Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille
Räsänen, Riitta (2011)
Lapin yliopistokustannus
2011
ISBN:978-952-484-469-7
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201110061173
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201110061173
Tiivistelmä
Tutkimusta huonokuntoisten vanhusten elämänlaadusta sekä hoidon ja johtamisen laadun merkityksestä sille on vähän, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän odotetaan tukevan kaikenikäisten elämänlaatua. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten tämä vaatimus toteutuu ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoivassa. Teoreettiset premissit nousivat sosiaalipolitiikasta, terveystieteistä ja hyvinvointiteoriasta. Tutkimus on avaus monitieteiseen ikääntyneiden palvelujen tutkimukseen.
Aineisto kerättiin kansainvälisellä Care Keys -mittaristolla laitoshoidossa, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja muutamassa yksityisessä hoitokodissa 11 kunnassa Jyväskylän seudulla vuosina 2006–2007 (perusjoukko 1 375 ja tutkimusjoukko 682 vanhusta). Asiakkaan kognitiivinen taso määritti tutkimukseen osallistumistavan. Tutkimusaineisto koostui ei-muistisairaiden asiakkaiden haastatteluista, muistisairaiden asiakkaiden havainnoinnista, tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden hoitotyön asiakirjoista poimituista tiedoista ja toimiyksikköjen johtajille tehdystä kyselystä.
Ei-muistisairaiden asiakkaiden (n = 294) elämänlaatu oli kohtuullinen. Elämänlaatu ei eronnut iän, sukupuolen tai hoitomuodon perusteella. Eroja ei ollut kunnallisen tai yksityisen palvelun kesken. Hoidon laatu, tyytyväisyys asumiseen ja hoitajiin, vaikuttamismahdollisuudet, toimeentulo muiden asiakkaiden kanssa, tekemisen riittävyys sekä hyvä avun tarvevastaavuus vaikuttivat vanhuksen
elämänlaatuun myönteisesti. Valtaosa oli tyytyväisiä hoitopaikkaansa. Tyytyväisyys hoitajiin, hoitajien antaman ajan riittävyys ja elämänlaadun kokonaisuus eivät liittyneet korkeaan henkilöstömitoitukseen. Yhden tai kahden hengen huoneessa asuvien vanhusten elämänlaatu ei eronnut toisistaan, mutta oli parempi kuin useamman hengen huoneessa asuvilla. Elämänlaatu muodostui aiempien tutkimusten tapaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä ulottuvuudesta, joilla oli yksittäisen merkityksen lisäksi yhteisvaikutusta. Fyysinen terveys, toimintakyky, sopeutuminen omaan vanhenemiseen, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen hyvinvointi selittivät puolet elämänlaadun vaihtelusta.
Muistisairaiden asiakkaiden (n = 388) elämänlaatu oli kohtalainen ja aiempien vähäisten tutkimus tulosten mukainen. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut vanhuksen elämänlaatuun. Erot hoitomuotojen kesken olivat vähäiset. Vanhukset saivat tarvitsemansa avun kaikissa hoitomuodoissa, mikä vaikutti elämänlaatuun positiivisesti. Havainnoinnin tulokset osoittivat, että elämästä on mahdollista nauttia myös iäkkäänä ja huonokuntoisena, vaikka masentuneisuus olikin yleistä.
Ammatillisen hoivan laatu liittyi asiakkaiden (n = 682) hyvään elämänlaatuun. Hoitotyön kirjaaminen oli puutteista huolimatta hyvää, tosin sen laadulla ei ollut vaikutusta vanhusten elämänlaatuun. Kirjaamisen perusteella asiakkaan avun tarve ja saanti vastasivat toisiaan hyvin. Muisti sairaat saivat paremmin apua, jos he asuivat yhden hengen huoneessa kuin useamman hengen huoneessa.
Johtajakyselyn (n = 41) perusteella matalampi organisaatiorakenne sekä laadunhallinta- ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys olivat yhteydessä ei-muistisairaiden vanhusten parempaan elämänlaatuun. Sinänsä laadunhallintajärjestelmän laajuudella ei ollut merkitystä asiakkaiden elämänlaadulle. Hyvää elämänlaatua tuottaneissa yksiköissä henkilöstömitoitukset ja kustannukset olivat alhaisimpien joukossa. Työn kuormittavuuden arviointi ei sisältynyt tutkimukseeni. Organisaatiorakenteella tai korkeammalla henkilöstömitoituksella ei ollut merkitystä muistisairaiden vanhusten elämänlaadulle.
Tulosten perusteella muodostui kuva elämänlaatua tuottavan hoivan sisällöstä. Sen toteuttaminen edellyttää gerontologista hoivan ammattityötä ja johtamista. Vasta näin muodostuva kokonaisuus voi vahvistaa vanhusten elämänlaatua ja vastata joustavasti eritasoisiin hoivan ja hoidon tarpeisiin ilman ikääntyneen siirtämistä hoitopaikasta toiseen. Little research has been done on the quality of life of the frail old and on the signifi cance of the quality of care and management for it even though the social and health care system is expected to support everyone’s quality of life regardless of age. The aim of my research was to explore how this standard is materialised in the long-term care of the old. The theoretical premises emerged from social policy, health sciences, and welfare theory. This research is an opening for a multidisciplinary research on the services for the old.
The international Care Keys instrument was used to collect the data in residential care, long-term care, and a few private nursing homes in 11 municipalities in the Jyväskylä region during the years 2006–2007 (a population of 1 377 and a sample of 682 old people). The client’s cognitive level determined his/her manner of participation in the research. Therefore, the data consisted of interviews from non-demented clients, observation of demented clients, excerpts from the research participants’ care documentation, and a questionnaire for the care units’ directors.
The quality of life of the non-demented clients (n = 294) was moderate. It did not diff er in age, gender, or between residential or institutional care. There were no distinct diff erences between public and private sector services. The experienced quality of care, contentment with housing and nurses, having personal infl uence possibilities, getting along with other clients, having enough activities and receiving suffi cient help had a positive impact on quality of life. The majority was content with their care unit. Contentment with nurses, adequacy of time given by nurses, and the entity of quality of life was not connected with a high number of personnel. The quality of life of the old who lived in a one or two-person room did not diff er but was better than of those who lived in a room of more than two persons. As in previous studies, quality of life encompassed the physical, mental, social, and environmental dimensions which in addition to their individual signifi cance had interaction with each other. Physical health, the ability to function, adaptation to ageing, social relations and mental well-being explained nearly half of the variation of quality of life.
The quality of life of the demented clients (n = 388) was moderate and in accordance with the previous few studies. Neither age nor gender aff ected the quality of life of the old. Diff erences between residential and institutional care were minor. The supply for help corresponded with the need for it which had a positive impact on quality of life. Observation results proved that also the frail old can enjoy life even though depression was common among the demented clients. The quality of professional care was connected with clients’ (n = 682) good quality of life. Investigating the care documents proved that quality of care was good regardless of imperfections of care and service plans. Based on the care documents, the client’s need for help corresponded well with the
supply for it. The demented clients received help more often if they lived in a one-person room than in a room of more than two persons.
Based on the results of the questionnaire for the managers (n = 41), it became evident that a lower organisation structure as well as the practicality of quality management and the management system were connected with better quality of life of the old. The extent of the quality management system did not have an impact on the quality of life of the clients as such. The costs and the number
of personnel were among the lowest ones in the units that produced good quality of life. I did not include the analysis of work strain in my research. The organisation structure or higher personnel dimensioning did not have an impact on the quality of life of the demented clients. The concept of the content of quality of life and care was comprised of the results. Gerontological professional care and management are required in order to realise it – only holistic care that consists of these elements can support the quality of life of the old. This kind of care can fl exibly correspond to the needs of care and nursing of diff erent levels without having to move the old from one care unit to another.
Aineisto kerättiin kansainvälisellä Care Keys -mittaristolla laitoshoidossa, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja muutamassa yksityisessä hoitokodissa 11 kunnassa Jyväskylän seudulla vuosina 2006–2007 (perusjoukko 1 375 ja tutkimusjoukko 682 vanhusta). Asiakkaan kognitiivinen taso määritti tutkimukseen osallistumistavan. Tutkimusaineisto koostui ei-muistisairaiden asiakkaiden haastatteluista, muistisairaiden asiakkaiden havainnoinnista, tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden hoitotyön asiakirjoista poimituista tiedoista ja toimiyksikköjen johtajille tehdystä kyselystä.
Ei-muistisairaiden asiakkaiden (n = 294) elämänlaatu oli kohtuullinen. Elämänlaatu ei eronnut iän, sukupuolen tai hoitomuodon perusteella. Eroja ei ollut kunnallisen tai yksityisen palvelun kesken. Hoidon laatu, tyytyväisyys asumiseen ja hoitajiin, vaikuttamismahdollisuudet, toimeentulo muiden asiakkaiden kanssa, tekemisen riittävyys sekä hyvä avun tarvevastaavuus vaikuttivat vanhuksen
elämänlaatuun myönteisesti. Valtaosa oli tyytyväisiä hoitopaikkaansa. Tyytyväisyys hoitajiin, hoitajien antaman ajan riittävyys ja elämänlaadun kokonaisuus eivät liittyneet korkeaan henkilöstömitoitukseen. Yhden tai kahden hengen huoneessa asuvien vanhusten elämänlaatu ei eronnut toisistaan, mutta oli parempi kuin useamman hengen huoneessa asuvilla. Elämänlaatu muodostui aiempien tutkimusten tapaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä ulottuvuudesta, joilla oli yksittäisen merkityksen lisäksi yhteisvaikutusta. Fyysinen terveys, toimintakyky, sopeutuminen omaan vanhenemiseen, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen hyvinvointi selittivät puolet elämänlaadun vaihtelusta.
Muistisairaiden asiakkaiden (n = 388) elämänlaatu oli kohtalainen ja aiempien vähäisten tutkimus tulosten mukainen. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut vanhuksen elämänlaatuun. Erot hoitomuotojen kesken olivat vähäiset. Vanhukset saivat tarvitsemansa avun kaikissa hoitomuodoissa, mikä vaikutti elämänlaatuun positiivisesti. Havainnoinnin tulokset osoittivat, että elämästä on mahdollista nauttia myös iäkkäänä ja huonokuntoisena, vaikka masentuneisuus olikin yleistä.
Ammatillisen hoivan laatu liittyi asiakkaiden (n = 682) hyvään elämänlaatuun. Hoitotyön kirjaaminen oli puutteista huolimatta hyvää, tosin sen laadulla ei ollut vaikutusta vanhusten elämänlaatuun. Kirjaamisen perusteella asiakkaan avun tarve ja saanti vastasivat toisiaan hyvin. Muisti sairaat saivat paremmin apua, jos he asuivat yhden hengen huoneessa kuin useamman hengen huoneessa.
Johtajakyselyn (n = 41) perusteella matalampi organisaatiorakenne sekä laadunhallinta- ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys olivat yhteydessä ei-muistisairaiden vanhusten parempaan elämänlaatuun. Sinänsä laadunhallintajärjestelmän laajuudella ei ollut merkitystä asiakkaiden elämänlaadulle. Hyvää elämänlaatua tuottaneissa yksiköissä henkilöstömitoitukset ja kustannukset olivat alhaisimpien joukossa. Työn kuormittavuuden arviointi ei sisältynyt tutkimukseeni. Organisaatiorakenteella tai korkeammalla henkilöstömitoituksella ei ollut merkitystä muistisairaiden vanhusten elämänlaadulle.
Tulosten perusteella muodostui kuva elämänlaatua tuottavan hoivan sisällöstä. Sen toteuttaminen edellyttää gerontologista hoivan ammattityötä ja johtamista. Vasta näin muodostuva kokonaisuus voi vahvistaa vanhusten elämänlaatua ja vastata joustavasti eritasoisiin hoivan ja hoidon tarpeisiin ilman ikääntyneen siirtämistä hoitopaikasta toiseen.
The international Care Keys instrument was used to collect the data in residential care, long-term care, and a few private nursing homes in 11 municipalities in the Jyväskylä region during the years 2006–2007 (a population of 1 377 and a sample of 682 old people). The client’s cognitive level determined his/her manner of participation in the research. Therefore, the data consisted of interviews from non-demented clients, observation of demented clients, excerpts from the research participants’ care documentation, and a questionnaire for the care units’ directors.
The quality of life of the non-demented clients (n = 294) was moderate. It did not diff er in age, gender, or between residential or institutional care. There were no distinct diff erences between public and private sector services. The experienced quality of care, contentment with housing and nurses, having personal infl uence possibilities, getting along with other clients, having enough activities and receiving suffi cient help had a positive impact on quality of life. The majority was content with their care unit. Contentment with nurses, adequacy of time given by nurses, and the entity of quality of life was not connected with a high number of personnel. The quality of life of the old who lived in a one or two-person room did not diff er but was better than of those who lived in a room of more than two persons. As in previous studies, quality of life encompassed the physical, mental, social, and environmental dimensions which in addition to their individual signifi cance had interaction with each other. Physical health, the ability to function, adaptation to ageing, social relations and mental well-being explained nearly half of the variation of quality of life.
The quality of life of the demented clients (n = 388) was moderate and in accordance with the previous few studies. Neither age nor gender aff ected the quality of life of the old. Diff erences between residential and institutional care were minor. The supply for help corresponded with the need for it which had a positive impact on quality of life. Observation results proved that also the frail old can enjoy life even though depression was common among the demented clients. The quality of professional care was connected with clients’ (n = 682) good quality of life. Investigating the care documents proved that quality of care was good regardless of imperfections of care and service plans. Based on the care documents, the client’s need for help corresponded well with the
supply for it. The demented clients received help more often if they lived in a one-person room than in a room of more than two persons.
Based on the results of the questionnaire for the managers (n = 41), it became evident that a lower organisation structure as well as the practicality of quality management and the management system were connected with better quality of life of the old. The extent of the quality management system did not have an impact on the quality of life of the clients as such. The costs and the number
of personnel were among the lowest ones in the units that produced good quality of life. I did not include the analysis of work strain in my research. The organisation structure or higher personnel dimensioning did not have an impact on the quality of life of the demented clients. The concept of the content of quality of life and care was comprised of the results. Gerontological professional care and management are required in order to realise it – only holistic care that consists of these elements can support the quality of life of the old. This kind of care can fl exibly correspond to the needs of care and nursing of diff erent levels without having to move the old from one care unit to another.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [352]