Kun ukset kiinni pantihin : tutkimus 33 lakkautetusta koulusta Pohjois- ja Tunturi-Lapin alueella vuosina 1983-2005

Abstract

Kyläkoulu on kautta aikojen ollut kylän tärkein keskus; lähikouluna lapsille ja verrattomana pitopaikkana juhlille, harrastuksille ja erilaisille kokoon-tumisille. Nyt kuitenkin kyläkouluja lakkautetaan yhä enenevässä määrin. 2000-luvulla koulujen määrä on vähentynyt melkein sadan koulun vuosivauhtia eikä toiminnalle ole näkyvissä muutosta. Koulun lakkau-tuminen vaikuttaa niin koulun henkilöstöön, oppilaisiin kuin myös heidän vanhempiinsa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin 33 kyläkoulun lakkauttamisien erilaisia vaikutuksia ihmisten elämään vuosina 1983 – 2005. Tutkimuskunnat Pohjois-Lapissa olivat Sodankylä, Inari ja Utsjoki sekä Tunturi-Lapissa Kittilä, Muonio ja Enontekiö. Tutkimus oli kvalitatiivinen teemahaastattelututkimus koulujen johtajille, opettajille, kuntien sivistysjohtajille ja oppilaiden vanhemmille. Haastatteluissa tar-kasteltiin kyläkoulun merkitystä ja sen antamaa kulttuuriperintöä tutkimus-alueilla, käytiin läpi ihmisten tuntemuksia koulun lakattua, etsittiin vastauksia kysymykseen, miksi koulu lakkautettiin ja paneuduttiin lakkautusprosessien tapahtumiin. Lisäksi kartoitettiin lakkautusten yleiset vaikutukset ja visioitiin tulevaisuuden kyläkuvaa. Tutkimus korostui fenomenologisena tutkimustyyppinä, koska sisältöä teemoitellessaan tutkijan tarkoitus oli ymmärtää tekstin tai toiminnan merkitystä, myös reflektiivisesti. Reflektiivisessä fenomenologiassa tutkija perehtyy syvällisen yksityiskohtaisesti tutkittaviin asioihin. Sisällön analyysissä etsittiin erilaiset teemat ja tyypit.

Kyläkoulun kulttuuriperintöön liittyivät oman alueen tunteminen ja sen hyödyntäminen monella tavalla lappilaisesta luonnosta. Koulujen teemaviikkoja saamelaiskulttuurin ylläpitäjänä pidettiin tärkeinä. Huolta kannettiin saamenkielten vahvana pysymisestä ja esitettiin saamelaiskoulun perustamista kielen ja kulttuurin turvaamiseksi. Äitienpäivä- ja joulujuhlat koettiin merkittävinä kyläläisiä yhdistävinä koulun toimintoina. Lakkau-tustuntemukset vaihtelivat vihasta ja surusta lopulta periksi antoon ja sopeutumiseen. Syyllisyyttäkin koettiin. Lakkautussyinä olivat oppilas-määrien pienenemiset ja säästösyyt, jotka osittain ymmärrettiinkin. Ymmärrystä ei kuitenkaan riittänyt lakkautustavoille, vaan ne nähtiin erittäin huonosti hoidetuilta. Lakkautusten välittömiksi vaikutuksiksi katsottiin lasten pidentyneet koulumatkat, josta seurauksena oli ajan puute lepoon, harrastuksiin ja rentoutumiseen. Koulutoiminnan loppumisen myötä loppui kyläläisiltä myös kokoontumispaikka ja kansalaisopiston kurssitarjonta väheni. Kyläkuvavisioissa kylien elämä hiljenee työ- ja opiskeluikäisten muuttaessa kasvukeskuksiin, eikä lapsiperheitä muuta kylään, koska ei ole koulua. Toiveikkaitakin näkymiä löytyy matkailun luodessa työpaikkoja ja mökkirakentamisen lisääntyessä.

Koulujen lakkauttamiset ovat suuria muutosprosesseja yhteiskunnassa, johon ihmisiä pitäisi valmistella etukäteen. Lakkautuksista tiedottamisessa koettiin puutteita. Neuvottelut ja arvokeskustelut jäivät vähäisiksi. Kauaskantoisiin hankkeisiin pitää varata tarpeeksi aikaa ja huolehtia kouluhenkilöstön jaksamisesta myös henkisellä tasolla. Haastatteluista ja artikkeleista kävi ilmi, että esimerkiksi pienten koulujen opetuksen laatuun on kohdistettu arvostelua. Myös lakkautuksia hoitaneita virkamiehiä kohtaan on mahdollisesti jäänyt kaunoja. Oppilas puolestaan voi kokea isossa koulussa turvattomuutta ja itsearvostuksen puutetta, jolloin pahimmassa tapauksessa voidaan ajautua syrjäytymisvaaraan. Lapin harvaanasuttujen seutujen elämisen ja asuttamisen pelastuksena voisi olla kokeileva monitoimikeskusmalli, jossa yhdistyisivät koulutoiminnan ohella esimerkiksi etäopetus, päivähoito, vanhustyö, leirikoulutoiminta, kansa-laisopisto ja muu harrastustoiminta. Koulun olisi mahdollista myös erikoistua oman alansa kouluksi. Saamelaisalueella siinä voisi osittain keskitetysti toimia kunnan saamenkielinen opetus. Monitoimikeskuksessa olisi myös mahdollista saada kunnan yleisiä palveluita kyläläisiä ajatellen. Tätä mallia voi soveltaen käyttää myös muualla Suomen harvaanasutuilla seuduilla.

Through the ages, village schools have been in the center of village life. In addition to providing schooling for children, the schools have offered premises for festivities, hobbies and different kinds of gatherings. Nowadays, an increasing number of village schools are being closed down. During the 21st century the number of schools has been reduced almost by a hundred schools per year and there is no indication that this trend is going to change. A school shutdown affects not only the school personnel and the pupils but their parents as well.

The present study set out to investigate how the shutdown of 33 village schools influenced people's lives during the years 1983 – 2005. The study was conducted in the municipalities of Sodankylä, Inari and Utsjoki (Northern Lapland) and Kittilä, Muonio and Enontekiö (Fell Lapland). Theme-centered interview was applied for data collection in this qualitative study and the interviewees included head teachers, teachers, heads of local education and culture departments and the parents of the pupils. The goal was to obtain information about the village school and its significance and the cultural heritage to a given community. The reasons for the school shutdown and the actual shutdown process were discussed. In addition, the interviewees were encouraged to share their own feelings after the events. The general consequences of a school shutdown were discussed along with the visions about the future of the village. The present study applied the methodology of reflective phenomenology. Thus, the aim was to understand the meaning of a text or an action also in a reflective sense while thematizing the content of the data. In reflective phenomenology, the examined themes are approached in a detailed manner. Content analysis provided the different themes and types for the present study.

The cultural heritage of a village school was closely entwined with the knowledge of one's own region and the surrounding nature. The themed weeks at schools were seen as important contributors in maintaining Sámi culture. Keeping the Sámi languages alive was a reason for concern and, for instance, establishing a Sámi school was suggested as a means to secure the position of the language and culture. Furthermore, festivities on Mother's day and at Christmas were considered significant in bringing people together. The emotions the school shutdowns elicited varied from anger and grief to yielding and adaptation. Even some guilt was expressed.

Financial reasons and the reducing number of pupils were the factors leading to school shutdowns. These factors were considered understandable to an extent. However, the manner in which the school shutdowns were carried out was not met with sympathy. Instead, the shutdowns were perceived as badly conducted. The immediate effects the interviewees had experienced included longer school transports for children which resulted in the lack of time for rest, hobbies and relaxation. The villagers also felt they no longer had a place for gatherings and, as a consequence, the adult learning center offered fewer activities. The interviews unfolded a future vision of the village life as significantly more quiet since students and people in working life tend to move elsewhere. Families with children are not likely to be drawn to villages because there are no schools. However, some interviewees expressed some hopeful views due to the increased number of jobs in tourism and recreational building business. The changes a school shutdown brings about are enormous and, therefore, people should be given a chance to prepare in advance. Quite often the information people received about the upcoming closing was regarded as inadequate. There was not enough room for negotiation or discussion about values. Consequently, enough time should be allocated to these processes and take the mental well-being of the school personnel into account. The interviews and the articles indicated that, for instance, the educational quality of the small schools has been questioned. Likewise, some people possibly had a grudge against the officials who carried out the actual shutdown processes. The pupils, in turn, may lack a sense of safety and have poorer self-esteem in bigger schools which in the worst case scenario could lead to exclusion.

In order to keep the sparsely populated areas of Lapland populated, multifunctional centers could be established in the villages. The centers would combine schooling with distance learning, day care, elderly care, adult education center and other spare time activities. Alternatively, the schools could specialize to certain themes. In the Sámi area the teaching of Sámi language could be partially concentrated to a certain school in a municipality. The municipality could also offer some of the general services in this multifunctional center. This particular model can be applied in other sparsely populated areas in Finland too.