Towards China’s strategic narrative : on the construction of the historico-cultural roots of China’s national identity in the light of the Chinese debate relating to the rise of traditional schools of thought

Abstract

Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee Kiinan poliittisen johdon pyrkimystä luoda maalleen uusi strateginen narratiivi, joka kuvaa maan nousua johtavaksi mutta rauhanomaiseksi suurvallaksi. Strategista narratiivia tarvitaan kertomaan sekä kiinalaisille että muulle maailmalle, minne Kiina on matkalla, miten sinne aiotaan päästä, ja millainen onnellinen loppu tavoitteessa odottaa. Olennainen osa narratiivia on kiinalaisuuden määrittely. Siihen liittyy ”kansallisen opin” esiinnousu eli se, miten Kiinan perinteisten oppisuuntien arvoja on ryhdytty valikoiden esittämään kiinalaisuuden ytimenä.

Tämä tutkimus muodostuu neljästä julkaistusta, vertaisarvioidusta artikkelista tai kirjan luvusta sekä kokoomaraportista. Ne tarkastelevat eri puolilta samaa kysymystä: mikä rooli ”kansallisella opilla” on niiden narratiivien muokkaamisessa, joita Kiinan johto käyttää asemansa legitimoimiseksi ja perustellakseen maansa kasvavaa vaikutusvaltaa maailmassa? Kysymyksen sisältämän prosessin kuvaaminen auttaa ymmärtämään, miten Kiinan kansallinen identiteetti on muuttumassa. Kiinan perinteisten oppisuuntien edustamien arvojen tulkinnat heijastuvat niin Kiinan sisäiseen kehitykseen kuin sen ulkopolitiikkaan.

Tutkimus osoittaa, että Kiinan johto käyttää puheenvuoroissaan lainauksia klassisista teksteistä instrumentaalisesti eli korostaa vain niitä perinteisten oppisuuntien arvoja, jotka palvelevat sen etuja. Tällaisiin arvoihin lukeutuu muun muassa kungfutselaisuuden korostama kuuliaisuus esivaltaa kohtaan. Tutkimus kyseenalaistaa lisäksi kansallisen identiteetin muokkaamisen apuna käytetyn historiallisen narratiivin totuudenmukaisuuden. Tutkimuksen johtopäätelmä on, että vaikka Kiinan johto sanoo pitävänsä perinteisiä oppisuuntia suuressa arvossa, se ei ole valmis muuttamaan kommunistisen puolueen doktriinia millään ratkaisevalla tavalla.

Kiinalaisuuden ytimen määrittämisen lisäksi uuden strategisen narratiivin tulee vahvistaa puoluejohdon asemaa Kiinan kansallisen yhtenäisyyden ja kunnian puolustajina. Kiinan historiallisen narratiivin mukaan maa kärsii edelleen siirtomaavaltojen keisarikauden aikaisten toimien seurauksista. Kiinan uusimman iskulauseen, ”Kiinan unelman” toteutumisen sanotaan tarkoittavan kansallista uudelleenheräämistä eli lopullista irtipääsyä menneisyyden nöyryytyksistä. Tämä vaikuttaa Kiinan ulkopolitiikkaan. Kiinan taloudellinen nousu on herättänyt odotukset maan aseman vahvistumisesta poliittisesti ja sotilaallisesti. Yhteiskuntatieteellisissä piireissä Kiinassa on nostettu esiin ajatus, että ”kansallisen opin” pitäisi vaikuttaa jopa kansainvälisen politiikan teoriaan ja tuoda siihen kiinalainen ulottuvuus.

Tutkimus käsittelee ensisijaisesti perinteisten oppisuuntien instrumentalisoinnin vaikutusta Kiinan ulkopolitiikkaan. Strategista narratiivia luodaan Kiinan johdon aatteelliseksi työkaluksi, jonka avulla on mahdollista haastaa länsimaiden johtoasema ja muuttaa lopulta koko vallitseva maailmanjärjestys Kiinalle suotuisemmaksi. Tutkimus esittää, että vaikka kiinalaista kansainvälisen politiikan teoriaa ei olekaan vielä syntynyt, perinteisten oppien mukainen maailmankatsomus näkyy jo puoluejohdon retoriikassa. Siinä korostuvat historiasta ja perinteestä kumpuavat “kiinalaiset erityispiirteet”, joiden nojalla voidaan kyseenalaistaa arvojen yleismaailmallisuus ja kansainvälisen järjestelmän länsikeskeisyys.

Tutkimus pitää mahdollisena, että ylhäältä johdettu perinteen kunnianpalautus voi johtaa uuden ”sisäsyntyisen” arvojärjestelmän muodostumiseen, mikä voi heijastua kaikkialle kiinalaiseen yhteiskuntaan, esimerkiksi oikeuskulttuuriin. Ilman historiallisten ja kulttuuristen prosessien tuntemusta on mahdotonta ymmärtää ja tulkita Kiinan yhteiskunnan ja politiikan kehityskulkuja.