Nuorten vuorovaikutuksellinen verkkoauttaminen : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Internetistä on tullut merkittävä osa nuorten sosiaalista vuorovaikutusta. Internetiä hyödynnetään myös yhä enemmän auttamiskanavana nuorten erilaisissa sosiaalisissa ja terveydellisissä ongelmissa. Moni kuitenkin epäilee, voiko virtuaalinen vuorovaikutus korvata perinteistä kasvokkaista vuorovaikutusta, jonka nähdään olevan hyvin merkityksellinen auttamistyössä. Tässä tutkimuksessa tehtävänä on selvittää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisena nuorten vuorovaikutuksellinen verkkoauttaminen näyttäytyy ja millaisia vaikutuksia verkkoauttamisella näyttää olevan. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa lisäksi sellaista tietoa, jonka avulla voidaan kehittää sosiaalityön ammatillisia käytäntöjä -vuorovaikutuksellista auttamistyötä verkossa.

Tutkimusaineistoksi valikoitui 17 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu aikavälillä 2002–2014. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista synteesiä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että nuorten vuorovaikutuksellinen verkkoauttaminen perustuu matalan kynnyksen palveluun, jossa nuorille tarjotaan sosiaalista tukea vahvistaen nuorten omia voimavaroja ja rohkaistaan muutokseen. Tärkeäksi tehtäväksi muodostui myös nuorten luottamuksen kasvattaminen muihin viranomaisiin ja ohjaaminen tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Verkkoauttaminen toimii siten välietappina avunhakemisprosessissa. Tutkimustulosten mukaan auttaminen verkossa ei eroa suuresti perinteisestä kasvokkaisesta auttamisesta, vaan päinvastoin saattaa nopeuttaa ja helpottaa vaikeiden asioiden ilmaisemista ja niiden käsittelyä. Tutkimustulokset osoittavat, että nuoren toimijuus vahvistuu verkkoympäristössä erityisesti siksi, että nuorella itsellä säilyy valta avun hakemisessa ja vastaanottamisessa.

Verkkoauttamisella näyttää olevan vaikutuksia nuorten kokemaan hyvinvointiin. Tarinoiden jakaminen ammattilaisten sekä muiden nuorten kanssa antoi nuorille vahvoja voimaantumisen kokemuksia. Verkkoauttamisen sivutuotteena syntyi usein yhteisöllinen side verkkokeskustelussa mukana olleiden kesken, millä vaikutti olevan suuri merkitys nuoren hyvinvoinnin kokemuksille. Verkkoauttamisen haasteiksi sen sijaan muodostuivat väärinymmärryksen riskit, auttamissuhteeseen liittyvät ajankäytön rajallisuuden ja sitoutumisen haasteet sekä arviointi siitä, tuleeko nuori riittävästi autetuksi. Haasteet olivat kuitenkin melko vähäisiä verrattuna verkkoauttamisen etuihin.

Tutkimukseni tuottaa monipuolista ja yhteneväistä tutkimustietoa vuorovaikutuksellisen verkkoauttamisen mahdollisuuksista sekä haasteista. Tutkimustiedon avulla voimme jatkossa kehittää ja toteuttaa verkossa tehtävää auttamistyötä entistä paremmin.