Praktinen diffuusio : muotoilu asiantuntijuuden alueena ammatillisen identiteetin näkökulmasta

Abstract

Yksin Suomessa on yli tuhat muotoilijaa, joista suurin osa työskentelee teollisuudessa erilaisissa muotoilualan tehtävissä. Muotoilun asiantuntijuus on aiemmassa tutkimuksessa ymmärretty ennen kaikkea pitkälle kehittyneenä kykynä muotoilla ja myös asiantuntijuuden alueet on perinteisesti eroteltu materiaali- ja tuotekeskeisen luokittelun perusteella. Tämä muotoilun käsiteollisesta historiasta seurannut jaottelu on säilynyt pitkälti myös alan akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen rakenteissa aktiivisen ylläpitämisen ja uusintamisen ansiosta. Näin koulutus on samalla rakentanut alan asiantuntijaidentiteettien pohjaa käsiteollisen perinteen luomien jakojen varaan. Aiempi tutkimus ei ole asettanut tätä jaottelua kyseenalaiseksi muotoilun asiantuntijuutta määrittelevänä ja jäsentävänä tekijänä.

Tutkimuksessa kysytään miten muotoilu asiantuntijuuden alueena jäsentyy ammatillisen identiteetin kautta tarkasteltuna. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Archerin (2000) teoria identiteetin ja toimijuuden rakentumisesta sekä tieteenfilosofian tasolla kriittinen realismi, jolla myös Archer teoriansa taustoittaa. Työn alakysymykset tarkastelevat näin ollen muotoilun asiantuntijuuden jaettuja piirteitä sekä yksilöllisiä variaatioita selittäviä tekijöitä. Kriittiselle realismille tunnusomainen moniulotteinen todellisuuskäsitys tulee näkyväksi analyysissa aineistolle esitetyissä kysymyksissä, joissa tarkastellaan minkälaisiin tekijöihin ja millaisin sitein muotoilun asiantuntijan identiteetti kiinnittyy luonnollisella, praktisella ja diskursiivisella ulottuvuudella.

Tutkimus käsittelee kokonaisuutena muotoilun asiantuntijana toimimista. Käsitteellistämisen taustana toimiva empiirinen aineisto koostuu 13 asiantuntijahaastattelusta muotoilun eri aloilta. Kaikki haastateltavat työskentelevät aktiivisesti teollisuuden palveluksessa joko tuotanto-organisaatioissa tai muotoilutoimistoissa. Heidän edustamansa alat kattavat teollisen muotoilun, vaatetuksen, tekstiilin, kaluste- ja tilasuunnittelun, graafisen ja pakkaussuunnittelun alueet. Empiirisen aineiston kautta tarkastelu kontekstualisoituu teollisuuden palveluksessa toimivien muotoilun asiantuntijoiden työhön, mutta teoreettisella tasolla tutkimus laajentaa näkökulmaa teollisuuden käytäntöjen ulkopuolelle.

Aiemmassa tutkimuksessa muotoilun asiantuntijuutta on määritelty edistyneenä kyvykkyytenä muotoilussa. Tämän tutkimuksen perusteella muotoilun asiantuntijaidentiteetti ei kuitenkaan aiemmasta käsityksestä poiketen edellytä muotoilijuutta, vaan sitoutuu itsenäiseen, muotoilun käytäntöjen moninaistumisen myötä kehittyneeseen tietointensiiviseen tehtäväkenttään. Teoreettiseen viitekehykseen perustuen muotoilun asiantuntijuuden jaettuja piirteitä käsitteellistetään muotoilun asiantuntijan toimijapositiona ja asiantuntijuuden yksilöllisiä variaatioita tarkastellaan puolestaan toimijaroolin käsitettä käyttäen. Havainnot tukevat käsitteellistystä, jonka mukaan muotoilun asiantuntijuus ja muotoiluosaaminen erottuvat toisistaan käytännöllisen osaamisen alueina.

Muotoilun asiantuntijan positio määrittyy tutkimuksen perusteella muotoilun käytännöissä keskeisenä asemana suhteessa tietoon. Muotoilun asiantuntijan toimijaroolit puolestaan eriytyvät sosiaalisen ja yksilöllisen toiminnan vaihtelussa, suhteessa kerrostuneeseen muotoiluobjektiin sekä strategisen ja operatiivisen ulottuvuuden akselilla. Luonnollisen, praktisen ja diskursiivisen ulottuvuuden analyysien pohjalta rakennettu synteesi kuvaa edelleen muotoilun käytäntöjen muutosta praktisen diffuusion käsitteellä, jolla viitataan muotoilun käytäntöjen sekoittumiseen ja moniulotteiseen uudelleen jäsentymiseen.

In Finland alone there are over 1000 designers who mainly work in various industrial tasks related with everyday objects and environments. The designers have been traditionally educated in domain-specific programs that are divided according to material based differentiation. The structure of the education follows and maintains the traditional domains that were created by the crafts guild system. The traditional and implicit conception of the domains of design expertise visible in the educational structure, has not been questioned in previous research.

The study analyzes design as a domain of expertise from the point of view of professional identity. The theoretical framework is informed by recent research on professional identity from the field of adult education and the examination is particularly supported with Archer’s (2000) theory of identity and agency. The analysis is further structured into questions about the shared agentic position of a design expert and uniquely personified actor roles. The critical realist stratified worldview in the background of the study becomes visible in the empirical questions that are sectioned into natural, practical and discursive levels, which form the method of the analysis.

The empirical data of the study consists of 13 expert interviews from various design domains, including consumer products in metal industry, mobile communications, clothing, textiles, graphic design and packaging, as well as furniture and interior design. All the informants work actively in the industrial context either within organisations or in design agencies.

Based on the findings, the study suggests a definition between the concepts of design competence and design expertise. In the analysis the concept of design expertise is connected with a particular agentic position that is defined as a knowledge intensive task and a central role in the project interaction, whereas the concept of design competence identifies with a position requiring skills or artistry in design. However, the distinction between competence and expertise does not represent them opposite to each other, but rather as parallel relations to the stratified object of design.

The findings are further synthesized in the concept of practical diffusion representing the dissolvement and reorganisation of the design practices in the dynamics between personal and collective action in strategic and operative levels.