Kulttuurisensitiivisyyttä vai heitteillejättöä? : ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten yksityismajoitus ammattilaisten näkemyksissä

Abstract

Tutkimus käsittelee ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten yksityismajoitusjärjestelmää toimijoineen ja toimintoineen 2010-luvun Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yksityismajoitus yksintulleiden asumisen, hoidon ja kasvatuksen järjestelynä toimii sekä miten syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun toteutuvat yksityismajoituksessa.

Kyseessä on laadullinen, kriittisen tutkimuksen perinteeseen nojautuva tutkimus, jonka aineisto koostuu viidestä yksityismajoitusta tuntevien ammattilaisten fokusryhmähaastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 11. Haastateltavat olivat ryhmäkodin ja maahanmuuttajapalveluiden työntekijöitä sekä yksintulleiden turvapaikanhakijalasten edustajia. Aineiston analyysi tapahtui teemoittelun avulla. Käsitteellisenä apuvälineenä analyysissa toimi Erving Goffmanin tulkintakehyksen käsite.

Ammattilaisten näkemysten perusteella oli tunnistettavissa kolme erilaista yksityismajoituksen tulkintakehystä. Parempi perheessä kuin laitoksessa -tulkintakehyksessä korostuu perhehoidon ensisijaisuus laitoshoitoon nähden. Parempi omiensa parissa -tulkintakehys taas luo yksityismajoituksesta kuvaa kulttuurisensitiivisenä ja sukulaissuhteiden säilymisen mahdollistavana tapana järjestää yksintulleiden asuminen hoito ja kasvatus. Heitteillä -tulkintakehyksessä esille nousevat erilaiset yksityismajoitukseen liittyvät epäkohdat.

Yhdenvertaisuuden kannalta yksityismajoitus vaikuttaa ristiriitaiselta, sillä siinä on havaittavissa piirteitä sekä positiivisesta erityiskohtelusta että rakenteellisesta rasismista. Lapsen edun viitekehyksessä keskeisimmäksi tulokseksi hahmottuu se, että ammattilaiset antavat lapsen tunnesuhteille sekä kielelliselle, kulttuuriselle ja uskonnolliselle taustalle suuren painoarvon lapsen etua määritettäessä. Lapsen suojelun kannalta yksityismajoitus näyttäytyy melko ongelmallisena. Järjestelmässä on muun muassa yksityismajoitusten tukeen ja valvontaan liittyviä puutteita, joiden vuoksi lapsen oikeus erityiseen suojeluun ei yksityismajoitusjärjestelmässä välttämättä toteudu.

Yksityismajoitus on tässä tutkimuksessa näyttäytynyt kulttuurisensitiivisenä, lapsen perheessä asumisen mahdollistavana tapana järjestää yksintulleen turvapaikanhakijalapsen asuminen hoito ja kasvatus. Järjestelmässä on kuitenkin huomattavia rakenteellisia ja toimintakäytäntöihin liittyviä epäkohtia, joiden vuoksi lapsen oikeuksien toteutuminen yksityismajoituksessa on osin puutteellista.