Arvotodellisuus – Tutkimus päämiehen asemasta holhoustoimen järjestelmässä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan täysi-ikäisen päämiehen asemaa holhoustoimen järjestelmässä vuosien 1999-2019 kehityksen perusteella. Täysi-ikäisten osalta lähtökohtana on, että henkilöllä on täysi itsemääräämisoikeus omissa asioissaan, eikä hänellä ole edunvalvojaa. Edunvalvojan määräämisestä on tehtävä erillinen päätös. Yhtä lailla edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen on edellytys holhoustoimen järjestelmän pariin.

Aihetta on tutkittu oikeuden kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymyksiin, mitkä ovat holhoustoimen järjestelmän arvot ja toteutuvatko arvot ratkaisutilanteissa ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön perusteella. Tutkimus kattaa holhoustoimen järjestelmän kehityksen kriittisen arvioinnin järjestelmän ongelmien ja kehittämistarpeiden havainnollistamiseksi. Tutkimuksessa väitetään, että holhoustoimen järjestelmän arvojen toteutumiseen päämiehen kannalta keskeisissä ratkaisutilanteissa liittyy merkittäviä ongelmia. Holhoustoimen järjestelmä tarvitsee uudistumista 2020-luvulle tultaessa.

Tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset liittyvät itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon kunnioittamisen merkityksen kasvuun holhoustoimen järjestelmässä kaikilla tarkastelutasoilla. Autonomiaa lisäävien oikeusperiaatteiden merkitys on korostunut. Edunvalvojan määrääminen ja edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ovat huomattavassa tilastollisessa kasvussa. Erittäin pieni osa määräämistilanteista liittyy henkilön vajaavaltaiseksi julistamiseen, josta tutkimuksen perusteella ehdotetaan luovuttavaksi. Kokonaisuutena edunvalvojan määräämisasioiden osalta ehdotetaan siirryttäväksi asioiden ratkaisemiseen tuomioistuimessa. Oikeuden ymmärrettävyyden toteutumisen edistämiseksi tehdään useita ratkaisuehdotuksia järjestelmän, lainsäädännön ja käytännön tasoilla. Holhoustoimen järjestelmän uudistamisessa on säilytettävä ihmisen merkitys järjestelmän keskiössä.