Nuorten osallisuuskertomuksia Juopulin yhteisössä

Abstract

Tämän väitöskirjatutkimuksen keskiössä ovat syrjäseudun nuoruus sekä paikallisessa kasvuympäristössä koettu osallisuus. Ilmiötä avataan juopulilaisessa kyläyhteisössä syntyneiden osallisuuskokemusten avulla. Tutkimus on paitsi syrjäseutukuvaus myös kertomus kasvokkuudesta ja paikallisuudesta sekä arkipäivän ihmissuhteista sukupolvet ylittävässä yhteisössä.

Kasvuympäristön käsite määritellään tässä asuinpaikan erityisyyden, ihmisten välisten sosiaalisten kytkösten ja kulttuuristen tekijöiden kautta. Humanistinen paikan käsitys antaa mahdollisuuden myös kasvatustieteilijälle tarttua maantieteen kysymyksiin ja tehdä tulkintoja kasvuympäristöstä merkityksellisen paikan käsitettä hyödyntäen. Kasvuympäristöön liittyy tässä keskeisesti myös sukupolvien välinen vuorovaikutus yhteisössä. Tutkimuksen kertomuksellinen näkökulma pitää sisällään sukupolvet ylittävässä yhteisössä syntynyttä kulttuurisuutta.

Tässä tutkimuksessa pohditaan paikallisuuden merkityksellisyyttä osallisuuden tutkimisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentaa kasvatustieteellistä näkökulmaa ympäristöön, kertomukseen ja osallisuuteen. Tutkimuksen pääkäsitteitä ovat kasvuympäristö, kertomus ja osallisuus. Kasvuympäristön ja kertomuksen käsitteet yhdistyvät teoreettisessa viitekehyksessä kasvuympäristön kertomukseksi. Kasvuympäristön kertomus pilkkoutuu nuoren kannalta merkittäviksi osakertomuksiksi, joiden avulla tarkastellaan kasvuympäristöä osallisuuskokemusten syntymisen näkökulmasta.

Kasvuympäristön kertomus kuvaa ideoiden tasolla sitä, millaisessa kasvuympäristön käytännössä muotoutuvat ihmisten väliset vuorovaikutukselliset suhteet ja miten ihmisten välille muodostuu yhteenkuuluvuutta noiden kohtaamisten myötä.

Paikallisen kasvuympäristön kertomuksen ymmärtäminen tapahtuu kytköksissä valtakunnalliseen ”kasvunmaisemaan”. Paikallistason ilmiötä taustoittavat yhteiskunnalliset ajankuvat. Yhteiskunnallisten kytkösten avulla tutkimus liittyy valtakunnalliseen osallisuuskeskusteluun.

Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että yhteiskunta tarvitsee osattomuuskertomusten sijaan osallisuuskertomuksia. Tämä tutkimus on osallisuuskertomus, jossa osallistumista ei tarkastella velvoitteena, vaan osallisuuden ajatellaan syntyvän yhteenkuuluvuuden kokemuksina paikallisessa kasvuympäristössä. Syrjäytymiskeskustelussa vähälle huomiolle jäänyt sukupolvet ylittävä, paikalliskulttuurinen puhunnan alue on tässä tutkimuksessa tärkeä subjektiivista syrjäytymistä ja sen ehkäisemistä määrittävä tekijä. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin tekijöitä, jotka puoltavat kasvuympäristön kulttuurista merkityksellisyyttä nuoren arjessa sekä osallisuuskokemusten yhteyksiä elämänhallintaan aikuisuudessa. Tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa sekä käytäntöön että kasvatustieteellisen tutkimuksen kenttään. Tutkimus nuorten osallisuuden kehittymisestä ja sitä määrittävistä tekijöistä antaa tietoa ja perusteita nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä päätöksentekoon.

Tutkimusaineistona ovat tutkimushenkilöiltä saadut elämäkerralliset narratiivit sekä kuvallinen, kirjallinen ja äänitetty materiaali tutkimushenkilöiden nuoruusvuosilta. Tutkittavana oli 1990-luvun juopulilaisten nuorten yhteisö. Sen kohtaamiset rajoittuivat paikkoihin kylällä. Rakennettu ympäristö ja luonto tarjosivat puitteet oman itsen kertomiselle. Kertomisesta kasvoi kohtauspaikka, jossa pääsi käsittelemään ja jäsentämään itseä suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja elämänkaarelliseen jatkumoon. Tänä päivänä tuohon nuorisoyhteisöön kuuluneet henkilöt kertovat nuoruuttaan nykyisestä sijainnistaan. Vaikka jaettu todellisuus tutkimushenkilöiden välillä on aikuisuuden myötä kaventunut, eikä yhteistä ole enää siinä määrin kuin nuoruudessa, päästään vuorovaikutuksellisissa haastattelutapaamisissa kokoamaan yhteistä, itse kunkin muistoille rakentuvaa kertomusta. Tuo kertomus on mosaiikkiteos, jonka perustalta tämä tutkimus rakentuu.

This research focused on adolescence in the periphery and on the youth’s perceived membership in the local growth context. The phenomenon was analyzed through membership experiences that emerged in the Juopuli village community. On the one hand, the study describes life in the periphery. On the other hand, it is a description of identity and locality as well as everyday relationships in a cross-generational community. The concept of growth context is defined as the special nature of the dwelling place, connections between the villagers, and cultural factors. The humanistic conception of place provided the educational science researcher with an opportunity to address geographical questions and analyze the growth context with the concept of a meaningful place. In this study, the growth context also covered cross-generational interaction in the community. The narrative viewpoint included the cultural dimension that emerged within the cross-generational community.

The meaning of locality in membership experiences was analyzed in this study. The theoretical framework provided an educational scientific viewpoint to environment, narrative, and membership. In the theoretical framework, the concepts of growth context and narrative converged into a narrative of growth context. The narrative was further divided into sub-narratives that were the youth’s descriptions of meaningful emerging membership experiences in the growth context.

The narrative of growth context is an ideological description of how the interaction relationships between villagers actually formed in daily life and how these encounters enhanced bonding between people.

The narrative of the local growth context was viewed in relation to the national growth context. The contemporary societal period provided background to local phenomena. Through these societal connections, the study contributes to the national discourse about sense of belonging and membership.

The fundamental idea of the study was that, instead of exclusion, society needs narratives about memberships. The study represents such a narrative in which membership was not viewed as an obligation but as a manifestation of experiences of togetherness in a local growth context. The less studied viewpoint in exclusion research—the meaning of local cultural interaction— is the main defining factor of preventing subjective exclusion and its prevention. The purpose of the study is to introduce factors that enhance the cultural meaning of growth context in the youth’s everyday life, and the connection between membership experiences and life management skills in adulthood.

Furthermore, the purpose is to provide new information to practice and the field of educational research. The findings about the development of membership experiences in the youth and its defining factors can give relevant information and tools for the prevention of exclusion and decisionmaking.

The data comprised autobiographical narratives and visual, written, and audio-recorded materials from the research participants’ adolescence. The research target was the youth community in the Juopuli village in the 1990s and the youth’s places of encounters in the village. The constructed environment and nature provided the surroundings to the youth’s auto-narratives. Narratives formed a meeting place where the youth could analyze and view themselves in relation to the surrounding reality and continuum of their lifespans. Even today, members of this youth community narrate their adolescence from their current life context. Although the shared reality between the research participants has narrowed as they have entered adulthood and they do not have as much in common as they did in adolescence, they could construct the shared, memories-based narrative in the interactional interviewing encounters. This narrative is like a mosaic, forming the foundation of the study at hand.