Avoimista opinnoista osaamiseksi : maakuntakorkeakoulukokeilun arkea opiskelijoiden kokemana Kemi-Tornion seutukunnassa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella maakuntakorkeakoulukokeilua Kemi-Tornion seutukunnassa aikuisopiskelijoiden näkökulmasta. Keskeisellä sijalla tutkimuksessa ovat maakuntakorkeakoulukokeiluun osallistuneiden opiskelijoiden arkikokemukset ja merkitykset, joita he opiskelulleen antavat.

Tämän tutkimuksen kohderyhmänä ovat maakuntakorkeakoulukokeiluun Kemi-Tornio alueella osallistuneet aikuisopiskelijat (N =319). Työnimellä Maistereita maakunnasta toteutettu maakuntakorkeakoulukokeilu on osa Lapin maakuntakorkeakoulua, joka etenee valtakunnallisena pilottihankkeena. Näin ollen tämä on yksi esimerkki maakuntakorkeakoulun toimintamallista.

Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista ja kyselyistä, joita tehtiin vuosina 2001-2004. Tutkimustehtävikseni muotoutuivat seuraavat kysymykset: miten maakuntakorkeakoulua toteutettiin Kemi-Tornion seutukunnassa, millaisia kokemuksia aikuisopiskelijoilla on maakuntakorkeakoulukokeilusta koulutuksellisen tasa-arvon edistäjänä Kemi-Tornio alueella ja millaisia opiskelua rajoittavia tekijöitä ilmenee maakuntakorkeakoulun opiskelijoiden diskursseissa.

Tutkimus sijoittuu aikuiskasvatustieteen ja sosiologiassa perhe- ja koulutussosiologian alueeseen sekä korkeakoulupolitiikkaan. Tutkimuksen peruslähtökohta on etnometodologinen. Garfinkelin 1950-luvulla perustama. etnometodologia kuvaa tavallisten ihmisten arkea sekä niitä menettelytapoja ja ajatuskulkuja, joilla tavalliset yhteiskunnan jäsenet ymmärtävät elinolojaan, toimivat niissä ja vaikuttavat niihin. Kuvataan siis sitä, miten ihmiset hoitavat arjen työnsä, opiskelunsa ja arkielämänsä kotona. Eri konteksteissa tutkittava voi esiintyä erilaisissa positioissa. Etnometodologisessa tutkimuksessa on myös korostettu, ettei tutkijan omaa osuutta tarvitse eliminoida pois, vaan omat kannanotot asioista paljastavat sosiaalisen todellisuuden tuttuja ja vieraita alueita.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tutkittavien arkielämän kokemuksista ja merkityksistä, joita he antavat toiminnoilleen. Aineistoa on lähestytty diskurssianalyysin avulla. Diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa keskiössä ovat konstruktiot tapahtumista. Puhe nähdään laajempina kielellisinä käytäntöinä, jotka tuottavat sosiaalista todellisuutta. Sosiaaliset tekstit, jotka ovat diskurssianalyysin kohteena, sisältävät sekä puhuttua että kirjoitettua materiaalia.

Saadut tulokset osoittavat hajautetun korkeakouluopetuksen tarpeellisuuden. Ohjausjärjestelmissä ilmeni kehittämistarpeita ja alueella järjestettävän koulutuksen koordinoinnin välttämättömyys korostui opiskelijoiden kokemuksissa. Tutkimusalueen näkökulmasta verkostomainen maakuntakorkeakoulutoiminta on epäselvää ja haparoivaa. Käytännön yhteistyö tasolla ei tulosten mukaan suju riittävän hyvin koulutusorganisaatioiden välillä eikä myöskään elinkeinoelämän suuntaan. Viime vuosina on laadittu useita alueellisia strategioita ja suunnitelmia, joiden konkreettinen toteuttaminen on vielä alkutaipaleella.