Mie elän tätä Lappia : kirjailija Annikki Kariniemen luontosuhde

Abstract

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta kirjailija Annikki Kariniemen syntymästä (24.7.1913). Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja Suomen ensimmäinen naispuolinen eräkirjailija. Hänen tuotantonsa käsittää yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtiartikkeleita. Sen lisäksi hän oli suosittu juhlapuhuja ja luennoitsija. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kirjailija Annikki Kariniemen elämänkulku sekä hänen luontosuhteensa ja sen kehitys.

Tutkimus on monitieteinen ja -menetelmäinen. Siinä käytettiin hyväksi mikrohistoriallista lähestymistapaa sekä narratiivista omaelämäkertatutkimusta. Kariniemen elämänkulkua tarkasteltiin merkittävien elämäkerrallisten käännekohtien (Denzinin epifanien) kautta. Annikki Kariniemen luontosuhde-narratiivin muutosta tarkasteltiin hänen omaelämäkerrallisten kertomustensa valossa kolmena aikakautena: lapsuudessa, eräkirjailijavaiheessa ja radikalismin aikana. Tässä tarkastelussa käytettiin hyväksi ympäristökasvatuksen Palmerin mallin mukaista jakoa kognitiiviseen, affektiiviseen ja konatiiviseen ulottuvuuteen. Sen mukaan ympäristökasvatuksen onnistuminen edellyttää kaikkien kolmen ulottuvuuden huomioon ottamista samanaikaisesti.

Tutkimuksen perusteella Kariniemen luontosuhteen taustalta löytyi monia onnistuneen ympäristökasvatuksen elementtejä: lapsuuden varhaiset, myönteiset luontokokemukset, merkityksellisten henkilöitten luontoharrastus, koulussa opettajien herättämä kiinnostus luontoa kohtaan ja luonnon henkilökohtainen merkitys ihmiselle.

Kariniemen ympäristöherääminen tapahtui vähitellen jo 1950-luvulta alkaen. Kirjailija ilmaisi huolensa Kemijoen patoamisen aiheuttamasta lohen sukupuutosta. Myöhemmin hän kiinnitti huomiota metsien avohakkuisiin, luonnon saastumiseen ja jokien patoamiseen. Luonnonsuojeluajattelun ohessa näkyi myös yhteiskunnallisten asenteitten muuttuminen, johon vaikuttavat 1960–1970 -lukujen radikaalit liikkeet. Kirjailija alkoi osallistua aikakauden yhteiskunnalliseen keskusteluun, missä hän puolusti Lapin luontoa ja kulttuuria. Elämänsä viimeisinä vuosina hän oli aktiivisesti mukana lappilaisessa ympäristöliikkeessä.

Tämä tutkimus nostaa esille kirjailija Annikki Kariniemen luonnonsuojelijana. Tutkimuksessa tarkastellaan luontosuhdetta monitieteisenä käsitteenä. Luontosuhde nähdään elämänikäisenä prosessina, johon vaikuttavat monet tekijät. Keskustelussa siitä, kenellä on oikeus määritellä luonto, tullaan luontosuhteen yhteiskunnalliselle sektorille, johon liittyy myös toisilleen vastakkaisia intressejä.

This year is the one-hundred-year anniversary of author Annikki Kariniemi’s birthday (b. July 24, 1913). Kariniemi was one of the fi rst women authors of Lapland and the fi rst woman in the fi eld of hunting literature in Finland. Her body of work includes over thirty books, plays, poems, and journal articles. In addition, she was a popular speech giver and lecturer.

The purpose of this study is to describe author Annikki Kariniemi’s course of life and her relationship with nature, and the development of this relationship.

The research is interdisciplinary and uses multiple methods. The research approach is micro-historical and narrative-autobiographical. Kariniemi’s course of life was analyzed through the signifi cant autobiographical turning points (Denzin’s epiphanies).

The development of Annikki Kariniemi’s relationship with the nature is discussed in the context of three autobiographical books covering three periods in her life: childhood, time as an author of hunting literature, and radicalism. This analysis leaned on Palmer’s division of cognitive, affective, and conative dimensions was employed. According to this model, successful environmental education requires the simultaneity of all these dimensions.

The study showed that Kariniemi’s relationship with nature was based on many factors of successful environmental education: positive early childhood experiences with nature, nature-oriented hobbies of signifi cant others, personal interest toward the nature ignited by school teachers, and personal connection with nature.

Kariniemi’s environmental awakening started gradually beginning in the 1950s. The author expressed her concern over the extinction of lax as the result of damming of the Kemijoki River. Later on, she paid attention to clearfelling, nature pollution, and damming. Societal attitudes changed in tandem with environmental awakening, infl uenced by the radical movements of the 1960s and 1970s. The author participated in the contemporary societal discussion defending the nature and culture of Lapland. During her fi nal years, Kariniemi was an activist in a northern-Finnish environmental movement.

This study introduces Annikki Kariniemi as a conservationist. The study contributes a multidisciplinary analysis of the relationship with nature. The relationship is seen as a life-long process infl uenced by several factors. When discussing who has the right to defi ne nature, the relationship with nature has a societal level that includes confl icting interests.