Kannu vie - kohti taidetta? : graffitikokemus sekä graffitin ja kuvataideopetuksen vuorovaikutus

Abstract

Tutkimus selvittää kuvataideopetuksen ja nuorisokulttuurien, erityisesti graffitin vuorovaikutusta: niiden yhteistä kosketuspintaa ja miten kuvataideopetuksessa voitaisiin huomioida niin graffitintekijän kuin muidenkin nuorisokulttuureihin kuuluvien erityispiirteitä kuvantekijöinä. Etnografisessa tutkimuksessa tuodaan esille erilaisia näkökulmia tarkastella graffitia. Erityisesti painottuu ajatus graffitista omana alakulttuurin muotona, jolloin kokemuksen merkitys on olennainen. Lisäksi graffitia käsitellään kuvan ja sanan näkökulmasta, graffitikielen ymmärtämisenä, osana hiphopiksi kutsuttavaa nuorten alakulttuuria sekä osana kaupunkiympäristöä.

Tutkimukseen on haastateltu viittä graffitintekijää ja yhtä graffiteja tehnyttä, hiphopiin yhä vahvasti sidoksissa olevaa miespuolista suomalaista. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoon sisältyy videomateriaalia järjestetyistä maalaustilanteista ja kuvamateriaalia erilaisista maalaustapahtumista, graffiteista sekä graffitintekijöiden kuvataidetöistä. Aineiston analyysiin perustuva pohdinta graffitikokemuksen merkityksestä yksilölle on olennainen osa tutkimusta.

Tutkimuksessa käytetään käsitettä graffitikokemus kuvailemaan laajaa ja kokonaisvaltaista, mahdollisesti läpi elämän muuttuvaa ja kasvavaa kokemusta graffitista sekä käsitettä graffitintekokokemus luonnehtimaan tietyn yksittäisen graffitin tekemiseen liittyvää kokemusta. Graffitintekokokemukseen kuuluu yleensä luonnostelu ja ideointi, maalaustilanne siihen liittyvine tapahtumineen ja merkityksineen sekä graffitin dokumentointi. Graffitikokemusta tarkastellaan sosiaalisena, esteettisenä ja taiteellisena kokemuksena niin ikään kuin kokemuksena paikasta, kehosta ja liikkeestä. Graffitin tekemisen motiivit ovat sidoksissa graffitikokemukseen.

Kuvataideopetukseen linkittyvän teoreettisen viitekehyksen tutkimuksessa muodostaa kriittisen pedagogiikan lisäksi sosiokonstruktivistinen ja postmoderniksi mielletty taidekasvatusajattelu, johon liittyy olennaisesti näkemys oppijasta aktiivisena tiedon rakentajana. Tutkimuksen taidekasvatuslähtökohta perustuu ajatukseen kuvataideopetuksesta kohtaamispaikkana, jossa oppijoiden omat kokemukset, näkemykset ja kuvaamisen tavat huomioidaan osana kulttuurista vuoropuhelua. Tutkimuksessa käytetäänkin käsitettä oman orientoitumisen taide kuvaamaan oppijan omaan kiinnostukseen ja kuvalliseen orientoitumiseen perustuvaa kuvan tekemistä.

Graffitien tekemiseen liittyy olennaisesti yhteiskunnallinen näkökulma, joten tutkimuksen teoreettinen perusta on myös nuorisotutkimuksessa, jonka avulla tuodaan esille erilaisia nuoriso–termin määrittelyjä sekä tarkastellaan nuoren olemista osana yhteiskuntaa. Graffitissa on niin ala- kuin vastakulttuurisia piirteitä. Aineiston analyysi osoittaa, että graffitikokemukseen liittyy eräänlaisen graffiti-identiteetin muodostuminen. Identiteetin rakentumista suhteessa toisiin ja toiseutta sekä erilaisten kulttuurien rajapintoja tarkastellaankin yksilön lähtökohdista, kuvataideopetuksen osana ja yhteiskunnan asettamien vaatimusten ja paineiden näkökulmasta.

Tutkimuksen olennaisimmat tulokset kietoutuvat graffitimaalaamisen motiivien ympärille. Jokainen graffitikokemus on yksilöllinen ja jokaiselle tekijälle rakentuva graffiti-identiteetti on erilainen. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että graffitikokemuksessa on tiettyjä yhteisiä tekijöitä ja samankaltaisuuksia. Graffitimaalaamisen motiivit voidaan karkeasti jakaa kahteen suuntaukseen, jotka eivät sulje toisiaan pois, mutta joiden painottuminen vaikuttaa olennaisesti graffitien tekemiseen. Karkeasti jaoteltuna voidaan sanoa, että toisille graffitien merkitys on laittomuudessa, kun taas toisille visuaalisuudessa/esteettisessä kokemuksessa. Mikäli tekijälle on olennaista graffitin laittomuus, hän kokee kiinnostavaksi bommaamisen eli oman nimimerkin, tagin, tekemisen mahdollisimman moneen paikkaan; graffitien tekemisessä korostuu paikan laittomuuden merkitys. Osa laittomuuteen orientoituneista maalareista katsookin, että graffiti on yksinomaan laitonta. Oman tyylin kehittäminen ja tunnistettavuus puolestaan voi muodostua laittomuutta merkittävämmäksi tekijäksi, mikäli tekijä on graffiteihin visuaalisesti suuntautunut. Tuolloin hyvänolontunne ei tule niinkään teon laittomuudesta, vaan onnistuneen maalauksen tekemisestä ja siitä saavutettavasta kunniasta.

Graffitimaalaamisen motiiveihin liittyvä kunnian ja maineen saavuttaminen on eräänlaista anonyymin julkisuuden tavoittelua. Tutkimuksessa tulee esille, että graffitiin liittyvän maineen tavoittelu ja saavuttaminen, maalaamiseen liittyvien hyvänolontunteiden saavuttaminen sekä graffiti-identiteetin rakentuminen saattavat olla yksilön näkökulmasta ristiriitaisia, jopa hämmentäviä. Graffitikulttuuriin kuuluu uskallus ja laittomien maalausten ihailu, mutta toisaalta harva graffitintekijä pitää itseään rikollisena. Tutkimuksessa käykin ilmi, että yhteiskunnan odotusten ja graffiti-identiteetin rakentuminen voivat olla ristiriidassa. Graffiti voi merkitä yksilölle elämäntapaa ja onnistumisen kokemusten saavuttamista, mutta se on ilmiönä kriminalisoitu. Graffitikulttuurin sisälläkin käydään keskustelua kulttuurin kirjoittamattomista säännöistä, jotka toimivat toisille jonkinlaisina normeina, mihin maalataan ja miten.

Kuvataideopetuksen merkitys graffitikokemuksen näkökulmasta voi olla erityinen kahdesta eri näkökulmasta. Kuvataidetuntien puitteissa graffitintekijä voi konkreettisesti harjoitella kuvan tekemistä niin, että motiivi muuttuu laittomuudesta saatujen hyvänolontunteiden sijaan visuaalisen kehittymisen suuntaan. Toisaalta kuvataidetunneilla tapahtuva luonteva vuorovaikutus erilaisten kulttuuristen ilmiöiden kesken auttaa nuorta hahmottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa, arvostamaan erilaisia kulttuureja ja rakentamaan identiteettiään. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että arvostaakseen erilaisia kulttuurien ilmenemismuotoja on nuoren koettava, että hänelle tärkeätä alakulttuurista orientoitumista arvostetaan. Tuolloin on mahdollista, että syntyy erilaisia näkökulmia tarkastelevia ja arvostavia oppimistilanteita.

Tutkimus auttaa ulkopuolista hahmottamaan ja ymmärtämään graffitiin liittyviä erilaisia näkökulmia. Osittain haastatteluaineistoon perustuva graffititermistön määrittely selkiyttää graffiteista käytävää keskustelua. Graffitikokemuksen käsittely ja graffiti-identiteetin muodostumisen tarkastelu lisäävät ymmärrystä siitä, mitä graffiti voi merkitä yksilölle. Tutkimuksen pohdinta kuvataideopetuksen ja graffitin vuorovaikutuksesta puolestaan toimii esimerkkinä nuorten kokemusmaailman ja opettajan edustaman koulumaailman välisen aidon dialogisuuden merkityksestä.

This thesis studies the interaction between visual art education and youth cultures, especially graffiti culture: what they have in common and how the special features of a graffiti painter as a picture maker could be taken into consideration better. The ethnographic study presents different aspects of graffiti. The idea of graffiti as a subcultural phenomenon is emphasized and therefore the meaning of experiment is essential. Graffiti is also examined as the combination of text and visual marks as well as a part of hip hop culture and urban city surroundings. This thesis also aims at understanding the so-called graffiti language.

Six graffiti makers were interviewed for the study, five of whom were actively painting graffiti at the time of the interview. One of them has given up painting but is still active in the hip hop culture. In addition to the interviews, the data consists of video material from the painting situation I have arranged or some instituition has organizedd, the pictures of graffiti and the artwork by the graffiti painters made in the visual art lessons. An essential part of the study is the analysis based on the data observing the meaning of the graffiti experience to the individual.

The term graffiti experience is used in the study to describe the extensive and holistic experience of making graffiti that might evolve, grow and change throughout life. The term graffiti making experience refers to the painting situation which consists of sketching, getting to the location, painting and documenting the graffiti. Graffiti experience is observed as social, aesthetic and artistic experience as well as an experience of place, movement and the body. The motives of making graffiti are very strongly attached to the graffiti experience.

The theoretical background linked to the art education is based on the critical pedagogy as well as on the idea of social constructional and postmodern art education, in which the learner is considered an active constructer of the knowledge. The art educational idea of the study is strongly attached to the thought of visual art lesson as a place and environment for cultural encounter where different experiences, views and the students’ ways of making pictures are recognised as a possibility for cultural interaction. In this study the term selforiented art is used to describe the picture making based on the students´ own interests and orientation.

Graffiti making is strongly linked to the society, so the theoretical base is also in youth studies. That helps to review different definitions of the term youth and to reflect young people as a part of society. Graffiti has subcultural as well as countercultural features. The analysis of the data shows that essential part of the graffiti experience is the development of graffiti identity. Therefore constructing and developing the processes of identity in relation to the other is reflected in the study. The cultural boundaries are observed from the point of an individual in terms of demands from the society, and also as a part of art education.

Some of the most significant results of the study concern the motives of making graffiti. Every graffiti experience is special, and the graffiti identity that develops is different for all the makers. However, the study shows some similarities and common features in the graffiti experience. The motives of making graffiti can roughly be divided into two different orientations: illegal and visual. They do not exclude each other, but for most of the makers, one of them is emphasized more. If the illegality of painting is more important to the graffiti maker, he or she finds it more interesting and more important to bomb (i.e. paint one’s own tag as much as possible) and the illegality of the place is emphasized. Some of the illegally oriented makers consider graffiti exclusively illegal. Developing one’s own recognizable style can be or become a more significant factor to the painter if he or she is visually oriented. Then the so-called kicks from painting are not so much due to illegality but creating a successul painting, and the fame and respect that might result from it.

Achieving fame and respect by painting graffiti motivates the graffiti makers as it provides anonymous publicity and fame. In the study it becomes clear that aiming towards fame, and getting it as well as getting the kicks and developing the graffiti identity, can be controversial and even confusing to the individual. Daring to paint and admiring the illegal painting is a part of graffiti culture, but not many graffiti makers consider themselves criminals. The study indicates that the expectations from the society and the construction of the graffiti identity can also be controversial. For an individual, making graffiti may be a way of life as well as a way of getting the feeling of success, while it is criminalized as a phenomenon. Even inside the graffiti culture there is discussion about the unwritten rules of graffiti which some painters regard as norms as to where and how to paint.

The art education can be meaningful to the graffiti experience from two points of view. In the concrete aspect, visual art lessons may be the place for a graffiti maker to practice painting so that the orientation and motives vary from illegality to visual. On the other hand, the interaction between different cultural phenomena helps a young person to understand his or her own place in the society, respect different cultures and build up the identity. To appreciate the manifestations of other cultures, one needs to feel that his or her cultural orientation is respected. Only then it is possible to create learning situations where different aspects and views are observed and valued.

This thesis encourages an outsider to consider and understand different aspects of graffiti. The terminology of the graffiti scene in this study is partly written based on the interviews, and definitions help to clarify the discussion about graffiti. Observing the graffiti experience and the development of graffiti identity creates understanding towards what graffiti might mean to an individual. The discussion on the interaction between visual art education and graffiti is especially important when it comes to the significance of the dialogue between the experiences of the youth and the school world represented by the teacher.