Globalisaation varjoisat huoneet : kuulumisen ja ulossulkemisen tilat rajanylityksiä käsittelevissä liikkuvan kuvan installaatioissa

Abstract

Väitöskirjani jakautuu kahteen osaan: taiteelliseen osaan ja kirjoitettuun tutkimusosuuteen. Tutkimus kirjoittamisprosessina ja tutkimus taiteen tekemisen prosessina kulkevat työssäni rinnakkain, dialogissa ja toinen toistaan täydentäen. Väitöskirjani taiteellinen osa koostuu kolmesta liikkuvan kuvan installaatiosta: Kohtaamiskulmia (2006) kertoo Suomessa asuvien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kokemuksista ja Kahdeksan huonetta (2008) käsittelee kansainväliseen prostituutioon liittyvää naiskauppaa. Installaatiossa Maamme/Vårt Land (2012) ulkomaalaissyntyiset Suomen kansalaiset laulavat Maamme-laulun. Olen toteuttanut kaikki teokset yhdessä puolisoni Mark Robertsin kanssa. Tutkimukseni käsittelee taideteosten ja kirjoitetun tutkimuksen keinoin globalisaatioon liittyviä eriarvoistavia ilmiöitä. Kirjoitetussa tutkimusosassa kontekstualisoin ja syvennän teosten käsittelemiä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja avaan laajempia tulkinnan kehyksiä tuomalla teemat vuoropuheluun aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden kanssa.

Arkiymmärrys maailmasta perustuu usein kansallisvaltiokeskeiseen ajatukseen “asioiden kansallisesta järjestyksestä”, eli luonnollistettuun ja usein itsestäänselvyytenä otettuun tapaan ymmärtää maailma toisistaan selkeästi erottuvina ja omiin tiloihinsa rajautuvina kansoina ja kansallisvaltioina. Siirtolaisuus ja pakolaisuus ovat kuitenkin ilmiöitä, jotka huojuttavat ja horjuttavat perinteisiä käsityksiä kansallisvaltioista, kansallisista identiteeteistä ja kuulumisesta. Tutkimuksessani kysyn, millaisia kuulumisen ja ulossulkemisen prosesseja kansallisten järjestysten varjoissa tapahtuu. Pohdin myös, miten taide – ja omat installaatiomme – osallistuvat eettiseen ja poliittiseen keskusteluun kansallisista järjestyksistä, rajoista ja globaalista eriarvoisuudesta. Tutkimukseni kirjoitettu osuus on lähtökohdiltaan tieteidenvälinen, ja se sijoittuu kulttuurintutkimuksen, kulttuurihistorian, taiteentutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen aloihin poimien näkökulmia myös elokuva- ja mediatutkimuksesta.

Tutkimukseni ylittää monenlaisia rajoja ja paikantuu tiloihin, jotka olen nimennyt globalisaation varjoisiksi huoneiksi. Näitä tiloja ovat esimerkiksi Kohtaamiskulmia-installaatiossa kuvatut rajavartioasemien ja poliisiasemien haastatteluhuoneet, pakolaisten vastaanottokeskukset ja ulkomaalaisvirasto, joiden huoneissa käydään jatkuvaa rajanvetoa siitä, kuka otetaan sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja kuka suljetaan sen ulkopuolelle. Teoksen huoneet ja haastattelukatkelmat ilmentävät rajoja, valtaa, kuulumista ja ulossulkemista sekä kansallisvaltioiden välisiä säröjä ja halkeamia, poikkeuksen tiloja, jotka ovat samaan aikaan kansallisvaltioiden sisä- ja ulkopuolella. Kahdeksan huonetta -teoksessa globaalin maailman eriarvoistavat taloudelliset ja sukupuolittuneet valtasuhteet materialisoituvat ja tulevat iholle, kun arkisissa hotellihuoneissa käydään kauppaa naisten kehoilla. Maamme/Vårt Land -installaatio on puolestaan eräänlainen diasporatila, jossa erilaiset suomalaisuudet ja niihin liittyvät kulttuurit, etnisyydet ja sosiaaliset suhteet risteytyvät ja kohtaavat. Mutta teokset eivät ainoastaan kuvaa paikkoja, tiloja ja huoneita, vaan samalla ne myös luovat niitä. Monikanavainen liikkuvan kuvan installaatio muodostaa myös itsessään konkreettisen fyysisen tilan, eräänlaisen installaation sisään rakentuvan huoneen, johon katsoja astuu sisään.

Tutkimuksessani kutsun liikkuvan kuvan installaatioitamme audiovisuaaliseksi kulttuurintutkimukseksi tilallisessa muodossa. Teoksemme tulkitsevat yhteiskunnallisia ilmiöitä omilla menetelmillään, joihin kuuluvat liikkuvan kuvan visuaalisuus, kerronnallisuus ja ääni sekä installaation tilallisuus. Taideteoksiamme voisi kuvailla visuaalisen tai pikemminkin moniaistisen ajattelun välineiksi, jotka kutsuvat kokijansa ajattelemaan ja kokemaan kanssaan tarjoten vaihtoehtoisia tapoja jäsentää todellisuutta ja ympäröivää maailmaa. Taideteoksen ja sen vastaanottajan kohtaamisessa affektiivinen, ruumiillinen ja moniaistinen kokemus yhdistyvät käsitteelliseen ja kielelliseen ajatteluun.

Väitöstutkimuksessani kaksi erilaista traditiota, toimintatapaa ja asennetta – liikkuvan kuvan installaatiot ja kirjoitettu, tieteellinen kulttuurintutkimus – kohtaavat, ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja tuottavat uutta tietoa ja ymmärrystä maailmasta. Niiden menetelmät ovat erilaisia mutta päämäärä yhteinen: pyrkimys kohdata, ymmärtää ja merkityksellistää globalisaatioon liittyviä ilmiöitä. Taiteen ja tieteen rajapinnalla kulkeva tutkimus voi parhaimmillaan toimia paikkana, jossa tieteellisen tutkimuksen tarkkuus, täsmällisyys ja kielellisyys kohtaa taiteen monimerkityksellisyyden, moniaistisuuden ja ei-kielellisyyden. Juuri tässä kokonaisvaltaisessa käsitteellisen ajattelun ja kokemuksellisen aistihavainnon risteyskohdassa saattaa syntyä sellaisia uusia todellisuuden kohtaamisen tapoja, jotka voivat tehdä näkyväksi yhteiskunnallisia epäkohtia poliittisella tavalla ja toisaalta mahdollistaa toisten ihmisten kokemusten eettisen kohtaamisen.