Euroopan unionin opettajankoulutus : millaisena sen näkevät EU-maiden opetusministerit ja Euroopan parlamentin koulutusvaliokunnan jäsenet?
Takkula, Hannu (2016)
Takkula, Hannu
Lapin yliopisto
2016
ISBN:978-952-484-919-7
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-919-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-919-7
Tiivistelmä
Viime vuosina Euroopan poliittisessa päätöksenteossa on korostettu yhä selkeämmin, että opettajat ovat avaintoimijoita rakennettaessa laadukasta koulutusjärjestelmää. On myös oivallettu, että koulutuspoliittisin toimin voidaan ratkaista niin sosiaalisia kuin talouteen liittyviä ongelmia. Tämän tutkimuksen tarkastelun keskiössä ovat EU-maiden opetusministerien ja Euroopan parlamentin koulutusvaliokunnan jäsenten näkemykset Euroopan unionin komission toimista ja niiden ilmenemisestä unionin jäsenmaiden opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata Euroopan unionin keskeisten päätöksentekijöiden näkemyksiä EU:n komission opettajankoulutusstrategiasta, unionin opettajankoulutuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Tutkimuksen taustana kuvataan Euroopan unionin instituutioita ja päätöksentekojärjestelmää sekä tarkastellaan EU:n koulutuspolitiikan kehittymistä, sen oikeusperustan vahvistumista ja näitä ohjaavia strategialinjauksia. Yleisestä koulutuspolitiikan katsauksesta edetään opettajankoulutukseen ja siihen keskeisesti vaikuttavien komission toimenpiteiden tarkasteluun. Euroopan unionin koulutuspolitiikan hallinnan välineenä esitellään avoimen koordinaation menetelmä. Lisäksi tarkastellaan myös aikaisempia merkittäviä opettajankoulutuksen EU-tason tutkimuksia ja toimia.
Tutkimukselle on asetettu kolme tutkimuskysymystä: 1) Miten Euroopan unionin komission opettajankoulutusta koskettavat toimet ilmenevät jäsenmaiden opettajankoulutuksessa EU:n opetusministereiden käsitysten mukaan?; 2) Miten Euroopan unionin opettajankoulutusta tulee kehittää tulevaisuudessa EU:n jäsenmaiden opetusministereiden käsitysten mukaan? sekä 3) Millaisia käsityksiä Euroopan parlamentin jäsenillä on Euroopan unionin opettajankoulutusstrategiasta?
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla vuosina 2009–2012, jolloin tutkimukseen osallistuivat Euroopan unionin kaikki silloiset 27 jäsenmaata. Kyselyihin vastasivat kaikki Euroopan unionin jäsenmaiden opettajankoulutuksesta vastuussa olevat keskeiset päätöksentekijät eli niiden opetusministerit (N=27) sekä Euroopan parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenet (N=31). Kyselylomakkeet sisälsivät pääsääntöisesti avoimia kysymyksiä, joihin tutkimushenkilöt vastasivat omin sanoin ja joiden vastauksia täydennettiin muutamalla Likert -asteikollisella monivalintakysymyksellä. Aineistonhankinta käynnistyi opettajankoulutuksesta vastuussa olevien komissaarien sekä komission edustajien haastatteluilla ja aineistoa täydennettiin tutkimuksen edetessä. Toimin aineistonkeruun ajankohtana Euroopan parlamentin ja sen koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenenä, mikä mahdollisti kattavan aineiston saannin mutta toisaalta määritti myös tutkijan positiotani. Aineiston analyysi nojautui laadulliseen sisällönanalyysiin, jossa aineistojen redusointi johti tutkimuskysymysten kannalta olennaisiin pääteemoihin. Pääteemat esitellään tutkimuksen tuloksina tutkimuskysymyksittäin.
Opetusministereiden käsitysten mukaan opettajankoulutus on kehittynyt kunkin kotimaassa muun muassa seuraavasti: parhaiden opettajankoulutuksen käytäntöjen jakamisena jäsenmaiden kesken, liikkuvuuden lisääntymisenä, täydennyskoulutuksen vahvistumisena, opettajien ammatin arvostuksen lisääntymisenä sekä koulutuksen ja pätevyysvaatimusten parantamisena, EU:n opettajankoulutusta koskevien julkaisujen hyödyntämisenä sekä uusien opettajien mentorointina. Näistä monet teemat ovat samoja, joiden vahvistamista opetusministerit pitivät tärkeinä tulevaisuuden opettajankoulutuksen kehittymiseksi eri jäsenmaissa. Kaiken kaikkiaan opetusministereiden vastauksissa nousi esille yhteistyön kehittämisen tärkeys jäsenmaiden kesken ja sen merkitys jäsenmaiden opettajankoulutuksen erojen vähentämiseksi. Ministereiden vastauksia yhdistäväksi ydinteemaksi muodostui ”Yhteistyön arvon ymmärtäminen opettajankoulutuksessa”.
Euroopan parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenet pitivät Euroopan unionin yhteistä opettajankoulutusstrategiaa tärkeänä. Koska jäsenmaiden kerrottiin eroavan opettajankoulutuksen toteuttamisessa, kansainvälistä yhteistyötä haluttiin korostettavan jatkossa.
Euroopan unionin opettajankoulutuksen keskeiset päätöksentekijät ilmaisivat selkeästi halunsa uudistaa opettajankoulutusta komission opettajankoulutusta koskevan tiedonannon suositusten mukaisesti. Yhteistyön vahvistamista ja parhaiden käytäntöjen jakamista koko unionin alueella pidettiin tärkeänä. Esimerkiksi suomalaista opettajankoulutusmallia pidettiin toimivana mallina ja vertailukohteena myös muiden EU-maiden käyttöön.
Sitouttava yhteistyö ja verkottumisen tiivistäminen EU:ssa on tärkeää, mutta riippuu pitkälti päättäjistä ja heidän edustamiensa maiden intresseistä. EU:n opettajankoulutuksen uudistumiseksi EU:n päätöksentekijät joutuvat tasapainoilemaan alueellisten, kansallisten ja globaalin maailman tarpeiden ja vaatimusten välillä. Silti tutkimuksen aineistosta ilmeni yhteinen halu kehittää opettajankoulutuksen EU:n laajuista yhteistyötä nykyistä pitemmälle.
Tutkimuksen taustana kuvataan Euroopan unionin instituutioita ja päätöksentekojärjestelmää sekä tarkastellaan EU:n koulutuspolitiikan kehittymistä, sen oikeusperustan vahvistumista ja näitä ohjaavia strategialinjauksia. Yleisestä koulutuspolitiikan katsauksesta edetään opettajankoulutukseen ja siihen keskeisesti vaikuttavien komission toimenpiteiden tarkasteluun. Euroopan unionin koulutuspolitiikan hallinnan välineenä esitellään avoimen koordinaation menetelmä. Lisäksi tarkastellaan myös aikaisempia merkittäviä opettajankoulutuksen EU-tason tutkimuksia ja toimia.
Tutkimukselle on asetettu kolme tutkimuskysymystä: 1) Miten Euroopan unionin komission opettajankoulutusta koskettavat toimet ilmenevät jäsenmaiden opettajankoulutuksessa EU:n opetusministereiden käsitysten mukaan?; 2) Miten Euroopan unionin opettajankoulutusta tulee kehittää tulevaisuudessa EU:n jäsenmaiden opetusministereiden käsitysten mukaan? sekä 3) Millaisia käsityksiä Euroopan parlamentin jäsenillä on Euroopan unionin opettajankoulutusstrategiasta?
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla vuosina 2009–2012, jolloin tutkimukseen osallistuivat Euroopan unionin kaikki silloiset 27 jäsenmaata. Kyselyihin vastasivat kaikki Euroopan unionin jäsenmaiden opettajankoulutuksesta vastuussa olevat keskeiset päätöksentekijät eli niiden opetusministerit (N=27) sekä Euroopan parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenet (N=31). Kyselylomakkeet sisälsivät pääsääntöisesti avoimia kysymyksiä, joihin tutkimushenkilöt vastasivat omin sanoin ja joiden vastauksia täydennettiin muutamalla Likert -asteikollisella monivalintakysymyksellä. Aineistonhankinta käynnistyi opettajankoulutuksesta vastuussa olevien komissaarien sekä komission edustajien haastatteluilla ja aineistoa täydennettiin tutkimuksen edetessä. Toimin aineistonkeruun ajankohtana Euroopan parlamentin ja sen koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenenä, mikä mahdollisti kattavan aineiston saannin mutta toisaalta määritti myös tutkijan positiotani. Aineiston analyysi nojautui laadulliseen sisällönanalyysiin, jossa aineistojen redusointi johti tutkimuskysymysten kannalta olennaisiin pääteemoihin. Pääteemat esitellään tutkimuksen tuloksina tutkimuskysymyksittäin.
Opetusministereiden käsitysten mukaan opettajankoulutus on kehittynyt kunkin kotimaassa muun muassa seuraavasti: parhaiden opettajankoulutuksen käytäntöjen jakamisena jäsenmaiden kesken, liikkuvuuden lisääntymisenä, täydennyskoulutuksen vahvistumisena, opettajien ammatin arvostuksen lisääntymisenä sekä koulutuksen ja pätevyysvaatimusten parantamisena, EU:n opettajankoulutusta koskevien julkaisujen hyödyntämisenä sekä uusien opettajien mentorointina. Näistä monet teemat ovat samoja, joiden vahvistamista opetusministerit pitivät tärkeinä tulevaisuuden opettajankoulutuksen kehittymiseksi eri jäsenmaissa. Kaiken kaikkiaan opetusministereiden vastauksissa nousi esille yhteistyön kehittämisen tärkeys jäsenmaiden kesken ja sen merkitys jäsenmaiden opettajankoulutuksen erojen vähentämiseksi. Ministereiden vastauksia yhdistäväksi ydinteemaksi muodostui ”Yhteistyön arvon ymmärtäminen opettajankoulutuksessa”.
Euroopan parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenet pitivät Euroopan unionin yhteistä opettajankoulutusstrategiaa tärkeänä. Koska jäsenmaiden kerrottiin eroavan opettajankoulutuksen toteuttamisessa, kansainvälistä yhteistyötä haluttiin korostettavan jatkossa.
Euroopan unionin opettajankoulutuksen keskeiset päätöksentekijät ilmaisivat selkeästi halunsa uudistaa opettajankoulutusta komission opettajankoulutusta koskevan tiedonannon suositusten mukaisesti. Yhteistyön vahvistamista ja parhaiden käytäntöjen jakamista koko unionin alueella pidettiin tärkeänä. Esimerkiksi suomalaista opettajankoulutusmallia pidettiin toimivana mallina ja vertailukohteena myös muiden EU-maiden käyttöön.
Sitouttava yhteistyö ja verkottumisen tiivistäminen EU:ssa on tärkeää, mutta riippuu pitkälti päättäjistä ja heidän edustamiensa maiden intresseistä. EU:n opettajankoulutuksen uudistumiseksi EU:n päätöksentekijät joutuvat tasapainoilemaan alueellisten, kansallisten ja globaalin maailman tarpeiden ja vaatimusten välillä. Silti tutkimuksen aineistosta ilmeni yhteinen halu kehittää opettajankoulutuksen EU:n laajuista yhteistyötä nykyistä pitemmälle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [343]