Vuosi koulua, vuosi iloa : PERMA-teoriaan pohjautuvat luokkakäytänteet kouluilon edistäjinä
Leskisenoja, Eliisa (2016)
Lapin yliopisto
2016
ISBN:978-952-484-915-9
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-915-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-915-9
Tiivistelmä
Suomalainen koulujärjestelmä on herättänyt ihailua eri puolilla maailmaa oppilaiden tiedollisen me-nestymisen johdosta. Kansainvälisten PISA-tutkimusten (The Programme for International Student Assessment) tuloksia on kuitenkin varjostanut huoli oppilaidemme kouluviihtyvyydestä. Koululais-ten hyvinvointia edistäviin toimintoihin on alettu kiinnittää maassamme huomiota. Koulun uudista-miseksi käytävää kehittämiskeskustelua lisäsi myös viimeisen PISA 2012 -tutkimuksen osoittama selkeä lasku oppilaidemme osaamistasossa.
Tämä tutkimus nojautuu positiiviseen psykologiaan. Se on nostanut maailmanlaajuisen kiinnostuksen kohteeksi positiivisen kasvatuksen, joka tarjoaa koulutyöhön myönteisen ja voimavaraperustaisen suhtautumistavan. Tutkimuksen lähtökohtana oli luottamus opettajan mahdollisuuksiin luoda opetus- ja oppimisilmapiiri sellaiseksi, että se edistää myönteisiä tunteita ja ihmissuhteita, kouluviihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota sekä niiden myötä koulumenestystä. Näistä myönteisistä piirteistä käytetään yhteistä nimitystä kouluilo. Tutkimus perustui ajatukseen siitä, että kouluiloa on mahdollista opettaa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa professori Martin Seligmanin positiivisen psyko-logiaan lukeutuva hyvinvointiteoria, ns. PERMA-teoria. PERMA-teorian mukaan hyvinvointi raken-tuu viidestä osatekijästä: myönteiset tunteet (Positive feelings), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) ja saavuttaminen (Accomplishment).
Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä ja luoda opettajan toimintaan sellaisia konkreettisia ja positiiviseen psykologiaan perustuvia pedagogisia käytänteitä ja toimintatapoja, joiden avulla on mahdollista edistää oppilaiden kouluiloa. Operationalisoimalla PERMA-teorian osatekijät muotoutuivat ne toi-mintatavat ja pedagogiset mallit, joita luokassa käytettiin tutkimusvuoden aikana.
Koulutyötä ohjasi tutkimusvuoden ajan myönteisten tunnekokemusten ja yhteisöllisyyden vaaliminen, oppilaiden vahvuuksien etsiminen ja hyödyntäminen sekä onnistumisen kokemusten monipuolinen tarjoaminen jokaiselle oppilaalle. Luokan toiminta- ja koulunkäyntikulttuuri rakentui yksinkertaisista, konkreettisista ja helposti toteuttavista pedagogista menettelytavoista muodostaen kokonaisuuden, joka muutti kouluarjen ilon vuodeksi.
Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tuottaa kuvaus kouluilon ilmiöstä oppilaiden kuvaamana. Toisena osa-alueena selvitettiin sitä, millaiset pedagogiset menettelyt edistävät oppilaiden kouluiloa. Kolmanneksi tarkasteltiin sitä, miten yhteistyötä vanhempien kanssa voidaan toteuttaa niin, että hei-dät saadaan osallistumaan lastensa koulunkäyntiin ja tukemaan kouluiloa. Neljäntenä tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys kouluiloa edistävillä pedagogisilla menettelyillä oli luokan vuorovaikutussuhteisiin tutkimusvuoden aikana.
Tutkimus oli monimenetelmäinen toimintatutkimus, joka toteutettiin kuudesluokkalaisten oppilaiden parissa (N = 14) pohjoissuomalaisessa koulussa lukuvuonna 2013–2014. Tutkimusaineisto koostui tutkimuslukuvuoden syksyllä ja keväällä toteutetuista oppilaiden haastatteluista sekä kouluilon muutosta kartoittavista alkumittauksesta ja välimittauksista, joihin oppilaat ja vanhemmat vastasivat. Lisäksi tutkija piti tutkijan päiväkirjaa. Peruslähestymistavaltaan tutkimus oli kvalitatiivinen, ja ai-neiston analyysi perustui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Kvalitatiivisen analyysin tukena käy-tettiin myös kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssien ja keskiarvojen laskemista.
Tulosten perusteella kouluilo hahmottui oppilaiden kertomana suhteellisen pysyväksi ilmiöksi, jota luonnehtivat suhteet luokkakavereihin ja opettajaan, vanhempien tuki, luokan työskentelytavat, toi-mintakulttuuri ja ilmapiiri, koulussa koetut onnistumisen kokemukset, koulupäivän ulkopuolinen yhteinen toiminta sekä luokkaympäristön esteettisyys ja viihtyisyys. Tutkimus osoitti, että uusien pedagogisten toimintamallien yhteys oppilaiden kokemaan kouluiloon oli huomattava. Pedagogisten käytänteiden lisäksi opettajan persoona ja toimintatavat heijastuivat oppilaiden kouluiloon merkittä-vällä tavalla. Myös vanhempien osallistumisella ja tuella oli suuri merkitys. Edelleen kouluiloa edis-tävillä menettelyillä oli selkeä myönteinen yhteys luokan vuorovaikutussuhteiden laatuun.
Suomalainen koulujärjestelmä on herättänyt ihailua eri puolilla maailmaa oppilaiden tiedollisen menestymisen johdosta. Kansainvälisten PISA-tutkimusten (The Programme for International Student Assessment) tuloksia on kuitenkin varjostanut huoli oppilaidemme kouluviihtyvyydestä. Koululaisten hyvinvointia edistäviin toimintoihin on alettu kiinnittää maassamme huomiota. Koulun uudistamiseksi käytävää kehittämiskeskustelua lisäsi myös viimeisen PISA 2012 -tutkimuksen osoittama selkeä lasku oppilaidemme osaamistasossa.
Tämä tutkimus nojautuu positiiviseen psykologiaan. Se on nostanut maailmanlaajuisen kiinnostuksen kohteeksi positiivisen kasvatuksen, joka tarjoaa koulutyöhön myönteisen ja voimavaraperustaisen suhtautumistavan. Tutkimuksen lähtökohtana oli luottamus opettajan mahdollisuuksiin luoda opetus- ja oppimisilmapiiri sellaiseksi, että se edistää myönteisiä tunteita ja ihmissuhteita, kouluviihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota sekä niiden myötä koulumenestystä. Näistä myönteisistä piirteistä käytetään yhteistä nimitystä kouluilo. Tutkimus perustui ajatukseen siitä, että kouluiloa on mahdollista opettaa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa professori Martin Seligmanin positiivisen psykologiaan lukeutuva hyvinvointiteoria, ns. PERMA-teoria. PERMA-teorian mukaan hyvinvointi rakentuu viidestä osatekijästä: myönteiset tunteet (Positive feelings), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) ja saavuttaminen (Accomplishment).
Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä ja luoda opettajan toimintaan sellaisia konkreettisia ja positiiviseen psykologiaan perustuvia pedagogisia käytänteitä ja toimintatapoja, joiden avulla on mahdollista edistää oppilaiden kouluiloa. Operationalisoimalla PERMA-teorian osatekijät muotoutuivat ne toimintatavat ja pedagogiset mallit, joita luokassa käytettiin tutkimusvuoden aikana.
Koulutyötä ohjasi tutkimusvuoden ajan myönteisten tunnekokemusten ja yhteisöllisyyden vaaliminen, oppilaiden vahvuuksien etsiminen ja hyödyntäminen sekä onnistumisen kokemusten monipuolinen tarjoaminen jokaiselle oppilaalle. Luokan toiminta- ja koulunkäyntikulttuuri rakentui yksinkertai-sista, konkreettisista ja helposti toteuttavista pedagogista menettelytavoista muodostaen kokonaisuuden, joka muutti kouluarjen ilon vuodeksi.
Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tuottaa kuvaus kouluilon ilmiöstä oppilaiden kuvaamana. Toisena osa-alueena selvitettiin sitä, millaiset pedagogiset menettelyt edistävät oppilaiden kouluiloa. Kolmanneksi tarkasteltiin sitä, miten yhteistyötä vanhempien kanssa voidaan toteuttaa niin, että heidät saadaan osallistumaan lastensa koulunkäyntiin ja tukemaan kouluiloa. Neljäntenä tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys kouluiloa edistävillä pedagogisilla menettelyillä oli luokan vuorovaikutussuhteisiin tutkimusvuoden aikana.
Tutkimus oli monimenetelmäinen toimintatutkimus, joka toteutettiin kuudesluokkalaisten oppilaiden parissa (N = 14) pohjoissuomalaisessa koulussa lukuvuonna 2013–2014. Tutkimusaineisto koostui tutkimuslukuvuoden syksyllä ja keväällä toteutetuista oppilaiden haastatteluista sekä kouluilon muutosta kartoittavista alkumittauksesta ja välimittauksista, joihin oppilaat ja vanhemmat vastasivat. Lisäksi tutkija piti tutkijan päiväkirjaa. Peruslähestymistavaltaan tutkimus oli kvalitatiivinen, ja aineiston analyysi perustui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Kvalitatiivisen analyysin tukena käytettiin myös kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssien ja keskiarvojen laskemista.
Tulosten perusteella kouluilo hahmottui oppilaiden kertomana suhteellisen pysyväksi ilmiöksi, jota luonnehtivat suhteet luokkakavereihin ja opettajaan, vanhempien tuki, luokan työskentelytavat, toimintakulttuuri ja ilmapiiri, koulussa koetut onnistumisen kokemukset, koulupäivän ulkopuolinen yhteinen toiminta sekä luokkaympäristön esteettisyys ja viihtyisyys. Tutkimus osoitti, että uusien pedagogisten toimintamallien yhteys oppilaiden kokemaan kouluiloon oli huomattava. Pedagogisten käytänteiden lisäksi opettajan persoona ja toimintatavat heijastuivat oppilaiden kouluiloon merkittävällä tavalla. Myös vanhempien osallistumisella ja tuella oli suuri merkitys. Edelleen kouluiloa edis-tävillä menettelyillä oli selkeä myönteinen yhteys luokan vuorovaikutussuhteiden laatuun.
Tutkimus tuotti rohkaisevaa tietoa siitä, että sisällyttämällä luokkatoimintaan positiiviseen psykologiaan perustuvia menetelmiä on mahdollista edistää oppilaiden kouluun liittyviä myönteisiä tunteita sekä kouluintoa ja -viihtyvyyttä. Samoin kyseiset menetelmät sekä välittävän opettajuuden periaatteet näyttävät lisäävän luokan myönteistä ilmapiiriä ja vuorovaikutusta, minkä on huomattu olevan merkityksellinen taustatekijä oppilaiden koulussa viihtymisen ja menestymisen näkökulmasta. Tutkimuksen tuottama tieto on hyvin käytännönläheistä ja se on sovellettavissa mille tahansa luokka-asteelle etsittäessä myönteisiä, innostavia ja oppilaslähtöisiä menetelmiä ja toimintatapoja. Tutkimus antaa välineitä perusopetuksen kehittämiseen, mutta myös opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia myös opettajien työssä jaksamiseen ja työviihtyvyyteen. The Finnish school system has aroused admiration worldwide due to Finnish students’ success in international comparisons. However, international PISA (The Programme for International Student Assessment) results are shadowed by worry over our students’ low thriving at school. More and more attention has been paid on practices that could enhance their well-being. In addition, decrease in scores in the PISA 2012 comparisons have led to increase in discussions about how to develop schooling.
This study leaned on positive psychology which has introduced the idea of positive education to provide a positive and strength-based approach to school work. This study was based on the trust in teachers’ opportunities to create such a teaching and learning atmosphere that could enhance posi-tive emotions and relationships, thriving at school, study motivation, and success at school. In this study, they are called “the perceived joy at school”. The study was based on the thought that it is possible to teach joy at school.
The theoretical framework of this study was based on Professor Martin Seligman’s positive psycho-logical theory of well-being. This so-called PERMA theory covers five elements: Positive feelings (P), Engagement (E), Relationships (R), Meaning (M), and Accomplishment (A).
The purpose of the study was to find and create such concrete and positive psychological practices and methods in teaching that promote students’ joy at school. By operationalizing the elements of PERMA, it was possible to create practices and pedagogical models that were utilized in the class-room during the research year.
During the research period, the school work was directed by cherishing of positive emotions and communality, recognition and employment of students’ strengths, and providing manifold experi-ences of successes to each student. The school culture in the classroom was built with simple, con-crete, and easily realizable pedagogical methods that formed an entity that changed the everyday school life into a year of joy.
The first purpose of the study was to provide a description of the phenomenon of joy at school as perceived by students. The second purpose was to investigate which pedagogical methods could promote students’ joy at school. The third task was to research how to collaborate with parents so that they could participate in their children’s school work and support their joy at school. The fourth task was to analyze how the pedagogical methods that promote joy at school could influence inter-action in the classroom during the research period.
This study was a mixed methods action research carried out by the teacher-researcher of sixth-graders (N=14) of a northern Finnish school in the study year 2013–2014. The research data com-prised of student interviews in the fall and spring of the research year and initial and intermediate measures of joy at school among students and their parents. In addition, the teacher-researcher kept the researcher’s diary. Primarily, the research employed the qualitative research approach and data analyses were based on the data-based content analysis method. The qualitative set of data was complemented by descriptive statistical methods, such as frequencies and means.
According to the findings, joy at school appeared as a relatively stable phenomenon in the students’ descriptions. Relationships with classmates and teacher, parents’ support, work methods in the class-room, classroom atmosphere and culture, experiences of successes, shared activities after school days, and contentment with the esthetic nature and coziness of the classroom defined joy at school. The study showed that new pedagogical methods had a considerable connection with the students’ experiences of joy at school. In addition to pedagogical practices, the teacher’s personality and methods had their own important influence on joy at school. Likewise, parents’ participation and support were perceived significant. Furthermore, methods promoting joy at school seemed to have a positive influence on the quality of interaction in the classroom.
The study provided encouraging information about the chances of promoting positive school-related feelings, motivation, and thriving in students by using methods that were based on positive psy-chology. Furthermore, the methods in question apparently increased positive atmosphere and inter-action in the classroom, which are proven to be important factors to students’ thriving and success at school. This study produced very practical information that can be applied in any school levels when creating positive, inspiring, and student-oriented methods and practices. The study provided means not only to develop basic education but also to develop teacher training and in-service training. In addition, the study offered new viewpoints to support teachers’ coping and thriving at work.
Tämä tutkimus nojautuu positiiviseen psykologiaan. Se on nostanut maailmanlaajuisen kiinnostuksen kohteeksi positiivisen kasvatuksen, joka tarjoaa koulutyöhön myönteisen ja voimavaraperustaisen suhtautumistavan. Tutkimuksen lähtökohtana oli luottamus opettajan mahdollisuuksiin luoda opetus- ja oppimisilmapiiri sellaiseksi, että se edistää myönteisiä tunteita ja ihmissuhteita, kouluviihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota sekä niiden myötä koulumenestystä. Näistä myönteisistä piirteistä käytetään yhteistä nimitystä kouluilo. Tutkimus perustui ajatukseen siitä, että kouluiloa on mahdollista opettaa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa professori Martin Seligmanin positiivisen psyko-logiaan lukeutuva hyvinvointiteoria, ns. PERMA-teoria. PERMA-teorian mukaan hyvinvointi raken-tuu viidestä osatekijästä: myönteiset tunteet (Positive feelings), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) ja saavuttaminen (Accomplishment).
Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä ja luoda opettajan toimintaan sellaisia konkreettisia ja positiiviseen psykologiaan perustuvia pedagogisia käytänteitä ja toimintatapoja, joiden avulla on mahdollista edistää oppilaiden kouluiloa. Operationalisoimalla PERMA-teorian osatekijät muotoutuivat ne toi-mintatavat ja pedagogiset mallit, joita luokassa käytettiin tutkimusvuoden aikana.
Koulutyötä ohjasi tutkimusvuoden ajan myönteisten tunnekokemusten ja yhteisöllisyyden vaaliminen, oppilaiden vahvuuksien etsiminen ja hyödyntäminen sekä onnistumisen kokemusten monipuolinen tarjoaminen jokaiselle oppilaalle. Luokan toiminta- ja koulunkäyntikulttuuri rakentui yksinkertaisista, konkreettisista ja helposti toteuttavista pedagogista menettelytavoista muodostaen kokonaisuuden, joka muutti kouluarjen ilon vuodeksi.
Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tuottaa kuvaus kouluilon ilmiöstä oppilaiden kuvaamana. Toisena osa-alueena selvitettiin sitä, millaiset pedagogiset menettelyt edistävät oppilaiden kouluiloa. Kolmanneksi tarkasteltiin sitä, miten yhteistyötä vanhempien kanssa voidaan toteuttaa niin, että hei-dät saadaan osallistumaan lastensa koulunkäyntiin ja tukemaan kouluiloa. Neljäntenä tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys kouluiloa edistävillä pedagogisilla menettelyillä oli luokan vuorovaikutussuhteisiin tutkimusvuoden aikana.
Tutkimus oli monimenetelmäinen toimintatutkimus, joka toteutettiin kuudesluokkalaisten oppilaiden parissa (N = 14) pohjoissuomalaisessa koulussa lukuvuonna 2013–2014. Tutkimusaineisto koostui tutkimuslukuvuoden syksyllä ja keväällä toteutetuista oppilaiden haastatteluista sekä kouluilon muutosta kartoittavista alkumittauksesta ja välimittauksista, joihin oppilaat ja vanhemmat vastasivat. Lisäksi tutkija piti tutkijan päiväkirjaa. Peruslähestymistavaltaan tutkimus oli kvalitatiivinen, ja ai-neiston analyysi perustui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Kvalitatiivisen analyysin tukena käy-tettiin myös kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssien ja keskiarvojen laskemista.
Tulosten perusteella kouluilo hahmottui oppilaiden kertomana suhteellisen pysyväksi ilmiöksi, jota luonnehtivat suhteet luokkakavereihin ja opettajaan, vanhempien tuki, luokan työskentelytavat, toi-mintakulttuuri ja ilmapiiri, koulussa koetut onnistumisen kokemukset, koulupäivän ulkopuolinen yhteinen toiminta sekä luokkaympäristön esteettisyys ja viihtyisyys. Tutkimus osoitti, että uusien pedagogisten toimintamallien yhteys oppilaiden kokemaan kouluiloon oli huomattava. Pedagogisten käytänteiden lisäksi opettajan persoona ja toimintatavat heijastuivat oppilaiden kouluiloon merkittä-vällä tavalla. Myös vanhempien osallistumisella ja tuella oli suuri merkitys. Edelleen kouluiloa edis-tävillä menettelyillä oli selkeä myönteinen yhteys luokan vuorovaikutussuhteiden laatuun.
Suomalainen koulujärjestelmä on herättänyt ihailua eri puolilla maailmaa oppilaiden tiedollisen menestymisen johdosta. Kansainvälisten PISA-tutkimusten (The Programme for International Student Assessment) tuloksia on kuitenkin varjostanut huoli oppilaidemme kouluviihtyvyydestä. Koululaisten hyvinvointia edistäviin toimintoihin on alettu kiinnittää maassamme huomiota. Koulun uudistamiseksi käytävää kehittämiskeskustelua lisäsi myös viimeisen PISA 2012 -tutkimuksen osoittama selkeä lasku oppilaidemme osaamistasossa.
Tämä tutkimus nojautuu positiiviseen psykologiaan. Se on nostanut maailmanlaajuisen kiinnostuksen kohteeksi positiivisen kasvatuksen, joka tarjoaa koulutyöhön myönteisen ja voimavaraperustaisen suhtautumistavan. Tutkimuksen lähtökohtana oli luottamus opettajan mahdollisuuksiin luoda opetus- ja oppimisilmapiiri sellaiseksi, että se edistää myönteisiä tunteita ja ihmissuhteita, kouluviihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota sekä niiden myötä koulumenestystä. Näistä myönteisistä piirteistä käytetään yhteistä nimitystä kouluilo. Tutkimus perustui ajatukseen siitä, että kouluiloa on mahdollista opettaa.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa professori Martin Seligmanin positiivisen psykologiaan lukeutuva hyvinvointiteoria, ns. PERMA-teoria. PERMA-teorian mukaan hyvinvointi rakentuu viidestä osatekijästä: myönteiset tunteet (Positive feelings), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) ja saavuttaminen (Accomplishment).
Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä ja luoda opettajan toimintaan sellaisia konkreettisia ja positiiviseen psykologiaan perustuvia pedagogisia käytänteitä ja toimintatapoja, joiden avulla on mahdollista edistää oppilaiden kouluiloa. Operationalisoimalla PERMA-teorian osatekijät muotoutuivat ne toimintatavat ja pedagogiset mallit, joita luokassa käytettiin tutkimusvuoden aikana.
Koulutyötä ohjasi tutkimusvuoden ajan myönteisten tunnekokemusten ja yhteisöllisyyden vaaliminen, oppilaiden vahvuuksien etsiminen ja hyödyntäminen sekä onnistumisen kokemusten monipuolinen tarjoaminen jokaiselle oppilaalle. Luokan toiminta- ja koulunkäyntikulttuuri rakentui yksinkertai-sista, konkreettisista ja helposti toteuttavista pedagogista menettelytavoista muodostaen kokonaisuuden, joka muutti kouluarjen ilon vuodeksi.
Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tuottaa kuvaus kouluilon ilmiöstä oppilaiden kuvaamana. Toisena osa-alueena selvitettiin sitä, millaiset pedagogiset menettelyt edistävät oppilaiden kouluiloa. Kolmanneksi tarkasteltiin sitä, miten yhteistyötä vanhempien kanssa voidaan toteuttaa niin, että heidät saadaan osallistumaan lastensa koulunkäyntiin ja tukemaan kouluiloa. Neljäntenä tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys kouluiloa edistävillä pedagogisilla menettelyillä oli luokan vuorovaikutussuhteisiin tutkimusvuoden aikana.
Tutkimus oli monimenetelmäinen toimintatutkimus, joka toteutettiin kuudesluokkalaisten oppilaiden parissa (N = 14) pohjoissuomalaisessa koulussa lukuvuonna 2013–2014. Tutkimusaineisto koostui tutkimuslukuvuoden syksyllä ja keväällä toteutetuista oppilaiden haastatteluista sekä kouluilon muutosta kartoittavista alkumittauksesta ja välimittauksista, joihin oppilaat ja vanhemmat vastasivat. Lisäksi tutkija piti tutkijan päiväkirjaa. Peruslähestymistavaltaan tutkimus oli kvalitatiivinen, ja aineiston analyysi perustui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Kvalitatiivisen analyysin tukena käytettiin myös kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssien ja keskiarvojen laskemista.
Tulosten perusteella kouluilo hahmottui oppilaiden kertomana suhteellisen pysyväksi ilmiöksi, jota luonnehtivat suhteet luokkakavereihin ja opettajaan, vanhempien tuki, luokan työskentelytavat, toimintakulttuuri ja ilmapiiri, koulussa koetut onnistumisen kokemukset, koulupäivän ulkopuolinen yhteinen toiminta sekä luokkaympäristön esteettisyys ja viihtyisyys. Tutkimus osoitti, että uusien pedagogisten toimintamallien yhteys oppilaiden kokemaan kouluiloon oli huomattava. Pedagogisten käytänteiden lisäksi opettajan persoona ja toimintatavat heijastuivat oppilaiden kouluiloon merkittävällä tavalla. Myös vanhempien osallistumisella ja tuella oli suuri merkitys. Edelleen kouluiloa edis-tävillä menettelyillä oli selkeä myönteinen yhteys luokan vuorovaikutussuhteiden laatuun.
Tutkimus tuotti rohkaisevaa tietoa siitä, että sisällyttämällä luokkatoimintaan positiiviseen psykologiaan perustuvia menetelmiä on mahdollista edistää oppilaiden kouluun liittyviä myönteisiä tunteita sekä kouluintoa ja -viihtyvyyttä. Samoin kyseiset menetelmät sekä välittävän opettajuuden periaatteet näyttävät lisäävän luokan myönteistä ilmapiiriä ja vuorovaikutusta, minkä on huomattu olevan merkityksellinen taustatekijä oppilaiden koulussa viihtymisen ja menestymisen näkökulmasta. Tutkimuksen tuottama tieto on hyvin käytännönläheistä ja se on sovellettavissa mille tahansa luokka-asteelle etsittäessä myönteisiä, innostavia ja oppilaslähtöisiä menetelmiä ja toimintatapoja. Tutkimus antaa välineitä perusopetuksen kehittämiseen, mutta myös opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia myös opettajien työssä jaksamiseen ja työviihtyvyyteen.
This study leaned on positive psychology which has introduced the idea of positive education to provide a positive and strength-based approach to school work. This study was based on the trust in teachers’ opportunities to create such a teaching and learning atmosphere that could enhance posi-tive emotions and relationships, thriving at school, study motivation, and success at school. In this study, they are called “the perceived joy at school”. The study was based on the thought that it is possible to teach joy at school.
The theoretical framework of this study was based on Professor Martin Seligman’s positive psycho-logical theory of well-being. This so-called PERMA theory covers five elements: Positive feelings (P), Engagement (E), Relationships (R), Meaning (M), and Accomplishment (A).
The purpose of the study was to find and create such concrete and positive psychological practices and methods in teaching that promote students’ joy at school. By operationalizing the elements of PERMA, it was possible to create practices and pedagogical models that were utilized in the class-room during the research year.
During the research period, the school work was directed by cherishing of positive emotions and communality, recognition and employment of students’ strengths, and providing manifold experi-ences of successes to each student. The school culture in the classroom was built with simple, con-crete, and easily realizable pedagogical methods that formed an entity that changed the everyday school life into a year of joy.
The first purpose of the study was to provide a description of the phenomenon of joy at school as perceived by students. The second purpose was to investigate which pedagogical methods could promote students’ joy at school. The third task was to research how to collaborate with parents so that they could participate in their children’s school work and support their joy at school. The fourth task was to analyze how the pedagogical methods that promote joy at school could influence inter-action in the classroom during the research period.
This study was a mixed methods action research carried out by the teacher-researcher of sixth-graders (N=14) of a northern Finnish school in the study year 2013–2014. The research data com-prised of student interviews in the fall and spring of the research year and initial and intermediate measures of joy at school among students and their parents. In addition, the teacher-researcher kept the researcher’s diary. Primarily, the research employed the qualitative research approach and data analyses were based on the data-based content analysis method. The qualitative set of data was complemented by descriptive statistical methods, such as frequencies and means.
According to the findings, joy at school appeared as a relatively stable phenomenon in the students’ descriptions. Relationships with classmates and teacher, parents’ support, work methods in the class-room, classroom atmosphere and culture, experiences of successes, shared activities after school days, and contentment with the esthetic nature and coziness of the classroom defined joy at school. The study showed that new pedagogical methods had a considerable connection with the students’ experiences of joy at school. In addition to pedagogical practices, the teacher’s personality and methods had their own important influence on joy at school. Likewise, parents’ participation and support were perceived significant. Furthermore, methods promoting joy at school seemed to have a positive influence on the quality of interaction in the classroom.
The study provided encouraging information about the chances of promoting positive school-related feelings, motivation, and thriving in students by using methods that were based on positive psy-chology. Furthermore, the methods in question apparently increased positive atmosphere and inter-action in the classroom, which are proven to be important factors to students’ thriving and success at school. This study produced very practical information that can be applied in any school levels when creating positive, inspiring, and student-oriented methods and practices. The study provided means not only to develop basic education but also to develop teacher training and in-service training. In addition, the study offered new viewpoints to support teachers’ coping and thriving at work.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [343]