Arvojen ja ratkaisujen sisältö : tutkimus lasten edusta ja osallistumisesta holhoustoimen järjestelmässä

Abstract

Tutkimukseni kohteena on lasten osallistuminen ja lasten edun määrittyminen holhousviranomaisen hallinnollisessa päätöksenteossa edunvalvojan sijaisen määräämistä koskevissa päätöksissä sekä holhoustoimen lupa-asioissa. Tutkimuksen kannalta keskeiset kysymykset ovat 1) miten alaikäinen lapsi osallistuu päätöksentekoon edunvalvojan sijaisen määräämisasioissa ja lupa-asioissa ja 2) mitkä lupa-asioissa ovat keskeisiä perusteluja lapsen edun mukaisille päätöksille. Tutkimuksessa selvitetään lapsen osallistumisen ja edun ilmeneminen Suomessa ensinnäkin voimassa olevassa lainsäädännössä, oikeuskäytännössä, kansainvälisissä sopimuksissa ja empiirisessä tutkimusaineistossa (294 päätöstä edunvalvojan sijaisen määräämis- ja lupa-asioissa kolmesta eri maistraatista).

Lapsen holhousoikeudellisen aseman kehittymisen ja tutkimuksessa toteutetun vertailun avulla pyritään tuomaan esiin myös niitä toimintaa koskevia laajempia yhteyksiä, jotka liittyvät lapsen holhousoikeudellisen aseman ymmärtämiseen. Tutkimuksessa vertaillaan lapsen kuulemista ja etua pääsääntöisesti kotimaiseen huolto- ja tapaamisoikeusasioihin, ruotsalaisen holhouslainsäädännön avulla sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean näille valtioille antamien suositusten kautta.

Päämiehen edun perusteluina suurimman painoarvon kaikissa asiaryhmissä saivat taloudelliset perustelut. Tutkimusaineistossa esitetyt perustelut eivät juurikaan laventaneet lainsäätäjän puitteiksi tarkoittamia HolhTL 37-42 §:ssä mainittuja ratkaisuohjeita (päämiehen hyöty ja henkilökohtaiset tarpeet, päämiehen käyttötarpeet, päämiehen omaisuuden säilyttäminen, omaisuuden hoitosuunnitelman noudattaminen sekä lahja- ja testamenttimääräykset). Tutkimustulosten mukaan maistraatti ei kuullut asian käsittelyssä alle 15-vuotiaita alaikäisiä. Yli 15-vuotiaiden osalta lupa-asioissa lapsen kuuleminen toteutettiin pääsääntöisesti, edunvalvojan sijaisen määräämisen yhteydessä kuulematta jätettiin noin viidenneksessä asioista. Kummassakin asiaryhmässä korostuivat edunvalvojan ja edunvalvojan sijaisen merkitys lapsen edustajana sekä viranomaisen päätöksentekoon liittyvän harkinnan merkitys osallistumisen ja edun huomioon ottamisessa. Tutkimuksessani ehdotan myös arvioitavaksi holhoustointa koskevan lainsäädännön lisäämistä lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamisalaan osallistumisoikeuksien vahvistamisen näkökulmasta sekä valtakunnallisen holhoustoimen järjestelmää koskevien virallisten tilastojen laatimista.