Prosessin ja ajoittamisen ongelmat kuntoutuksessa : ICF:n tulkintaa
Matinvesi, Seppo (2010)
Lapin yliopistokustannus
2010
ISBN:978-952-484-419-2
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20112101061
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20112101061
Tiivistelmä
Maailman terveysjärjestö (WHO) on luonut uuden kansainvälisen standardin väestön toimintaedellytysten kuvaamiseen. Standardin nimi on Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (International Classification of Functions [ICF]). Sitä tarjotaan myös kuntoutuksen käyttöön. Kuntoutusjärjestelmät eivät toimi toivotulla tavalla. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, missä määrin ICF voi olla ratkaisu kuntoutuksen ongelmiin.
ICF on luotu palvelemaan tutkimusta, käytäntöä, laitosten johtamista ja kuntoutuspolitiikkaa. Monitarkoituksellisuus merkitsee, että ICF:n tulkinnassa on käytettävä työkalua, joka sopii moneen tarkoitukseen. Tutkimusmenetelmänä on analyyttinen hermeneutiikka. Kun ICF:ää verrataan hyvään kuntoutuskäytäntöön, huomataan ICF:n tähtäävän yleiseen kuntoutuksen ollessa yksilöllistä. Tämä tarkoittaa, että kuntoutuksessa käytetään järkeä tapaus- ja tilannekohtaisesti.
ICF:ssä laajennetaan yksilön käsitettä viitekehyksessä ja ajan käsitettä kuvauskohteissa. Ne ovat kulttuurisesti fundamentaalisia käsitteitä. Tällaisen muuttaminen haastaa koko käsitejärjestelmän, myös käsitteen prosessi. Kuntoutusprosessi määriteltiin ja kuvattiin. Tämän lisäksi käyttäen Georg Henrik von Wrightin tutkimustuloksia ajasta, muutoksesta ja vastakohtaisuudesta luotiin prosessin dynamiikkaa kuvaava malli ICF:n käyttöönotto ei paranna kuntoutusprosesseja, mutta siinä on tekijöitä, joiden varassa voidaan luoda kuntoutusprosesseja parantava teoria. The World Health Organization (WHO) has created a new standard for
the description of functioning abilities of a population. The name of the
standard is the International Classification of Functions (ICF). It is offered for rehabilitators, administrators and politicians, too. The rehabilitation systems do not work out as expected. The aim of this research is to find out possibilities of the ICF to solve problems of rehabilitation.
ICF was created both for practical, management and scientific purposes.
This means that an interpretative tool is used. It reveals that the rehabilitation process is the idea of success in rehabilitation. When compared with the good practices in rehabilitation one finds out that the ICF is made to cope with the general, while the essence of rehabilitation is the individual. This means that in rehabilitation practice the logics of case and situational thinking is applied.
The ICF enlarges the concepts of individual and time. These are fundamental cultural concepts. A change in one of the fundamental concepts challenges the whole system of concepts, including a process.
The rehabilitation process was defined and described. In order to understand the dynamics of a rehabilitation process the findings of time, change and contradiction of Georg Henrik von Wright were used.
The ICF as such does not improve rehabilitation processes. However it includes aspects which can be used when developing a theory of rehabilitation process.
ICF on luotu palvelemaan tutkimusta, käytäntöä, laitosten johtamista ja kuntoutuspolitiikkaa. Monitarkoituksellisuus merkitsee, että ICF:n tulkinnassa on käytettävä työkalua, joka sopii moneen tarkoitukseen. Tutkimusmenetelmänä on analyyttinen hermeneutiikka. Kun ICF:ää verrataan hyvään kuntoutuskäytäntöön, huomataan ICF:n tähtäävän yleiseen kuntoutuksen ollessa yksilöllistä. Tämä tarkoittaa, että kuntoutuksessa käytetään järkeä tapaus- ja tilannekohtaisesti.
ICF:ssä laajennetaan yksilön käsitettä viitekehyksessä ja ajan käsitettä kuvauskohteissa. Ne ovat kulttuurisesti fundamentaalisia käsitteitä. Tällaisen muuttaminen haastaa koko käsitejärjestelmän, myös käsitteen prosessi. Kuntoutusprosessi määriteltiin ja kuvattiin. Tämän lisäksi käyttäen Georg Henrik von Wrightin tutkimustuloksia ajasta, muutoksesta ja vastakohtaisuudesta luotiin prosessin dynamiikkaa kuvaava malli ICF:n käyttöönotto ei paranna kuntoutusprosesseja, mutta siinä on tekijöitä, joiden varassa voidaan luoda kuntoutusprosesseja parantava teoria.
the description of functioning abilities of a population. The name of the
standard is the International Classification of Functions (ICF). It is offered for rehabilitators, administrators and politicians, too. The rehabilitation systems do not work out as expected. The aim of this research is to find out possibilities of the ICF to solve problems of rehabilitation.
ICF was created both for practical, management and scientific purposes.
This means that an interpretative tool is used. It reveals that the rehabilitation process is the idea of success in rehabilitation. When compared with the good practices in rehabilitation one finds out that the ICF is made to cope with the general, while the essence of rehabilitation is the individual. This means that in rehabilitation practice the logics of case and situational thinking is applied.
The ICF enlarges the concepts of individual and time. These are fundamental cultural concepts. A change in one of the fundamental concepts challenges the whole system of concepts, including a process.
The rehabilitation process was defined and described. In order to understand the dynamics of a rehabilitation process the findings of time, change and contradiction of Georg Henrik von Wright were used.
The ICF as such does not improve rehabilitation processes. However it includes aspects which can be used when developing a theory of rehabilitation process.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [387]