Koodattu aika : ristiriitaisuuksien aikakulttuurit tietotyössä

Abstract

Tutkimuksen laajana kontekstina ja lähtökohtana oli työelämän muutos, johon tarkastelukulmana olivat tietotyön työajat. Tietotyön työaikoja lähestyttiin tutkimalla työaikakulttuuria sellaisena kuin se ilmeni työyhteisössä. Etnografisen tutkimuksen alkuvaiheessa tutkimustehtävänä ja -kysymyksinä oli tunnistaa työaikakulttuurin keskeiset piirteet ja sen muotoutumiseen ja ylläpitämiseen osallistuvat tekijät sekä selvittää virallisen ja epävirallisen työaikanormiston kohtaamista. Tavoitteena oli lisäksi arvioida, oliko työorganisaatioissa tapahtuvilla työaikaan liittyvillä muutoksilla seurauksia työaikatutkimukselle ja sen käyttämille käsitteille.

Tutkimuksen aineisto muodostui materiaalista, jota kerättiin tietotyöorganisaatiossa noin puolen vuoden (2004–2005) ajan. Yrityksen päätuotteet ja -palvelut liittyivät tietojärjestelmiin. Tutkimus kohdistui työntekijäasemassa olevaan henkilöstöön, johon lukeutui projektipäälliköitä, konsultteja, ohjelmistosuunnittelijoita, graafisia suunnittelijoita, tietojärjestelmäsuunnittelijoita, teknisiä tukipalveluhenkilöitä ja hallinnon työntekijöitä. Tutkimusaineiston ytimen muodostivat havainnointimuistiinpanot. Ne koostuivat työyhteisön arjen tilanteiden ja työntekijöiden välisen kanssakäymisen kuvauksista sekä tutkijan ja työntekijöiden välisistä keskusteluista. Lisäksi kerättiin materiaalia muun muassa sekä projektinhallintaohjelmasta, työaikakirjanpidosta ja eri ohjelmistoista että työyhteisön yhteisistä tilaisuuksista. Aineiston koodaaminen ja analyysi noudattivat analyyttisen päättelyn menetelmää.

Tutkimus kiinnittyi etnometodologispainotteisen etnografian metodologiaan ja käsitteistöön. Etnometodologian tarjoaman käsitteistön avulla oli mahdollista tavoittaa sitä, miten työntekijät tuottivat vastavuoroisella tavalla järkeä työnsä ajallisuuksiin ja toimissaan tukeutuivat arkielämän asenteen odotusten rakenteeseen. Tutkimuksessa havaittiin erityinen kulttuurinen henkilökohtaistunut työaika -koodi. Työajat olivat jokaisen oma asia. Työaikojen henkilökohtaistuminen törmäsi kuitenkin työntekijöiden väliseen riippuvuuteen toisistaan, mikä johti muun muassa jatkuvaan työpäivän katkoksellisuuteen. Analyysissa tarkasteltiin työaikaa kellonajan, sosiaalisen ajan, työn eteenpäin viemisen rytmin ja kokemuksellisen ajan näkökulmista. Kaikissa näkökulmissa tuli esille työaikakulttuurissa ilmenevä paradoksisuus työn ja ajan suhteessa.

Tutkimus osoitti, kuinka työntekijät toimivat aikakäytännöissään pikemminkin arkisen järjen kuin muodollisten sääntöjen ja ohjeiden ohjaamina. Samoin kellonaika ei ollut ainoa ajallisuuden aspekti, jonka mukaan työtä organisoitiin. Tapahtumisen aika oli usein sitä merkittävämpi. Tutkimuksen tuloksena esitetään, ettei teollisen yhteiskunnan luoma normaalityöajan malli kuvaa kaikilta osin jälkiteollisen yhteiskunnan tietotyöorganisaatioiden työaikojen jäsentymistä. Normaalityöajan mallin rinnalle käsitteellistetään vaihtelevan työajan malli.

The general context and starting point of the research are the changes taking place in working life, which are examined here in terms of how they are reflected in working hours in knowledge work. The topic was investigated ethnographically by observing the working hours culture in a selected workplace community. The initial phase of the study sought to identify the core features of the culture and the factors contributing to how it was formed and has been maintained. An additional focus was to determine the extent to which the norms governing the official and unofficial working hours cultures coincided and how they interacted. In a methodological vein, the research undertook to assess whether changes in working time that are taking place in organizations have any repercussions for research on working time and the concepts it employs. The material analysed was collected over a period of approximately six months in the period 2004–2005 in an organization engaged in knowledge work. The company’s principal products and services consisted of information systems. The research focused on employees, defined here as including project managers, consultants, software developers, graphic designers, information system experts, technical support experts and administrative personnel. The core of the material consisted of field notes recorded by the researcher. These comprised descriptions of situations that occurred in the course of the workday and of the interaction between employees, as well as discussions between the researcher and the employees. Additional material was collected from a project management application, records of working hours, several software applications and at occasions where the members of the workplace community gathered. The method applied in coding and analysing the material was analytical reasoning.

The research adheres to the methodology and concepts of ethnomethodologically inspired ethnography. The concepts offered by this approach made it possible to capture how the employees interactively imparted a rationality to the temporal dimension of their work and relied in their actions on the expectancies deriving from of the attitude of daily life. The research identified a special cultural code of individual working hours in the workplace; in other words, working time was each worker’s personal matter. This orientation was at odds with the employees’ dependence on one another, resulting in a fragmentation of the working day between individual work and interaction with colleagues. The analysis examined working hours in terms of clock time, social time, the rhythm with which work progressed and experiential time. In all of these perspectives a paradoxical relation could be seen in the working hours culture between work and time.

The research revealed that where working time practices were concerned, employees were guided in their actions by common sense more so than by formal rules and guidelines. Similarly, clock time was not the only aspect of time by which work was organized. The time at which something occurred often proved to be more important. One conclusion that can be put forward is that the model of normal working time created by industrial society is inadequate in many respects for analysing the patterns of working time in knowledge work organizations in post-industrial society. The research conceptualizes a new model of variable working time that proves applicable in research on working life alongside the model of normal working hours.