta. Jokainen opiskelija on kohdattava yksilönä. Tämä koskee niin koulutukseen ohjaavaa viranomaista kuin kouluttajaakin, sillä opiskelijan omat odotukset ja voimavarat vaikuttavat suuresti koulumenestykseen.