Erilaisia tapoja käyttää kylähullua : Kalkkiman pappi aatteiden ja mentaliteettien tulkkina 1800-luvulta 2000-luvulle

Abstract

Väitöskirjani on kulttuurihistorian ja historiallisen sosiologian kentälle sijoittuva, mikrohistoriallinen tapaustutkimus ja analyysi kylähulluudesta. Kohteena on torniolainen kylähullu Pietari Herajärvi, ja ennen muuta hänestä puolentoista vuosisadan ajan kirjoitetut ja kerrotut tarinat, tekstit ja mielikuvat. Pietari Herajärvi eli vuosina 1830–1885 Alatorniolla, missä hän syntyi aviottomana lapsena ja eli elämänsä kiertolaisena. Tutkimukseni perustuu Kalkkimaan papista keräämääni materiaaliin: kirjoituksiin, valokuviin, taideteoksiin, tutkimuksiin ja kansanperinteeseen. Kylähulluun voi sijoittaa melkein mitä tahansa piirteitä, ja tähän moni-ilmeisyyteen liittyy myös tutkimukseni lähtökohta. Pohdin tutkimuksessani Kalkkimaan papista eri aikoina kirjoitetun, kerrotun ja muuten tuotetun materiaalin avulla, miksi kylähullua tarvitaan. Kalkkimaan papin ristiriitainen hahmo ja monipuolisuus luovat hedelmällisen pohjan tarinoiden runsaudelle. Hänestä kerrotussa pohditaan niin yhteisön normeja, suhdetta poikkeavuuteen kuin vaikkapa sukupuolijärjestelmää. Väitöstyössäni pohdin myös, millaisia tulkintoja kylähullusta milloinkin tehdään ja mitä nämä tulkinnat kertovat aikansa aatteista, mentaliteeteista ja historiakuvista – siitä, mikä kullekin ajalle on ollut tyypillistä ja sallittua. Kalkkimaan pappi on kulkenut 14 mukana ensimmäisten suomenkielisten ylioppilaiden kielikiistoissa ja kansanrunouden tutkimuksen paradigmojen muutoksessa. Hän oli osa kotiseutuperinnettä ja nuorisoseura-aatetta. Vähitellen hänestä tuli tulkinnoissa köyhien puolustaja, yhteiskuntakriitikko ja viimeksi poikkeusyksilö, boheemi taiteilija ja yksityisajattelija. Menneisyydestä poimitaan kunakin aikana esiin ne piirteet, jotka parhaiten vastaavat kertojan omaa ajattelutapaa ja sijoittumista maailmaan. Näin Kalkkimaan papista kerrottaessa uusinnetaan ja muokataan historiakäsityksiä ja tuodaan menneisyys kulloisenkin nykyajan historiapoliittiseen käyttöön, ajan tarpeisiin taipuneena. Kalkkimaan papista kerrotussa käsitellään niin menneisyyden vaihtoehtoisia tulkintoja kuin menneisyyden suhdetta nykyisyyteenkin. Historiaa, menneisyyttä ja perinnettä käytetään maailmankuvan, maailmassa olemisen tavan ja menneisyyssuhteen jäsentäjänä.