"Mukava mennä iloisella mielellä" : narratiivinen tutkimus kehitysvammaisten nuorten toisen asteen opinnoista
Hermanoff, Anneli (2016)
Hermanoff, Anneli
Lapin yliopisto
2016
ISBN:978-952-484-890-9
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-890-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-890-9
Tiivistelmä
Suomessa kaikilla perusopetuksensa päättävillä nuorilla on oikeus toisen asteen koulutukseen. Kehitysvammaisten nuorten pääsy perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen ei kuitenkaan toteudu kaikilta osin yhdenvertaisesti muihin ikätovereihin verrattuna. Erot näkyvät paikkakuntakohtaisesti eri koulutusasteilla ja koulutusaloille pääsyssä.
Tämä tutkimus käsitteli kehitysvammaisten nuorten perusopetuksen jälkeisiä jatko-opintoja Pohjois-Suomessa. Tutkimukselle asetettiin kolme pääkysymystä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitettiin sitä, miten ammatillinen jatko-opintopolku rakentuu kehitysvammaisten nuorten ja heidän vanhempiensa kertomana. Sille asetettiin kolme alakysymystä: 1) Miten peruskouluaika on yhteydessä jatko-opintoihin? 2) Miten jatko-opintoihin hakeudutaan? ja 3) Miten jatko-opinnoissa edetään? Toisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin, millaisia merkityksiä jatko-opinnoilla on nuorten kertomana. Kolmanneksi kysyttiin, mistä tekijöistä nuorten mielestä muodostuu hyvä jatko-opiskelupaikka.
Tutkimuksen teoreettisena taustana selvitettiin vammaistutkimusta sekä vammaisuuden ja kehitysvammaisuuden käsitteen moniulotteisuutta. Ydinteoriaksi valittiin Martha Nussbaumin toimintamahdollisuusteoria (capabilities approach), joka kuvaa kehitysvammaisten edellytyksiä ja kykyä kehittyä ja oppia. Toimintamahdollisuudet heijastuvat myös hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
Toisena teoreettisena alueena tarkasteltiin siirtymävaihetta keskittyen erityisesti kehitysvammaisten siirtymää toisen asteen koulutukseen sekä sen edellyttämää tukea.
Tutkimushenkilöinä oli 14 kehitysvammaiseksi diagnosoitua nuorta ja heidän huoltajansa. Tiedonhankintatapoina olivat nuorten yksilöhaastattelut sekä heidän huoltajiensa kertomukset nuoren koulutuspoluista. Haastattelut tehtiin kahteen otteeseen vuosien 2012 ja 2014 aikana. Nuorten haastattelujen tukena käytettiin selkokieltä. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana oli narratiivinen tutkimusote.
Tutkimustuloksina ja kehitysvammaisten narratiiveissa tuli ilmi, kuinka peruskouluaika oli jäänyt monelle mukavaksi muistoksi. Siten kehitysvammaisten nuorten suhtautuminen opiskeluun oli pääosin myönteistä. Joillekin jatko-opintoihin siirtyminen näyttäytyi uhkaavana ja pelottavana, ja omaa selviytymistä epäiltiin. Osa nuorista koki saamansa valmennuksen ja tuen ratkaisevana. Myös uusiin ihmisiin tutustumista korostettiin. Sopeutumisen haasteet ja pelko tulevasta olivat myös osa kehitysvammaisten tuntemuksia. Siirtyminen toiselle asteelle näyttäytyi usean mielissä taitekohtana, jossa tarvitaan tiedon lisäksi myös sosiaalisia ja käytännön taitoja.
Hyvä jatko-opiskelupaikka muodostui nuorten mielestä monista tekijöistä. Tärkeää oli sijainti: koulun tulisi olla lähellä niin, että opiskelu onnistuisi kotoa käsin. Edelleen he arvostivat samanlaisten ikätovereiden seuraa, tukea antavia opettajia sekä ylipäänsä monipuolista oppimista.
Narratiivisen analyysin perusteella tuloksista jäsentyi kolme erilaista koulutuspolkua: sujuva, mutkainen ja keskeytynyt koulupolku.
Tutkimus osoitti, kuinka tärkeää on kehittää sellaista yksilöllisten tarpeiden mukaan muuntuvaa koulutusta, jonka tavoitteena on nuorten, joiden ensisijaiset tavoitteet ja vahvuudet eivät ole akateemisen tiedon hankinnassa, joko todellinen työllistyminen tai mielekäs tekeminen. Nykyinen koulutustarjonta on kapea ja riittämätön.
Tutkimus haastaa tarkastelemaan ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen erityisopetuksen nykytilaa. Se tuo esiin todellisia mahdollisuuksia kasvattaa ja vahvistaa erityisesti kehitysvammaisia nuoria kansalaisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tutkimus kuuluu vammaistutkimukseen osana kasvatustieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tutkimus nivoutuu keskusteluun osallisuudesta, koulutuksellisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.
Tämä tutkimus käsitteli kehitysvammaisten nuorten perusopetuksen jälkeisiä jatko-opintoja Pohjois-Suomessa. Tutkimukselle asetettiin kolme pääkysymystä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitettiin sitä, miten ammatillinen jatko-opintopolku rakentuu kehitysvammaisten nuorten ja heidän vanhempiensa kertomana. Sille asetettiin kolme alakysymystä: 1) Miten peruskouluaika on yhteydessä jatko-opintoihin? 2) Miten jatko-opintoihin hakeudutaan? ja 3) Miten jatko-opinnoissa edetään? Toisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin, millaisia merkityksiä jatko-opinnoilla on nuorten kertomana. Kolmanneksi kysyttiin, mistä tekijöistä nuorten mielestä muodostuu hyvä jatko-opiskelupaikka.
Tutkimuksen teoreettisena taustana selvitettiin vammaistutkimusta sekä vammaisuuden ja kehitysvammaisuuden käsitteen moniulotteisuutta. Ydinteoriaksi valittiin Martha Nussbaumin toimintamahdollisuusteoria (capabilities approach), joka kuvaa kehitysvammaisten edellytyksiä ja kykyä kehittyä ja oppia. Toimintamahdollisuudet heijastuvat myös hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
Toisena teoreettisena alueena tarkasteltiin siirtymävaihetta keskittyen erityisesti kehitysvammaisten siirtymää toisen asteen koulutukseen sekä sen edellyttämää tukea.
Tutkimushenkilöinä oli 14 kehitysvammaiseksi diagnosoitua nuorta ja heidän huoltajansa. Tiedonhankintatapoina olivat nuorten yksilöhaastattelut sekä heidän huoltajiensa kertomukset nuoren koulutuspoluista. Haastattelut tehtiin kahteen otteeseen vuosien 2012 ja 2014 aikana. Nuorten haastattelujen tukena käytettiin selkokieltä. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana oli narratiivinen tutkimusote.
Tutkimustuloksina ja kehitysvammaisten narratiiveissa tuli ilmi, kuinka peruskouluaika oli jäänyt monelle mukavaksi muistoksi. Siten kehitysvammaisten nuorten suhtautuminen opiskeluun oli pääosin myönteistä. Joillekin jatko-opintoihin siirtyminen näyttäytyi uhkaavana ja pelottavana, ja omaa selviytymistä epäiltiin. Osa nuorista koki saamansa valmennuksen ja tuen ratkaisevana. Myös uusiin ihmisiin tutustumista korostettiin. Sopeutumisen haasteet ja pelko tulevasta olivat myös osa kehitysvammaisten tuntemuksia. Siirtyminen toiselle asteelle näyttäytyi usean mielissä taitekohtana, jossa tarvitaan tiedon lisäksi myös sosiaalisia ja käytännön taitoja.
Hyvä jatko-opiskelupaikka muodostui nuorten mielestä monista tekijöistä. Tärkeää oli sijainti: koulun tulisi olla lähellä niin, että opiskelu onnistuisi kotoa käsin. Edelleen he arvostivat samanlaisten ikätovereiden seuraa, tukea antavia opettajia sekä ylipäänsä monipuolista oppimista.
Narratiivisen analyysin perusteella tuloksista jäsentyi kolme erilaista koulutuspolkua: sujuva, mutkainen ja keskeytynyt koulupolku.
Tutkimus osoitti, kuinka tärkeää on kehittää sellaista yksilöllisten tarpeiden mukaan muuntuvaa koulutusta, jonka tavoitteena on nuorten, joiden ensisijaiset tavoitteet ja vahvuudet eivät ole akateemisen tiedon hankinnassa, joko todellinen työllistyminen tai mielekäs tekeminen. Nykyinen koulutustarjonta on kapea ja riittämätön.
Tutkimus haastaa tarkastelemaan ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen erityisopetuksen nykytilaa. Se tuo esiin todellisia mahdollisuuksia kasvattaa ja vahvistaa erityisesti kehitysvammaisia nuoria kansalaisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tutkimus kuuluu vammaistutkimukseen osana kasvatustieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tutkimus nivoutuu keskusteluun osallisuudesta, koulutuksellisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [343]