Monta polkua johtajuuteen : naisjohtajien urakertomuksia
Hyvärinen, Sanna (2016)
Lapin yliopisto
2016
ISBN:978-952-484-892-3
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-892-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-892-3
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten naisjohtajien elämänkulku yhdistyy heidän urakehitykseensä sekä heidän oman johtajuutensa ymmärtämiseen. Kasvatustieteiden tieteenalaan lukeutuvassa tutkimuksessa tarkastelin narratiivisella tutkimusotteella suomalaisten naisten polkuja johtajuuteen kysyen, miten naisjohtajat kuvaavat johtajuuttaan ja kehittymistään johtajaksi elämänkulussaan. Hahmotin johtajuuden koko elämänkaaren kattavaksi kehitysprosessiksi, jota tarkastelin neljän ison osa-alueen kautta: kasvatus, koulutus, urakehitys ja johtajan olemus. Osa-alueet muodostivat artikkelimuotoisen väitöskirjassani ytimen. Kukin niistä raportoi siten yhden osuuden polusta johtajuuteen.
Elämänkaarinäkökulman mukaisesti tarkastelin, miten naisjohtajat kuvasivat lapsuudenkodin kokemuksia ja muistoja, saamaansa kasvatusta ja sen merkitystä omalle johtajuudelleen. Kysyin, millaisena naisjohtajat kokivat koulunkäynnin ja kouluvuodet sekä miten he kuvasivat itseään opiskelijoina. Erittelin myös naisjohtajien urakehitystä heidän tarinoidensa valossa: millaisia henkilökohtaisia piirteitä naisjohtajat pitivät tärkeinä johtajuudessaan sekä miten naisjohtajat kuvasivat oman toimintansa painotuksia johtajuudessaan?
Teoreettisessa viitekehyksessä loin kokonaiskuvaa johtajuuden ilmiöstä, sen määritelmästä, tutkimuksellisista kehitysvaiheista sekä naisjohtajuustutkimuksesta. Esitin elämänkaaren näkökulman johtajuuteen nojautuen kasvatus-, koulutus- ja urakehitysteorioihin. Tutkimuksen lähestymistapana oli narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineisto perustui kymmenen suomalaisen naisjohtajan elämäkerrallisesti edenneisiin haastatteluihin. Haastateltavien valinnassa noudatin tarkkoja kriteereitä ja hyödynsin Ammattiluokitus 2010:n (AML 2010) määritelmää johtajan ammatista. Keräsin haastatteluaineiston kahdessa osassa: ensimmäisen osuuden vuonna 2006 (5 haastattelua) sekä toisen osuuden vuosina 2011–2012 (5 haastattelua). Aineiston keruussa yhdistyi narratiivinen haastattelu ja teemahaastattelu. Aineiston analyysi mukaili narratiivien analyysiä sekä holistis-sisällöllistä ja kategoris-muodollista lukutapaa.
Naisjohtajien lapsuudenkodin tarkastelussa merkityksellisimmäksi muodostui turvallisuus. Turvallisuuden kokemuksen syntymiseen vaikuttivat perheen keskinäinen välittäminen ja huolenpito sekä kodin ja yhteisön avoin suhde. Lapsuudenkodin keskeisimmiksi neuvoiksi ja opeiksi osoittautuivat reilunpelin arvot, kannustuksen kulttuuri ja positiivinen asenne työntekoa kohtaan. Naisjohtajien koulunkäynnissä ja kouluvuosissa tärkeitä piirteitä olivat sosiaaliset suhteet ja koulunkäynnin helppous, sekä toisaalta aktiivisuuden kasaantuminen. Opiskelukuvailuissa lukio-opinnot loivat pohjan ahkeralle jatko-opinnoille, ja yliopisto-opinnot koettiin myönteisinä ja palkitsevina.
Johtajien urakehityksestä jäsentyi kaksi uratyyppiä: suorasuuntainen ja siksakmainen urakehitys. Johtajan työhön sitoutumista edistäviksi tekijöiksi paikansin oman alan kiinnostavuuden sekä halun edetä uralla ja itsensä kehittämisessä. Sitoutumisessa tärkeiksi tekijöiksi osoittautuivat myös substanssiosaaminen ja johtajuuden asiantuntemus sekä niiden välinen suhde. Urakehityksen kriittinen vaihe oli uran alku. Haasteet ja vastoinkäymiset näyttäytyivät osana johtajan toimenkuvaa. Johtajuudessa tärkeitä henkilökohtaisia piirteitä olivat sinnikkyys ja ripeys, rehellisyys ja nöyryys, kyky vastaanottaa ja työstää kritiikkiä sekä kohdata vastoinkäymisiä ja sietää yksinäisyyttä. Omassa toiminnassa korostuivat suunnannäyttäjyys ja sosiaaliset taidot. Suunnannäyttäjyys ilmeni yhteisen vision ja tuloshakuisuuden korostuksena, luottavaisuutena sekä työnjaon ja vallan delegoinnin taitona. Sosiaalisiin taitoihin paikantuivat kuuntelemisen ja keskustelun sekä välittävän toiminnan painottaminen, vastuunkanto ja tasa-arvoinen kohtelu sekä kyky luoda myönteinen ilmapiiri ja antaa rakentavaa palautetta.
Tutkimus antaa tuoreen, entuudestaan vähän tutkitun näkökulman suomalaiseen naisjohtajuuteen tarkastellessaan johtajaksi kehittymistä ja johtajuutta osana elämänkaarta narratiivisesta lähestymistavasta käsin. Se antaa virikkeitä kasvatuksen, koulutuksen ja johtajuuden laaja-alaisuuden ymmärtämiseksi. The purpose of the study was to find out how Finnish female leaders’ life stories are connected with their career development and the way they perceive themselves as leaders. This was a narrative study located in the field of educational sciences. The purpose was to find out how female leaders’ describe leadership and their development as leaders. Leadership was defined as a developmental process that appears in four dimensions during one’s lifespan: upbringing, education, career development and the composition of leadership. These dimensions formed to core of this doctoral thesis that includes four sub-studies that each reports one of the aforementioned elements. Together they form a path to leadership.
According to the lifespan perspective, this study focused on how female leaders described their childhood experiences and memories, their upbringing and its role in their leadership development. They were also asked to describe their school years and themselves as students. Furthermore, their career development was analyzed in the light of their narratives: what kinds of personal features did the female leaders consider important in their role as leaders and how did they describe the emphases in their action as leaders?
The theoretical framework drew an overall picture about the phenomenon of leadership, its definition and research orientations, as well as about research on female leaders. The lifespan perspective to leadership was illustrated through related upbringing, education, and career development theories. In this qualitative study, the narrative research approach was employed. The data were collected through interviewing ten Finnish female leaders. The interviewees were selected carefully based on the definition of a leader’s profession in Ammattiluokitus 2010 [Classification of Occupations 2010]. The data collection took place in two phases: first in 2006 (5 interviews) and second in 2011–2012 (5 interviews). The interview method was a combination of narrative interview and themed interview methods. The data analysis followed the narrative analysis method and the holistic-content and categorical-formal analyses.
Safety appeared the most significant feature of the female leaders’ childhood homes. The safe atmosphere was created through mutual affection and care and
through an open relationship between home and community. The most important tenets and advice learned from their childhood homes were the values of fair play, culture of encouragement, and positive attitude to work. Social relationships and easiness of school work and as well as women’s accumulating activity appeared the most important factors in their study paths and school years when considered from the perspective of leadership development. In their school memories, general upper secondary education studies laid the foundation for successful university studies, which were described as positive and rewarding.
When analyzing the leaders’ career development as a whole, it was possible to distinguish two types of careers: straightforward and zigzag career development. Factors enhancing leaders’ commitment to work were interest in the field as well as desire to advance in one’s career and to develop. Other important factors were also substance knowledge and expertise in leadership that had to be in balance. The most critical phase of the female leaders’ career development was the beginning of their careers. Challenges and adversities were considered as a natural part of a leader’s job. The most important personal characteristics as a leader were perseverance and rabidity, honesty and humbleness, as well as the ability to receive and analyze criticism and tolerance of adversities and loneliness. The emphases of leadership included the dimensions of social interaction and being a bellwether. Their action as bellwethers meant the abilities of creating a shared vision, emphasizing goal-orientation as well as the elements of trust and distribution of work and power. Social skills included listening and caring action, responsibility and fairness, and the ability to create a positive atmosphere and provide positive feedback.
This study contributed a new, less studied viewpoint to Finnish female leaders as it analyzed women’s development toward leadership and as leaders by applying the narrative lifespan approach. The research helps understanding the multidimensional nature of upbringing, education, and leadership.
Elämänkaarinäkökulman mukaisesti tarkastelin, miten naisjohtajat kuvasivat lapsuudenkodin kokemuksia ja muistoja, saamaansa kasvatusta ja sen merkitystä omalle johtajuudelleen. Kysyin, millaisena naisjohtajat kokivat koulunkäynnin ja kouluvuodet sekä miten he kuvasivat itseään opiskelijoina. Erittelin myös naisjohtajien urakehitystä heidän tarinoidensa valossa: millaisia henkilökohtaisia piirteitä naisjohtajat pitivät tärkeinä johtajuudessaan sekä miten naisjohtajat kuvasivat oman toimintansa painotuksia johtajuudessaan?
Teoreettisessa viitekehyksessä loin kokonaiskuvaa johtajuuden ilmiöstä, sen määritelmästä, tutkimuksellisista kehitysvaiheista sekä naisjohtajuustutkimuksesta. Esitin elämänkaaren näkökulman johtajuuteen nojautuen kasvatus-, koulutus- ja urakehitysteorioihin. Tutkimuksen lähestymistapana oli narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineisto perustui kymmenen suomalaisen naisjohtajan elämäkerrallisesti edenneisiin haastatteluihin. Haastateltavien valinnassa noudatin tarkkoja kriteereitä ja hyödynsin Ammattiluokitus 2010:n (AML 2010) määritelmää johtajan ammatista. Keräsin haastatteluaineiston kahdessa osassa: ensimmäisen osuuden vuonna 2006 (5 haastattelua) sekä toisen osuuden vuosina 2011–2012 (5 haastattelua). Aineiston keruussa yhdistyi narratiivinen haastattelu ja teemahaastattelu. Aineiston analyysi mukaili narratiivien analyysiä sekä holistis-sisällöllistä ja kategoris-muodollista lukutapaa.
Naisjohtajien lapsuudenkodin tarkastelussa merkityksellisimmäksi muodostui turvallisuus. Turvallisuuden kokemuksen syntymiseen vaikuttivat perheen keskinäinen välittäminen ja huolenpito sekä kodin ja yhteisön avoin suhde. Lapsuudenkodin keskeisimmiksi neuvoiksi ja opeiksi osoittautuivat reilunpelin arvot, kannustuksen kulttuuri ja positiivinen asenne työntekoa kohtaan. Naisjohtajien koulunkäynnissä ja kouluvuosissa tärkeitä piirteitä olivat sosiaaliset suhteet ja koulunkäynnin helppous, sekä toisaalta aktiivisuuden kasaantuminen. Opiskelukuvailuissa lukio-opinnot loivat pohjan ahkeralle jatko-opinnoille, ja yliopisto-opinnot koettiin myönteisinä ja palkitsevina.
Johtajien urakehityksestä jäsentyi kaksi uratyyppiä: suorasuuntainen ja siksakmainen urakehitys. Johtajan työhön sitoutumista edistäviksi tekijöiksi paikansin oman alan kiinnostavuuden sekä halun edetä uralla ja itsensä kehittämisessä. Sitoutumisessa tärkeiksi tekijöiksi osoittautuivat myös substanssiosaaminen ja johtajuuden asiantuntemus sekä niiden välinen suhde. Urakehityksen kriittinen vaihe oli uran alku. Haasteet ja vastoinkäymiset näyttäytyivät osana johtajan toimenkuvaa. Johtajuudessa tärkeitä henkilökohtaisia piirteitä olivat sinnikkyys ja ripeys, rehellisyys ja nöyryys, kyky vastaanottaa ja työstää kritiikkiä sekä kohdata vastoinkäymisiä ja sietää yksinäisyyttä. Omassa toiminnassa korostuivat suunnannäyttäjyys ja sosiaaliset taidot. Suunnannäyttäjyys ilmeni yhteisen vision ja tuloshakuisuuden korostuksena, luottavaisuutena sekä työnjaon ja vallan delegoinnin taitona. Sosiaalisiin taitoihin paikantuivat kuuntelemisen ja keskustelun sekä välittävän toiminnan painottaminen, vastuunkanto ja tasa-arvoinen kohtelu sekä kyky luoda myönteinen ilmapiiri ja antaa rakentavaa palautetta.
Tutkimus antaa tuoreen, entuudestaan vähän tutkitun näkökulman suomalaiseen naisjohtajuuteen tarkastellessaan johtajaksi kehittymistä ja johtajuutta osana elämänkaarta narratiivisesta lähestymistavasta käsin. Se antaa virikkeitä kasvatuksen, koulutuksen ja johtajuuden laaja-alaisuuden ymmärtämiseksi.
According to the lifespan perspective, this study focused on how female leaders described their childhood experiences and memories, their upbringing and its role in their leadership development. They were also asked to describe their school years and themselves as students. Furthermore, their career development was analyzed in the light of their narratives: what kinds of personal features did the female leaders consider important in their role as leaders and how did they describe the emphases in their action as leaders?
The theoretical framework drew an overall picture about the phenomenon of leadership, its definition and research orientations, as well as about research on female leaders. The lifespan perspective to leadership was illustrated through related upbringing, education, and career development theories. In this qualitative study, the narrative research approach was employed. The data were collected through interviewing ten Finnish female leaders. The interviewees were selected carefully based on the definition of a leader’s profession in Ammattiluokitus 2010 [Classification of Occupations 2010]. The data collection took place in two phases: first in 2006 (5 interviews) and second in 2011–2012 (5 interviews). The interview method was a combination of narrative interview and themed interview methods. The data analysis followed the narrative analysis method and the holistic-content and categorical-formal analyses.
Safety appeared the most significant feature of the female leaders’ childhood homes. The safe atmosphere was created through mutual affection and care and
through an open relationship between home and community. The most important tenets and advice learned from their childhood homes were the values of fair play, culture of encouragement, and positive attitude to work. Social relationships and easiness of school work and as well as women’s accumulating activity appeared the most important factors in their study paths and school years when considered from the perspective of leadership development. In their school memories, general upper secondary education studies laid the foundation for successful university studies, which were described as positive and rewarding.
When analyzing the leaders’ career development as a whole, it was possible to distinguish two types of careers: straightforward and zigzag career development. Factors enhancing leaders’ commitment to work were interest in the field as well as desire to advance in one’s career and to develop. Other important factors were also substance knowledge and expertise in leadership that had to be in balance. The most critical phase of the female leaders’ career development was the beginning of their careers. Challenges and adversities were considered as a natural part of a leader’s job. The most important personal characteristics as a leader were perseverance and rabidity, honesty and humbleness, as well as the ability to receive and analyze criticism and tolerance of adversities and loneliness. The emphases of leadership included the dimensions of social interaction and being a bellwether. Their action as bellwethers meant the abilities of creating a shared vision, emphasizing goal-orientation as well as the elements of trust and distribution of work and power. Social skills included listening and caring action, responsibility and fairness, and the ability to create a positive atmosphere and provide positive feedback.
This study contributed a new, less studied viewpoint to Finnish female leaders as it analyzed women’s development toward leadership and as leaders by applying the narrative lifespan approach. The research helps understanding the multidimensional nature of upbringing, education, and leadership.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [387]