Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa : tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan teknologiavälitteisyyden merkityksellisyyttä ikääntyvien sivukylien arjessa. Tutkimus rakentaa kuvaa kyläläisten teknologian käytöstä, teknologiavälitteisyyden paikoista ja tiloista arjessa sekä teknologiavälitteisen tiedon rakentamisesta ja käyttämisestä sivukylissä. Tutkimusta ohjaa hermeneuttis-fenomenologinen tiedonintressi, jolloin aineistoista syntyvä tulkittu tieto on kiinteästi sidoksissa tilanteeseen, aikaan ja paikkaan. Tutkimustehtävät ovat 1) millaisia tiloja sivukylien asukkaat rakentavat teknologiavälitteisyydelle arjessaan ja 2) millaisia mahdollisuuksia teknologiavälitteisyys tarjoaa maaseutusosiaalityölle ikääntyvien sivukylien arjen tukemisessa.

Tutkimus koostuu yhteenveto-osiosta ja neljästä aiemmin julkaistusta osatutkimuksesta. Empiirisenä aineistona ovat sivukylissä toteutetut 18 yksilöhaastattelua, 2 lomakekyselyä ja 2 fokusryhmähaastattelua. Aineistojen monipuolisuus ja vaiheittaisesti edennyt aineistokeruu mahdollistivat erilaiset tutkimukselliset lähestymistavat. Yksilöhaastattelut teemoitettiin ja luentametodina käytettiin muun muassa odotusperspektiiviluentaa, kun taas fokusryhmähaastattelut analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Lomakekyselyn tuloksia tarkasteltiin käyttäen muun muassa suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja faktorianalyysia pääkomponenttianalyysin osana.

Osatutkimuksissa tarkastellaan tutkittavaa ilmiötä eri näkökulmista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa luodaan yleiskuva sivukylien asukkaiden informaatioteknologian käytöstä, toisessa syvennytään teknologiavälitteisyyden merkityksiin sivukylien arjessa. Kolmannessa osatutkimuksessa analysoidaan teknologiavälitteisen tiedon prosessuaalista rakentumista tutkimusmetodisena ilmiönä. Neljännessä, teoreettisen viitekehyksen tuottavassa osatutkimuksessa keskitytään Niklas Luhmannin ekologiseen kommunikaatioteoriaan, jota hyödynnetään valikoivasti tarkasteltaessa teknologiavälitteisyyden mahdollisuuksia maaseutusosiaalityössä.

Yhteenveto-osion tehtävänä on punoa osatutkimusten tulokset yhteen ja luoda yleinen, abstrahoitu kuva tutkittavasta kokonaisuudesta kahden tutkimustehtävän avulla. Pyrkimyksenä on ollut ymmärtää ja tulkita kyläläisten omia tulkintoja arjestaan. Ensimmäiseksi tarkastellaan sivukylien asukkaiden rakentamia tiloja teknologiavälitteisyydelle arjessaan. Toisessa vaiheessa sovelletaan saatuja tuloksia maaseutusosiaalityöhön ekologisesta kommunikaatioteoriasta valitsemieni käsitteiden avulla.

Tutkimuksen tuottama tieto kuvaa, mitä teknologiavälitteisyys on koettuna toiminnallisuutena ikääntyvien sivukylien arjessa. Teknologian käyttö paikantuu toiminnallisiin arjen tiloihin, jotka kytkeytyvät sekä vapaa-aikaan että ammatilliseen toimintaan. Kyläläiset käyttävät teknologiaa perinteisesti tiedon hakuun ja asioiden hoitoon; erityisesti pankkiasioissa hyödynnetään teknologiavälitteisyyttä samoin kuin lehtien lukemisessa. Teknologian käyttö on verrannollinen ikään: mitä iäkkäämpi käyttäjä, sitä harkitumpaa informaatioteknologian hyödyntäminen oli. Tulokset osoittavat, että erityisesti hyvinvointipalveluihin kytkeytyessään informaatioteknologia näyttäytyy sivukylissä näkyvinä ja näkymättöminä, arkeen sulautuneina toimintoina.

Teknologiavälitteisyyden merkityksellisyys kiinnittyy aineistossa yhteisöllisyyteen, palveluihin ja tietoon. Se paikantuu yhtäältä lineaarisiin, tarkasti kohdennettuihin ja yksisuuntaisiin teknologian käyttötapoihin erityisesti tiedon vastaanottamisessa, mutta myös tiedon jakamisessa. Toisaalta merkityksellisyys todentuu dynaamisissa, vastavuoroisissa ja monimuotoisissa teknologiavälitteisyyden käyttötavoissa rakentamassa ja ylläpitämässä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta luoden sosiaalisia toimintatiloja. Vastavuoroisesti rakentuva tieto ankkuroituu dynaamiseen teknologiavälitteisyyden hyödyntämiseen. Vuorovaikutteinen, jaettu ja yhteistyössä rakennettu tieto tuottaa yhteisöllistä ymmärrystä ja toimintaa. Se onkin yksi sivukylien asukkaiden osallisuuden edellytys postmodernissa, kompleksisessa yhteiskunnassa.

Osatutkimusten tuloksia sovelletaan maaseutusosiaalityöhön Niklas Luhmannin (2004) ekologisen kommunikaatioteorian tarjoamin käsittein, joita ovat kommunikaatio, resonanssi ja havainnointi. Eklektisesti valittujen käsitteiden avulla jäsennetään teknologiavälitteisyyden avaamia maaseutusosiaalityön mahdollisuuksia sivukylien arjen tukijana eri funktiojärjestelmissä. Tulokset osoittavat, että kompleksisessa yhteiskunnassa maaseutusosiaalityöllä on paikka havainnoida ja tukea arjen sujuvuutta harvaan asutuilla alueilla ja siellä sijaitsevissa sivukylissä. Toimiessaan eri funktiojärjestelmissä maaseutusosiaalityö voi teknologiavälitteisyyttä hyödyntäen välittää informaatiota, rakentaa ja tukea ymmärrystä. Samalla se vaikuttaa järjestelmien sisäiseen ja ulkopuoliseen informaatioon ja sen käyttämiseen edistäen näin kyläläisten arjen sujuvuutta. Maaseutusosiaalityön yhtenä tehtävänä on vahvistaa kyläläisten osallisuutta ympäröivään yhteiskuntaan. Se saa lisätyökalun käyttöönsä, kun se hyödyntää teknologiavälitteisyyttä suunnitelmallisesti ja systemaattisesti, ei teknologian sanelemana, ikääntyviin sivukyliin ulkoapäin tulevana pakkona.

Yksilöllistyvässä yhteiskunnassa teknologiavälitteisyys näyttäytyy tässä tutkimuksessa toistaiseksi ohuesti käytössä olevana, mutta tulossa olevana välineenä luoda ja ylläpitää sekä tukea arjen sujuvuutta ikääntyvissä sivukylissä. Teknologiavälitteisyys konkretisoituu ikääntyvissä sivukylissä toiminnallisissa ja sosiaalisissa tiloissa, joita rakennetaan eletyn elämän kokemuksellisuuden perustalle. Teknologiavälitteisyyden merkityksellisyys todentuu arjen sujuvuuden lisäksi yhteiskunnallisissa arvovalinnoissa: valinnoissa siitä, nähdäänkö sivukylät kaupungistuvan yhteiskunnan taakkana vai sen merkityksellisenä osana ja aktiivisena toimijana.

This study examined the utilization of technology and technology-mediated knowledge in the everyday lives of people in remote villages in Lapland. An interest in hermeneutic-phenomenological knowledge provides the background for this study. This means that knowledge produced in this study is closely linked to the situation, time and place. The research questions addressed are: 1) What kind of spaces do villagers build for technology-mediatedness in their everyday lives? 2) What kind of possibilities does technology-mediatedness provide to rural social work for enhancing the everyday life of remote villages?

The results of the study are summarized in four previously published independent research articles and in a summary article. The data were 18 individual interviews with villagers, two questionnaires (255 completed) and two focus group interviews (7+ 6 participants). The variety of data and iterative data collection enabled diverse research approaches. Individual interviews were analyzed by thematising and one reading method was the perspective of expectancy. Focus group interviews were analyzed by using theory-based content analysis. The results of the survey were examined with frequency distributions, cross tabulations and principal component analysis.

The first of the previously published articles provides a general view of how villagers in remote areas use information technology. The second article focuses on the meanings of technology-mediatedness in villagers’ everyday lives. The third article analyzes processual building of technology-mediated knowledge as a research methodology phenomenon. The fourth article focuses on Niklas Luhmann’s ecological communication theory, which forms the theoretical framework for this study.

The purpose of the summary article is to entwine the results to create a general picture of the phenomenon. The first section of the summary article focuses on what kind of spaces villagers build for technology-mediatedness in their everyday lives. The second section examines the results in light of the theoretical framework of ecological communication theory. The latter section is an attempt to apply theory into the practice and it provides an eclectic investigation into the possibilities of utilizing technology-mediated solutions for rural social work.

The knowledge produced by this study describes how villagers experience technology-mediatedness in everyday life. The use of information technology occurs during both leisure and work activities. Villagers most often use technology for retrieving information and managing affairs, especially reading newspapers and banking. The use of information technology correlates with age, with older villagers being more deliberate in their utilization of information technology. In the area of welfare services, information technology was both visible and invisible, blended into the actions of everyday life.

The importance of technology-mediatedness is apparent in the areas of community, welfare services and knowledge. Technology is most commonly used to search for information, but technology also provides the possibility of sharing information. Technology-mediatedness further allows villagers to reciprocally produce and maintain community participation, creating social spaces for actions. The reciprocally produced knowledge is anchored to the dynamic technology-mediatedness. The interactive, shared and co-built knowledge generates communal understanding and action and is a prerequisite for villagers’ inclusion in the postmodern, complex society.

The results of individual studies are applied in rural social work by using the concepts of ecological communication theory. By using concept communication, observation and resonance, the possibilities of rural social work can be structured to enhance the everyday life of hamlets. Based on this, it seems that rural social work has its place and space to observe and support the ease of everyday life in villages. By acting in different function systems, rural social work can 1) mediate information, 2) support understanding and 3) influence inside and outside information and its use in enhancing everyday life. One task for rural social work is to reinforce the inclusion of villages in the greater complex society. The systematic use of technology-mediatedness is an extra tool for rural social work to foster this inclusion. However, this inclusion should be built with the participation of the ageing villages, not imposed from the outside.

Technology-mediatedness is currently little used as a solution to maintain and enhance life in remote villages within a larger individualizing society. Technology-mediatedness exists in ageing villages in functional and social spaces that are built on lived experiences. It exists in societal values, too, especially in the value society places on its remote areas. Are they a burden to get rid of, or are they a meaningful part of society?