Työttömien syrjäytymistä ehkäisevien hyvinvointi-interventioiden kontekstuaaliset edellytykset

Abstract

Tutkimukseni perustuu tällaiseen kehittämiseen osallistumaan pyrkineenä tutkijana toimimisesta saamieni kokemusten reflektointiin tarkastelujeni noudattaessa vakiintumassa olevia suosituksia, millaisia asioita toimintatutkijoiden tulisi käsitellä omaa toimintaansa reflektoivissa teksteissään. Tutkimukseni pohjautuu pääosin vuosina 1994-2001 toteutetuissa työttömien syrjäytymistä ja sen ehkäisyä tutkineissa ja kehittäneissä tutkimushankkeissa ja projekteissa saamiini kokemuksiin. Hankin niitä ensinnäkin toimiessani kehittämiseen välittömästi osallistuvana toimintatutkijana viidessä hyvinvointi-interventiossa, joiden tavoitteena oli kehittää työttömien syrjäytymisen ehkäisyssä aiemmin käytettyjä ja siinä käytettäväksi soveltuvia uusia työtapoja, menetelmiä ja välineitä. Toiseksi hankin niitä toimiessani kehittämiseen välillisesti osallistuvana tutkijana kolmessa tutkimushankkeessa, joiden tavoitteena oli tutkia työttömien syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja sen myötä yhteiskunnasta yleisemmin johtaneita syitä ja arvioida työttömien syrjäytymisen ehkäisyssä käytettyjen työvoimapoliittisten interventioiden vaikuttavuutta. Vertaillessani edellä mainitsemiani hyvinvointi-interventioita ja tutkimushankkeita ja reflektoidessani niissä saamiani kokemuksia hyödynnän sosiologisessa elämänkulkututkimuksessa sovellettua tapaa tarkastella ihmisen elämää prosessina, joka etenee hänen henkilökohtaisen elämänpiirinsä ja sitä ympäröivän yhteiskunnallisen kontekstin vuorovaikutuksessa määrittyvien toisiaan seuraavien elämäntapahtumien ketjuna. Sitä soveltaen hahmotan reflektoitavaksi asettamani tutkimusprosessin elämänkulkuni määrittämäksi ja sitä vuorostaan omalta osaltaan määrittäneeksi osaprosessiksi. Sen käynnistämiseen ja etenemiseen ovat vaikuttaneet etenkin omat työttömyyskokemukseni ja pyrkimykseni tehdä kriittisen sosiaalitieteen ja kriittisen teorian, joista jälkimmäistä on kutsuttu myös kriittiseksi hermeneutiikaksi, inspiroi maa etnografista työelämän tutkimusta. Tutkimukseni mukaan 1990-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun ulottuneella ajanjaksolla Suomessa ei ollut juurikaan edellytyksiä toteuttaa välittömien hyvinvointi-interventioiden tavoitteita vastaavaa työttömien syrjäytymisen ehkäisyn kehittämistä. Tämä johtui maassamme tuolloin harjoitetusta uusliberalistisesta yhteiskuntapolitiikasta. Sen määrittämät kontekstuaaliset edellytykset rajoittivat mahdollisuuksia toteuttaa valtaistavaa toimintatutkimusta soveltavaa työttömiä ja tutkijoita kehitettävän toiminnan käytännön muuttamiseen osallistavaa työttömien syrjäytymisen ehkäisyn kehittämistä.