Kuvien rajat : toivotut ja torjutut kuvat kuvataidetunnin sosiaalisessa tilassa

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisen peruskoulun kuvataideopetuksen julkista ja julkilausumatonta valtaa, vastuuta, rajoituksia ja mahdollisuuksia nuoren identiteetin ja maailmankuvan yhtenä rakentajana. Työssä tarkastellaan 13–14-vuotiaiden nuorten visuaalisen kulttuurin kehystämää kokemusmaailmaa kuvataidetuntikontekstista käsin. Tutkimus perustuu 111 seitsemäsluokkalaisen koululaisen tarinoihin ja kuviin, jotka on kerätty oppilaiden kuvataidetuntien aikana eläytymismenetelmää soveltaen. Ensin oppilaat ovat jatkaneet tutkijan antamaa tarinan alkua. Siinä kerrotaan oppilasta, jonka luokkatoverin kuva herättää hänen huomionsa. Sen jälkeen oppilaat ovat piirtäneet tai maalanneet tarinaan liittyvän kuvan.

Tutkimuksessa tarkastellaan oppilaiden sanallisten ja visuaalisten representaatioiden avulla sitä, millaisena kulttuurisena, sosiaalisena ja normeja asettavana tilana suomalainen peruskoulu ja kuvataidetunti oppilaalle näyttäytyvät. Tutkimus tarjoaa tietoa oppilaiden taidetta ja kasvatusta koskevista olettamuksista sekä kuvataidetunnista oppimistilanteena.

Kuvataidetunti näyttäytyy mahdollisuuksien tilana, jota kuitenkin määrittävät epäsymmetriset valtasuhteet ja sosiokulttuurisesti sisäistetyt odotukset. Tutkimus osoittaa, miten nykypäivän suomalaisten koululaisten kokemusmaailma toisaalta suhteutuu omassa oppimisympäristössä vallitseviin, suoraan ja epäsuorasti ilmaistuihin taide- ja ihmiskäsityksiin ja toisaalta asettuu osaksi globalisoituvaa visuaalista kulttuuria.

Tutkimuksessa kehitetään sanan ja kuvan yhdistävää, sisällöllistä ja koulukontekstin huomioivaa tulkintametodia. Lähestymistapa on monitieteinen. Kuvataidekasvatusta ja oppilaiden kuvataidetuntitoimintaa hahmotetaan psykologisen, sosiaalipsykologisen, taiteen- ja kuvantutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen avulla. Teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Taidekasvatuksen alaan lukeutuvaa tutkimusta, sen aineistoa ja menetelmiä leimaa narratiivisuus.

Tutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan oppilaiden tuottamien tarinoiden teemoja ja tyyppitarinoita, sekä tarkastellaan oppilaiden kuvien kerrontaa suhteessa heidän tuottamiinsa tarinoihin. Nuoret käsittelevät ja määrittelevät tarinoissaan ja kuvissaan kuvataidetunnin esteettisiä ja eettisiä rajoja, asenteita, tunteita, arvoja, normeja ja sosiaalisia suhteita. Tarinat ryhmitellään neljään katseen kategoriaan: normittavaan, estetisoivaan, tunnepitoiseen ja hajottavaan katseeseen. Ne ilmentävät oppilaan kerronnallista asennoitumista, arvottavaa kirjoittamistapaa, joka leimaa tarinan sisältöä.

Kuvataidetuntia tarkastellaan sosiaalisena tilana, jossa sana ja kuva toimivat roolien ottamisen välineinä, itsen esittämisen ja vuorovaikutuksen keinoina, intersubjektiivisina narratiiveina. Tässä tutkimuksessa kontekstisidonnaista kerrontaa kutsutaan kerrontatapahtumaksi. Sosiaalisuus vaikuttaa erityisesti oppilaan visuaaliseen kerrontaan kuvataidetunnilla. Visuaaliset prosessit toimivat sekä oppilaiden keskinäisinä että oppilaiden ja opettajan välisinä vuorovaikutusstrategioina, joita kutsun kuvaneuvotteluiksi.

Tutkimus tuo esiin kuvataidetunnin sosiaalisen tilan merkityksen oppimisessa ja kouluviihtyvyydessä. Tarinoissa korostuu oppilaan tarve käsitellä sosiaalista hyväksytyksi tulemistaan ja pelkoa joutua ryhmässä marginaaliin tai kiusatuksi. Empatian puute, sen tarve sekä kateuden teema toistuvat. Oppituntia leimaavat rangaistukset, palkinnot ja sosiaalisen järjestyksen säilymisen vaateet. Nämä näyttäytyvät oppilaalle aikuisen vallan muotoina, mutta myös kouluarkea turvaavina rajoina. Kuvataideopettaja hahmottuu oikeudenmukaisena ja turvallisena auktoriteettina ja kasvattajana. Samalla tutkimus osoittaa, etteivät seitsemäsluokkalaiset oppilaat tunnista kuvataideopetuksen tavoitteita eivätkä ymmärrä, miksi kuvataidetunnilla suoritetaan jotain tiettyä tehtävää.

Yksi merkittävä tutkimustulos liittyy oppilaiden käsitykseen luovuudesta. Tarinoita hallitsevat modernistinen taidekäsitys ja romanttis-individualistinen taiteilijakäsitys. Näihin liittyvä voimakas normittavuus muodostuu koululaisille ongelmalliseksi kuvien tuottamisen ehdoksi. Oppilaiden ihanteena on piirtää oikealla tavalla ja yksilöllisesti. Suhtautuminen mallista piirtämiseen on ristiriitainen. Vaikka tarinoissa toisten oppilaiden kuvia kopioidaan, tätä ei hyväksytä eikä arvosteta. Jäljentämistä ei ymmärretä oppimisprosessina.

Oppilaat ovat purkaneet osaamisen ja arvioiduksi tulemisen jännitettä eläytymistehtävän teksti- ja kuvapapereihin tekemillään omaehtoisilla visuaalisilla merkinnöillä, auktoriteettia uhmaten sekä kaverisuhteita testaten ja vahvistaen. Tarinoiden ja kuvien rinnalla tuotetuista ja niistä irtautuneista visuaalisista representaatioista onkin muodostunut tutkimuksen kolmas merkittävä aineisto.

Tutkimus osallistuu keskusteluun kuvataideopetuksen kehittämisestä koululaitoksen ja nuorten jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Tutkimus avaa näkökulmia kuvataiteen opetuksen kehittämiseen perusopetuksessa, opetussuunnitelmatyössä ja opettajankoulutuksessa. Se tarjoaa myös uusia näkökulmia nuorisotutkimukseen kehittämällä metodeja tutkia ja tulkita nuorten kokemusmaailmaa.

This thesis studies the explicit and implicit power, tesponsibility, restrictions and possibilities of Finnish comprehensive school art education as part of building up the identity and world view of young people. The 13–14-year-old student’s world, which is permeated by visual culture, is examined from the perspective of art education. The study is based on 111 stories and pictures by seventh-grade Finnish students. The material was collected during art lessons using a modified empathy-based method. The students were asked to continue a story about a student who noticed an eye-catching picture by another student during an art lesson. Then the students were asked to draw or paint their own version of that conspicuous picture.

The study examines the students’ verbal and visual representations to see how they experience school and art lessons as a culturally, socially and normatively significant space. The thesis provides information about students’ conceptions of art and education and of art lessons as a learning situation.

The art lesson appears as a domain of possibilities defined by asymmetrical power relationships and socio-culturally internalized expectations. The study shows how Finnish students of today experience the prevailing conceptions of art and human life as conveyed to them – explicitly and implicitly – in their own learning environment and the way their experience is influenced by the expanding global visual culture.

The thesis develops a method of interpretation which combines word and picture, taking into account both content and the context of the school. The basic research approach is multidisciplinary. Art education and the students’ activities in art lessons are approached and analysed through psychology, social psychology, art and visual research, and narrative research. The general theoretical framework of this art education thesis is social constructionism; another overarching concept of the thesis is narrativity.

The themes and basic characteristics of the stories used as material are analyzed and interpreted, and the narratives of the pictures are examined in relation to the stories. Young students deal with and define the aesthetic and ethical boundaries, attitudes, emotions, values, norms and social relationships of the art lesson in their stories and pictures. The stories are divided into four categories – norm-oriented, aesthetically influenced, emotive, and chaotic – according to the narrative attitude the students adopt towards the content of their stories.

The art lesson is examined as a social space where word and picture function as tools for role-taking and representing the self, and as a means of interaction (inter-subjective narratives). In this research, the students’ stories and pictures are seen as combining to form narrative acts which are context-bound. The art lesson, as a social situation, has a distinct effect on visual narration. Visual processes function as interactive strategies between students and between student and teacher. In this thesis these strategies are called picture negotiations.

The study points out the importance for students’ general learning and comfort in school of the social space created in the art lesson. The stories convey the students’ need to feel socially accepted and their fear of being marginalized or teased within a group. The need for and lack of empathy and the theme of jealousy are frequent. The art lessons described in the students’ stories are characterised by punishments, rewards, and demands that the social order be upheld. For the students rules and social conventions appear as forms of adult power but also as secure limits for ordinary school days. The art teacher is perceived as a fair and safe authority and educator. At the same time the study shows that seventh graders do not recognize the goals of art education; neither do they fully understand why a specific task is done as part of the lesson.

One significant result of this research is related to students’ creativity. The stories are filled with a predominantly modernist view of what art is and a romanticindividual conception of the artist. Students share these strong normative ideas, an issue which easily becomes problematic when a student tries to fulfil these expectations. The students’ ideal is to draw correctly as well as individualistically. The attitude towards imitation is controversial. Even if the stories express negative attitudes towards it, the students do, in fact, copy each other’s pictures to a large extent. Imitation is not understood by the students as a learning process.

When conducting the assigned task, the students struggled with the pressure to make a good picture and, at the same time, the pressure of being evaluated by others. Many of the students made various additional marks such as symbols, doodles, cartoon figures and sketches on the papers during the empathy-based task. The marks express defiance of the teacher as an authority figure, while at the same time testing and strengthening peer relationships. These visual representations, which were produced spontaneously along with the official stories and pictures, became a third important material used in the study.

The thesis takes part in the discourse concerning how art education can be developed in the continuously changing circumstances of the institution of the school and youth. The study opens new perspectives on the development of art education in basic education, curriculum development and teacher education. It also provides fresh viewpoints on youth research by developing new methods of studying and interpreting the lived world of young people.