Toisen asteen opiskelijoiden lukemisvaikeus ja sen kuntoutus aivojen tasapainomallin mukaan : teoria, harjoitusmateriaali ja luokittelujärjestelmä kahden kuntoutuskokeilun valossa

Abstract

Lukemisvaikeudet rajoittavat monen aikuisen elämää eri tavoin. Koulussa tarjotusta tuesta huolimatta kaikkien ongelmat eivät poistu aikuisuuden kynnykselle saavuttaessa. Tutkimustietoa lukemisvaikeuksista on tarjolla runsaasti, mutta tutkimukset ovat pääasiallisesti keskittyneet lasten ja nuorten ongelmiin. Aikuisten lukemisvaikeutta on toistaiseksi tutkittu vain vähän: tämä tutkimus on kansainvälisesti ensimmäinen tieteellinen selvitys aivojen tasapainomalliin perustuvasta aikuisten lukemisvaikeudesta ja sen kuntouttamismahdollisuuksista.

Tutkimustehtävänä oli uuden tiedon tuottaminen aikuisten lukemisvaikeudesta ja sen kuntoutuksesta Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin toisen asteen opiskelijoille suunnatun harjoitusmateriaalin kuntouttavaa vaikutusta kahdessa eri kuntoutuskokeilussa. Tuloksia arvioitiin tilastollisen analyysin ja opiskelijoiden omien kokemusten kautta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden mekaanisen lukemisvaikeuden ja tasapainomallin mukaisen erityisen lukemisvaikeuden tunnistamiseksi laaditun diagnosointimenetelmän toimivuutta.

Tutkimusotteena on pääasiassa kvantitatiivinen lähestymistapa. Kahden kuntoutuskokeilun tutkimusjoukko (n = 98) koostui Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijoista. Tutkimusjoukosta seulottujen koeryhmän (n = 6) ja vertailuryhmän (n = 3) dyslektikkojen lukemista seurattiin yhden lukuvuoden aikana. Koeryhmälle annettiin lukemisvaikeuteen 20 tuntia kuntouttavaa harjoitusta, kun taas vertailuryhmä ei saanut harjoitusta. Dyslektikkojen diagnosointivälineenä toimivan luokittelujärjestelmän tutkimusjoukko (n = 37) muodostui Liperin ammattioppilaitoksen ja Joensuun oppimiskeskuksen opiskelijoista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että harjoitusjakson aikana koeryhmän opiskelijoiden lukemissuorituksissa tapahtui myönteistä kehitystä. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia esiintyi lukemisvirheiden kokonaismäärän vähentymisessä ja lukemisnopeuden kehittymisessä. Tulosten mukaan luokittelujärjestelmä toimii samansuuntaisesti tutkijoiden käsityksen kanssa mitattaessa sekä mekaanisen että erityisen lukemisvaikeuden laajuutta. Mekaanisen lukemisen perustekniikassa esiintyi ongelmia noin kolmasosalla tutkittavista ja tasapainomallin mukainen erityinen lukemisvaikeus todettiin noin kahdeksalla prosentilla kuntoutuskokeilujen tutkimusjoukosta.

Tuloksista myös ilmenee, että harjoitusmateriaalin aivopuoliskopainotteiset tehtävät toimivat tarkoituksensa mukaan heikompaa aivopuoliskoa aktivoivasti. Harjoitusten myönteinen vaikutus oli selvempi L-tyypin harjoituksissa kuin P-tyypin harjoituksissa. Loppumittauksen jälkeen vertailuryhmän tilanne säilyi kokonaisuutena suurin piirtein ennallaan. Lukemisvirheiden yhteismäärä laski jonkin verran, mutta vastaavasti lukemisnopeuden suhteen tapahtui heikennystä.

Remedial Training for Secondary Education Students with Dyslexia as per Brain Balance Model

The Theory, Training Material, and Classification System in the Light of Two Remedial Training Experiments

Difficulties in reading restrict the lives of many adults in various ways. Despite the support provided at school, reading problems persist when these youngsters enter adulthood. There is plenty of research on dyslexia, but most studies have focused mainly on the problems faced by children and youngsters. Thus far, dyslexia in adults has not been studied to a great extent: This is the first scientific report that is based on Bakker’s balance model, and it focuses on the remedial training prospects for adults with dyslexia.

The main purpose of the research was to provide new information about dyslexia in adults and to determine the usefulness of remedial training for dyslexia in Finland. In this research, the remedial effect of training material that was created to improve the reading performance of upper secondary education students was analyzed through two different remedial experiments. The results were analyzed through statistical analysis and students’ own experiences. In addition, the functionality of the diagnostic method for dyslexia and the difficulties faced by students in mechanical reading were studied.

The research approach was mainly quantitative. The sample (n = 98) comprised students from Helsinki City College of Technology (Heltech) and Sámi Education Institute, who participated in two remedial training experiments. The reading of the test group (n = 6) and the control group (n = 3) selected from the sample were studied for one study year. The test group was given 20 hours of remedial training for dyslexia while the control group was not. The research group (n = 37) in which the diagnostic method was tested comprised of students from Liperi and Joensuu Vocational Schools.

The research results showed positive development in students’ reading during the remedial training period. Statistically significant decrease in the total number of reading errors and significant increase in reading speed were found. The diagnoses corresponded to the researchers’ perceptions when measuring the occurrence of difficulties in mechanical reading and dyslexia. About a third of the participants of the remedial training groups had difficulties in mechanical reading, and about 8% were diagnosed with dyslexia as defined in Bakker’s classification.

According to the results, the cerebral hemisphere-oriented tasks in the training material stimulated the weaker cerebral hemisphere, as expected. The training material for students with L-type dyslexia had a more positive effect than the one designed for students with P-type dyslexia. According to the final measurements, no major changes in reading performance were noted in the control group. The total number of reading errors had somewhat decreased, but so had the reading speed.