‘Poster, poster, on the wall; were you even there at all?’ : a mixed method research into the efficacy and perceptions of conference poster presentations

Tieteellisiä konferensseja ja niihin osallistumista pidetään vakiintuneina käytäntöinä akateemisen tiedeyhteisön keskuudessa (ASP-käytäntö; academic, scientific and professional). Siitä huolimatta konferenssien aikana tapahtuvaa oppimista tarkasteleva tieteellinen tutkimus puuttuu lähes kokonaan. Aihetta käsittelevä tutkimuskirjallisuus ja keskustelu on vähäistä. Lisäksi keskustelu on hajaantunut eri tieteenaloja koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on valaista tätä paljolti huomiotta jäänyttä ASP-käytäntöä sekä sen roolia tiedon ja oppimisen välittäjänä. Väitöskirjassa tarkastellaan erityisesti posteriesitysten roolia ja hyödyllisyyttä sekä tiedeyhteisön käsityksiä niistä elinikäisen oppimisen työkaluina ja tieteellisen kommunikaation välineinä.

Väitöskirjan alussa tarkastellaan posteriesitysten käyttöä konferenssi- ja koulutusympäristöissä sekä esitellään niiden historiallista taustaa. Posteriesitykset otettiin käyttöön, jotta mahdollisimman moni akateemisen yhteisön jäsen saisi mahdollisuuden esitellä tutkimustaan. Ajan kuluessa posteriesitysten määrä on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on puolestaan johtanut siihen, että niiden sisältämästä
tietomassasta on tullut hallitsematonta. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu syitä konferensseihin osallistumiselle, on todettu, että tärkeimpänä syynä osallistujat ovat pitäneet oppimista (tiedon jakamista ja vastaanottamista). Lähes tulkoon yhtä tärkeäksi syyksi osallistujat mainitsivat halun verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa heidän ammatillisissa yhteisöissään. Elinikäistä oppimista ja
ammatillista kehittymistä tutkivilla aloilla konferensseja yleisesti pidetään oppimisympäristöinä, minkä lisäksi korkeakouluopetukseen viitataan alinomaa konferensseja koskevassa kirjallisuudessa. Monet ASP-konferenssien osanottajat myös joko työskentelevät tai opiskelevat korkeakouluissa tai ovat ammateissa, joiden perusta on korkeakouluopetuksessa ja koulutuksessa. Siitä huolimatta konferenssien rooli oppimisympäristönä ja -välineenä on jäänyt paitsioon akateemisessa tutkimuksessa ja vain vähäinen määrä tutkimusta tarkastelee niiden koulutuksellista hyötyä.

Väitöskirja muodostuu neljästä osatutkimuksesta, joiden avulla etsitään vastausta eri aihealueet yhteen kokoavaan tutkimuskysymykseen: Kuinka hyödyllisiä akateemiset ja tieteelliset posteriesitykset ovat ja kuinka merkittävinä tiedonvälittäjinä akateeminen yhteisö niitä pitää? Ensimmäisessä osatutkimuksessa toteutettiin kirjallisuusarvio tuoreimmasta saatavilla olevasta tutkimuksesta (N=51 tutkimusta). Sen tarkoituksena oli määrittää posteriesitysten hyödyllisyys tiedonvälityksessä. Osatutkimus II laajensi tätä kysymystä käyttäen tehostettua informetristä review-tutkimusta, jossa analysoitiin kvantitatiivista dataa posteriesityksiä käsittelevästä kirjallisuudesta kaiken kaikkiaan 249 tietokannasta ja vertailuja tekevästä akateemisesta hakukoneesta. Kolmannessa osatutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin monimenetelmäinen kysely, jolla kartoitettiin konferenssivieraiden (N=37) käsityksiä posteriesityksistä. Kyselyssä käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa temaattisessa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia. Neljännessä osatutkimuksessa suoritettiin sarja monimenetelmäisiä verkkohaastatteluita (N=16),
joilla kartoitettiin konferenssivieraiden syitä ja tarpeita konferensseihin osallistumiselle sekä heidän käsityksiään posteriesityksistä. Haastatteluissa käytettiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä, ennakoimatonta ja ennakoivaa lähestymistapaa kysymyksenasettelussa sekä kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistonkeruuta ja analyysia.

Tutkimustulokset esitellään kahden pääteeman mukaisesti: Posteriesitysten historia ja niiden hyödyllisyyttä koskeva tutkimus ja Konferenssivieraiden syyt osallistumiselle ja heidän arvionsa posteriesityksistä. Ensimmäisen osatutkimuksen perusteella ei löytynyt näyttöä siitä, että posteriesitykset olisivat hyödyllisiä itsenäisessä välittäjäroolissa ja helpottamassa tiedonsiirtoa, olipa kyseessä tiedon lisääminen tai muutos asenteessa tai käytöksessä. Tämä havainto on ristiriidassa yleisten ja rutiininomaisten
konferenssikäytäntöjen kanssa, joissa posteriesityksiä pidetään vakiintuneena tapana jakaa tietoa sekä toimivan paitsi itsenäisenä kokonaisuutena myös suullisena esityksenä. Näin ollen esiin nousi kahtiajako: Toisaalta posteriesitysten tarkoituksena pidetään tiedottamista ja tiedon lisäämistä, mutta silti olemassa oleva tutkimus ja teoria ovat osoittaneet, että tämä tavoite ei todennäköisesti toteudu nykyisillä posteriesityskäytännöillä. Toisaalta tutkimuksessa kävi ilmi myös perustutkimuksen vähäisyys. Osatutkimus II paljasti posteriesitysten maailmanlaajuisen kattavuuden, sillä hakutuloksia saatiin joka tutkimusalalta ja maanosasta. Ylivoimaisesti eniten hakutuloksia saatiin lääketieteestä, noin 70 % enemmän kuin muilta tieteenaloilta. Joka tapauksessa, lukuun ottamatta sitä, että posteriesityksiä koskevan julkaistun tutkimuksen määrä on todella vähäinen, yli 99 % hakutuloksista johti ainoastaan mainintaan posteriesityksen otsikosta tai tiivistelmästä. Toisin sanoen, vaikka osatutkimus II vahvisti posteriesitysten vahvan aseman, se myös toi esiin tutkimuskirjallisuudesta löydettävän ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin niiden hyödyllisyydestä ja merkityksestä. Tämän asian lähempi tarkastelu vaati konferenssivieraiden motiivien sekä heidän posteriesityksiä koskevien käsitysten kartoitusta vielä kahdessa osatutkimuksessa. Kolmannesta ja neljännestä osatutkimuksesta saatu tutkimustieto vahvisti sen, että konferenssivieraiden motivaationa toimi tiedon jakaminen ja välittäminen muun konferenssiin osallistuneen vertaisyhteisön kanssa, mikä myös mahdollisti heidän verkostoitumisensa saman alan tutkijoiden kanssa. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin selkeä ero konferenssiin osallistumisen henkilökohtaisten hyötyjen saavuttamisen (joihin on panostettu ilmeisen hyvin) ja sen välillä, miten vieraiden objektiiviset tarpeet tehokkaaseen tiedonvälitykseen ja tunnustukseen täyttyivät. Osatutkimuksen tutkimustiedosta nousi esiin hierarkia, jossa suullista esitystä arvostettiin posteriesitystä enemmän. Huolimatta posteriesitysten yleisyydestä konferensseissa, ne eivät välitä tai generoi tietoa tehokkaasti. Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että nykyisessä muodossaan posteriesitys on vanhentunut ja vaatii uudistamista, jotta sen merkitys ja hyödyllisyys saataisiin palautettua.

Väitöskirjan löydösten perusteella käy ilmi, että alle 50 % konferenssiesityksistä päätyy julkaisuihin, joita ASP-yhteisö voi hyödyntää tiedonlähteinä. Myös eri teoriat tiedon kehittymisestä vahvistavat posteriesitysten kyvyttömyyttä välittää ja lisätä tietoa. On tarpeen parantaa esitysten laatua sekä tapaa, jolla niistä saatavaa tietoa välitetään ennen tapahtumaa, sen aikana sekä tapahtuman jälkeen. Tämän tehottomuuden hinta voi rahassa laskettuna nousta vuosittain monen miljardin dollarin kulueräksi.

Tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen mielipiteiden sekä tässä tutkimuksessa esiin tulleiden näkemysten perusteella posteriesitysten (sekä yleisesti kaikkien konferenssiesitysten) sisältöjen parantaminen lisäisi paitsi niiden koulutuksellista hyötyä, myös niiden tarkoituksenmukaisuutta tieteellisen kommunikaation välineenä. Tutkimus tuo esiin harkitun ja perustellun väittämän, jonka mukaan aihealue vaatii välitöntä tutkimusta ja kehitystä. Sen lisäksi eri instituutioiden ja valtion virastojen tulisi huomioida se valtava henkilö- ja rahapääoma, joka konferensseille varataan vuosittain, ja panna alulle ja tukea kehitystä, joka tekisi konferensseihin osallistumisesta
ja konferenssijulkaisemisesta hyödyllisempää toimintaa, joka konkreettisilla tuloksillaan tukisi myös maailmanlaajuisen ASP-yhteisön tarpeita.

Kokoelmat

Väitöskirjat [392]