Kun ukset kiinni pantihin : tutkimus 33 lakkautetusta koulusta Pohjois- ja Tunturi-Lapin alueella vuosina 1983-2005
Haantie, Terttu (2013)
Haantie, Terttu
Lapin yliopistokustannus
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-543-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-543-4
Tiivistelmä
Kyläkoulu on kautta aikojen ollut kylän tärkein keskus; lähikouluna lapsille ja verrattomana pitopaikkana juhlille, harrastuksille ja erilaisille kokoon-tumisille. Nyt kuitenkin kyläkouluja lakkautetaan yhä enenevässä määrin. 2000-luvulla koulujen määrä on vähentynyt melkein sadan koulun vuosivauhtia eikä toiminnalle ole näkyvissä muutosta. Koulun lakkau-tuminen vaikuttaa niin koulun henkilöstöön, oppilaisiin kuin myös heidän vanhempiinsa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin 33 kyläkoulun lakkauttamisien erilaisia vaikutuksia ihmisten elämään vuosina 1983 – 2005. Tutkimuskunnat Pohjois-Lapissa olivat Sodankylä, Inari ja Utsjoki sekä Tunturi-Lapissa Kittilä, Muonio ja Enontekiö. Tutkimus oli kvalitatiivinen teemahaastattelututkimus koulujen johtajille, opettajille, kuntien sivistysjohtajille ja oppilaiden vanhemmille. Haastatteluissa tar-kasteltiin kyläkoulun merkitystä ja sen antamaa kulttuuriperintöä tutkimus-alueilla, käytiin läpi ihmisten tuntemuksia koulun lakattua, etsittiin vastauksia kysymykseen, miksi koulu lakkautettiin ja paneuduttiin lakkautusprosessien tapahtumiin. Lisäksi kartoitettiin lakkautusten yleiset vaikutukset ja visioitiin tulevaisuuden kyläkuvaa. Tutkimus korostui fenomenologisena tutkimustyyppinä, koska sisältöä teemoitellessaan tutkijan tarkoitus oli ymmärtää tekstin tai toiminnan merkitystä, myös reflektiivisesti. Reflektiivisessä fenomenologiassa tutkija perehtyy syvällisen yksityiskohtaisesti tutkittaviin asioihin. Sisällön analyysissä etsittiin erilaiset teemat ja tyypit.
Kyläkoulun kulttuuriperintöön liittyivät oman alueen tunteminen ja sen hyödyntäminen monella tavalla lappilaisesta luonnosta. Koulujen teemaviikkoja saamelaiskulttuurin ylläpitäjänä pidettiin tärkeinä. Huolta kannettiin saamenkielten vahvana pysymisestä ja esitettiin saamelaiskoulun perustamista kielen ja kulttuurin turvaamiseksi. Äitienpäivä- ja joulujuhlat koettiin merkittävinä kyläläisiä yhdistävinä koulun toimintoina. Lakkau-tustuntemukset vaihtelivat vihasta ja surusta lopulta periksi antoon ja sopeutumiseen. Syyllisyyttäkin koettiin. Lakkautussyinä olivat oppilas-määrien pienenemiset ja säästösyyt, jotka osittain ymmärrettiinkin. Ymmärrystä ei kuitenkaan riittänyt lakkautustavoille, vaan ne nähtiin erittäin huonosti hoidetuilta. Lakkautusten välittömiksi vaikutuksiksi katsottiin lasten pidentyneet koulumatkat, josta seurauksena oli ajan puute lepoon, harrastuksiin ja rentoutumiseen. Koulutoiminnan loppumisen myötä loppui kyläläisiltä myös kokoontumispaikka ja kansalaisopiston kurssitarjonta väheni. Kyläkuvavisioissa kylien elämä hiljenee työ- ja opiskeluikäisten muuttaessa kasvukeskuksiin, eikä lapsiperheitä muuta kylään, koska ei ole koulua. Toiveikkaitakin näkymiä löytyy matkailun luodessa työpaikkoja ja mökkirakentamisen lisääntyessä.
Koulujen lakkauttamiset ovat suuria muutosprosesseja yhteiskunnassa, johon ihmisiä pitäisi valmistella etukäteen. Lakkautuksista tiedottamisessa koettiin puutteita. Neuvottelut ja arvokeskustelut jäivät vähäisiksi. Kauaskantoisiin hankkeisiin pitää varata tarpeeksi aikaa ja huolehtia kouluhenkilöstön jaksamisesta myös henkisellä tasolla. Haastatteluista ja artikkeleista kävi ilmi, että esimerkiksi pienten koulujen opetuksen laatuun on kohdistettu arvostelua. Myös lakkautuksia hoitaneita virkamiehiä kohtaan on mahdollisesti jäänyt kaunoja. Oppilas puolestaan voi kokea isossa koulussa turvattomuutta ja itsearvostuksen puutetta, jolloin pahimmassa tapauksessa voidaan ajautua syrjäytymisvaaraan. Lapin harvaanasuttujen seutujen elämisen ja asuttamisen pelastuksena voisi olla kokeileva monitoimikeskusmalli, jossa yhdistyisivät koulutoiminnan ohella esimerkiksi etäopetus, päivähoito, vanhustyö, leirikoulutoiminta, kansa-laisopisto ja muu harrastustoiminta. Koulun olisi mahdollista myös erikoistua oman alansa kouluksi. Saamelaisalueella siinä voisi osittain keskitetysti toimia kunnan saamenkielinen opetus. Monitoimikeskuksessa olisi myös mahdollista saada kunnan yleisiä palveluita kyläläisiä ajatellen. Tätä mallia voi soveltaen käyttää myös muualla Suomen harvaanasutuilla seuduilla.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin 33 kyläkoulun lakkauttamisien erilaisia vaikutuksia ihmisten elämään vuosina 1983 – 2005. Tutkimuskunnat Pohjois-Lapissa olivat Sodankylä, Inari ja Utsjoki sekä Tunturi-Lapissa Kittilä, Muonio ja Enontekiö. Tutkimus oli kvalitatiivinen teemahaastattelututkimus koulujen johtajille, opettajille, kuntien sivistysjohtajille ja oppilaiden vanhemmille. Haastatteluissa tar-kasteltiin kyläkoulun merkitystä ja sen antamaa kulttuuriperintöä tutkimus-alueilla, käytiin läpi ihmisten tuntemuksia koulun lakattua, etsittiin vastauksia kysymykseen, miksi koulu lakkautettiin ja paneuduttiin lakkautusprosessien tapahtumiin. Lisäksi kartoitettiin lakkautusten yleiset vaikutukset ja visioitiin tulevaisuuden kyläkuvaa. Tutkimus korostui fenomenologisena tutkimustyyppinä, koska sisältöä teemoitellessaan tutkijan tarkoitus oli ymmärtää tekstin tai toiminnan merkitystä, myös reflektiivisesti. Reflektiivisessä fenomenologiassa tutkija perehtyy syvällisen yksityiskohtaisesti tutkittaviin asioihin. Sisällön analyysissä etsittiin erilaiset teemat ja tyypit.
Kyläkoulun kulttuuriperintöön liittyivät oman alueen tunteminen ja sen hyödyntäminen monella tavalla lappilaisesta luonnosta. Koulujen teemaviikkoja saamelaiskulttuurin ylläpitäjänä pidettiin tärkeinä. Huolta kannettiin saamenkielten vahvana pysymisestä ja esitettiin saamelaiskoulun perustamista kielen ja kulttuurin turvaamiseksi. Äitienpäivä- ja joulujuhlat koettiin merkittävinä kyläläisiä yhdistävinä koulun toimintoina. Lakkau-tustuntemukset vaihtelivat vihasta ja surusta lopulta periksi antoon ja sopeutumiseen. Syyllisyyttäkin koettiin. Lakkautussyinä olivat oppilas-määrien pienenemiset ja säästösyyt, jotka osittain ymmärrettiinkin. Ymmärrystä ei kuitenkaan riittänyt lakkautustavoille, vaan ne nähtiin erittäin huonosti hoidetuilta. Lakkautusten välittömiksi vaikutuksiksi katsottiin lasten pidentyneet koulumatkat, josta seurauksena oli ajan puute lepoon, harrastuksiin ja rentoutumiseen. Koulutoiminnan loppumisen myötä loppui kyläläisiltä myös kokoontumispaikka ja kansalaisopiston kurssitarjonta väheni. Kyläkuvavisioissa kylien elämä hiljenee työ- ja opiskeluikäisten muuttaessa kasvukeskuksiin, eikä lapsiperheitä muuta kylään, koska ei ole koulua. Toiveikkaitakin näkymiä löytyy matkailun luodessa työpaikkoja ja mökkirakentamisen lisääntyessä.
Koulujen lakkauttamiset ovat suuria muutosprosesseja yhteiskunnassa, johon ihmisiä pitäisi valmistella etukäteen. Lakkautuksista tiedottamisessa koettiin puutteita. Neuvottelut ja arvokeskustelut jäivät vähäisiksi. Kauaskantoisiin hankkeisiin pitää varata tarpeeksi aikaa ja huolehtia kouluhenkilöstön jaksamisesta myös henkisellä tasolla. Haastatteluista ja artikkeleista kävi ilmi, että esimerkiksi pienten koulujen opetuksen laatuun on kohdistettu arvostelua. Myös lakkautuksia hoitaneita virkamiehiä kohtaan on mahdollisesti jäänyt kaunoja. Oppilas puolestaan voi kokea isossa koulussa turvattomuutta ja itsearvostuksen puutetta, jolloin pahimmassa tapauksessa voidaan ajautua syrjäytymisvaaraan. Lapin harvaanasuttujen seutujen elämisen ja asuttamisen pelastuksena voisi olla kokeileva monitoimikeskusmalli, jossa yhdistyisivät koulutoiminnan ohella esimerkiksi etäopetus, päivähoito, vanhustyö, leirikoulutoiminta, kansa-laisopisto ja muu harrastustoiminta. Koulun olisi mahdollista myös erikoistua oman alansa kouluksi. Saamelaisalueella siinä voisi osittain keskitetysti toimia kunnan saamenkielinen opetus. Monitoimikeskuksessa olisi myös mahdollista saada kunnan yleisiä palveluita kyläläisiä ajatellen. Tätä mallia voi soveltaen käyttää myös muualla Suomen harvaanasutuilla seuduilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [352]