Kun oppilaan liikuntavamma haastaa : monitoimijaisen verkoston käsityksiä oppimisympäristöön liittyvistä vaatimuksista ja hyvistä käytännöistä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli oppilaan liikuntavamman oppimisympäristölle asettamien vaatimusten tutkiminen monitoimijaisen verkoston näkökulmasta. Tavoitteena oli myös tutkia niitä tekijöitä toimintakulttuurissa, jotka tukevat oppilasta, jolla on liikuntavamma. Tutkimukselle asetettiin kaksi tutkimuskysymystä: 1) Mitä vaatimuksia oppilaan liikuntavamma asettaa oppimisympäristön fyysiselle, sosiaaliselle ja pedagogiselle ulottuvuudelle? 2) Millaisessa toimintakulttuurissa oppilas, jolla on liikuntavamma, saa tukea koulunkäyntiinsä ja kasvuunsa? Tutkimuksen metodologiana oli mixed methods. Tutkimuskontekstina oli Tervaväylän koulun Lohipadon yksikön tukijaksotoiminta oppilaille, joilla on liikuntavamma. Tervaväylä on Oulussa sijaitseva opetushallituksen alainen oppimis- ja ohjauskeskus sekä esi-, perus- ja lisäopetusta järjestävä erityiskoulu. Tutkimushenkilöitä olivat eripituisilla tukijaksoilla lukuvuosina 2008–09 ja 2009–10 käyneiden esi- ja perusopetuksessa olleiden oppilaiden (N=120) opettajat ja huoltajat sekä 16 edellä mainittuna ajanjaksona tukijaksojen järjestämisestä vastuussa ollutta moniammatillisen työryhmän jäsentä. Tutkimushenkilöiden kautta saatiin lomakeaineisto tukijakso-oppilaiden huoltajien ja omien opettajien jaksoa varten täyttämistä esitietolomakkeista (N=396). Haastatteluaineisto syntyi tukijaksoista vastuussa olleen moniammatillisen työryhmän (N=16) jäsenten haastatteluista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui oppimisympäristön, toimintakulttuurin, osallisuuden ja liikuntavamman käsitteiden varaan. Käsitys oppimisympäristöstä oli ekologinen, mikä toi esille oppilaan, kodin, koulun ja kuntoutuksen välisen yhteistyön. Koulun oppimisympäristöä tarkasteltiin fyysisenä, sosiaalisena ja pedagogisena ulottuvuutena, joiden leikkauskohtaan syntyi koulun toimintakulttuuri. Tutkimustuloksissa tarkasteltiin ensin oppilaiden arkea huoltajien kertoman mukaan. Arjen sujuminen ja haasteet tulivat esiin. Kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys korostui, koska opettajat ja huoltajat eivät lomakeaineiston perusteella jakaneet yhteistä huolta oppilaiden hyvinvoinnista tai sosiaalisista suhteista. Oppilaan liikkumismahdollisuudet korostuivat oppimisympäristön fyysisessä ulottuvuudessa. Keskeisinä asioina näyttäytyivät myös koulukuljetus, pihaympäristö, ilmasto-­olosuhteet, välimatkat koulun tiloissa, erilaisten tilojen tarve ja istumapaikka luokassa. Sosiaaliselle ulottuvuudelle haasteita toivat oppilaiden sosiaalisten suhteiden vaikeudet ja käyttäytymisen ohjaaminen. Sosiaalisten suhteiden luomisen ja ylläpitämisen vaikeus tuli esiin erityisesti opettajien käsityksissä. Vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa tai sosiaalisessa asemassa ilmeni opettajien mukaan kolmasosalla oppilaista. Toisaalta tutkimus toi esille myös sen, että opettajien arvioinneissa neljäsosalla oppilaista sosiaaliset suhteet olivat hyvät. Pedagogiseen ulottuvuuteen haasteita toivat oppilaiden oppimisen ongelmat ja oppimisen tukeminen. Kolmasosalla tukijakso-oppilaista kaikkien oppiaineiden oppimäärät oli yksilöllistetty. Eniten yksittäisiin oppiaineisiin liittyviä oppimäärien yksilöllistämispäätöksiä oli liikunnassa (29 oppilaalla) ja toiseksi eniten matematiikassa (17 oppilaalla). Vaatimuksia asettivat myös oppilaan työmäärän arviointi, oppimateriaalien muokkaaminen käyttökelpoisiksi, kommunikoinnin tukeminen, apuvälineiden sujuva käyttäminen ja toimivien tietokoneratkaisuiden rakentaminen. Tukijakso-­oppilaista 84 prosentilla oli koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajien tehtävät olivat moninaisia ja heidän roolinsa oppilaan tukena osoittautui tärkeäksi. Tutkimuksen tulosten tarkastelussa hyödynnettiin International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) -viitekehystä, joka on toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Sen avulla oppimisympäristöä haastavia tekijöitä jäsennettiin käsittein ”oppilas oppijana”, ”osallisuus” ja ”ympäristö”. Oppilasta tukevan toimintakulttuurin keskeisiksi tekijöiksi muodostuivat osaavat toimintatavat, oppilaan hyvinvoinnin tukeminen ja oppilaan kohtaaminen. Osaavissa toimintatavoissa opettajan merkitys tuli esille erilaissa tehtävissä ja rooleissa. Opettajan tehtäviksi tulivat tahtominen, perehtyminen, yhteistyön tekeminen, jaksaminen, osaaminen ja oppilaan kohtaaminen. Oppilaiden kanssa toimiessaan opettaja toimi esimerkkinä, mahdollistajana, vastuunkantajana, oppilaan itsetunnon rakentajana ja kannustajana. Hyvinvoinnin tukemisessa korostuivat arjessa toteutetut kuntouttavat toimintatavat sekä tasapainon löytäminen avustetun ja itsenäisen tekemisen sekä tavoitteiden ja käytettävissä olevan ajan välillä. Tärkeänä pidettiin sitä, että oppilas oppisi itse määrittelemään häntä koskevan avustamisen toimintatavat. Oppilaan kohtaaminen tarkoitti oppilaan kuuntelemista, yksilöllisen liikuntavammaan liittyvien asioiden käsittelyn kunnioittamista ja oppilaan näkemistä aktiivisena toimijana. Tämä tutkimus toi esille sen, että oppilaan liikuntavamman mukanaan tuomat vaatimukset oppimisympäristön eri ulottuvuuksille ovat moninaisia ja että oppilasta tukevan toimintakulttuurin rakentaminen on mittava ja moniosainen prosessi. Onnistuessaan koulun toimintakulttuuri on osallistavaa. Se tukee oppilaan kasvua ja mahdollistaa oppilaan osallistumisen koulutyöhön liikuntavamman asettamista rajoituksista huolimatta. Asiasanat: oppimisympäristö, oppimisympäristön ulottuvuudet, liikuntavamma, haasteet oppimisympäristölle, toimintakulttuuri, mixed methods