Informal International Regimes : A Case Study of the Arctic Council
Smieszek, Malgorzata (2019)
Smieszek, Malgorzata
Lapin yliopisto
2019
ISBN:978-952-337-186-6
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-186-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-186-6
Tiivistelmä
Instituutiot voidaan nähdä oikeuksia, sääntöjä, periaatteita ja päätöksentekoa koskevien menettelytapojen koosteena, jotka määrittävät osapuolten rooleja ja ohjaavat heidän välistä vuorovaikutustaan. Instituutiot ovat tärkeitä hallintojärjestelmien muotoja kaikilla yhteiskuntien järjestäytymisen tasoilla. Tietyt institutionalisoituneet hallintomuodot ovat erikoistuneet vastaamaan toiminnallisesti tai maantieteellisesti määriteltyihin aloihin. Tämä väitös tutkii Arktista neuvostoa arktisuuden suhteen relevanttina hallinnon muotona.
Arktinen neuvosto on korkean tason foorumi, jonka kahdeksan arktista maata perustivat 1996 edistämään ja käsittelemään sirkumpolaarista yhteistyötä arktisen alueen ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen aloilla. Neuvoston perustamisen jälkeen arktisella alueella on tapahtunut perustavan laatuinen murros, jonka vaikuttavina voimina ovat olleet ilmastonmuutos ja globalisaatio yhdessä. Ne ovat tiivistäneet arktisen alueen ja muun maailman yhteyksiä ja herättäneet erilaisten toimijoiden intressejä maailmanlaajuisesti. Vastaavaan tapaan Arktinen neuvosto on käynyt läpi muutoksen matalan profiilin alueellisesta ja harvojen tuntemasta instituutiosta tunnustetuksi ja ensisijaiseksi foorumiksi arktista aluetta koskevissa sirkumpolaarisissa ja globaaleissa kysymyksissä.
Kaksikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Arktinen neuvosto on tuottanut paljon arktisen hallinnon kannalta arvokkaita panoksia huolimatta siitä, että sen toiminta on luonteeltaan ei-sitovaa (soft law) ja että neuvostoa on toistuvasti kritisoitu osapuolia sitovan toimivallan puutteesta. Voidakseni valaista neuvoston työtä koskevia kokemuksia olen tutkinut hallintoteorian valossa Arktisen neuvoston tehokkuutta, suorituskykyä, institutionaalisia muutoksia ja dynamiikkaa. Tutkimukseni tämän osan tulokset on selostettu yksityiskohtaisesti neljässä vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka muodostavat väitöskirjani toisen osan.
Useat aiemmin tutkituista kansainvälisen hallinnon muodoista on perustettu kansainvälisten sopimusten ja laillisesti sitovien instrumenttien kautta. Arktisen neuvoston syvällinen tarkastelu paljastaa piirteitä, jotka erottavat sen edellä mainituista. Näin ollen olen Arktista neuvostoa koskevan työni pohjalta olen muodostanut epävirallisen kansainvälisen hallinnon (informal international regimes) käsitteen määrittämään sitä kansainvälisten hallintojärjestelmien alaryhmää, johon valtiot ovat päätyneet ei-velvoittavien instrumenttien kautta. Nimeämällä nämä hallintorakenteet epävirallisiksi sen sijaan että käyttäisin pehmeän lain käsitettä haluan hakeutua poispäin keskusteluista, joissa laillisesti sitovia normeja lähtökohtaisesti pidetään parempina kuin ei-sitovia. Nämä viralliset regiimit keskittyvät ennen muuta kansainvälisten normien noudattamiseen ja toimeenpanoon, joissa hallinto nähdään ensisijaisesti säätelevien toimintojen kautta ja joissa enimmältään keskitytään pehmeän lain mekanismien vahvistamiseen laillisesti sitovien keinojen kautta. Liikkumalla poispäin pehmeän lain käsitteestä korostan tarvetta käsitellä epävirallisia kansainvälisiä hallinnon muotoja omana itsenään sen sijaan että ne nähtäisiin, kuten useasti tapahtuu, ”alikehittyneinä” yhteistoiminnan muotoina, jotka saattavat tulevaisuudessa kehittyä velvoittavaksi laiksi ja laillisesti sitoviksi sitoumuksiksi.
Arktista neuvostoa koskevien havaintojen pohjalta ehdotan alustavia hypoteeseja, jotka koskevat epävirallisia kansainvälisiä hallintomuotoja ja joita tulee testata myöhemmissä tutkimuksissa. Väitteeni mukaan epävirallisten kansainvälisten hallintomuotojen piirteistö voi antaa niille kasvavaa merkitystä hallinnon tarpeisiin vastaamiseksi tilanteissa, joita nyt ja tulevaisuudessa leimaavat nopeat, ei-säännönmukaiset ja monitahoiset muutokset
Arktinen neuvosto on korkean tason foorumi, jonka kahdeksan arktista maata perustivat 1996 edistämään ja käsittelemään sirkumpolaarista yhteistyötä arktisen alueen ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen aloilla. Neuvoston perustamisen jälkeen arktisella alueella on tapahtunut perustavan laatuinen murros, jonka vaikuttavina voimina ovat olleet ilmastonmuutos ja globalisaatio yhdessä. Ne ovat tiivistäneet arktisen alueen ja muun maailman yhteyksiä ja herättäneet erilaisten toimijoiden intressejä maailmanlaajuisesti. Vastaavaan tapaan Arktinen neuvosto on käynyt läpi muutoksen matalan profiilin alueellisesta ja harvojen tuntemasta instituutiosta tunnustetuksi ja ensisijaiseksi foorumiksi arktista aluetta koskevissa sirkumpolaarisissa ja globaaleissa kysymyksissä.
Kaksikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Arktinen neuvosto on tuottanut paljon arktisen hallinnon kannalta arvokkaita panoksia huolimatta siitä, että sen toiminta on luonteeltaan ei-sitovaa (soft law) ja että neuvostoa on toistuvasti kritisoitu osapuolia sitovan toimivallan puutteesta. Voidakseni valaista neuvoston työtä koskevia kokemuksia olen tutkinut hallintoteorian valossa Arktisen neuvoston tehokkuutta, suorituskykyä, institutionaalisia muutoksia ja dynamiikkaa. Tutkimukseni tämän osan tulokset on selostettu yksityiskohtaisesti neljässä vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka muodostavat väitöskirjani toisen osan.
Useat aiemmin tutkituista kansainvälisen hallinnon muodoista on perustettu kansainvälisten sopimusten ja laillisesti sitovien instrumenttien kautta. Arktisen neuvoston syvällinen tarkastelu paljastaa piirteitä, jotka erottavat sen edellä mainituista. Näin ollen olen Arktista neuvostoa koskevan työni pohjalta olen muodostanut epävirallisen kansainvälisen hallinnon (informal international regimes) käsitteen määrittämään sitä kansainvälisten hallintojärjestelmien alaryhmää, johon valtiot ovat päätyneet ei-velvoittavien instrumenttien kautta. Nimeämällä nämä hallintorakenteet epävirallisiksi sen sijaan että käyttäisin pehmeän lain käsitettä haluan hakeutua poispäin keskusteluista, joissa laillisesti sitovia normeja lähtökohtaisesti pidetään parempina kuin ei-sitovia. Nämä viralliset regiimit keskittyvät ennen muuta kansainvälisten normien noudattamiseen ja toimeenpanoon, joissa hallinto nähdään ensisijaisesti säätelevien toimintojen kautta ja joissa enimmältään keskitytään pehmeän lain mekanismien vahvistamiseen laillisesti sitovien keinojen kautta. Liikkumalla poispäin pehmeän lain käsitteestä korostan tarvetta käsitellä epävirallisia kansainvälisiä hallinnon muotoja omana itsenään sen sijaan että ne nähtäisiin, kuten useasti tapahtuu, ”alikehittyneinä” yhteistoiminnan muotoina, jotka saattavat tulevaisuudessa kehittyä velvoittavaksi laiksi ja laillisesti sitoviksi sitoumuksiksi.
Arktista neuvostoa koskevien havaintojen pohjalta ehdotan alustavia hypoteeseja, jotka koskevat epävirallisia kansainvälisiä hallintomuotoja ja joita tulee testata myöhemmissä tutkimuksissa. Väitteeni mukaan epävirallisten kansainvälisten hallintomuotojen piirteistö voi antaa niille kasvavaa merkitystä hallinnon tarpeisiin vastaamiseksi tilanteissa, joita nyt ja tulevaisuudessa leimaavat nopeat, ei-säännönmukaiset ja monitahoiset muutokset
Kokoelmat
- Väitöskirjat [352]