Mobiilivideokommunikaatio 2005-2010
Reponen, Erika (2020)
Lapin yliopisto
2020
ISBN:978-952-337-210-8
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-210-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-210-8
Tiivistelmä
Mobiilivideokommunikaatio, jopa reaaliaikaisena, mahdollistui vuonna 2005 matkapuhelinten video-ominaisuuksien ja internetyhteyksien myötä. Tämä väitöskirja kuvaa mobiilivideokommunikaation kehittymistä vuosien 2005-2010 välillä. Tutkimukseni kantavana teemana ja innoittajana on se, että kenen tahansa, jolla on käytettävissään matkapuhelin, on mahdollista kuvata ja jakaa nettivideota, webcastia, ilman ulkopuolista sensuuria. Tämä voi tapahtua jopa reaaliajassa, ja niin, että kuka vain voi halutessaan nähdä lähetyksen suorana. Tämä aivan uudentyyppinen kommunikaatiomuoto tuo mukanaan mahdollisuuksia ja haasteita. Tarkastelen tätä ilmiötä ja sen problematiikkaa.
Tutkimuksellani pyrin tuomaan ymmärrystä ja työkaluja, jotka auttavat käsittelemään ilmiötä, jossa mediasisällön tuottaminen siirtyy suurilta yhtiöiltä laajasti myös yksityisille henkilöille. Kommunikaatio- ja sisällöntuotantomahdollisuudet laajenevat huomattavasti, kun videokamerat ovat läsnä ja hyväksyttyjä lähes aina ja kaikkialla.
Laadullisen tutkimukseni päätutkimuskysymys on: “Miten mobiilivideokommunikaatio on kehittynyt 2005-2010”. Tarkastelen tätä kysymystä neljän osatutkimuksen avulla. Niissä käsittelen mobiilivideokommunikaation syntykontekstia (I), motivaatioita ja asenteita mobiilivideokommunikaatiota kohtaan (II) sekä mobiilin livevideon käytäntöjä (III) ja sisältöjä (IV). Hyödynnän myös käsiteanalyysia: käsittelen termit mobiili, video ja kommunikaatio ja niiden polysemiat, erikseen ja yhdessä, rakentaakseni teoreettista pohjaa tutkimukselleni ja aiheen laajalle ymmärtämiselle. Osatutkimukset on toteutettu kirjallisuustutkimuksena, kahtena käyttäjätutkimuksena (kenttätutkimus ja eksperimentti) sekä sisällönanalyysina. Olen soveltanut tutkimuksessani myös media-arkeologian metodiikkaa.
Tutkimuksessani esittelen primäärisen ja sekundäärisen kontekstin mallin, jossa kamera ja erityisesti julkaiseminen toimivat mahdollistajana näiden kahden välillä. Laadin myös määritelmän mobiilivideokommunikaatiolle. Sisällytän siihen videon ohella tärkeänä osana äänen ja lisäksi myös tekstin. Tutkimustulosten mukaan mobiilivideota kuvataan esimerkiksi omaan käyttöön talletettaviksi ja toisille jaettaviksi. Läsnäolevaan kameraan ja kuvaamiseen totutaan yleensä jo kuukauden aikana, jonka jälkeen siihen aletaan useimmiten suhtautua neutraalisti. Johtopäätöksenä pohdin, että tämä arkipäiväistyminen lisää mobiilivideokommunikaation muutenkin mukanaan tuomaa yksityisyyden menetyksen uhkaa. Samalla kun mobiilivideo mahdollistaa julkisuuden ja kuuluisuuden se vaikuttaa myös yksityisyyteen ja turvallisuuteen tuodessaan tilanteet monien uusien silmien nähtäville. Tähän liittyy myös oleellisesti tosius. Etenkin reaaliaikainen mobiilivideo tarjoaa usein todentuntuista kuvaa tapahtumista, mutta sitäkin on mahdollista jossain määrin editoida. Esitän, että kameroiden määrän lisääntyminen tilanteessa kasvattaa videon totuudenmukaisuutta. Suuri osa livevideoista oli tutkimusaikana vielä testejä ja demoja, teknologian uutuudesta johtuen. Silti oli selvää, että mobiilivideokommunikaatiota voi hyödyntää niin huvi- kuin hyötytarkoituksissa, aina vitseistä, haastatteluista ja kokemusten jakamisesta, kansalaisjournalismiin ja turvallisuuteen. Videokameran läsnäolo vaikuttaa tilanteeseen, kunnes kameraan totutaan täysin.
Vanhojen tuttujen kuvausaiheiden rinnalle on tullut mobiilivideon myötä uusia teemoja, kuten yhtäkkiset tapahtumat, muistiinpanot ja kiertoajelut. Esittelen mobiilivideokommunikaation erityispiirteet, jotka määrittelen osatutkimusten tutkimustulosten ja mobiilivideo-kommunikaation kolmikentän sekä muun taustatutkimuksen avulla. Erityispiirteistä subjektiivinen kuvakulma on hyvin ominainen mobiilivideokommunikaatiolle ja päättelen tutkimustuloksiin pohjaten, että sen merkitys tulee vielä kasvamaan puettavien kameroiden, kuten silmikkonäyttöjen yleistyessä. Tutkimustulosten mukaan katsojat pitävät kommentointia ja selostusta tärkeänä osana mobiilivideosta. Myös kuvaustilanteen sisäinen koordinaatiopuhe on yleistä. Livevideoiden ja talletettujen, myöhemmin julkaistaviksi tarkoitettujen on demand -videoiden (VOD, Video On Demand) erona voidaan pitää esimerkiksi sitä, että livevideolla jaetaan usein enemmänkin kontekstia, kun taas on demand -videolla varsinaista sisältöä. Livevideon taipumus on olla arvaamaton ja sen laatuvaatimukset jäävät kevyemmiksi, verrattuna on demand -videoon, jota usein editoidaan ja pureskellaan valmiiksi.
Tärkeimpänä tutkimustuloksenani osoitan, kuinka mobiilivideokommunikaatio laajentaa tilanteita kasvattaen kontekstia primäärisestä sekundääriseen kontekstiin.
Tutkimukseni antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä mobiilivideokommunikaation tuomaa muutosta niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Työtäni voidaan hyödyntää esimerkiksi tuotekehityksessä ja opetuksessa. Primäärisen ja sekundäärisen kontekstin mallin avulla voidaan kuvata tilanteita, joissa on mukana tallentava tai sisältöä jakava teknologia. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita löytyy ylipäätään tulevaisuuden kommunikaatiosta ja vaikkapa editoinnin, lisätyn todellisuuden ja droonien suhteesta siihen.
Tutkimuksellani pyrin tuomaan ymmärrystä ja työkaluja, jotka auttavat käsittelemään ilmiötä, jossa mediasisällön tuottaminen siirtyy suurilta yhtiöiltä laajasti myös yksityisille henkilöille. Kommunikaatio- ja sisällöntuotantomahdollisuudet laajenevat huomattavasti, kun videokamerat ovat läsnä ja hyväksyttyjä lähes aina ja kaikkialla.
Laadullisen tutkimukseni päätutkimuskysymys on: “Miten mobiilivideokommunikaatio on kehittynyt 2005-2010”. Tarkastelen tätä kysymystä neljän osatutkimuksen avulla. Niissä käsittelen mobiilivideokommunikaation syntykontekstia (I), motivaatioita ja asenteita mobiilivideokommunikaatiota kohtaan (II) sekä mobiilin livevideon käytäntöjä (III) ja sisältöjä (IV). Hyödynnän myös käsiteanalyysia: käsittelen termit mobiili, video ja kommunikaatio ja niiden polysemiat, erikseen ja yhdessä, rakentaakseni teoreettista pohjaa tutkimukselleni ja aiheen laajalle ymmärtämiselle. Osatutkimukset on toteutettu kirjallisuustutkimuksena, kahtena käyttäjätutkimuksena (kenttätutkimus ja eksperimentti) sekä sisällönanalyysina. Olen soveltanut tutkimuksessani myös media-arkeologian metodiikkaa.
Tutkimuksessani esittelen primäärisen ja sekundäärisen kontekstin mallin, jossa kamera ja erityisesti julkaiseminen toimivat mahdollistajana näiden kahden välillä. Laadin myös määritelmän mobiilivideokommunikaatiolle. Sisällytän siihen videon ohella tärkeänä osana äänen ja lisäksi myös tekstin. Tutkimustulosten mukaan mobiilivideota kuvataan esimerkiksi omaan käyttöön talletettaviksi ja toisille jaettaviksi. Läsnäolevaan kameraan ja kuvaamiseen totutaan yleensä jo kuukauden aikana, jonka jälkeen siihen aletaan useimmiten suhtautua neutraalisti. Johtopäätöksenä pohdin, että tämä arkipäiväistyminen lisää mobiilivideokommunikaation muutenkin mukanaan tuomaa yksityisyyden menetyksen uhkaa. Samalla kun mobiilivideo mahdollistaa julkisuuden ja kuuluisuuden se vaikuttaa myös yksityisyyteen ja turvallisuuteen tuodessaan tilanteet monien uusien silmien nähtäville. Tähän liittyy myös oleellisesti tosius. Etenkin reaaliaikainen mobiilivideo tarjoaa usein todentuntuista kuvaa tapahtumista, mutta sitäkin on mahdollista jossain määrin editoida. Esitän, että kameroiden määrän lisääntyminen tilanteessa kasvattaa videon totuudenmukaisuutta. Suuri osa livevideoista oli tutkimusaikana vielä testejä ja demoja, teknologian uutuudesta johtuen. Silti oli selvää, että mobiilivideokommunikaatiota voi hyödyntää niin huvi- kuin hyötytarkoituksissa, aina vitseistä, haastatteluista ja kokemusten jakamisesta, kansalaisjournalismiin ja turvallisuuteen. Videokameran läsnäolo vaikuttaa tilanteeseen, kunnes kameraan totutaan täysin.
Vanhojen tuttujen kuvausaiheiden rinnalle on tullut mobiilivideon myötä uusia teemoja, kuten yhtäkkiset tapahtumat, muistiinpanot ja kiertoajelut. Esittelen mobiilivideokommunikaation erityispiirteet, jotka määrittelen osatutkimusten tutkimustulosten ja mobiilivideo-kommunikaation kolmikentän sekä muun taustatutkimuksen avulla. Erityispiirteistä subjektiivinen kuvakulma on hyvin ominainen mobiilivideokommunikaatiolle ja päättelen tutkimustuloksiin pohjaten, että sen merkitys tulee vielä kasvamaan puettavien kameroiden, kuten silmikkonäyttöjen yleistyessä. Tutkimustulosten mukaan katsojat pitävät kommentointia ja selostusta tärkeänä osana mobiilivideosta. Myös kuvaustilanteen sisäinen koordinaatiopuhe on yleistä. Livevideoiden ja talletettujen, myöhemmin julkaistaviksi tarkoitettujen on demand -videoiden (VOD, Video On Demand) erona voidaan pitää esimerkiksi sitä, että livevideolla jaetaan usein enemmänkin kontekstia, kun taas on demand -videolla varsinaista sisältöä. Livevideon taipumus on olla arvaamaton ja sen laatuvaatimukset jäävät kevyemmiksi, verrattuna on demand -videoon, jota usein editoidaan ja pureskellaan valmiiksi.
Tärkeimpänä tutkimustuloksenani osoitan, kuinka mobiilivideokommunikaatio laajentaa tilanteita kasvattaen kontekstia primäärisestä sekundääriseen kontekstiin.
Tutkimukseni antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä mobiilivideokommunikaation tuomaa muutosta niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Työtäni voidaan hyödyntää esimerkiksi tuotekehityksessä ja opetuksessa. Primäärisen ja sekundäärisen kontekstin mallin avulla voidaan kuvata tilanteita, joissa on mukana tallentava tai sisältöä jakava teknologia. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita löytyy ylipäätään tulevaisuuden kommunikaatiosta ja vaikkapa editoinnin, lisätyn todellisuuden ja droonien suhteesta siihen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [397]