Avvaimia muutokseen : tapaustutkimus Oulun seudun ammatillisen koulutuksen opettajien työelämäprojektista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vuosina 2001–2004 ammatillisten opettajien OpeAvvain-työelämäporojektia siihen osallistuneiden opettajien ja eri toimijoiden kokemana ja arvioimana. Tutkimus käynnistyi valtakunnallisen koulutuspoliittisen uudistuksen, työssäoppimisen uudistuksen yhteydessä. Tutkimus on laadullinen, kuvaileva, tulkinnallinen ja evaluatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen informantteina on käytetty projektin toimijoita: opettajia, yritysten edustajia, rehtoreita, rahoittajien edustajia sekä ryhmäohjaajaa. Tutkimusaineistona olivat opettajien (n=20) raportit työelämäjaksoiltaan, kaikille toimijoille lähetetty kysely (n=33), opettajille (n=6) tehty haastattelu sekä kaikki projektin dokumentit. Analyysi on tehty kvalitatiivisin menetelmin, osin N´Vivo-tietokoneohjelmaa apuna käyttäen.

Tutkimuksen intressi on pragmaattinen, ja sen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty opettajien tietoa ja oppimista käsitteleviä teorioita, sosiokonstruktivismia, teoria–käytäntö-suhteeseen ja reflektioon liittyvää tutkimustietoa sekä muutoksen teorioita. Avaimina muutokseen toimivat interventiot, joihin opettajilla oli mahdollisuus osallistua: työelämäjaksot, niihin liittyvät ryhmäohjaukset sekä oman oppimiskäsityksen reflektointi ja metafora-harjoitus haastattelutilanteessa.

Opettajien kokemusten mukaan heidät vastaanotettiin yrityksiin hyvin. He saivat onnistumisen ja voimaantumisen kokemuksia, mihin liittyi itseohjautuva oppimisprosessi. Opettajien substanssiosaaminen omaa alaa kohtaan lisääntyi ja ammattitaitovaatimukset selkiintyivät ja syvenivät. Myös pedagoginen osaaminen laajeni omakohtaisen työssäoppimisen kautta: opettajat olivat valmiimpia hyväksymään työssäoppimisen varteenotettavana oppimisen muotona myös opiskelijoiden kohdalla. Kehittämisosaaminen lisääntyi reflektiivisyyden myötä ja näkyi uudenlaisten opetusmenetelmien ja opetussuunnitelmien kehittämishalukkuutena. Työyhteisöosaaminen lisääntyi, syveni ja sai uusia muotoja yritysten kanssa tehtävän yhteistyön muodossa. Myös lisääntyvään yhteistyöhön oppilaitoksen sisällä koettiin olevan tarvetta ja motivaatiota. Opettajien oppimiskäsitykset heijastivat vielä osittain behavioristisia oppimiskäsityksiä, mutta sisälsivät myös konstruktivistisen ja humanistisen oppimiskäsityksen piirteitä.

Tulosten perusteella merkittäviksi tekijöiksi opettajien oppimisessa muodostuivat situationaalisen oppimisen (situated kognition) kokemukset. Opettajat olivat herkkiä eri tilanteissa kokemilleen asioille ja olivat valmiita muuttamaan tavoitteitaan ja tehtäviään niiden mukaisesti yrityksissä. Yksin tai yhdessä tapahtuva reflektio ryhmäohjaustilanteissa edisti reflektiovalmiuksien ja taitojen kehittymistä, opettajat oppivat sekä toistensa kokemuksista että rekonstruoivat ja tulkitsivat uudelleen keskustelun pohjalta myös omia kokemuksiaan. Näin intersubjektiivisuus toteutui yhteistyössä, jossa opettajien subjektiiviset kokemukset muokkasivat sekä yhteisiä käytäntöjä että kunkin opettajan omaa työtä ja sen kontekstia.

Tutkimuksen evaluaation kriteerit, koulutuksen työelämävastaavuuden sekä oppilaitoksen ja yritysten välisen yhteistyön lisääntyminen, toteutuivat ja täyttyivät. Opettajien työelämäjaksoja voidaan tulosten perusteella pitää varteenotettavana ammatillisen opettajan täydennyskoulutusmuotona, joka edistää merkittävästi opettajan ammatillista kasvua tuoden siihen sekä uudenlaisen teoria–käytäntö-suhteen ulottuvuuksia että uusia yhteistyön ja kollegiaalisuuden muotoja.

The aim of this research is to describe the learning at work project called ”TeachingKey” directed to vocational teachers that took place in 2001-2004. This study describes the experiences and evaluations of the participating teachers and other actors. The research was begun in connection with the national Finnish reform of educational policies, i.e. the reform of learning at work. The research is a qualitative, interpretive and evaluative case study. The informants consisted of the actors of the project: teachers, representatives of enterprises, headmasters, representatives of financing, and the group tutor. The research material was made up of the teachers' reports from their work life periods (n=20), the questionnaires sent to all actors (n=33), the interviews of teachers (n=6), and all the documents of the project. The analyses were carried out in qualitative methods, partly using the N'vivo computer-aided analyzing tool.

The research interest is pragmatic, and the theoretical framework was outlined by the theories dealing with teacher knowledge and learning, socio-constructivism, research results concerning theory – practice relationship and reflection as well as theories of change. As the keys of change there were interventions which were open to the teachers: work life periods, group tutorings connected to them as well as the reflections of one´s learning conception and the metaphor exercises in the interviews.

The teachers felt that they were welcomed by the enterprises. They met with experiences of success and empowerment, aided by autonomous learning processes. Their substance knowledge of their specializing fields was increased, and their conceptions of the demands of vocational competence were clarified and deepened. Their pedagogical knowledge was also widened through personal experiences in learning at work. Afterwards, the teachers were more prepared to accept learning at work as a significant form of learning also for students. Their developmental knowledge was increased along with reflectivity and appeared in the willingness to develop new teaching methods and syllabi (teaching plans). Their knowledge of work communities was added, deepened and reformed through new ways of cooperation with enterprises. The need and motivation for increased cooperation within educational organizations was also stressed. The teachers' learning conceptions were still partly behaviorist, but also showed constructivist and humaistic features.

The results revealed that the teachers' learning was significantly connected to their experiences of situated cognition. The teachers were sensitive to the experiences with which they had met in different situations, and they were ready to change their aims and tasks in the enterprises according to what they had experienced. Individual or collective reflection on group tutoring occasions promoted the development of reflective readiness and skills; the teachers both benefited from each other's experiences and reconstructed and interpreted their own experiences through discussions. This is how intersubjectivity was realized in the cooperation along which the teachers' subjective experiences changed both common practices and every teacher's work and working context. The evaluation criteria of this research, the increase of correspondence between working life and educational contents, as well as that of cooperation between educational organizations and enterprises, were realized and fulfilled. According to the reults, teachers' work life periods can be considered important forms of vocational teachers' further education which promotes significantly the teachers' professional growth and contributes new dimensions of theory-practice relationship and new forms of cooperation and collegiality to it.