Quo vadis Homo sapiens : luonnonrauha ja sen uhanalaisuus inarilaisnuorten käsityksissä

Abstract

Tutkimuskohteena ovat inarilaisten nuorten käsitykset ihmisperäisistä äänistä vapaasta luonnosta ja luonnonrauhan mahdollisesta katoamisesta. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat toisaalta tieto luonnon hyvinvointia tarjoavasta merkityksestä, toisaalta luonnon tuhoutumiseen liittyvät moninaiset uhkakuvat. Kaiken takana on ihminen, Homo sapiens.

Elämme 21. vuosisadan alussa paraikaa kuudetta sukupuuttoaaltoa,ja on olemassa arvioita, että ihmislajin oma tulevaisuuskin on uhattuna. Nuorten ajatusmaailmoja tarkastellaan näitä taustoja vasten. Tutkimus pyrkiikin tuomaan esiin nuorten käsityksiä - ei vain luonnonrauhaan ja sen hupenemiseen liittyviä - vaan yleisemminkin luonnonsuojeluun ja siihen kytkeytyvään kestävään kehitykseen liittyviä käsityksiä planeetalla, jolla asuu vuoden 2011 lopussa jo yli seitsemän miljardia ihmistä ja väkiluku jatkaa kasvuaan. Tämä seikka sekä ihmisten ja valtioiden halu tavoitella nykyistä korkeampaa materiaalista elintasoa ovat mitä ilmeisimmin ajamassa meitä kohti yhä pahempia ekokatastrofeja ja johtamassa nykyistäkin pahempiin tuhoihin planeettamme elonkehällä, omalla kasvualustallamme.

Tätä edeltävällä vuosisadalla käytiin kaksi maailmansotaa. Niiden on osaltaan katsottu vaikuttaneen eksistentialismin syntyyn Euroopassa. Koska tilanne tällä vuosisadalla on edellä kuvatun kaltainen ja koska aineisto jo ensilukemalta näytti tarjoavan mahdollisuuden tämän elämänfilosofia n mukaanottamisee n tarkasteltaess a nuorte n käsityksiä luonnon tuhoutumisesta, tilaisuus haluttiin hyödyntää. Niinpä kysymykset kestävästä kehityksestä ja oman lajimme tulevista vaiheista laajenevat koskemaan eksistentialismia. Nuorten ajatusmaailmoja pyritään vertaamaan eräiden eurooppalaisten eksistentialistien ajatus maailmoihin ja eksistentialistisen elämänfilosofian perusajatuksiin.

Tutkimus nojaa moniin eri tieteenaloihin ja pyrkii nostamaan nuorten näkökulmia laajalti esiin. Tutkimus kantaa läpi raportin mukanaan velvollisuusetiikkaan kuuluvia kysymyksiä ja pohdintoja. Siinä yhdistyvät ympäristönsuojelullinen ja lääketieteellinen näkökulma.

Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2006 Inarin kunnan peruskoulutusta antavista kouluista niiden viidensiltä ja kahdeksansilta luokilta sekä lukion toiselta vuosikurssilta. Aineiston muodostavat 71 kirjoitettua kouluainetta ja kirjoittaneiden joukosta poimittujen 10 oppilaan haastattelut.

Osa aineistosta analysoitiin fenomenografisen analyysiprosessin mukaisesti, ja näiltä osin tutkimustulokset jäsentyivät fenomenografian mukaisiksi kategorioiksi. Kestävään kehitykseen, evoluutioon ja eksistentialismiin liittyvien nuorten käsitysten tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset kertovat inarilaisten nuorten näkevän ihmisperäisistä äänistä vapaan luonnon tarjoavan elvyttäviä luontokokemuksia ja nautittavia elämyksiä kiireisen ja stressaavan arjen keskelle. Luontoon hakeudutaan usein mielellään eikä sinne menemistä yksinkään edes nuorimmat informantit tunnu juurikaan pelkäävän. Hiljaisessa, puhtaassa ja kauniissa luonnossa liikkumisesta ja oleskelusta katsottiin saadun eväitä henkiseen kasvuun. Luontoympäristön omakohtaisen kokemisen nähtiin opettavan tarkastelemaan monia asioita uudella tavalla. Näiden seikkojen kaikkinensa katsottiin antavan perusteita luonnon ja luonnonrauhan vaalimiseen ajatellen sekä meitä nyt täällä eläviä ihmisiä että myös tulevia sukupolvia.

Luonnorauhan katoaminen nähtiin olevan uhattuna kaikkialla maailmassa, mutta sen ei katsottu olevan erityisen uhanalaisen ainakaan Pohjois-Lapissa sijaitsevassa Inarissa. Luonnonrauha saattaa nuorten mukaan olla uhattuna, jos alueen väkiluku nykyisestään selvästi kasvaa ja jos matkailu kasvaa ja pääsee laajenemaan nykyistä laajemmille reviireille. Luonnonsuojeluun suhtaudutaan yleensä hyvin myönteisesti. Luonnon hiljaisuutta ja koskematonta luontoa inarilaiset nuoret katsovat olevan syytä vaalia monin eri tavoin, ja tämän katsotaan olevan tärkeää. Pääsääntöisesti nykyistä luonnonsuojelun tasoa tunnuttiin pidettävän sopivana ja riittävänä.

Ihmisen tulevaisuuteen ja mahdollisuuteen rakentaa ekologisesti kestävän kehityksen tietä inarilaiset lukiolaiset suhtautuvat aika vaihtelevin ajatuksin. Niin poikien mutta varsinkin tyttöjen keskuudessa esiintyi näkemyksiä, joiden mukaan kestävän kehityksen tielle pääsy vaikuttaa epärealistiselta. Tulevaisuuteen kuitenkin halutaan uskoa ja ihmisen toivotaan tekevän parhaansa asioiden hoitamisessa. Vaikka toiveita tuotiin esiin, varsinkin tyttöjen keskuudessa pessimismi tuntui voittavan optimismin tulevaisuutta koskevissa näkemyksissä. Nuoret pohjaavat käsityksensä siihen, miten he katsovat ihmisen toimineen tähän mennessä. Toteutuneen biologisen ja kulttuurievoluution katsottiin antavan perusteita niin pessimistisille kuin optimistisillekin näkemyksille. Lukiolaisnuorten käsityksiä luonnonrauhan mahdollisen katoamisen osalta voitiin kuvata neljän kategorian avulla: levittäytyvä ihminen, ymmärtämätön ja kykenemätön ihminen, mukavuudenhaluinen ja kekseliäs ihminen sekä sopeutva ja toiveikas ihminen.

Tarkasteltaessa inarilaisten lukiolaisnuorten ajatusmaailmoja koskien eksistentialismia ja vertailtaessa heidän näkemyksiään eräiden eurooppalaisten eksistentialistien näkemyksiin ja ajatelutapoihin kävi ilmi, että monissa nuorista näyttäisi asuvan Kierkegaardin hahmottama eksistoiva subjektiivinen ajattelija kolmine olemuspiirteineen: esteetikko, eetikko ja dialektikko. Nuoret myös vaativat toimimista eikä alistumista, mitä seikkaa muun muassa Jean-Paul Sartre ja Albert Camus pitivät välttämättömyytenä. Tulevaisuus on ihmisen itsensä rakennettavissa ja ainakin teoriassa muovattavissa paremmaksi kuin millainen se kulloisena tarkkailuajankohtana sattuu olemaan.

Sen tutkimuksessa esiin tulleen seikan, että nuorilla esiintyy ahdistusta ja pelkoja elettäessä ajanjaksoa, jossa ekologiset uhkat ovat todellisuutta eikä ihminen näytä hallitsevan asioita eikä pystyvän ohjaamaan riittävässä määrin kehitystä uhkien torjumiseksi, ei voida katsoa kertovan siitä, että heidän tuntemuksensa liittyisivät mitenkään tai ainakaan nimenomaan eksistentialistiseen elämänfilosofiaan . Nuorte n käsityksistä ei myöskään ole mahdollista vetää sellaisia johtopäätöksiä, että eksistentialismi tulisi kokemaan renesanssin 21. vuosisadalla, mikä ei kuitenkaan toisaalta merkitse sitä, etteikö tätä tultaisi näkemään jossakin vaiheessa - jos ei aivan lähitulevaisuudessa niin myöhemmin.

Tutkimus tarjoaa vinkin kuunnella nuoria ja heidän näkemyksiään nykyistä tarkemmalla korvalla. Tutkimustuloksen voi katsoa olevan aikuisia puhuttelevan ja tarjoavan runsaasti perusteita arvioida monia asioita uudelleen ja tekemään muutoksia toimimiseemme, jotta pahimmilta ekokatastrofeilta vältyttäisiin. Monien nuorten mukaan ihminen ei vaikuta toimivan luontoa tuhotessaan kovinkaan viisaasti. Kysymys Quo vadis Homo sapiens? on ihmisen tämänhetkisen toimimisena nuorten siitä tarjoamien käsitysten valossa perusteltavissa. Jääköön filosofien ja muiden viisaiden pohdittavaksi, onko nykyisen lajinimemme muuttamiselle perusteita, ts. olemmeko sitä oikeutettuja kantamaan enää tänään tai olleet ylipäätään koskaan tätä ennenkään.

The research examines the conceptions of youths living in Inari on nature devoid of human-originated sounds and on the possible disappearance of the peace of nature. The frame of reference consists of an awareness of nature’s significance as a source of wellbeing on the one hand and a number of threats related to nature’s destruction on the other. Behind it all is humanity, Homo sapiens.

At the beginning of the 21st century we are amidst the sixth wave of extinction, and, according to speculations, the future of the human race is also at stake. The youths’ thoughts are examined against this background. In fact, the study aims to point out young people’s views - dealing not only with the peace of nature and its decline but also more generally with environmental protection and the related sustainable development – on a planet inhabited at the end of 2011 by more than seven billion people, and the number keeps on growing. This fact and the urge of people and nations to pursue a higher material standard of living are most likely plunging us toward ever more serious ecological disasters and increased devastation on the planet’s layer of life, our own habitat.

Two world wars were fought in the preceding century. They are considered to have affected the inception of existentialism in Europe. Since the situation in this century is as described above and since the research material already at first reading seemed to provide a chance to include this life philosophy in the examination of the youths’ conceptions on the destruction of nature, the opportunity was seized. Thus, questions of sustainable development and the future of our species extend into the domain of existentialism. Attempts are made to compare the youths’ thoughts with the views of some European existentialists and with thecore tenets of the existentialist life philosophy.

The research draws on several fields of science and attempts to bring out the youths’ viewpoints comprehensively. Throughout the report it adheres to questions and thoughts on the ethics of duty. It combines the viewpoints of environmental protection and medicine.

The research material was collected in 2006 from schools providing basic education in the Inari municipality. The age groups involved were the fifth and eighth grades of comprehensive school and the second grade of upper secondary school. The material consisted of 71 school essays and interviews with ten students selected from the essay writers.

Part of the material was placed under a phenomenographic analysis, and for this part the results were categorized according to the phenomenographic approach. The youths’ thoughts on sustainable development, evolution, and existentialism were examined through content analysis.

According to the the research results, youths in Inari think that nature devoid of human-originated sounds provides stimulating and enjoyable nature experiences that contrast with the stressful and busy everyday life. The youths are often happy to take trips to nature, and whether alone or with others and regardless of age, they do not seem to fear going there. Walking and spending time in quiet, clean, and beautiful nature were considered as ingredients for mental growth. The youths saw that experiencing the natural environment personally taught them to view many things in a new light. In their opinion, all these considerations provided grounds for preserving nature and its integrity for those who live here now and for the future generations.

Destroying the peace of nature was considered to be a global threat, but it was not seen as an imminent one in Ivalo and Northern Lapland. The youths said that the peace of nature may be jeopardized if the region’s population grows substantially, and if tourism increases and conquers new areas. Environmental protection is in general taken very positively. According to the youths, there are several reasons why the quietness and integrity of nature should be nurtured, and they also value this activity. As a rule, the current level of environmental protection was considered to be right.

The youths had varied opinions about the future of humankind and our possibilities to follow the path of ecologically sustainable development. Especially girls thought that reaching the path of ecologically sustainable development seems unrealistic. However, they want to believe in the future, and they hope that people will do their best to accomplish these things. Although the youths expressed hopes, especially girls seemed to lean toward pessimism in issues concerning the future. The youths base their thoughts on their interpretation of humankind’s action so far. Our biological and cultural evolution was considered to give grounds for both pessimistic and optimistic views. The youths’ thoughts on the possible disappearance of the peace of nature can be divided into four categories: Proliferating humankind, ignorant and incapable humankind, comfort-seeking and inventive humankind, and adjustable and hopeful humankind.

When examining the youths’ worldviews regarding existentialism and when comparing their views with the views and thoughts of some European existentialists, it turned out that many of the youths seem to agree with Kierkegaard’s existential subjective thinker possessing features of three types: aesthetical, ethical, and dialectical. The youths also demand action instead of submission, a fact that for example Jean-Paul Sartre and Albert Camus considered a necessity. We can construct our own future and, at least in theory, it can be improved from what it happens to be at a given moment.

The study revealed that there is anxiety and fear among the youths because we are living in an fera in which ecological threats are real and people do not seem to be in control or able to steer developments enough to eliminate the threats. But from this one cannot conclude that their feelings are specifically or in any way related to the existentialist philosophy of life. Neither can we conclude that existentialism will experience a renaissance in the 21st century, which, on the other hand, does not mean that this cannot happen sooner or later.

The research points out that we should listen to young people and their views more carefully. The research result can be interpreted to address adults and offer strong grounds for re-examining many issues and for changing our course of action to avoid the worst ecological disasters. According to many of the youths, humankind does not seem to act wisely when it destroys the environment. The question Quo vadis Homo sapiens? can be justified in light of humankind’s current action and the youths’ conceptions of it. I shall leave it to philosophers and other wise men and women to ponder whether there are grounds for changing the present name of our species, that is, whether we are or ever have been entitled to carry that name.