Kahden valtakunnan kansalaiset : vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia
Nykänen, Tapio (2012)
Nykänen, Tapio
Lapin yliopistokustannus
2012
ISBN:978-952-484-579-3
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-579-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-579-3
Tiivistelmä
Vanhoillislestadiolaisuus on luterilainen herätysliike, jonka juuret ovat saksalaisessa pietismissä ja pappi-tiedemies Lars Levi Laestadiuksen 1840-luvulla Pohjois-Ruotsissa käynnistämässä herätysliikehdinnässä.Liike on jäsenmäärältään ja maantieteelliseltä levinneisyydeltään Suomen suurin kirkon herätysliikkeeksi identifi oituva yhteisö, johon kuuluu noin 2,2 prosenttia suomalaisista eli arviolta 120 000 ihmistä. Liikkeen merkittävimmät kannatusalueet ovat Pohjanmaalla, Koillismaalla ja Lapissa, mutta vanhoillislestadiolaisia on paljon myös Etelä-Suomessa.
Uskonnon ja politiikan kytkökset ilmenevät vanhoillislestadiolaisuudessa useilla tavoilla. Ensinnäkin vanhoillislestadiolaisuus on poliittinen yhteisö, joka rajaa teologisilla perusteilla itseään suhteessa toisiin. Näitä ovat eriseurat, ”maailma”, muut kristityt ja epäuskoiset. Vanhoillislestadiolaisuus esitetään liikkeen opissa ainutlaatuisena kokonaisuutena, maanpäällisenä Jumalan valtakuntana, jonka piiriin taivaallinen pelastuminen on rajattu. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa vanhoillislestadiolaisessa seurakunnassa, mikä tekee siitä myös erehtymättömän auktoriteetin. Siten Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaisuuden sisäisen järjestäytymisen ja vallan avainkäsite: se on wittgensteinilainen sääntö, jonka perusteella ”uskovaisten” muodostamalta yhteisöltä edellytetään ehdotonta kuuliaisuutta. Käytännössä Jumalan valtakunnan valta kanavoituu sekä liikkeen hierarkisen valtarakenteen että uskovaisten itse itseensä kohdistaman norminmukaistavan vallan kautta.
Toiseksi vanhoillislestadiolaisella teologialla on avoin poliittinen agenda suhteessa valtioon ja yhteiskuntaan: vanhoillislestadiolainen ajattelu on konservatiivista yhteiskunnallisen pysyvyyden teologiaa, joka tukee valtiollista esivaltaa ja vastustaa vallankumouksellisuutta ja yleensä ”repivää” suhtautumista asioihin. Tämä asenne on määrittänyt vanhoillislestadiolaisuudessa omaksuttuja kantoja suhteessa poliittisiin puolueisiin: läpi liikkeen historian ”uskovaisten” puolueita ovat olleet konservatiiviset oikeistopuolueet, erityisesti Keskusta ja Kokoomus. Poliittinen vasemmisto on torjuttu sen ateistisen ja vallankumouksellisen perinteen vuoksi. Kiellettyjen puolueiden listalla ovat olleet myös muun muassa Kristillisdemokraatit sen eroavan herätysliiketaustan johdosta ja SMP ”repivän” politiikan vuoksi. 2000-luvulla vanhoillislestadiolaisten poliittinen liikkumavara on kasvanut ja politiikasta on tullut aiempaa selkeämmin uskonnonharjoituksesta erotettu asia.
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittista ajatusmaailmaa voidaan tulkita poliittisena teologiana, jossa uskonnollinen oppi ja politiikka ovat monikerroksisessa suhteessa. Metarakenteena vanhoillislestadiolaisen teologian ja politiikan suhdetta määrittää suvereenin Jumalan, maanpäällisen Jumalan valtakunnan ja valtiollisen esivallan käsitteellinen rakenneyhtäläisyys. Analogia muistuttaa kristillistä oppia kolmiyhteisestä Jumalasta, jonka persoonat ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vastaavasti uskovaisten vihollisia on hahmoteltu kolmijaon kautta: uskovaisilla on sota sielunvihollista, syntistä maailmaa ja omaa, syntiin taipuvaa lihaa vastaan. Näiden kolmen rakenteen yhtäläisyydet ovat merkki siitä, miten yhteisön maailmankuva pyrkii asettumaan epistemologiseen koherenssiin ja miten teologiset tai metafyysiset käsitykset vaikuttavat poliittisen ajattelun ja toiminnan taustalla, kuten Carl Schmitt fi losofi assaan esitti. Conservative Laestadianism is the biggest revival movement inside the Finnish Lutheran Church with approximately 120 000 members. From the point of view of church history it is a Lutheran movement with roots in German pietism and teachings of Swedish priest and preacher Lars Levi Laestadius (1800-1861).
Conservative Laestadianism is a political movement in many ways. In the fi rst place it is a political community, which defi nes itself strictly against the other, who include other Christians, “the world” and non-believers. Conservative Laestadianism is an exclusive movement: it is them alone who hold the keys for salvation. They believe that the Holy Spirit actually lives and acts inside the community, which makes it the true Christian church. Because of this Conservative Laestadian church, God’s Kingdom, is an infallible authority. This is the foundation for the hierarchy of political power inside the movement. It is obligatory to obey the rules given by pastoral authorities. Despite the fact that there are authorities inside the movement, Conservative Laestadianism can at the same be seen as modern religious movement, where power is dispersed among the faithful. This means that possibly the most important form of power in the movement is normative and operates by believers disciplining themselves.
Second, Conservative Laestadianism has an open political agenda on the context of state, society and party politics. Conservative Laestadian political thinking is moderate conservatism, which supports strongly the authorities in state and society and rejects all kinds of revolutionary thinking and actions. The parties of Conservative Laestadians have traditionally been the Finnish Centre Party and the National Coalition Party. LParties leaning on the political left are shunned because of their atheist tendencies and “disjunctive” politics.
The political thinking of Conservative Laestadianism can be interpreted as a political theology where theology and politics are in multi-layered relationship. Their theology has many detailed political implications, such as political statements with theological argumentation and the use of power based on the concept of God’s Kingdom inside the community. The meta-structure of the political theology of Conservative Laestadianism is defi ned by a conceptual analogy between the ideas of one, sovereign God, exclusive and earthly God’s Kingdom, and sovereign authorities of state and society.Inside this structure there is a strong demand of pervasive obedience for the will of sovereign authority in general. Structure as whole has resemblances with Christian idea of Trinitarian God; Father, Son and Holy Spirit. Also enemies in Conservative Laestadian theology are sketched through the concept of three entities, which share the same roots: they are devil, “the world” and the weak fl esh of man.These resemblances and analogies together can be seen as a sign of the structural and fundamental relations of community’s theology / metaphysics and political thinking as described by Carl Schmitt.
Uskonnon ja politiikan kytkökset ilmenevät vanhoillislestadiolaisuudessa useilla tavoilla. Ensinnäkin vanhoillislestadiolaisuus on poliittinen yhteisö, joka rajaa teologisilla perusteilla itseään suhteessa toisiin. Näitä ovat eriseurat, ”maailma”, muut kristityt ja epäuskoiset. Vanhoillislestadiolaisuus esitetään liikkeen opissa ainutlaatuisena kokonaisuutena, maanpäällisenä Jumalan valtakuntana, jonka piiriin taivaallinen pelastuminen on rajattu. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa vanhoillislestadiolaisessa seurakunnassa, mikä tekee siitä myös erehtymättömän auktoriteetin. Siten Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaisuuden sisäisen järjestäytymisen ja vallan avainkäsite: se on wittgensteinilainen sääntö, jonka perusteella ”uskovaisten” muodostamalta yhteisöltä edellytetään ehdotonta kuuliaisuutta. Käytännössä Jumalan valtakunnan valta kanavoituu sekä liikkeen hierarkisen valtarakenteen että uskovaisten itse itseensä kohdistaman norminmukaistavan vallan kautta.
Toiseksi vanhoillislestadiolaisella teologialla on avoin poliittinen agenda suhteessa valtioon ja yhteiskuntaan: vanhoillislestadiolainen ajattelu on konservatiivista yhteiskunnallisen pysyvyyden teologiaa, joka tukee valtiollista esivaltaa ja vastustaa vallankumouksellisuutta ja yleensä ”repivää” suhtautumista asioihin. Tämä asenne on määrittänyt vanhoillislestadiolaisuudessa omaksuttuja kantoja suhteessa poliittisiin puolueisiin: läpi liikkeen historian ”uskovaisten” puolueita ovat olleet konservatiiviset oikeistopuolueet, erityisesti Keskusta ja Kokoomus. Poliittinen vasemmisto on torjuttu sen ateistisen ja vallankumouksellisen perinteen vuoksi. Kiellettyjen puolueiden listalla ovat olleet myös muun muassa Kristillisdemokraatit sen eroavan herätysliiketaustan johdosta ja SMP ”repivän” politiikan vuoksi. 2000-luvulla vanhoillislestadiolaisten poliittinen liikkumavara on kasvanut ja politiikasta on tullut aiempaa selkeämmin uskonnonharjoituksesta erotettu asia.
Vanhoillislestadiolaisuuden poliittista ajatusmaailmaa voidaan tulkita poliittisena teologiana, jossa uskonnollinen oppi ja politiikka ovat monikerroksisessa suhteessa. Metarakenteena vanhoillislestadiolaisen teologian ja politiikan suhdetta määrittää suvereenin Jumalan, maanpäällisen Jumalan valtakunnan ja valtiollisen esivallan käsitteellinen rakenneyhtäläisyys. Analogia muistuttaa kristillistä oppia kolmiyhteisestä Jumalasta, jonka persoonat ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vastaavasti uskovaisten vihollisia on hahmoteltu kolmijaon kautta: uskovaisilla on sota sielunvihollista, syntistä maailmaa ja omaa, syntiin taipuvaa lihaa vastaan. Näiden kolmen rakenteen yhtäläisyydet ovat merkki siitä, miten yhteisön maailmankuva pyrkii asettumaan epistemologiseen koherenssiin ja miten teologiset tai metafyysiset käsitykset vaikuttavat poliittisen ajattelun ja toiminnan taustalla, kuten Carl Schmitt fi losofi assaan esitti.
Conservative Laestadianism is a political movement in many ways. In the fi rst place it is a political community, which defi nes itself strictly against the other, who include other Christians, “the world” and non-believers. Conservative Laestadianism is an exclusive movement: it is them alone who hold the keys for salvation. They believe that the Holy Spirit actually lives and acts inside the community, which makes it the true Christian church. Because of this Conservative Laestadian church, God’s Kingdom, is an infallible authority. This is the foundation for the hierarchy of political power inside the movement. It is obligatory to obey the rules given by pastoral authorities. Despite the fact that there are authorities inside the movement, Conservative Laestadianism can at the same be seen as modern religious movement, where power is dispersed among the faithful. This means that possibly the most important form of power in the movement is normative and operates by believers disciplining themselves.
Second, Conservative Laestadianism has an open political agenda on the context of state, society and party politics. Conservative Laestadian political thinking is moderate conservatism, which supports strongly the authorities in state and society and rejects all kinds of revolutionary thinking and actions. The parties of Conservative Laestadians have traditionally been the Finnish Centre Party and the National Coalition Party. LParties leaning on the political left are shunned because of their atheist tendencies and “disjunctive” politics.
The political thinking of Conservative Laestadianism can be interpreted as a political theology where theology and politics are in multi-layered relationship. Their theology has many detailed political implications, such as political statements with theological argumentation and the use of power based on the concept of God’s Kingdom inside the community. The meta-structure of the political theology of Conservative Laestadianism is defi ned by a conceptual analogy between the ideas of one, sovereign God, exclusive and earthly God’s Kingdom, and sovereign authorities of state and society.Inside this structure there is a strong demand of pervasive obedience for the will of sovereign authority in general. Structure as whole has resemblances with Christian idea of Trinitarian God; Father, Son and Holy Spirit. Also enemies in Conservative Laestadian theology are sketched through the concept of three entities, which share the same roots: they are devil, “the world” and the weak fl esh of man.These resemblances and analogies together can be seen as a sign of the structural and fundamental relations of community’s theology / metaphysics and political thinking as described by Carl Schmitt.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [389]