Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina : tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta sekä vallasta ja sosiaalisista suhteista
Ruuskanen-Parrukoski, Pirkko (2018)
Ruuskanen-Parrukoski, Pirkko
Lapin yliopisto
2018
ISBN:978-952-337-043-2
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-043-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-043-2
Tiivistelmä
Tässä sosiaaligerontologisessa ikääntyneen toimijuutta käsittelevässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan palvelutalossa asuvien ikääntyneiden toimijuutta ja vallankäyttöä sosiaalisissa toimintakäytännöissä. Aihe on virinnyt ajankohtaisesta keskustelusta iäkkäiden ihmisten asumisen palveluiden tuottamisen tavoista ja siitä, missä iäkkään ihmisen kodin pitäisi sijaita elämänvaiheessa, jossa palvelutarve on selkeästi lisääntynyt. Kodin sijoittaminen palvelutaloon on yksi ratkaisu, jonka tässä tutkimuksessa haastatellut iäkkäät ihmiset itse ovat tehneet sen mukaisesti, mikä heille on ollut merkityksellistä ja mahdollista.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa toimijuus on tutkimuksen kohteena oleva ilmiö, kohde, teoreettinen viitekehys ja ihmisen toimivana ja tavoitteellisena näkevä ihmiskäsitys. Tutkimuskontekstina on eteläsuomalaisen setlementin ylläpitämä ja hallinnoima palvelutalo. Tutkimusaineisto koostuu 17 ikävuosiltaan 65–91 olevan henkilön yksilöhaastattelusta ja kahdesta näihin haastatteluihin osallistuneiden henkilöiden ryhmähaastattelusta. Palvelutaloon oli hakeuduttu itsenäisesti oman, puolison tai molempien palvelutarpeiden vuoksi. Haastateltavat eivät olleet tuetun tai tehostetun palveluasumisen piirissä.
Aineiston analysoinnissa on käytetty abduktiiviseen päättelyyn pohjautuvaa sisällönanalyysia. Analyysi kytkeytyy ensisijaisesti haastattelun ajalliseen kontekstiin ja on sidoksissa iän tuomaan tilanteisuuteen. Analyysin taustalla on kuitenkin toimijuusteoreettisen ajattelun mukaisesti vaikutuksia haastateltavien elämänkulun aikaisista sidoksista.
Toisiinsa niveltyvät ikäsidonnaiset siirtymät ovat olleet ikääntyneiden elämänkuluissa yhteydessä sosiaalisten rakenteiden ja yhteiskunnan historiallisten kehityskulkujen kanssa. Niiden muovaamat diskursiiviset odotukset ovat kanavoituneet kollektiivisena toteutuneeseen toimijuuteen. Työstä luopumisen jälkeen korostuu yksilöllistä toimijuutta tukevat individualistiset elämänkululliset ratkaisut. Keskeisenä tutkimustuloksena on, että palvelutalon arkea elettäessä yksilöllistä toimijuutta tukee sosiaalisissa toimintakäytännöissä syntyvä jaettu toimijuus. Sen tärkeänä voimavarana ovat iän ja asumisen muodon synnyttämä yhteydentunne ja rakenteiden tuottamat resurssit. Yhdessä toimimisen ensisijaisena tarkoituksena on lujittaa eri toimijapositioihin liittyvää yksilöllistä toimijuutta ja tarvittaessa poistaa osallistumisen esteitä palvelutalon sosiaalisissa toimintakäytänteissä.
Jaettu toimijuus näyttäytyy sosiaalisten toimintakäytänteiden tuottamisena ja muovaamisena, haluamisen, tahtomisen ja voimisen kohteisuudessa. Sen toteutumisen muodot ja tarkoitus vaihtelevat tilanteisesti ja eri syistä. Sisältöä määrittelevät toimijuuden kohteisuudesta nousevat eriasteiset tarpeet kuten seuraan, liikkumiseen tai palvelutarpeeseen liittyvät seikat. Samalla, kun jaettu toimijuus vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta, se tuottaa mahdollisuuksia omaa toimijuutta tukevaan vallankäyttöön sekä riippuvaisuutta sisältävään autonomiaan, johon voi sopeutua. Jaettua toimijuutta rajaavat ruumiin asettamat kykenemisen ehdot, joita palvelutalon rakenteet liudentavat luomalla jaetun toimijuuden mahdollistavia paikkoja. Näissä kohtaamiset liittyvät ensisijaisesti arjen rutiineihin, kuten ruokailuun ja liikkumiseen. Samoin arjen rutiineiksi muodostuvat organisoidut tilaisuudet lujittavat asukkaiden keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Palvelutalon arjessa ikääntynyt toteuttaa jaettua toimijuutta, joka vahvistaa yksilöllistä toimijuutta, sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ja avaa mahdollisuuksia sosiaalisiin toimintakäytöntöihin liittyvälle vallankäytölle. Palvelutalo yhteiskunnan rakenteena voi vahvistaa toimijuutta, toimia diskursiivisia ikäodotuksia heikentävästi ja luoda uudistunutta ikäjakojen perusteella määriteltyyn paikkaan ja aikaan sidottua käsitystä ikääntyneen toimijuudesta.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa toimijuus on tutkimuksen kohteena oleva ilmiö, kohde, teoreettinen viitekehys ja ihmisen toimivana ja tavoitteellisena näkevä ihmiskäsitys. Tutkimuskontekstina on eteläsuomalaisen setlementin ylläpitämä ja hallinnoima palvelutalo. Tutkimusaineisto koostuu 17 ikävuosiltaan 65–91 olevan henkilön yksilöhaastattelusta ja kahdesta näihin haastatteluihin osallistuneiden henkilöiden ryhmähaastattelusta. Palvelutaloon oli hakeuduttu itsenäisesti oman, puolison tai molempien palvelutarpeiden vuoksi. Haastateltavat eivät olleet tuetun tai tehostetun palveluasumisen piirissä.
Aineiston analysoinnissa on käytetty abduktiiviseen päättelyyn pohjautuvaa sisällönanalyysia. Analyysi kytkeytyy ensisijaisesti haastattelun ajalliseen kontekstiin ja on sidoksissa iän tuomaan tilanteisuuteen. Analyysin taustalla on kuitenkin toimijuusteoreettisen ajattelun mukaisesti vaikutuksia haastateltavien elämänkulun aikaisista sidoksista.
Toisiinsa niveltyvät ikäsidonnaiset siirtymät ovat olleet ikääntyneiden elämänkuluissa yhteydessä sosiaalisten rakenteiden ja yhteiskunnan historiallisten kehityskulkujen kanssa. Niiden muovaamat diskursiiviset odotukset ovat kanavoituneet kollektiivisena toteutuneeseen toimijuuteen. Työstä luopumisen jälkeen korostuu yksilöllistä toimijuutta tukevat individualistiset elämänkululliset ratkaisut. Keskeisenä tutkimustuloksena on, että palvelutalon arkea elettäessä yksilöllistä toimijuutta tukee sosiaalisissa toimintakäytännöissä syntyvä jaettu toimijuus. Sen tärkeänä voimavarana ovat iän ja asumisen muodon synnyttämä yhteydentunne ja rakenteiden tuottamat resurssit. Yhdessä toimimisen ensisijaisena tarkoituksena on lujittaa eri toimijapositioihin liittyvää yksilöllistä toimijuutta ja tarvittaessa poistaa osallistumisen esteitä palvelutalon sosiaalisissa toimintakäytänteissä.
Jaettu toimijuus näyttäytyy sosiaalisten toimintakäytänteiden tuottamisena ja muovaamisena, haluamisen, tahtomisen ja voimisen kohteisuudessa. Sen toteutumisen muodot ja tarkoitus vaihtelevat tilanteisesti ja eri syistä. Sisältöä määrittelevät toimijuuden kohteisuudesta nousevat eriasteiset tarpeet kuten seuraan, liikkumiseen tai palvelutarpeeseen liittyvät seikat. Samalla, kun jaettu toimijuus vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta, se tuottaa mahdollisuuksia omaa toimijuutta tukevaan vallankäyttöön sekä riippuvaisuutta sisältävään autonomiaan, johon voi sopeutua. Jaettua toimijuutta rajaavat ruumiin asettamat kykenemisen ehdot, joita palvelutalon rakenteet liudentavat luomalla jaetun toimijuuden mahdollistavia paikkoja. Näissä kohtaamiset liittyvät ensisijaisesti arjen rutiineihin, kuten ruokailuun ja liikkumiseen. Samoin arjen rutiineiksi muodostuvat organisoidut tilaisuudet lujittavat asukkaiden keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Palvelutalon arjessa ikääntynyt toteuttaa jaettua toimijuutta, joka vahvistaa yksilöllistä toimijuutta, sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ja avaa mahdollisuuksia sosiaalisiin toimintakäytöntöihin liittyvälle vallankäytölle. Palvelutalo yhteiskunnan rakenteena voi vahvistaa toimijuutta, toimia diskursiivisia ikäodotuksia heikentävästi ja luoda uudistunutta ikäjakojen perusteella määriteltyyn paikkaan ja aikaan sidottua käsitystä ikääntyneen toimijuudesta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [351]