The school of the FuTure : theoretical and pedagogical approaches for creative and playful learning environments

Abstract

This qualitative study investigates how learning and a learning environment can be defined and how the school learning environment should be designed to accommodate the potential of an innovative playful learning environment. Conceptually, the playful learning environment (PLE) refers to an indooroutdoor technology-enriched play and learning environment that has been developed for pre-primary and primary education. The five empirical studies comprising the thesis represent a continuum describing the development of the PLE, its pedagogical foundation, and its evolution. The study draws on two methodologies: grounded theory (GT) and design-based research (DBR). Both provide a researcher with the opportunity to generate theory and develop novel educational practices.

The particular focus of the research is on pre-primary and primary-aged children, their ideas, views, experiences and activity processes in various playful learning environments. The first study provides insights into the central features of the environment and the related learning activities. Among other findings, the research indicates that feelings are an essential part of children’s play and learning activities. The second study analyzes children’s creative collaboration in playful co-design activities and provides tools for defining learning. Here, the research yields insights into narrativity, creativity, and imagination in children’s collaborative activity. The third study illustrates children’s ideas and expectations regarding their ideal school and learning environment. It shows how primary school children’s expectations resonate in many ways with the arguments advanced in the current educational debate on what kinds of learning environments might best support children’s learning and well-being.

The fourth and fifth studies examine experiences of the PLE in authentic curriculum-based play and learning settings. These studies mark the beginning of a series of innovative design experiments. The results of the research indicate that various forms of creative and playful learning in the playground context can serve children’s learning in a multifaceted way. The two studies provide a strong underpinning for further research and design experiments relating to the PLE.

As defined in the thesis, learning is creative and playful learning that comprises mind-on, hands-on and body-on activities. It encompasses two slightly different learning processes: creative learning and playful learning. The former takes place mostly in classrooms, using various technology and media affordances, whereas the latter, as a physical form of learning, typically takes place outdoors, on a technology-enriched playground. The theoretical approaches to creative and playful learning elaborated in the thesis culminate in a pedagogical model for creative and playful learning. The model provides educators with a pedagogical foundation and tools for applying creative and playful learning in innovative environments and for approaching learning in ways that might contribute to the school of the future. The study captures the ideal creative and playful learning environment through a vision of a learning environment that encourages the use of various formal and informal learning places and spaces, novel technologies and technology-enriched learning environments, creativity, playfulness, physicality and children’s overall well-being.

Tämän väitöskirjan keskeinen tutkimuskonteksti on monitieteisessä yhteistyössä syntynyt leikkikenttäympäristö ja sen kehittyminen innovatiiviseksi teknologiaa hyödyntäväksi oppimisympäristöksi, leikilliseksi oppimisympäristöksi. Tässä tutkimuksessa leikillistä oppimisympäristöä tarkastellaan ja määritetään luovan ja leikillisen oppimisen näkökulmasta. Luova ja leikillinen oppiminen on tutkimuksessa kehitetty teoreettinen ja pedagoginen lähestymistapa, joka määrittelee oppimisen ja oppimisympäristön keskeisiä piirteitä sosiokulttuurisen viitekehyksen ja leikillisiin oppimisympäristöihin liittyvien empiiristen tutkimusten valossa. Tutkimuksessa esitellään myös luovaan ja leikilliseen oppimiseen pohjautuva pedagoginen malli, jota voidaan soveltaa esi- ja perusopetuksessa. Leikillinen oppimisympäristö nähdään yhtenä tulevaisuuden oppimisympäristönä, joka osaltaan voi vastata ajankohtaisiin haasteisiin, kuten luovuuden, yhteisöllisen tiedon rakentamisen ja mediataitojen edistämiseen oppimisessa. Tutkimuksessa on tukeuduttu kahteen eri metodologiseen lähestymistapaan: grounded-teoriaan ja design-tutkimukseen, jotka ovat tarjonneet tutkijalle mahdollisuuden sekä teoreettisten ja pedagogisten konstruktioiden rakentamiseen että oppimisympäristöjen ja opetuskäytänteiden kehittämiseen. Tutkimuksessa valotetaan myös leikillisiin oppimisympäristöihin liittyvää monitieteistä ja -tahoista yhteistyötä, sen merkitystä ja haasteellisuutta uusia ympäristöjä kehitettäessä.

Avainasemassa tutkimuksessa ovat 6–12-vuotiaat lapset; heidän ajatuksensa ja näkemyksensä sekä toiminnan prosessit erilaisissa leikillisissä oppimisympäristöissä. Osatutkimukset muodostavat jatkumon leikillisten oppimisympäristöjen kehittymisestä ja niihin liittyvistä empiirisistä tutkimuksista. Ensimmäinen tutkimus, jossa tarkasteltiin lasten toiveita leikin ympäristöille, tarjoaa perustan leikillisten oppimisympäristöjen suunnittelulle ja leikin kautta oppimisen määrittelylle. Tutkimus muun muassa osoittaa emotionaalisten tekijöiden keskeisyyden lasten leikeissä ja toiminnassa. Toisessa tutkimuksessa analysoitiin luovaa yhteisöllisyyttä ja narratiivisuuden ilmentymistä lasten pienryhmätilanteissa, joissa yhteistyössä omistauduttiin leikin ympäristöjen suunnittelulle. Tutkimus tarjoaa teoreettisen viitekehyksen oppimisen määrittelemiseksi erityisesti narratiivisuuden ja luovuuden näkökulmista. Kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin lasten näkemyksiä koulusta, joka vastaisi heidän toiveisiinsa ja mieltymyksiinsä. Tutkimus osoittaa, että lasten toiveiden oppimisympäristö tukee monipuolisesti lasten hyvinvointia ja tuottaa oppimisen ja tekemisen iloa.

Neljäs ja viides tutkimus esittelevät ensimmäiset opetuskokeilut, jotka toteutettiin leikillisissä oppimisympäristöissä pilottileikkikenttien valmistuttua Rovaniemelle. Opetuskokeiluissa tutkittiin sitä, miten lapset kokevat leikin ja pelaamisen kautta oppimisen ja miten leikillinen oppimisympäristö voi tukea ja rikastuttaa opetusta. Tutkimustulokset muodostavat keskeisen perustan luovan ja leikillisen oppimisen määrittelylle sekä siihen liittyvän pedagogisen mallin kehittämiselle. Tutkimukset osoittavat, että vaikka tutkimusajankohtana pilottileikkikenttä ei vielä tarjonnut mahdollisuuksia esimerkiksi teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen, leikillisen oppimisympäristön voidaan nähdä, etenkin tulevaisuudessa, palvelevan monia oppimisen tavoitteita. Opetuskokeiluilla on ollut tärkeä merkitys myöhemmille opetuskokeiluille, jotka ovat jatkaneet design-tutkimuksia ja pedagogisten mallien testaamista leikillisten oppimisympäristöjen kehittämiseksi.

Luova ja leikillinen oppiminen määritellään sekä ajatteluun, aktiiviseen tekemiseen että koko kehon hyödyntämiseen perustuvaksi oppimiseksi, jonka keskeisiä piirteitä ovat luovuus, leikillisyys, narratiivisuus, yhteisöllisyys, emotionaalisuus ja fyysinen aktiivisuus sekä teknologian ja median monipuolinen hyödyntäminen. Luova ja leikillinen oppimisympäristö puolestaan nähdään tulevaisuuden koulun visiona, jonka keskiössä ovat erilaiset formaalit ja informaalit oppimisen paikat ja tilat, uudet teknologiat ja teknologiapohjaiset oppimisympäristöt, luovuus, leikillisyys, liikunnallisuus ja lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi.