How to maintain naturalness in nature-based tourism resorts? : approaches to assessments of landscape quality for tourism planning
Uusitalo, Marja (2017)
Uusitalo, Marja
Lapin yliopisto
2017
ISBN:978-952-337-002-9
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-002-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-002-9
Tiivistelmä
Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa työssä pohditaan, kuinka luonnonläheisinä matkailukeskusten tulisi säilyä matkailijamäärien kasvaessa ja ympärivuotiseen matkailuun pyrittäessä. Siksi tutkimuksessa tarkastellaan maankäytön vaikutuksia maiseman laatuun. Monilähde- ja paikkatietoaineistoa hyödyntänyt tutkimus toteutettiin Levin ja Ylläksen matkailukeskuksissa. Näiden katsottiin edustavan pohjoismaisten matkailukeskusten yleistä kehityssuuntaa.
Levin ja Ylläksen maisemia analysoitiin ekosysteemien toimintakykyä ja matkailijoiden maisemakokemuksia kuvaavan kuuden laatuominaisuuden ja neljän menetelmän avulla. Maisemarakenneanalyyseissa tarkasteltiin selänteiden lakialueiden ja ylärinteiden maankäyttöä ja niiden vaikutuksia keskusten ekologiseen kantokykyyn sekä Levillä elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyyttä, maisemien erämaisuutta ja vetovoimaisten luontoalueiden saavutettavuutta kesäreittejä käyttäen. Apuna käytettiin maisemavyöhykkeitä ja pienimmän kustannuksen polku (Least-Cost Path) -menetelmää. Matkailijoiden suhtautumista rakentamisen luonnonläheisyyteen ja tiiviyteen selvitettiin maisemapreferenssikyselyllä, joka sisälsi erilaisia rakentamistapoja ilmentäviä kuvasarjoja. Lisäksi tarkasteltiin Ylläksen matkailijoiden ja alueen asukkaiden mielikuvakarttoja. Niiden symboleja ja tila- ja etäisyyssuhteita analysoimalla tutkittiin eroja ihmisten tavoissa lukea matkailukeskuksen ympäristöä ja havainnoida luontoalueita.
Maisemarakenneanalyysit osoittivat, että matkailukeskusten maankäyttö on ollut ekologisesti melko kestävää ja tarjonnut mahdollisuuksia monipuolisiin lähiluontokokemuksiin. Lähiluonto on erityisen tärkeä ensikertalaisille, ikääntyneille ja lapsiperheille, koska heidän luontoelämyksensä voivat perustua pitkälti lähiluontoon. Jos matkailukeskuksen kasvustrategia suuntaa rakentamista ylärinteille ja lakialueille, ekosysteemien kyky sietää ja sopeutua muutoksiin heikkenee. Rakennetun alueen tiivistäminen puolestaan kaventaa erämaa- ja tunturilajien elinmahdollisuuksia lähiluonnossa, mikä yksipuolistaa luontoelämyksiä. Maisemapreferenssien perusteella tiivistäminen vaikuttaa myös matkailijoihin, jotka haluavat majoittua luonnon keskelle. Mielikuvakarttojen perusteella yhä useampi matkailija alkaa kokea lähiluonnon saavuttamattomaksi, mikäli luontoelementit vähentyvät rakennetussa ympäristössä.
Tutkimustulokset kannustavat pitämään lähiluontoa tärkeänä osana pohjoisten matkailukeskuksen palveluympäristöjä ja vaalimaan sen erämaisia piirteitä. Lähiluonto ja siellä kulkeva, ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu reitistö auttavat matkailijoita nauttimaan luonnosta ja tutustumaan ympäristöön, joka saattaa tuntua alussa vieraalta tai pelottavalta. Hyvin suunniteltu reitistö kannustaa matkailijoita liikkumaan luonnossa ja pysymään reiteillä. Yksi ratkaisu lähiluonnon vaalimiseen on toisiinsa kytkeytyneistä viher- ja luontoalueista muodostuva viherrakenne, joka rajoittaa voimakasta tiivistämistä ja jonne lähireitit sijoittuvat.
Tutkimus osoittaa, että matkailukeskuksissa tarvitaan maankäyttöä ohjaavaa maisemasuunnittelua. Sen avulla suojataan lakialueita ja ylärinteitä sekä saadaan rakennettu alue säilymään mahdollisimman luonnonläheisenä. Suunnitteluun tarvitaan maisemaekologien ja maisema-arkkitehtien osaamista, matkailijoiden näkemyksiä ja maisemamuutosten systemaattista seurantaa. Tällä tietämyksellä palvellaan myös keskustelua kasvun periaatteista ja hyväksyttävän muutoksen rajoista sekä kerrotaan yhä ympäristötietoisemmille matkailijoille pyrkimyksistä kestävään matkailuun.
Levin ja Ylläksen alueisiin perustuvat tulokset tarvitsevat tuekseen laajempaa tutkimusta erityisesti lähiluonnon merkityksestä ja matkailukeskusten viherrakenteesta.
Levin ja Ylläksen maisemia analysoitiin ekosysteemien toimintakykyä ja matkailijoiden maisemakokemuksia kuvaavan kuuden laatuominaisuuden ja neljän menetelmän avulla. Maisemarakenneanalyyseissa tarkasteltiin selänteiden lakialueiden ja ylärinteiden maankäyttöä ja niiden vaikutuksia keskusten ekologiseen kantokykyyn sekä Levillä elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyyttä, maisemien erämaisuutta ja vetovoimaisten luontoalueiden saavutettavuutta kesäreittejä käyttäen. Apuna käytettiin maisemavyöhykkeitä ja pienimmän kustannuksen polku (Least-Cost Path) -menetelmää. Matkailijoiden suhtautumista rakentamisen luonnonläheisyyteen ja tiiviyteen selvitettiin maisemapreferenssikyselyllä, joka sisälsi erilaisia rakentamistapoja ilmentäviä kuvasarjoja. Lisäksi tarkasteltiin Ylläksen matkailijoiden ja alueen asukkaiden mielikuvakarttoja. Niiden symboleja ja tila- ja etäisyyssuhteita analysoimalla tutkittiin eroja ihmisten tavoissa lukea matkailukeskuksen ympäristöä ja havainnoida luontoalueita.
Maisemarakenneanalyysit osoittivat, että matkailukeskusten maankäyttö on ollut ekologisesti melko kestävää ja tarjonnut mahdollisuuksia monipuolisiin lähiluontokokemuksiin. Lähiluonto on erityisen tärkeä ensikertalaisille, ikääntyneille ja lapsiperheille, koska heidän luontoelämyksensä voivat perustua pitkälti lähiluontoon. Jos matkailukeskuksen kasvustrategia suuntaa rakentamista ylärinteille ja lakialueille, ekosysteemien kyky sietää ja sopeutua muutoksiin heikkenee. Rakennetun alueen tiivistäminen puolestaan kaventaa erämaa- ja tunturilajien elinmahdollisuuksia lähiluonnossa, mikä yksipuolistaa luontoelämyksiä. Maisemapreferenssien perusteella tiivistäminen vaikuttaa myös matkailijoihin, jotka haluavat majoittua luonnon keskelle. Mielikuvakarttojen perusteella yhä useampi matkailija alkaa kokea lähiluonnon saavuttamattomaksi, mikäli luontoelementit vähentyvät rakennetussa ympäristössä.
Tutkimustulokset kannustavat pitämään lähiluontoa tärkeänä osana pohjoisten matkailukeskuksen palveluympäristöjä ja vaalimaan sen erämaisia piirteitä. Lähiluonto ja siellä kulkeva, ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu reitistö auttavat matkailijoita nauttimaan luonnosta ja tutustumaan ympäristöön, joka saattaa tuntua alussa vieraalta tai pelottavalta. Hyvin suunniteltu reitistö kannustaa matkailijoita liikkumaan luonnossa ja pysymään reiteillä. Yksi ratkaisu lähiluonnon vaalimiseen on toisiinsa kytkeytyneistä viher- ja luontoalueista muodostuva viherrakenne, joka rajoittaa voimakasta tiivistämistä ja jonne lähireitit sijoittuvat.
Tutkimus osoittaa, että matkailukeskuksissa tarvitaan maankäyttöä ohjaavaa maisemasuunnittelua. Sen avulla suojataan lakialueita ja ylärinteitä sekä saadaan rakennettu alue säilymään mahdollisimman luonnonläheisenä. Suunnitteluun tarvitaan maisemaekologien ja maisema-arkkitehtien osaamista, matkailijoiden näkemyksiä ja maisemamuutosten systemaattista seurantaa. Tällä tietämyksellä palvellaan myös keskustelua kasvun periaatteista ja hyväksyttävän muutoksen rajoista sekä kerrotaan yhä ympäristötietoisemmille matkailijoille pyrkimyksistä kestävään matkailuun.
Levin ja Ylläksen alueisiin perustuvat tulokset tarvitsevat tuekseen laajempaa tutkimusta erityisesti lähiluonnon merkityksestä ja matkailukeskusten viherrakenteesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [390]