Päivähoitopolitiikka kamppailuna hyvinvointivaltiosta : kentät, subjektiasemat ja oikeutukset

Abstract

Tutkimus tarkastelee Suomessa käytyjä päivähoitokeskusteluja esimerkkinä hyvinvointivaltion päämääristä ja vastuunjaosta käytävistä tulkintakamppailuista. Tutkimuksessa kysyn, miten julkiset päätöksentekijät ja kansalaiset rakentavat näkemyksillään julkisen vallan ja kansalaisten suhdetta. Lisäksi kysyn, miten hyvinvointivaltion politiikan hallitsevat tulkintatavat ja päätöksentekijöiden ja kansalaisten sosiaalinen asema määrittävät ja mahdollistavat näiden osallistumista tulkintakamppailuun.

Tutkimuksessa kehitän tulkintakamppailujen tarkastelemiseksi tulokulman, jonka lähtökohtana ovat Pierre Bourdieun kulttuurisosiologia, foucault’laisissa tutkimuksissa käytetty subjektiaseman käsite ja Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisen teoria. Tulokulmassa kulttuuri hahmottuu yhteiskunnallisten valtasuhteiden tuloksena sekä niiden uusintamisen ja haastamisen välineenä. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on päivähoitoa käsitteleviä lehtikirjoituksia ja asiakirjoja. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivuilla vuosina 1972–2006 julkaistujen artikkeleiden avulla tarkastelen päivähoitokeskusteluissa kansalaisille ja julkisen vallan toimijoille rakentuneita, hallitsevia diskursiivisia subjektiasemia ja niissä tapahtuneita muutoksia. Julkisten päätöksentekijöiden tulkintoja tutkin eduskunnan puheenvuorojen ja aloitteiden sekä kunnan asiakirjojen avulla. Kansalaisten esittämien näkemysten tutkimisessa puolestaan käytän päivähoitoikäisten lasten vanhempien kirjoittamia kuntalaisaloitteita ja yleisönosastokirjoituksia. Sekä päättäjien että kansalaisten tulkintoja edustavat tekstit sijoittuvat ajallisesti 2000-luvun alkuun. Aineiston analyysissä sovellan greimasilaisessa semiotiikassa kehitettyjä aktanttimallia ja pragmaattisten modaliteettien analyysia.

Päivähoitokeskusteluissa politiikan kohteiksi asetetaan yleisimmin lapsi, äiti, isä tai perhe. Näiden hyvinvointia turvaava tai toimintavapauksia rajoittava julkinen valta puolestaan asemoidaan valtion, kunnan ja hyvinvointityön ammattilaisten subjektiasemiin. Sekä päätöksentekijät että kansalaiset haastavat tai puolustavat vallitsevaa käytännön politiikkaa kytkemällä näihin subjektiasemiin oikeuksia ja velvollisuuksia sekä ominaisuuksia, joihin oikeudet ja velvollisuudet perustuvat. Päätöksentekijöiden ja kansalaisten esittämiä tulkintoja yhdistää lisäksi se, että niissä lapsen, äidin, isän ja perheen sosiaalisten oikeuksien turvaaminen ei yksin riitä päivähoitopolitiikan oikeutukseksi, vaan sen tulisi palvella myös yhteistä hyvää eli olla kansantai kunnallistalouden näkökulmasta rationaalista käytännön politiikkaa. Sen sijaan näkemykset keinoista, joilla nämä molemmat tavoitteet olisivat saavutettavissa, jakaantuvat niin päättäjien kuin kansalaistenkin keskuudessa.

Päättäjät ja kansalaiset tekevät kannanotoistaan vakuuttavia ja pyrkivät horjuttamaan kilpailevien tulkintojen uskottavuutta yhdistämällä hallitsevia käsityksiä julkisen vallan ja kansalaisten välisestä vastuunjaosta. Heidän asemansa kamppailun vastakkainasetteluissa vaikuttaa kuitenkin siihen, millä jaetuilla diskursiivisilla lähtökohdilla he pystyvät oikeuttamaan tulkintansa. Paikallisella tasolla vastakkain asettuivat kunnan viranhaltijoiden päivähoitojärjestelmän kokonaisvaltaista toimivuutta korostavat näkemykset ja luottamushenkilöiden kuntalaisten sosiaalisia oikeuksia puolustavat näkemykset. Kansalaiset kritisoivat kannanotoissaan kunnallisen byrokratian lähtökohtana olevaa tehokkuusajattelua sekä toisaalta kyseenalaistivat kunnallisen päivähoitopolitiikan taloudellisen tehokkuuden ja lainmukaisuuden. Lisäksi kansalaiset kävivät kamppailua, jossa osapuolet korostivat joko päivähoidon tai kotihoidon paremmuutta. Eduskunnassa puolestaan kamppailivat keskenään hallitus- ja oppositiopuolueet vastakkaisine tulkintoineen, joista edelliset puhuivat yksilön ja jälkimmäiset perheen sosiaalisten oikeuksien puolesta.

Tutkimus väittää, ettei hyvinvointivaltio poliittisena, sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä palaudu pelkästään yhteiskunnan ja institutionaalisen politiikan suuriin muutoksiin. Tulosten perusteella hyvinvointivaltion politiikkaa ei voida täysin ymmärtää ilman että tarkastellaan myös sitä, miten hyvinvointivaltiota tuotetaan, ylläpidetään ja oikeutetaan jokapäiväisessä kansallisessa ja paikallisessa sekä usein pienimuotoisessakin poliittisessa toiminnassa.

This study examines Finnish debates on child daycare as an example of the symbolic struggles on the welfare state’s objectives and its distribution of responsibilities. The study focuses on the ways in which the views of the public decision-makers and of citizens construct the relationship between the government and the citizens. In addition, it looks at how the hegemonic interpretations of the politics of the welfare state, as well as the social positions of the decision-makers and the citizens, determine and make possible their participation in the symbolic struggles.

The study formulates a theoretical approach that is based on Pierre Bourdieu’s cultural sociology, Foucauldian conceptions on the subject position, and the theory on justifi cation introduced by Luc Boltanski and Laurent Thévenot. In this approach, culture is seen as an outcome of societal power relations as well as an instrument of reproducing and challenging the existing power relations. The empirical data consists of newspaper articles and public records related to day care. I trace the hegemonic discursive subject positions of the citizens and the government by analysing articles published in the years 1972–2006 in Helsingin Sanomat, the leading broadsheet in Finland. The views of the decision-makers are examined in the parliamentary context: speeches delivered by members of the parliament and motions put forward by various parties. In addition, public documents from local government (municipality) are examined. The views of the citizens are analysed from letters to the editor and motions made to the municipality authorities by parents with pre-school aged children. The texts that are used to represent the decision-makers’ and the citizens’ interpretations are from the early 21st century. The data is analysed by applying the actant model and analysis of pragmatic modalities that were both developed within Greimasian semiotics.

Child, mother, father and family are usually positioned as the objects of policy in the day care debates. The governmental power that protects them or circumscribes their freedom is positioned to the subject positions of the state, the municipality, and the professionals in front-line welfare work. Both the decision-makers and the citizens use these subject positions in challenging or defending prevailing policy by linking rights and responsibilities to these subject positions, as well as bestowing with properties that form the basis of these rights and responsibilities. Another common feature in the views of the decision-makers and the citizens is the argument that protecting the social rights of the child, the mother, the father and the family cannot by itself justify day care policy. The policy should also serve the common good or, in other words, it should be rational from the perspective of the national or municipal economy. However, there are disagreements between and among both of these groups on what would be the best means to achieve these two objectives.

Decision-makers and citizens make their comments convincing and try to undermine the competing views by justifying them with various discourses that determine the rights and responsibilities of the government and the citizens. However, their positions in the confrontations of the struggle affect the kinds of shared discursive premises they can utilise to justify their views. On the municipality level, the confrontation appeared as a struggle between the views of the public servants and the views of the elected representatives. The public servants emphasised the economic rationality and the overall functioning of the day care system while the elected representatives advocated for the fulfi lment of the citizens’ social rights. Citizens, for their part, criticised the effi ciency-based valorisation of the municipal bureaucracy and called into question the economic effi ciency and lawfulness of local day care policy. In addition, the citizens were divided by struggle where some of the parents defended the public day care system while others emphasised the superiority of taking care of children at home. In the parliament, the struggle was structured around a confrontation between the parties in government that spoke for social rights of the individuals and the opposition parties with their family-centred views.

The study argues that welfare state as a political, social, and cultural phenomenon cannot be explained completely in terms of the transformations in society and institutional politics. It illustrates how the welfare state is constructed, maintained and justifi ed through everyday political action that takes place in the national and local contexts; often in seemingly mundane and small-scaled activities.