Esitetty lestadiolaisuus : uskonto, ruumiillisuus ja valta populaarikulttuurissa

Abstract

Väitöstutkimukseni tarkastelee populaarikulttuurissa esitettyä lestadiolaisuutta. Tutkimukseni kiinnittyy erityisesti vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä käynnissä olevaan murrokseen ja sen heijastuksiin yhteiskunnassa. Esitän, että kulttuuriset representaatiot osallistuvat meneillään olevan murroksen näkyväksi tekemiseen peilaten sitä, mutta samalla myös tuottaen sitä.

Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen suurin herätysliike. Viime vuosina vanhoillislestadiolaisuus on ollut kriittisen huomion kohteena kielteisellä naispappeuskannallaan, raskaudenehkäisyyn ja lestadiolaisäitien uupumiseen liittyvien keskustelujen sekä lasten hyväksikäyttöä ja hengellistä väkivaltaa koskevien väärinkäytösten kautta. Nämä keskustelut kulminoituvat kysymykseen ruumiillisuudesta, siihen, millaisia mahdollisuuksia, odotuksia, vaateita ja joskus loukkauksia kohdistuu uskovan ruumiiseen. Tutkimukseni valottaa uskonnolliseen ruumiillisuuteen liittyviä vallan ulottuvuuksia vanhoillislestadiolaisuutta kuvaavien kulttuurituotteiden kautta. Tutkimuksessani kysyn, miten lestadiolaisuus ruumiillistuu kulttuurituotteissa ja millaista ymmärrystä lestadiolaisen ruumiillisuuden poliittisuudesta kulttuurituotteet tuottavat. Esitän, että kyse on ennen kaikkea uskonnollista ryhmää rakentavasta, ylläpitävästä ja hajottavasta vallasta, joka kohdistuu ruumiiseen ja juontuu ruumista.

Tutkimukseni sijoittuu feministisen politiikantutkimuksen, uskonnontutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen rajapinnalle. Ensisijainen tutkimusmateriaalini koostuu neljästä 2010-luvun taitteessa ilmestyneestä nykylestadiolaisuutta kuvaavasta kulttuurituotteesta: Kielletty hedelmä -elokuva (2009), We Sinners -romaani (2012), Iholla-todellisuustelevisiosarja (2013) ja Taivaslaulu-näytelmä (2015). Esitän, että lestadiolaisuuden representaatioissa toistetaan ja tuotetaan lestadiolaisuuden materiaalisia ja diskursiivisia järjestyksiä. Samalla kulttuurituotteissa esitetään monin tavoin toisin tekemistä, järjestyksiä vastaan haraamista ja epäjärjestyksiä. Lestadiolaisuuden järjestykset tulevat näkyviksi esitetyn elämän arkisissa käytännöissä ja erityisesti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvässä ruumin hallinnassa. Ruumiin poliittinen potentiaali on näiden järjestysten tuottajina ja haastajina.

Kokonaisuutena tutkimukseni muodostaa kuvan siitä, miten ja millaisena ruumiillisuuden kautta hahmottuva lestadiolaisuus on esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kulttuurisessa mielikuvituksessa. Esitän työni synteesinä, että näin tarkasteltuna populaarikulttuurissa ruumiillistuva lestadiolaisuus näyttäytyy hoivan, kaipuun ja kontrollin dynamiikkana ja politisoituu kuulumisen ja kuulumattomuuden kysymyksissä. Laajemmin ymmärrettynä lestadiolaisuuden esitykset kutsuvat dialogiin lestadiolaisen yhteisön ja muun yhteiskunnan välille. Ehdotan, että kohtaamiset esitetyn lestadiolaisuuden kanssa ovat paikantuneita, ruumiillisia, aistimellisia ja affektuaalisia poliittisia tapahtumia. Ne haastavat paitsi kohtamaan yhteisöön liittyviä kipukohtia ja ongelmia, myös tunnistamaan jaettua ja samankaltaisuutta eroista huolimatta.

This thesis studies Laestadianism in popular culture. The research examines the ongoing shift in the Conservative Laestadian revivalist movement and the reflections of the shift in the surrounding society. In the work, I argue that cultural representations participate in the shift by both mirroring it and producing it.

Conservative Laestadianism is the largest revivalist movement in Finland. Recently, the movement has attracted critical publicity due to its negative stance on female priests, its ban on contraception and wrongdoings within the Laestadian community such as sexual abuse of children and spiritual violence. I argue that these discussions point to questions of corporeality: what religious bodies are allowed to do, what is expected and required of them and how, sometimes, are they violated. Through an analysis of cultural products, my study scrutinizes the power dimensions of religious corporeality. I ask how Laestadianism is embodied and how its representations participate in making sense of the political potential of the Laestadian body. I suggest that the power at issue constructs, maintains and divides the religious collective and is focused on, materializes in, and originates from the body.

The thesis draws on feminist political studies, religious studies and cultural studies. It analyses four different cultural products depicting Laestadianism: a film, Kielletty hedelmä (Forbidden fruit) from 2009; a novel, We Sinners from 2012; a reality-television show, Iholla (On the Skin) from 2013; and a play, Taivaslaulu (Heaven song) from 2015. The representations of Laestadianism in these works performatively reiterate and produce the material and discursive orders of Laestadianism. Equally, they display doing differently, overturning rules and embodying disorder. The orders of Laestadianism become tangible in the representations of everyday practices and especially in the corporeal control of gender and sexuality. The political potential of bodies lies in creating, affirming and challenging these orders.

The research illustrates the ways in which corporeal Laestadianism is present in the societal debate and in cultural imagination. As a synthesis of the forms of Laestadianism represented, I present a dynamic triad of care, longing, and control, processes that become politicized in the questions of belonging and not belonging. Furthermore, the mediations of Laestadianism in popular culture call for a dialogue between the movement and society at larger. Encounters with represented Laestadianism are thus approached as situated, corporeal, multisensory, and affective political events. They draw attention to the potential sensitivities, problems and blind spots in the Laestadian community, but also to the need to recognize and confront sameness despite, and in, difference.