"Ikäns elä, ikäns opi, oppimatta kuole" : saamelaisten ikämiesten elämänhallinnan muistelukset Pohjois-Lapissa
Seppänen, Raija (2010)
Seppänen, Raija
Lapin yliopisto
2010
ISBN:978-952-484-420-8
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20112101059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20112101059
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kuvasin Pohjois-Lapissa asuvien saamelaisten ikämiesten elämänhallintaa heidän elämänkulussaan ja heidän muisteluksiinsa nojautuen. Elämänhallinnan tarkastelu perustui erityisesti Aaron Antonovskyn koherenssin tunteen teoriaan, jolloin elämään orientoituminen nähdään kulttuuristen, kognitiivisten, psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten voimavarojen hankkimisena ja sisäistämisenä elämänkulussa. Hain tutkimuksessani vastausta siihen, millainen on Pohjois-Lapissa asuvien saamelaisten ikämiesten elämänhallinta heidän muistelemanaan, mitkä elämänhallinnan tekijät painottuvat saamelaisten ikämiesten elämänkulussa Pohjois-Lapissa ja miten maantieteellinen, sosiokulttuurinen ja historiallinen kasvu- ja asuinympäristö suuntaavat saamelaisten ikämiesten elämänhallintamuisteluksia Pohjois-Lapissa.
Elämäkertamuistelijoiksi lupautui kolme 60–80-vuotiasta pohjoislappilaista saamelaismiestä Utsjoen ja Tenojoen varsilta. Nimesin heidät aineistoon perustuen yhteisödiplomaatiksi, perinnesiirtäjäksi ja lohensoutajaksi. Nauhoitin heidän muisteluksiaan 20 tuntia, joista kertyi tekstisivuja 400. Vastatakseni tutkimuskysymyksiini sovelsin Paul Ricoeurin mimesis-prosessia. Kyse on eletyn elämän jäljittelystä. Elämänhallintaa kuvasin kolmivaiheisesti: esiymmärrys, juonentaminen ja sovellus. Ikämiesten muistelemat elämänkulkujen kertomukset nivoin juonellisesti kolmisäikeiseksi punoelmaksi. Muisteluksissa elämänhallinnan tekijät kiteytyivät kodin, asuinalueen, koulu- ja työyhteisöjen sekä arvoperustan tarkasteluun. Ikämiesten elämänhallinta näyttäytyi sosiokulttuurisesti syvenevänä jatkumona. Tässä tarkastelu kohdistui saamelaismiesten muisteluksiin pohjoislappilaisena poikana, työikäisenä miehenä ja eläkeläismiehenä. Visualisoidessani tulokset elämänhallinnasta elämänkulussa havainnollistin niitä utsjokelaisen saamelaismiehen puvun ja Saamenlipun väreillä sekä kristinuskon aurinkosymboliikalla. Täydensin tulosten esitystä luontovalokuvieni avulla.
Koti ja työ olivat keskeistä ikämiesten elämässä. Erämaatalokodeissa pojat omaksuivat luontaiselinkeinotaidot erityisesti isän mallin opastamana. Lapsuudesta alkaen muistelijat osallistuivat voimiensa mukaisesti elannon hankintaan kalastamalla, metsästämällä ja marjastamalla. Katekeetta- ja kansakoulusta hankittiin luku-, kirjoitus- ja laskentataidot sekä senaikaista yleistietoutta. Koulunkäyntimahdollisuudet olivat niukat ja suomenkielinen opetus tuotti pulmia perusasioiden omaksumiselle. Sotavuodet olivat taitekohta Utsjoen pitäjässä: tiet, sähköt ja teknistyminen muuttivat perinteisen elämäntavan vuosikymmenten aikana. Työiässä miehet työskentelivät maa- ja metsätaloudessa sekä palvelualoilla. Tällöin he aktivoituivat yhteisön päätöksentekijöiksi. Eläkeläismiesten mukaan elämänkoulu jatkuu aina ”kahteen keppiin asti”. Arvoperusta lujittui luonnonläheisyydestä, saamenkielestä ja saamelaisesta elämäntavasta sekä kristillisestä elämänotteesta koko elämänkulun ajan. Tutkimustuloksista nousi esille oppipojasta mestariksi -malli. Se perustuu kulttuurisiin,
kognitiivisiin, psyykkisiin, fyysisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin. Elämänhallintaan perustuvaa elämäkertatutkimusta tulee jatkaa erityyppisissä asuin- ja elinympäristöissä. Jatkotutkimuksen avulla voi saada esille esimerkiksi lappilaisten hiljaista tietoa heidän arkielämästään.
Elämänhallintatietoa voi jatkossa soveltaa muistia tukevien palvelujen ja teknologiasovellusten kehittämiseen. Oppipojasta mestariksi -mallia voidaan soveltaa kehitettäessä ja arvioitaessa ohjaus- ja neuvontamenetelmiä esimerkiksi ikääntyvien terveyttä edistävässä ohjauksessa ja aikuisten täydennys- ja oppisopimuskoulutuksessa.
Elämäkertamuistelijoiksi lupautui kolme 60–80-vuotiasta pohjoislappilaista saamelaismiestä Utsjoen ja Tenojoen varsilta. Nimesin heidät aineistoon perustuen yhteisödiplomaatiksi, perinnesiirtäjäksi ja lohensoutajaksi. Nauhoitin heidän muisteluksiaan 20 tuntia, joista kertyi tekstisivuja 400. Vastatakseni tutkimuskysymyksiini sovelsin Paul Ricoeurin mimesis-prosessia. Kyse on eletyn elämän jäljittelystä. Elämänhallintaa kuvasin kolmivaiheisesti: esiymmärrys, juonentaminen ja sovellus. Ikämiesten muistelemat elämänkulkujen kertomukset nivoin juonellisesti kolmisäikeiseksi punoelmaksi. Muisteluksissa elämänhallinnan tekijät kiteytyivät kodin, asuinalueen, koulu- ja työyhteisöjen sekä arvoperustan tarkasteluun. Ikämiesten elämänhallinta näyttäytyi sosiokulttuurisesti syvenevänä jatkumona. Tässä tarkastelu kohdistui saamelaismiesten muisteluksiin pohjoislappilaisena poikana, työikäisenä miehenä ja eläkeläismiehenä. Visualisoidessani tulokset elämänhallinnasta elämänkulussa havainnollistin niitä utsjokelaisen saamelaismiehen puvun ja Saamenlipun väreillä sekä kristinuskon aurinkosymboliikalla. Täydensin tulosten esitystä luontovalokuvieni avulla.
Koti ja työ olivat keskeistä ikämiesten elämässä. Erämaatalokodeissa pojat omaksuivat luontaiselinkeinotaidot erityisesti isän mallin opastamana. Lapsuudesta alkaen muistelijat osallistuivat voimiensa mukaisesti elannon hankintaan kalastamalla, metsästämällä ja marjastamalla. Katekeetta- ja kansakoulusta hankittiin luku-, kirjoitus- ja laskentataidot sekä senaikaista yleistietoutta. Koulunkäyntimahdollisuudet olivat niukat ja suomenkielinen opetus tuotti pulmia perusasioiden omaksumiselle. Sotavuodet olivat taitekohta Utsjoen pitäjässä: tiet, sähköt ja teknistyminen muuttivat perinteisen elämäntavan vuosikymmenten aikana. Työiässä miehet työskentelivät maa- ja metsätaloudessa sekä palvelualoilla. Tällöin he aktivoituivat yhteisön päätöksentekijöiksi. Eläkeläismiesten mukaan elämänkoulu jatkuu aina ”kahteen keppiin asti”. Arvoperusta lujittui luonnonläheisyydestä, saamenkielestä ja saamelaisesta elämäntavasta sekä kristillisestä elämänotteesta koko elämänkulun ajan. Tutkimustuloksista nousi esille oppipojasta mestariksi -malli. Se perustuu kulttuurisiin,
kognitiivisiin, psyykkisiin, fyysisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin. Elämänhallintaan perustuvaa elämäkertatutkimusta tulee jatkaa erityyppisissä asuin- ja elinympäristöissä. Jatkotutkimuksen avulla voi saada esille esimerkiksi lappilaisten hiljaista tietoa heidän arkielämästään.
Elämänhallintatietoa voi jatkossa soveltaa muistia tukevien palvelujen ja teknologiasovellusten kehittämiseen. Oppipojasta mestariksi -mallia voidaan soveltaa kehitettäessä ja arvioitaessa ohjaus- ja neuvontamenetelmiä esimerkiksi ikääntyvien terveyttä edistävässä ohjauksessa ja aikuisten täydennys- ja oppisopimuskoulutuksessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [389]